Aihearkisto: Tilaisuudet

Kuulumisia luomutarkastukselta

Luomutuotannossa valvonta on merkittävässä osassa tuotettaessa erikoistuotteita, joiden alkuperästä halutaan varmistua. Pääsinkin seuraamaan kahden kotieläintilan luomutarkastukselle. Päivän tiloilla kasvoi niin emolehmiä, kanoja, erikoiskasveja kuin luomusiementäkin. Oma tavoitteeni oli syventää ymmärrystäni luomutilan toimista, tavoitteista ja toiminnan vaatimuksista. Tilalle saavuttaessa ilmapiiri oli rento ja keskustelua käytiin arjen tapahtumista, perheen kuulumisista ja kasvukauden haasteista. Helppo ei tämä kasvukausi ollut monille luomuviljelijöillekään. Muun muassa ohrasta voi tulla luomutiloilla pulaa ja kuuma sekä kuiva heinäkuu kuritti märän kevään takia myöhään kylvettyjä kasvustoja.

Mapin kansilehti voi toimia myös tukena luomutarkastukseen valmistautumisessa.

Rentoa luomutarkastusta tilan toiminnan tueksi

Luomukotieläintuotannon mapin kansilehdestä tukea kotieläintilojen tarkastukseen ja järjestyksen hallintaan.

Luomutarkastukset etenivät varsin jouhevasti, kun tarvittavat tositteet lisäysmateriaaleista, rehuista, lannoitteista, pesuaineista ja muista löytyivät omalta paikaltaan mapista, kirjanpidoista oli huolehdittu ja luomu- ja eläintenhoitosuunnitelmat olivat järjestyksessä. Mappien kasassa pitämisessä auttoi näidenkin tilojen kansioista löytyvä kansilehti, joka sisälsi kaikki tarkastuksessa läpikäytävät osiot. Aikaa tarkastukseen kotieläintilalla sai kuitenkin varata, kun kaikki käytiin huolellisesti läpi. Käydessämme tutustumassa tilojen eläimiin ja lohkoihin, saimme ihastella erittäin siistejä emolehmien aitauksia, monimuotoisia nurmia, hyväkuntoisia kanoja sekä metsäisiä kanojen ulkoilualueita.

Seuratessani tarkastusta jäin miettimään, että loppu viimeksi mikään tosite, kirjanpito tai suunnitelma ei ollut turha vaan kaikella oli tarkoituksensa. Tositteista on tilankin helppo tarkistaa, että ostettu siemen, rehu tai pesuaine varmasti soveltui luomukäyttöön. Kirjanpito on jo itsessään edellytys maatilallakin, jotta toiminta on suunniteltavissa eteenpäin, vältytään yllätyksiltä ja varastot ja talous pysyvät hyppysissä. Huolella tehdystä suunnitelmasta on puolestaan helppo tarkistaa, että kaikki luomuviljelyn vaatimukset täyttyvät. Tavoite onkin, ettei mitään tarvitsisi tehdä vain luomun takia, vaan toimitaan hyvien tapojen mukaisesti ja luomu on tuotantomenetelmiin liittyviä valintoja.

Huolta jatkuvista muutoksista ehtoihin

Tarvittavat luomuvalvonnan ohjeet, liitteet ja lomakkeet löytyvät Ruokaviraston sivulta (https://www.ruokavirasto.fi/tietoa-meista/asiointi/oppaat-ja-lomakkeet/yritykset/luomun-lomakkeet-ja-ohjeet/). Selvästi luomutarkastukselta kantautui kuitenkin luomutuottajien huoli tulevasta luomuasetuksen uudistuksesta, jonka pitäisi tulla voimaan jo alkuvuodesta, mutta sen vaikutuksista ja mukanaan tuomista uudistuksista ei vieläkään ole selvää käsitystä. Luomutuottajia huolettaakin, annetaanko heille riittävästi aikaa sopeutua ja valmistautua muutoksiin, ja ovatko uudistuksen mukanaan tuomat vaatimukset toteutettavissa nykyisillä tuotantomäärillä ja -suunnilla.

Vierailu Erikoiskasvien tutkimuspäivässä Jokioisilla 24.8.2021

Luonnonvarakeskus järjesti Jokioisilla jo perinteeksi muodostuneen erikoiskasvien tutkimuspäivän. Tällä kertaa teemana oli ”Palkokasveja pellon parhaaksi ja pataan”. Teeman mukaisesti paikalla olleet pääsivät tutustumaan mm. härkäpapu, makealupiini, herne, kumina ja pölyttäjäkasvi kokeisiin sekä seoskasvustokokeisiin. Sateinen toukokuu ja kuiva kesä olivat tuoneet monille kokeilla haasteita, ja kokeiden kasteluunkin oli jouduttu turvautumaan.

Maatalous tulee muuttumaan

Tapahtuman aluksi Sari Peltonen, ProAgria Keskusten liitosta, avasi tulevaisuuden maatalouden näkymiä. Merkit viittaavat siihen, että kasvinsuojeluaineiden käyttöä tullaan vähentämään ja aineita poistuu jatkuvasti sallittujen listalta. Tähän suuntaan ohjaa mm. elintarvikkeiden jalostajat sekä kuluttajat valinnoillaan. Tärkeäksi välineeksi kasvinsuojeluun tulevat monipuolisemmat viljelykierrot. Samalla tämä monimuotoistaa maataloutta. Satotason säilyttämiselle ja parantamiselle tärkeänä tekijänä nähdään myös maan kunnosta, vesitaloudesta ja rakenteesta huolehtiminen.

Härkäpapu-herne-seoskasvustokokeella tutkitaan seoksen vaikutusta viljelyvarmuuden lisääjänä sekä härkäpapua herneen tukikasvina.

Biostimulanteista ja seoskasvustosta tukea kasvuun

Heikki Jalli, Luke, kertoi Hukka-hankkeen kokeesta, jossa tutkittiin mm. biostimulanttien, seosviljelyn ja kasvinsuojeluaineiden mahdollisuuksia. Lopullisia tuloksia tämän vuoden kokeesta saadaan vielä odottaa, sillä sadonkorjuu on vasta edessäpäin. Biostimulanttien tehosta ja eroista kaivataan lisätietoa. Ennestään on jo tiedossa, että käsittelyajankohta vaikuttaa suuresti tehoon, sillä ruiskutus tulisi tehdä jo hieman ennen stressin alkua. Aiempina vuosi on myös havaittu härkäpavun hyötyvän hernettä enemmän lannoituksesta.

Pitkällä kukkajatkumolla positiivinen vaikutus pölyttäjien määrään

Pölyttäjäystävällisistä kasveista ja SaLaPöly-hankkeesta kertoi Sakari Raiskio, Luke. Loppukesän sää ja ravintokasvien määrä vaikuttavat voimakkaasti seuraavan vuoden pölyttäjien määrään. Syksyn kukkajatkumo voidaan turvata kasvattamalla myöhään kukkivia kasveja kuten tattaria, myöhäisiä öljykasveja, auringonkukkaa tai hunajakukkaa myöhäistetyllä kylvöllä. Kevään ravintokasvien määrää voidaan lisätä puolestaan varhain kukkivilla syysöljykasveilla.

Hunajakukka kukkii vielä loppukesästä, kun se kylvetään vasta kesäkuun lopulla. Kasvustossa seassa myös keltaisena kukkivaa rehuvirnaa sekä ruiskaunokkia.

Pölyttäjäystävällisillä kasveilla monipuolisuutta viljelyyn

Pölyttäjille aavikkona näyttäytyviä suuria viljalohkoja voi monipuolistaa esimerkiksi pölyttäjäkaistoilla, joihin kylvetään pölyttäjien ravintokasveja. Mesikasviseoksia voi sekoittaa itse tai ostaa valmiina. Mesikasvisiementä voi kuitenkin olla haastavaa saada ja ulkomaisten mesikasviseosten riskinä ovat vieraslajien leviäminen pelloille. Haaste onkin saada suomalainen mesikasvien siementuotanto kasvamaan.

Toinen keino monipuolistaa yksipuolisia lohkoja ovat aluskasvit. Tällöin tulee kuitenkin pohtia pääsatokasvin pölytystarve, jotta aluskasvi ei ryöstä pölyttäjiä pölytystä tarvitsevalta pääsatokasvilta.

Kuminan geenihankkeella lisää kestävyyttä tuholaisia vastaan

KuminaGeeni-hankkeen kokeita hoitanut Ville Toivonen, Luke, esitteli villikuminaa kasvattaessaan kohdanneita haasteita, joita olivat vähäinen siemenen lähtömäärä, vaihteleva itävyys, villikuminan vähäinen sato, vaihteleva kukinta-aika ja optimaalisten kasvu- ja itämisolosuhteiden epävarmuus. Hankkeen tavoite on löytää villikuminasta ominaisuuksia, jotka lisäisivät kuminan kestävyyttä mm. kuminakoita vastaan. Kuminakantoja oli lähtöjään 28, joista kuluneena kesänä menetettiin 4. Haasteista huolimatta kuminakantojen ominaisuuksista vaikuttaisi alustavasti löytyvän toivottuja ominaisuuksia.

Uusia palkokasvilajeja ilmaston lämpenemisen myötä viljelyyn

Härkäpavussa oli havaittavissa aktiivisia juurinystyröitä.

FutureCrops2.0-hankkeen palkokasvien ja tattarin seoskasvustokoetta esitteli Kirsi Raiskio, Luke. Tattaria (Aiwa), hernettä (Matilda), härkäpapua (Sampo), sinilupiinia (Boruta), soijaa (Lauelma) ja linssiä oli kylvetty sekä puhtaana että seoskasvustona lohkolle. Tästä havainnoitiin niin maanpäällistä kuin -alaistakin kasvua. Seoskasvustoja siemenmääriä oli laskettu tavanomaisesta. Soija oli nauttinut kesän kuumudesta, mutta lupiini ja linssi olivat jääneet hyvin mataliksi. Sadonkorjuu oli vasta edessäpäin.

Seuraavalla sinilupiinin lajikekokeella Marjo Keskitalo, Luke, esitteli lajikkeet Borutan, Sonetin ja Kurantin. Sinilupiini viihtyy karkeassa ja köyhässä maassa, jossa on matala pH. Luken saviset koekentät saattavatkin osin olla selitys matalaksi jääneelle kasvulle. Sinilupiinin etu on sen korkea valkuaispitoisuus. Parhaat sadot kokeesta vuodesta riippuen ovat vaihdelleet 1800-2500 kg/ha välillä.

Leikkuupuimuriin on mahdollista asentaa myöhemmin puitavaa kasvia varten sukset, jotka painavat kasvin terän alle. Puimurin renkaiden leveyden tulee olla yhtäläinen ensin puitavan kasvin rivien kanssa.

Rivisekaviljelyllä monimuotoisuutta kasvustoon

Riviseosviljely on otettu jo käyttöön maatiloilla mm. Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Menetelmän kylvö- ja korjuutekniikasta kertoi Matts Nysand, Luke. Riviseosviljelyssä satoa voidaan saada kahdesta kasvista ja samalla vilja voi hyötyä palkokasvin rinnalla typensidonnan lannoitusvaikutuksesta. Kasvit voidaan kylvää samalla kerralla tai eriaikaisesti. Yksi tapa on mm. kylvää syysvilja ja keväällä palkokasvi. Myöhemmin kylvettävän kasvin suojaksi voidaan puimuriin asentaa sukset, jotka painavat kasvin terien alle. Tässä on kuitenkin riskinä, että sukset vaurioittavat myöhemmin puitavaa kasvia. Vaihtoehto on myös korjata sato rehuksi.

Värikasveista seoskasvustoina moneen käyttöön

BioColour-hankeen kokeessa esillä oli härkäpavun sekaan kylvettyjä värikasveja, joita esitteli Marjo Keskitalo, Luke. Värikasvien tuotanto on vielä vähäistä, mutta tarvetta luonnollisille väreille synteettisten rinnalle on. Kasvattamalla värikasveja seoksena pyritään saamaan kasvustolle myös muuta hyötyarvoa luoden samalla värikasville suojaisa kasvuympäristö. Tavoite olisi korjata päällyskasvista satoa ilman, että värikasvi varjostuu liikaa.

Nokkosta härkäpavun joukossa.

Kokeessa on mukana koiruoho, ahdekaunokki, kamomillasaunio, siankärsämö, keltamatara, nokkonen ja mesiangervo. Näistä saadaan erilaisia vihreän, kellertävän, harmaan, sinisen, mustan ja punaisen sävyjä. Toisin kuin värimorsinko, voidaan tämän kokeen kasvit kuivata käsittelyä odottamaan, sillä niiden fenoliset yhdisteet kestävät säilytystä. Tavoite tutkia, miten kasvit soveltuvat tuotantoon ja teolliseen prosessointiin. Värikasveille on myös muita käyttökohteita esimerkiksi niiden lääkinnällisten ominaisuuksien kautta.

Lehmiä

Perinnebiotooppipäivä (webinaari) 3.12.2020

Järjestimme keväälle suunnitellun – koronatilanteen vuoksi sittemmin perutun – perinnebiotooppipäivän webinaarina joulukuun alussa. Päivän tavoitteena oli välittää ajankohtaista tietoa perinnebiotooppien lukuisista hyödyistä ja arvoista, niiden hoitoon saatavilla olevista rahoitusvaihtoehdoista ja perinnebiotooppien hoidon suunnittelusta ja hoidosta käytännössä. Alla linkit päivän aikana nähtyihin esityksiin.

Janne Heliölä (SYKE) – Perinnebiotooppien monet arvot ja hyödyt

Leena Aarikka (V-S ELY) – Ympäristösopimukset

Eriika Lundström (maatilaneuvoja) – Hoitosuunnitelman laadinta ja hoitopäiväkirjanpito

Tässä myös Eriikan välittämät lomakepohjat Hoitosuunnitelma (.docx) ja Hoitopäiväkirjanpito (.xls).

Katja Sikka (SikkaTalu) – Tuottajan kokemuksia perinnebiotooppien hoidosta

Liina Salonen (V-S ELY) – Perinnebiotoopit Helmi –elinympäristöohjelmassa

Monipuolisten esitysten lisäksi yleisö osallistui keskusteluun kiitettävän aktiivisesti ja keskustelu täydensi esityksissä kuultua asiaa entisestään. Seuraa blogia, tähän päivitetään artikkeli tilaisuudesta lähiaikoina.

Biohiilipäivä Tuorlassa 26.11.2020

Järjestimme marraskuussa biohiilipäivän yhteistyössä Ammattiopisto Livian kanssa. Ohjelmassa oli biohiilen valmistusta kartiohiilettimellä. Päivän tavoitteena oli tehdä biohiiltä tutuksi sekä esitellä matalan teknologian ratkaisuja biohiilen valmistukseen.

Innovaatiopalvelu Koivukunnas Oy:n Pekka Koivukunnas esitteli muutamia erilaisia koti- ja pienyrityskäyttöön tarkoitettuja hiilettimiä, joilla biohiilen valmistus onnistuu keneltä tahansa. Kartiohiilettimet sopivat risujen, oksien ja vastaavan kuivan biomassan hiilettämiseen biohiileksi. Niiden toiminta perustuu pyrolyysiin, eli vähähappiseen palamiseen, jonka kartion mallinen palamisastia mahdollistaa. Päivän aikana keskusteltiin myös erilaisista tavoista käyttää biohiiltä tiloilla, paitsi maanparannukseen, myös kompostoinnin kiihdyttämiseen sekä kuivikkeena.

Tapahtumassa valmistettiin noin kuution verran biohiiltä. Ammattiopisto Livian puutarhatuotannon opiskelijat avustivat polttoprosessissa, ja pääsevät keväällä testaamaan päivän aikana valmistetun biohiilen vaikutuksia maanparannuskäytössä oppilaitoksen vihannespenkeissä.

Katso biohiilettimien esittely ja asiaa biohiilestä alla olevasta Youtube -videosta

Hyvinvointia metsästä -webinaari 19.5.2020

Metsäbiotalous kasvuun, EkoTeko, Luomumpi Varsinais-Suomi ja Luomuisa Satakunta -hankkeet järjestivät toukokuussa Hyvinvointia metsästä -tilaisuuden. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen tilaisuus toteutettiin verkkowebinaarina. Kiinnostava aihe houkutteli linjoille parhaimmillaan yli sata kuulijaa! Alla tilaisuuden materiaalit:

Webinaarin järjestävien hankkeiden esittely ja yhteystiedot

Katsaus Suomen luonnontuotealaan – Marko Ämmälä, Suomen metsäkeskus

Luomusertifiointi – Alma Lehti, ProAgria

Pakurin kasvatus – Henri Lokki, KÄÄPÄ Forest

Hyvinvointia metsän tuoksuista – Anu Kuikka, Nystad Sauna

Luonnontuotteiden keruu – Petri Koivisto, Yrttipaja

 


Pysy jyvällä – luomusiemenen tuotanto ja käyttö 5.2.2020

Ohjelma:

Tilaisuuden avaus / Jukka Saarinen, Satafood video

Sertifioidun siemenen tuotanto ja siemenviljelystarkastuksen kulku / Andreas Heikkilä,
Ruokavirasto esityskalvotvideo

Pakkaajan terveiset siementuottajille / Sami Kivistö, Hankkija Oy esityskalvotvideo

Lajikevalinnan vaikeus luomussa – uutta vai vanhaa? / Torbjörn Lönnfors, EkoNu! esityskalvot, video

Luomusiementuotanto tilastojen valossa ja luomusiementuotannon ehdot mitä uusi EU
asetus tuo tullessaan? / Sampsa Heinonen, Ruokavirasto esityskalvot, video

Siementuottajan kokemuksia / Markku Tammi, Aura esityskalvot, video

Luomu kasvinjalostuksessa / Jaakko Laurinen, Boreal Kasvinjalostus Oy esityskalvot, video

Tilaisuuden alustajiksi oli saatu alansa parhaita tuntijoita Ruokavirastosta sekä siemenkaupan, neuvonnan, kasvinjalostuksen ja viljelyn osa-alueilta.

Andreas Heikkilän puheenvuoro käsitteli luomu- ja yleensäkin siementuotantoa koskevia vaatimuksia. Sertifioidun luomu- ja tavanomaisen siementen laatuvaatimuksissa ei ole eroja, vaan esimerkiksi samoja itävyysvaatimuksia sovelletaan molempiin siemenlaatuihin. Esityksessä käytiin yksityiskohtaisesti läpi merkittävimmän siemenviljelysten hylkäysperusteen eli hukkakauralöydösten vaikutuksia siementuotantoon. Hukkakauran saastuttamiksi todettujen lohkojen lukumäärä vaikuttaa siemenviljelyn jatkomahdollisuuksiin eri tavalla. Jos tilalla on yksi tarkkailulohko, siementuotanto on sallittu muilla lohkoilla kaikista kasvilajeista. Jos tilalla on kaksi tarkkailulohkoa, tilalla saa tuottaa siementä vain timoteista, puna-apilasta, rypsistä ja rapsista. Jos tilalla on kolme tai useampia tarkkailulohkoja kaikki siementuotanto on kiellettyä. Tila voi kuitenkin hakea painavista syistä poikkeuslupaa Ruokavirastosta tarkkailulohkojen lukumäärästä tuleviin rajoituksiin. Painava syy voi olla esimerkiksi lisämaiden, jotka ovat kunnan ylläpitämään rekisteriin merkitty hukkakauran saastuttamiksi, hankinta.

Sami Kivistö toi Hankkijan siemenliiketoiminnan terveiset. Hankkijalla nähdään siementuotantovaihtoehto kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi tiloille. Maksettava hinta tuotteista on kokonaisuutena kilpailukykyinen ja sadon markkinointi on varmaa. Lisäksi siementuotannossa pääsee hyötymään lisäyksessä olevien, uusien lajikkeiden paremmasta sadontuottokyvystä. Sertifioidun luomusiemenen markkinat kasvavat ja Hankkijalla on tarve löytää uusia luomusiementuottajia.

Jatkuva luomutuottajia puhuttava kysymys on luomutuotantoon sopivien lajikkeiden valinta – asiasta esitetään mielipiteitä sekä uusien että vanhempien lajikkeiden puolesta. EkoNu-hanke on vertaillut eri lajikkeita vuodesta 2012 lähtien. Torbjörn Lönnfors esitteli hankkeen tuloksia, joissa on saatu varsin selvä kuva lajikkeiden satoisuudesta luomuviljelyssä. Uusien ja uudehkojen lajikkeiden sadontuottokyky näyttäisi myös luomussa olevan vanhoja lajikkeita parempi. Ääritapausten eli vanhojen maatiaislajikkeiden tuotanto on kannattavaa ainoastaan niissä tapauksissa, joissa niistä valmistetuista tuotteista on saatavissa erikoishintaa.

Sampsa Heinosen esityksessä käytiin yksilöidysti läpi sertifioidun luomusiementuotannon kantasiemenvaatimuksia ja millä tavoin tuotettu sato tulkitaan täyttävän luomusiemenelle asetetut tuotantoehdot. Ehtoihin on tulossa EU:n uuden luomuasetuksen mukaan muutoksia mm. tavanomaisen siemenen käyttöehdot ja siirtymävaihe säädökset tulevat kiristymään. EU:ssa suunnitellaan lisäksi laajakantoisempia muutoksia luomulajikekäsitteeseen. Lisäysaineiston valinnassa viljelijöiden olisi jatkossa asetettava etusijalle erityisesti luonnonmukaiseen maatalouteen soveltuva kasvien lisäysaineisto. Asetus luo kaksi uutta tapaa tuottaa luomuun soveltuvaa lisäysaineistoa ”luomukasvinjalostus” ja ”luonnonmukainen monimuotoaineisto”. Uusilla menetelmillä tavoitellaan lisäysaineiston suurempaa heterogeenisuutta ja sen parempaa sopeutuvuutta erilaisiin kasvuoloihin.

Markku Tammi kertoi luomusiementuottajan puheenvuorossa monia mielenkiintoisia asioita siementuotannon käytännöistä. Tilan pito on aloitettu vuosikymmeniä sitten osa-aikaisena viljelynä. Menneistä ajoista tila on kasvanut huomattaviin mittoihin ja oleellisena osana tuotantoa on nykyisin myös tilan 78 000 broileria. Esillä oli mm. tilan käyttämä viljelykierto ja nurmien lopetuskäytäntö. Tärkeä viesti kuulijoille oli tuotannon ja viljelykierron huolellinen suunnittelu vuosiksi eteenpäin.

Viimeisessä puheenvuorossa Jaakko Laurinen Boreal Kasvinjalostus Oy:stä esitti näkemyksiä lajikkeiden jalostuksesta luomuviljelyyn. Vielä tähän mennessä luomuviljelyn tarpeita ei ole suuresti ollut eri kasvien jalostusohjelmissa mukana. Kasvinjalostaja näkee tämän kuitenkin selvänä puutteena, johon jatkossa tullaan panostamaan. Ongelmaksi nähtiin luomulajike vertailuaineiston puute. Jaakko Laurinen olikin kiinnostunut löytämään luomuviljelijöitä, jotka olisivat valmiita lajikekokeiden järjestelyihin tilallaan.

Lämmin kiitos kaikille puhujille ja runsaslukuiselle yleisölle!

Teksti: Jukka Saarinen / Satafood

Luomua ja lähiruokaa ammattikeittiöihin 22.1.2020

Järjestimme yhdessä Kuluttajat Ruokatalouden keskiössä -hankkeen kanssa infopäivän (ohjelma tässä) luomun ja lähiruoan osuuden kasvattamiseksi ammattikeittiöissä. Tilaisuuden avasi Ville Korpelainen. Puheenvuorossaan hän korosti ruoan laaja-alaisia merkityksiä päivittäisestä ilon ja tyytyväisyyden lähteestä aina maaseudun kulttuurimaiseman synnyttäneeksi ilmiöksi. Lue koko puhe tästä.

Johanna Mattila kertoi lähiruoan merkityksestä Varsinais-Suomessa työllisyyden ja talouden näkökulmasta. Ruokaketju muodostaa Varsinais-Suomessa 15 % maakunnan liikevaihdosta ja työllistää noin 16000 henkilöä. Valtaosa alkutuotannosta ja 70 % elintarvikkeita jalostavista yrityksistä toimii maaseudulla. Katso video ”Varsinais-Suomen ruokaketju” 5 minuutissa tässä alla.

Lisää lähiruokaa innovatiivisella hankintakumppanuudella

Kirsi Ahosola kertoi esityksessään (tässä linkissä) Joensuun kaupungin ja Siun soten omistaman in-house yhtiö Polkka Oy:n innovatiivisesta lähiruokahankinnasta. Hankinnalla on haluttu lisätä lähiruoan osuutta ja tukea paikallista yritystoimintaa. Kirsi kertoi innovatiivinen hankintakumppanuus -hankintamenettelyn eri vaiheista.

Tässä menettelyssä hankintaa aloittaessa lopputuote ei ole vielä tiedossa, vaan sitä kehitetään tiiviissä yhteistyössä tarjoajien kanssa monivaiheisen hankintaprosessin aikana. Hankinta alkoi markkinavuoropuhelulla lokakuussa 2018 ja valmis tuote oli ruokalistoilla noin vuoden kuluttua. Kirsi suositteli lämpimästi uudenlaista menettelyä toimivana ja hyvänä tapana hankkia uusi lähiruokatuote, mutta korosti samalla hankinta-asiantuntijuuden, ajan ja tahdon merkitystä onnistuneen lopputuloksen saavuttamisessa.

Vanha tuote uudessa muodossa

Kirsin jälkeen Polkan hankintakumppanina seitan-tuotteen kehittänyt Kim Langer osuuskunta Myötävoimasta kertoi tarinan tuotteen takana ja tuottajan kokemuksia hankintaprosessista. Osk Myötävoima on Kimin mukaan harrastelijaryhmä, jonka jäsenet tekevät päätyönänsä muuta kuin ruokaa ja jolla on hyvin monialaista toimintaa, yhtenä osana erilaisten tilaisuuksien vegaaninen catering.

Kim Langer osuuskunta Myötävoimasta kertoo liikesalaisuuksia

Uusi tuote on Kimin vuosia kehittämä seitan. Hän on aiemmin valmistanut tuotetta pienimuotoisesti ja myynyt sitä mm. ravintoloihin. Polkan hankintaprosessissa tuotetta on kehitetty edelleen ja sen myötä seitanin valmistuksesta vastaa pohjoiskarjalainen leipomo. Kim kertoi prosessin soljuneen helposti eteenpäin ja olleen heille helppo.

Seitanin pääraaka-aine on gluteenijauho. Seitanin ravitsemuksellisen arvon (aminohappokoostumuksen) ja paikallisuuden lisäämiseksi noin neljännes gluteenista on korvattu pohjoiskarjalaisella luomuhernejauholla ja osa juureksilla. Tuotteen maku ja rakenne on saatu sellaiseksi, että se maistuu lapsille, mikä on Kimin mukaan onnistuneen tuotekehityksen tulos. Kim haluaisi mieluiten käyttää tuotteessa pohjoiskarjalaista tai kotimaista luomugluteenia, mutta sellaista ei kuulemma ole ainakaan toistaiseksi saatavilla. Ehkä tässä olisi markkinarako jollekin kotimaiselle viljanjalostajalle? Kasviproteiinin kysyntä tuskin ainakaan laskee tulevaisuudessa.

Marttilassa kotimaisen ruoan osuutta on lisätty paikallisin päätöksin

Kunnanjohtaja Carita Maisila kertoi Marttilan kunnan onnistuneista toimista ruoan kotimaisuus- ja lähiruoka-asteen nostamisessa. Hän kertoi kunnan tavoitteen vuonna 2020 olevan lisätä edelleen lähi- ja luomuruoan osuutta. Caritan esitys on luettavissa tässä. Vuonna 2017 kunnan tarjoaman ruoan kotimaisuusaste oli otantajaksolla 88,5%, kun tavoite oli saavuttaa vähintään 70 % kotimaisuusaste. Vuonna 2018 käyttöönotetun seurannan mukaan kotimaisuusaste oli jo yli 90 %. Viime vuoden tietoja ei vielä ollut saatavilla.

Lähiruoan lisääminen on tahdosta kiinni

Kunnassa on päätetty, että kunnan asukkaille -pääasiassa lapsille ja vanhuksille- halutaan tarjota mahdollisimman hyvälaatuista ruokaa. Tämä tukee myös kunnan muita tavoitteita: suosia lähipalveluita ja lähityötä. Kokemusten mukaan puolivalmisteita (esim. esikypsennettyjä perunasuikaleita tai -kuutioita) on vaikea saada paikallisina. Pienhankintoja, mm. kananmunia, marjoja ja sieniä hankitaan suoraan paikallisesti ja leivät ostetaan lähileipomoista.

Marttilan tavoite kasvattaa edelleen lähiruoan ja luomun osuutta toteutetaan lisäämällä pienhankintoja. Lisäksi suunnitelmissa oli luomuteemaviikkoja ja myöhemmin luomumaidon käyttöönotto. Ruoan alkuperä tuodaan jatkossa myös entistä paremmin esille ruokalistoissa. Esityksen jälkeisessä keskustelussa nousi esiin kritiikkiä hankintalakia kohtaan. Maskussa oli mahdollistettu lähiruoan hankinta suoraan hankintarenkaan ohi. Pohjois-Karjalassa taas pilkottiin hankintoja pienempiin osiin, jolloin paikallisemmatkin toimijat pystyvät osallistumaan tarjouksiin. Hankintaosaamisella on suuri merkitys lähiruoan ja luomun osuuden kasvattamisessa.

Kahvi- ja verkostoitumistauolla ravintola Göran tarjoili päivän teemaan hyvin sopivaa syötävää

Helsingin ainoa luomuviljelijä tuottaa vihanneksia

Tauon jälkeen lavalle astuivat Stadin puutarhuri Jan Liesaho ja Pihka-ravintoloiden toimitusjohtaja Ilja Björs. He kertoivat jo 7 kasvukautta jatkuneesta pientuottajan ja ravintolan yhteistyöstä. Stadin puutarhuri on viljellyt luomuvihanneksia Herttoniemen museokartanon mailla vuodesta 2013 ja myy sadon Pihka-ravintoloihin. Pihka ravintolat tarjoavat päivittäisen yli 3000 lounasannoksen lisäksi ruokaa erilaisissa tapahtumissa ym.

Jan Liesahon mukaan yhteistyö on hänelle erittäin toimiva. Hänelle työn kurja puoli eli myynti ja logistiikka on minimoitu. Nyt käytännössä lähes kaikki sato menee Pihka-ravintoloihin, hävikki on 0 % ja toimitukset onnistuvat suuremmissa erissä. Ennen yhteistyötä myynti oli epävarmaa ja pienet toimitukset heikosti kannattavia. Vihannesten lisäksi ravintoloihin toimitetaan villiyrttejä, pientareiden vuohenputket ja nokkoset mukaan lukien.

Lähiluomulla lisäarvoa

Ilja kertoi, että jo 15 vuotta sitten perustettu ravintola Juuri on aina panostanut Suomen parhaimpiin raaka-aineisiin, joten lähi- ja luomu on ollut erittäin lähellä sydäntä. Stadin puutarhurin vihanneksia hän piti todellisena lähiluomuna. Lähimmät ravintolat saavatkin luomuvihannekset noin 6-7 km etäisyydeltä. Yhteistyön myötä ravintola saa monenlaista lisäarvoa. Lähiluomu on imagoetu ja Stadin puutarhurin kanssa yhteistyö on ollut laajempaa, sisältäen mm. erilaisia kursseja ja tapahtumia. Yhteistyön myötä myös ravintoloiden henkilökunta on päässyt pellolle ruoan juurille.

Lähiraaka-aineiden käyttö on helppoa lounasravintolassa

Jos ravintola saa noin viikon aiemmin tiedon pellolla sadonkorjattavasta vihanneksesta, voidaan viikkolistat rakentaa pääraaka-aineen mukaan. Ravintoloiden vihreään pöytään taas uppoaa monenlaista kauden vihannesta – listoja ei ole – kun vaan toimitettava sato on muutaman päivän etukäteen tiedossa. Pieniä haasteita on välillä henkilökunnan vaihtuessa, kun yhteistyön toimintatapa ei ole uudelle henkilölle tuttu. Yhteistyö on kuitenkin koko ajan elävä prosessi.

Hinnoittelu hakee muotoaan

Alkuvuosina Jan sai koko sadostaan könttähinnan. Sen jälkeen on käytössä ollut kiinteä kilohinta koko sadosta tuotteesta riippumatta. Nyt oli tarve muuttaa hinnoittelua, esim. jakaa satoa erilaisiin yksiköihin, koska tasahinta kaikista tuotteista ei ole ollut aina hyvä ratkaisu. Tavoite on, että tuottaja tulee toimeen ja toiminta on myös ravintolalle kannattavaa. Jan arvosti erityisesti sitä, että sopimus on selvä ennen kasvukautta ja huolta myynnistä ei ole. Sekä Ilja että Jan korostivat puheenvuorossaan, että heidän yhteistyömalliaan saa vapaasti kopioida tai käyttää inspiraationa muuallakin tuottajan ja ravintolan yhteistyön syventämisessä.

Härmän Rati kiipeää luomu edellä puuhun

Juha Ollila kertoi, miten hän loitsii ravintoa luomuraaka-aineista. Hän voitti Härmän Rati -ravintolallaan viime vuonna Luomu suomenmestaruuden korkeimmasta ruoan luomuosuudesta. Ravintola toimii Järvenpään Vanhakylässä Pohjanmaalta siirretyssä vanhassa kansakoulussa. Ravintola tekee lounasta ja toimii tilausravintolana. Lisäksi se tarjoaa majoitusta. Juhan esitys löytyy tästä.

Nopea siirtyminen luomuun

Vuosina 2013 – 2016 ravintolassa oli lounasbuffet, jossa tarjoiltiin 2 lämmintä ruokaa, keitto ja 6-7 salaattipöydän tuotetta. Ruoka tehtiin alusta saakka itse ja sitä tarjoiltiin 150-250 annosta päivittäin. Lihan menekki oli valtava eikä toiminta tuntunut järkevältä. Kesällä 2016 alkoi luomuun siirtyminen mm. tuottajien ja luomutuotteiden etsinnällä, uusien tuotteiden kehittämisellä ja satokausiajattelun vahvistamisella. Parin kuukauden kuluttua luomuaste olikin jo yli 90 %.

Seuraavan puolen vuoden aikana Juha hankki lisää ’hankalia’ luomutuotteita; esimerkiksi ruokaöljyjä, gluteenittomia tuotteita, sokerit ja siirapit. Näiden myötä luomuaste saatiin nostettua alle vuodessa 96 prosenttiin. Tämän jälkeen reseptejä ja ruokalistoja viilattiin luomuosuuden kasvattamiseksi edelleen ja nykyisin luomuaste onkin jo 99 %.

Luomutuotteiden hankinnassa oltava joustava ja luova

Juha Ollila kertoi haasteista luomuraaka-aineiden hankinnassa. Esimerkiksi lihan osalta varastoja on pitänyt kasvattaa. Juha hankkii tuotteita paljon suoraan tuottajilta. Kun esim. karitsaa tai kyyttöä on tarjolla, pitää niitä ottaa varastoon. Juha kertoikin varastojen arvon kasvaneen kahdesta kahteenkymmeneen tuhanteen euroon. Tuottajille ravintola voi olla hyvä asiakas. Kaikki ravintolan tarjoama liha on ylikypsää ja niinpä tuottaja voi myydä ruhon kalliit osat suoraan kuluttajille ja ravintola voi käyttää muut osat.

Paikalliset tuottajat toimittavat tuotteita etenkin kesällä, talvella käytetään enemmän tukkuja. Heinon tukku myy luomulihaakin. Ollila kehui etenkin luomutukkuri Tietäväinen foodsia. He kuulemma etsivät mitä vain ravintoloitsija osaa kysyä. Yleisesti ottaen luomun hintaero on kasviksissa pieni, mutta luomulihan hinta on kaksin-kolmikertainen.

Elävä lista, runsas salaattipöytä ja nollahävikki

Juha tekee lounaslistasta neljän viikon hahmotelman ja viikon listan, jotka elävät raaka-aineiden saatavuuden mukaan. Luomubuffetissa on tarjolla 2 lämmintä ruokaa (liha/kala + vegaani) ja keitto, 12-15 salaattipöydän tuotetta, omat leivät ja jälkiruoka. Salaattipöydässä tarjotaan salaatin ja tomaatin lisäksi mm. kausituotteita, pikkelöityä lanttua, porkkanaa, punajuurta, linssejä, oliiveja, härkäpapuja ja hernettä. Kaikki raaka-aineet on luomua, lukuun ottamatta villikalaa. 

Härmän Rati on myös kehittänyt yhdessä Gobbas Gård -tilan kanssa uuden ammattikeittiöille suunnatun vegaanisen luomuhärkäpaputuotteen, jolla voi korvata soijaa, tofua ja kermaa ruoanlaitossa. Siitä voidaan valmistaa esim. kastikkeita, jäätelöä tai toffeeta. Nykyisin ravintolassa käy lounasasiakkaita 50-150 kpl päivittäin. Vaihtelu aiheuttaa Juhan mukaan pieniä haasteita, mutta käytännössä ravintolassa on päästy nollahävikkiin.

Turun keittiömestarit edistävät paikallista ruokakulttuuria

Juha Pokka kertoi Turun keittiömestarit ry:n 12 vuoden tauon jälkeen jälleen järjestämästä Turku menu -kilpailusta. Kilpailun osallistujat valmistivat kolmen ruokalajin menun käyttäen paikallisia raaka-aineita; siikaa, sorsaa ja marjoja.

Juha Pokka Turun keittiömestarit ry:stä ja ravintola Karun Jere Saarinen kertoivat Turku menu -kilpailusta järjestäjän ja osallistujan näkökulmista

Kilpailulla haluttiin tuoda turkulaisille ravintoloille näkyvyyttä.  Juha kertoi kilpailun taustasta; se on järjestetty ensimmäistä kertaa 1986 ja sen jälkeen yhteensä 7 kertaa. Tänä vuonna kilpailuun saatiin runsas osanotto, peräti 17 ravintolaa. Tuomaristossa istui huippukokkeja; Pekka Terävä, Hans Välimäki ja Per-Erik Silver. Sekä Juha että Jere korostivat kilpailussa vallinneen kilpailijoiden välillä poikkeuksellisen hyvän hengen ja yhteistyön olleen sujuvaa.

Japanilaista ruokaa turkulaisittain? 

Kilpailun voittajaravintola Karun Jere Saarinen osallistui ensimmäistä kertaa kilpailuun ja kertoi kokemuksistaan. Hän esitti kysymyksen: ”Miten japanilaisessa ruoassa näkyy lähi- ja luomu?” ja vastasi, että kilpailuannoksen siika ja sinisimpukka olivat Ruotsista ja annoksissa käytettiin mm. paikallisia Mimi’s wasabi lehtiä ja kukkia. Jälkiruoan fermentoidut marjat olivat tietysti kotimaisia. Vain norilevä ja soija on tuotava kauempaa, koska paikallisesti niitä ei ole saatavilla.

Muutenkin ravintolassa käytetään kotimaisia lähituotteita. Jere mainitsi esimerkiksi Kyheröisen kananmunat ja kertoi olevansa kiinnostunut lisäämään paikallisia tuotteita. Tuottajat huomio; tuottajakontaktit kiinnostaa. Ravintolan tavoitteena on myös nollahävikki.

Riistaa kuluttajan lautaselle

Leena Erälinna Turun yliopiston Brahea-keskuksesta kertoi, millä edellytyksillä tarkastamatonta luonnonvaraista riistanlihaa voidaan myydä ja ostaa ravintoloihin ja kuluttajille. Se on ollut mahdollista hirven, peuran, kauriin, jäniksen, rusakon, kanin ja riistalintujen osalta jo vuodesta 2012. Riittää, kun riistan käsittelyyn käytetystä lahtivajasta on tehty elintarvikehuoneistoilmoitus ja omavalvontasuunnitelma. Leenan esitys on luettavissa tässä.

Leena kehui verkosta löytyvän hyvä ja käytännönläheinen julkaisu: Riistan lihan myynnin opas (https://www.utu.fi/sites/default/files/media/ARD/Ruokaketju%20ja%20kiertotalous/Riistan-lihan-myynnin-opas-11_2019.pdf). Oppaasta löytyy myös ”ostajan tietolaari” -osuus, jossa kerrotaan mitä kaupan, ravintolan tai kuluttajan tulee tietää ostaessaan tarkastamatonta riistan lihaa.

Mikäli riistan ostoa haluavalla ei ole suoria yhteyksiä metsästäjiin, voi esimerkiksi oivahymy.fi -palvelusta hakea toimijoita. Kun käyttää hakutoiminnossa vaikkapa sanoja lahtivaja tai metsästys, löytää halutulla alueella toimivia metsästysseuroja ja niiden yhteystiedot. Metsästäjien ja ravintoloiden yhteistyötä voisi varmasti syventää nykyisestä.

Monipuolinen kattaus luomu- ja lähiruoan puolesta

Luomua- ja lähiruokaa ammattikeittiöhin -päivässä nousi esiin hyviä esimerkkejä siitä, miten näiden osuutta on onnistuneesti lisätty ammattikeittiöissä. Kuulimme myös luomun ja lähiruoan positiivisista vaikutuksista eli perusteluita sille, miksi näiden käyttöä on hyvä lisätä entisestään. Kiitos kaikille osallistuneille ja toivottavasti esimerkit inspiroivat kaikkia toimimaan lähi- ja luomuruoan puolesta myös omissa toimissa!

Agrometsätalousseminaari 12.9.2019

Tuorlassa syyskuussa järjestetyssä seminaarissa käsiteltiin agrometsätalouteen liittyviä aihepiirejä monipuolisesti. Aihe selvästi kiinnosti – osallistujia oli lähes 100 ja Tuorlan auditorion jokainen istumapaikka oli käytössä!

Luomuviljelijä Stephen Briggs kertoi kokemuksistaan peltometsäviljelyn parissa Isossa-Britanniassa. Briggs viljelee siellä 250 hehtaarin luomutilaa, josta 52 ha on peltometsäviljelyä (hedelmäpuita yhdessä nurmen ja viljan, mm. puhdaskauran kanssa).

Luonnonvarakeskuksen tutkija Karoliina Rimhanen tarkasteli agrometsätalouden mahdollisuuksia globaalista näkökulmasta. Esimerkiksi monissa Afrikan maissa agrometsätaloudella on pitkät perinteet.

Niinikään Luonnonvarakeskuksesta saapunut tutkija Pirjo Yli-Hemminki pohti esityksessään kasvien vuorovaikutussuhteita. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon molempia osapuolia hyödyttävä sienijuuri, joka löytyy peräti 80-90 prosentilta viljelykasveista. Poikkeuksen muodostavat mm. lupiini ja tattari.

Arboristi Tiina Hopeakoski esitteli agrometsätalouteen soveltuvia jalopuita sekä niiden hoitoa ja hyödyntämismahdollisuuksia. Potentiaalisia lajeja omenan ohella ovat mm. pihlaja ja kataja.

Vanhempi tutkija Michael den Herder esitteli lopuksi agrometsätaloutta edistävän AFINET-verkoston toimintaa. Myös osallistujat pääsivät esittämään omia ideoitaan verkostolle.

Puheenvuorojen jälkeen oli aika siirtyä ulkoilmaan. Maataloustiimin vetäjän Jenna Ekmanin johdolla osallistujille esiteltiin Tuorlan tulevaa agrometsätalouden koealuetta. Agrometsä Oy:n Henri Lokki piti sienten ymppäysnäytöksen ja kertoi pakurin ja siitakesienen viljelystä. Ennen kotimatkalle siirtymistä osallistujat saivat maistella Tuorlan maistuvia pensasmustikoita.

Tilaisuuden ohjelma


Briggsin esitykset löytyvät täältä. Tilaisuuden videot ovat tulossa myöhemmin saman linkin taakse. 

Luomumpi Varsinais-Suomi osallistui Agrometsätalousseminaarin järjestelyihin yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa.

Mehiläispäivä 18.7.2019

Hankkeen Mehiläispäivä järjestettiin heinäkuussa Kemiönsaaressa Leena ja Risto Lehtomaan luona. Paikalle saapui lähes 30 mehiläisten ystävää. Tilaisuudessa kuultiin puheenvuoroja mm. pölytyspalveluista, mehiläisten avulla suoritettavasta tautitorjunnasta ja luomuhunajantuotannosta.

Leena Lehtomaa esitteli puheenvuorossaan Hembackan, tilan jossa tilaisuus järjestettiin. Kyseessä on Leena ja Risto Lehtomaan kesäpaikka, jossa harjoitetaan kesäaikaan myös pienimuotoista majoitustoimintaa. Mehiläispesiä on tällä hetkellä 10, joista osa on sijoitettu Sjölaxin kartanon maille.

Kotitarhan lisäksi Hembackan mehiläispesiä on sijoitettu läheisen luomutilan maille.

Sakari Raiskio Luonnonvarakeskuksesta kertoi esityksessään pölytyspalveluista, mesikasvikesannoista ja mehiläisille mieluisista kasveista. Mehiläistarhaajien kannattaisi vinkata viljelijöitä viljelemään etenkin apilaa, mesikkää ja hunajakukkaa. Puhtaan kasvuston lisäksi mehiläisille hyödyllisiä lajeja voi esimerkiksi lisätä siemenseokseen tai kylvää satokasvin aluskasviksi.  Apiloista puna-apila on kaikkein heikoin mehiläiskasvi sen pitkänmallisen kukan vuoksi. Lajikkeista ”Selma” on lyhytperäinen ja siten mehiläisille helpompi pölytettävä. Todistaakseen mehiläisten vierailleen pölytettävässä satokasvissa, voi tarhaaja käyttää apunaan siitepölyvärikarttaa. Lisää tietoa pölytyspalveluista on luvassa uudessa SaLaPöly (Satoa ja laatua pölytyspalvelulla) –hankkeessa.

Sjölaxin kartanon isäntä Christer Jägerskiöld kertoi yhteistyöstään Lehtomaiden kanssa. Lehtomaat ovat tuoneet kolme mehiläispesäänsä Christerin luomupeltojen laidalle, jossa ne pölyttävät mm. kuminaa ja härkäpapua. Mehiläisiä on näkynyt härkäpapupellossa runsaasti, mutta mahdollista vaikutusta satoon on vaikea kahden vuoden kokeilun perusteella arvioida. Härkäpavun ja kuminan ohella mehiläisille riittää pölytettävää viljelykiertoon kuuluvassa valkomesikässä, aluskasviksi kylvetyissä apiloissa (mm. veri-) ja ympäröivissä luonnonkasveissa. Christerin mukaan luomutilat ovat hyviä paikkoja mehiläisille, sillä kasvinsuojeluruiskutuksia ei tehdä ja viljelykierrot ovat yleensä monipuolisia. Ainoastaan kasvustojen niitot/murskaukset voivat aiheuttaa häiriötä pölyttäjille.

Maistuvan kahvitauon jälkeen Leena Lehtomaa esitteli Varsinais-Suomen Mehiläishoitajat ry:n toimintaa. Yhdistys järjestää mm. peruskursseja, tutustumismatkoja ja kuukausittaisia kerhoiltoja. Paikallisyhdistys on Suomen suurin, ja myös uudet jäsenet toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi.

Hembackan hunajaa

Tommy Arfman Söderlångvikin kartanosta jakoi kokemuksiaan mehiläispölytyksestä ja Prestop Mixin käytöstä omenatarhalla. Alun perin 40 mehiläispesää on hankittu kartanolle 23 hehtaarin suuruisen omenatarhan pölytykseen, mutta viimeisten 3 vuoden ajan mehiläisiä on hyödynnetty myös siemenkotamädän torjunnassa. Mehiläispesiin lisätään joka ilta kukinnan ajan Prestop Mix-sienivalmistetta ja mehiläiset kuljettavat aineen omenankukkiin niitä pölyttäessään. Koska taudin oireet näkyvät vasta kuluttajan halkaistessa omenan, ei viljelijä voi varmuudella tietää aineen tehosta. Verderan tekemien tutkimuksien mukaan aineen vaikutus sadon laatuun olisi kuitenkin merkittävä. Tommyn kokemuksen mukaan Prestop Mixin käyttö on helppoa ja mehiläiset tuntuvat häiriintyvän aineesta vain hieman. Omenan kukinnan jälkeen omenarivien päässä sijainneet pesät siirretään paikkaan, jossa mehiläisille riittää pölytettävää loppukesäksi. Siirtelyyn käytetään trukkilavaa ja traktoria. Siirto rasittaa mehiläisiä jonkin verran ja uuteen paikkaan totuttelu vie hetken aikaa. Tommyn mukaan valtaosa omenatarhoista hyödyntää pölytyspalvelua, ja vain osalla tarhoista on Söderlångvikin kartanon tapaan omia mehiläisiä. Prestop Mixin kaltaisia pölyttäjähyönteisten levittämiä mikrobiologisia kasvinsuojeluaineita marjojen ja hedelmien kasvinsuojelussa hyödyntävä viljelijä voi valita ympäristökorvauksen lohkokohtaiseksi toimenpiteeksi puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu-toimenpiteen ja saada siitä korvausta 500 €/ha.

Myös Kieloniemen Luomutilan yrittäjällä Lea Räisäsellä on kokemusta Prestop Mixin hyödyntämisestä. Kielonniemen Luomutilalla ainetta käytetään harmaahomeen torjuntaan mansikalla ja vadelmalla. Kokemukset ovat olleet hyviä ja marjojen laatu on parantunut selvästi Prestop Mixin käytön myötä. Tilan viherlannoituskasvustot koostetaan mehiläisiä ajatellen ja ne sisältävät mm. hunajakukkaa, mesikkää, alsikeapilaa, mailasta, timoteita ja nataa. Peltojen lisäksi myös tilan mehiläiset kuuluvat luonnonmukaisen tuotannon valvontaan. Eroa tavanomaisen ja luonnonmukaisen mehiläistarhauksen välillä Lea ei pidä kovin suurena – merkittävin ero lienee luomutuotannon tarkat kirjaamisvaatimukset. Luomumehiläisten talviruokintaan käytettävä luomusokeri nostaa jonkin verran tuotantokustannuksia, sillä luomusokeri on noin 3 kertaa tavanomaista sokeria kalliimpaa.

Risto Lehtomaa esittelee mehiläispesiä osallistujille

Tilaisuuden jälkeen osallistujille tarjoutui mahdollisuus tutustua Hembackan mehiläispesiin Riston johdolla. Tämän jälkeen halukkaat pääsivät vielä vierailemaan läheisessä Kimito Brewing-pienpanimossa. Panimon omistaja Jonas Sahlberg kertoi kuulijoille mm. kokemuksistaan hunajaoluen valmistuksen parissa. Hunajaolutkokeilu oli sen verran onnistunut, että jatkoa mehiläistuotteiden parissa seuraa hyvin suurella todennäköisyydellä myös tulevaisuudessa.

Kimito Brewing on valmistanut kolmen vuoden aikana yli 50 erilaista olutta.

Lämmin kiitos kaikille Mehiläispäivään osallistuneille! Toivottavasti mehiläisille löytyy runsaasti mieluista pölytettävää alueellamme myös tulevaisuudessa.

Tilaisuuden materiaalit:

Tilaisuuden ohjelma

Sakari Raiskion esitys

Tommy Arfmanin esitys

Lea Räisäsen esitys

Hembackan kotisivut

Varsinais-Suomen Mehiläishoitajat ry:n kotisivut

SaLaPöly-hanke

Kimito Brewing

Henttula ja SikkaTalu 28.6.2019

Kävimme kesäkuun viimeisenä perjantaina noin kymmenen hengen voimin tutustumassa saariston luomukotieläintuotantoon; Henttulan luomutilaan Velkualla ja SikkaTaluun Rymättylässä.

Henttula luomussa jo 90-luvulta

Aamupäivällä saavuimme Henttulaan ja aloitimme päivän pullakahveilla. Elina kertoi samalla tilastaan. Henttula on Elinan sukutila, joka on ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1544 ja jota Elina on viljellyt vuodesta 2005. Tilan siirsi luomuun Elinan isä Heikki jo 1990-luvun alussa. Tällöin tilalla tuotettiin monipuolisesti lypsykarjan lisäksi mm. perunaa, lanttua, porkkanaa ja pienessä määrin kasvihuonevihanneksia. Tilalla oli myös oma tilamyymälä.

Elina meni syksyllä 2000 opiskelemaan agrologikouluun Hyvinkäälle, kun ei kertomansa mukaan keksinyt muutakaan. Tällöin hän ei vielä ollut varma haluaako jatkaa tilan viljelyä vai ei. Samoihin aikoihin Henttulassa oltiin siirtymässä emolehmätuotantoon kun vanha parsinavetta paloi. Palossa menehtyi myös lähes koko karja.

Palon jälkeen Elinan piti päättää, haluaako hän jatkaa tilan pitoa vai tehdä jotain muuta. Hyvinkäällä oli hyvä opetus, Elina tapasi muita nuoria tilallisia ja kypsyi päätös jatkaa kotitilaa. Karjanpito piti kuitenkin aloittaa alusta. Henttulaan rakennettiin nopealla aikataululla uusi navetta ja vuonna 2001 Elina kävi Sukevasta 12-13 suomenkarjan hiehoa. Tilakaupat hän teki vuonna 2005.

Keskittyminen lypsylehmiin

Viljelyssään Elina on karsinut tilan toimintoja ja keskittynyt maidontuotantoon ja suomenkarjaan. Avomaanvihannesviljelyn hän lopetti luomuvihannesten hyvästä kysynnästä huolimatta, koska yhden ihmisen aika ei riitä liian moneen (puoliso käy töissä tilan ulkopuolella) ja vihanneslohkot oli aina viljelykierron vuoksi sijoitettu parhaiden nurmilohkojen keskelle, mikä häiritsi rehun tekoa.

Tilalla tuotetaan luomumaitoa, joka valitettavasti menee meijeriin tavanomaisena. Lähellä ei ole muita luomumaitotiloja, jotta keräily voitaisiin järjestää. On myös ollut puhetta, että luomumaitomarkkinat eivät vetäisi. Toisaalta esimerkiksi vuosina 2007-2008 oli maidosta pulaa, Valion juustola seisoi raaka-aineen puutteen vuoksi ja tuottajia kannustettiin lisäämään tuotantoa. Mainitusta maitopulasta ei mennyt kuin puoli vuotta, jonka jälkeen maidon hinta laski.

Osta vain kotimaisia maitotuotteita

Elinan sanoin: ”Jos kaikki kuluttajat ostaisivat kotimaista, tilanne olisi huomattavasti parempi”. Kuluttajana hyvä mahdollisuus tukea kotimaista ja kestävää tuotantoa on ostaa vain kotimaisesta maidosta valmistettuja luomutuotteita. Pakkauksista kannattaa tutkia tarkkaan maidon alkuperä. Markkinoilla on yllättävän paljon mielikuvaltaan kotimaisia maitotuotteita, jotka tosiasiassa valmistetaan ulkomailla.  

Pienissä määrin Elinalla on myös raakamaidon suoramyyntiä asiakkaiden omiin astioihin. Elinalla ei ole paloa maidon jatkojalostukseen, koska tila työllistää nykyisellään täysin. Talvisin navettaan mennään aamulypsylle 5.45 ja iltalypsy loppuu 18.30. Kesäisin tilalla on Elinan lisäksi 1-2 alan harjoittelijaa töissä.

Pääosin suomenkarjaa

Tilan karja koostuu pääosin suomenkarjasta; yksi kyyttö, kolme lapinlehmää ja 12 länsisuomenkarjaa. Lisäksi tilalla on muutama friisiläinen ja ayrshire. Yksi friisiläisistä on perua ajalta ennen navettapaloa eikä Elina halua luopua siitä. Lypsäviä on kaikkiaan hiukan alle 20, nuorkarjaa hiukan yli.

Enni Henttula (keskellä) esittelemässä Ronja -vasikkaa vierailijoille

Suomenkarjan sonnivasikat eivät kelpaa välitykseen, koska lihakasvattajat eivät niitä pienen koon ja hitaan kasvun vuoksi kelpuuta. Sonnit kuohitaan, kasvatetaan teurasikään tilalla ja häränliha myydään pääosin suoraan tilalta vakioasiakkaille luomuna. Lihan myynnissä on paljon paperityötä ennen ja jälkeen teurastuksen, mieluiten Elina keskittyisi vain viljelyyn ja antaisi muiden hoitaa myyntityön. Osan eläimistä Elina myy naapureille, missä eläimet ylläpitävät perinnebiotooppilaidunta ennen lihoiksi päätymistä.

Keskimääräinen maidontuotto on Henttulassa noin 6-7 tonnia lehmää kohti. Erot karjassa on valtavat; kyyttö lypsää alle 4 tonnia, lapinlehmät 4-5 tonnia, länsisuomenkarja 6-9 tonnia ja friisiläiset jopa 13 tonnia. Myös rehun syönnissä on eroja; lapparit haluavat matalan D-arvon rehua. Ne saattavat välillä syödä olkea vaikka olisi parempaakin rehua tarjolla.

Karja syö pääosin säilörehua tilan pelloilta, joita Elinalla on viljelyssä 32,5 hehtaaria. Lisäksi lehmille syötetään väkirehua – mm. viljaa ja härkäpapua läheiseltä luomutilalta, luomurypsiä myssyfarmilta ja luomumaituria. Kesäisin lehmät myös laiduntavat tilan lähipelloilla.

Nurmipainotteinen viljelykierto ja monipuoliset nurmet

Elinan viljelykierto on pääpiirteittäin seuraava: apilanurmi 4-5 vuotta – vilja – nurmen perustus suojaviljaan ja kokoviljasäilörehun teko. Tosin yhdellä lohkolla on esimerkiksi hyvin kasvava 8 vuotta sitten kylvetty rehumailanen, jonka seassa kasvaa montaa eri heinäkasvia. Elina on ajatellut että mitä sitä suotta kyntämään hyvin kasvavaa nurmea.

Kävimme katsomassa lohkoa, jossa oli tänä keväänä kylvetty kevätruisvehnä, ruisvirna ja Naturcomin Retu-kuohkeuttava rehuseos. Lohko oli kylvetty 25.4. ja sato näytti runsaalta. Korjuu oli tapahtumassa lähiaikoina. Ensimmäinen nurmisato tilan pelloilta oli jo korjattu ennen juhannusta. Satoa tuli noin 10-11, parhailta lohkoilta 13-14 paalia hehtaarilta.

Elina (vasemmalla) kertomassa rehuviljelyn kokemuksistaan

Alkukesän kuivuus vaikuttaa viljelyyn

Velkualla sataa usein melko vähän kevään ja alkukesän aikaan. Tämän vuoksi Elina ei uskalla myöhästää kylvöjä ja savimailla oikea muokkausaika on lyhyt. Usein kestää vain pari päivää kun pelto kuivuu liian märästä liian kuivaksi. Virna kylvöseoksissa on hyvä tukahduttamaan rikkakasveja kuten savikkaa ja juolavehnää. Rehuvirna on lehmille maittavampi, mutta ruisvirnalla on syvemmät juuret ja se kasvaa paremmin vähillä sateilla.

Lanta kompostoidaan

Henttulassa navetassa käytetään turvetta kuivikkeena. Lantakäytävä tyhjennetään Avantilla kesällä noin kerran ja talvella noin kaksi kertaa viikossa. Lanta (sonta ja virtsa kuivikkeineen) laitetaan navetassa olevaan jatkuvatoimiseen rumpukompostoriin. Mikäli lanta on kovin märkää, sekaan lisätään olkea. Kompostori toimii kesällä kivasti, kovilla pakkasilla se voi jäätyä.

Kompostointi tuhoaa rikkakasvien siemeniä, taudinaiheuttajat kuolevat, lannan haju vähenee ja ravinteet muuttuvat kasveille käyttökelpoisempaan muotoon. Kompostorista lanta kulkee ruuvilla ulos lantalaan, jossa palaminen jatkuu kasassa. Valmis komposti on melko tasalaatuista ja lantala tyhjennetään kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Lantaa käytetään lannoitteena omien peltojen lisäksi läheisellä kasvintuotantotilalla, josta myös osa rehusta tulee ja läheisellä luomupuutarhaviljelmällä.

Arvokasta työtä luonnon monimuotoisuuden puolesta

Nautakarjatalous on viime aikoina ollut paljon pinnalla eläintuotannon kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi. On helppoa leimata maito- ja naudanlihatuotteet ilmastolle haitallisiksi tuotteiksi. Joskus nostetaan esiin karjatalous uhkana luonnon monimuotoisuudelle viitaten vaikkapa sademetsien hävittämiseen rehusoijapeltojen tieltä.

On varmasti totta, että eläinperäisten tuotteiden kulutustasoa olisi hyvä alentaa suomalaisesta keskiarvosta. Vielä tärkeämpää olisi mielestäni tehdä ero eläintuotteen ja eläintuotteen välille ja suunnata kulutus niihin tuotteisiin, joiden positiiviset vaikutukset ovat merkittäviä.

Karjatalous monimuotoisuuden turvaajana

Viimeisen sadan vuoden aikana perinnebiotooppien määrä on romahtanut alle prosenttiin ja useimmat perinnebiotoopit ovat uhanalaisia.  Kasvi- ja eläinlajistoltaan perinnebiotoopit ovat monipuolisimpia luontotyyppejämme, ja siksi niiden taantuminen on vakava ongelma.

Luomukarja on mitä parhain tapa ylläpitää perinnebiotooppeja ja siten turvata luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Mitä enemmän rehu ja muut tuotantopanokset ovat paikallisia tai lähialueilta peräisin, sitä vähemmän tuotantoon kätkeytyy muualle ulkoistettuja haittavaikutuksia, kuten vaikkapa tuontisoijaan perustuvassa eläintuotannossa sademetsien hävittämistä ja siten monimuotoisuudenkin köyhdyttämistä.

Luomukarjataloudella lienee myös positiivisia paikallisia vaikutuksia viime aikoina paljon puhuttaneisiin hyönteisten ja lintujen määrän vähentymiseen. Alkuperäisrotujen kasvattaminen on itsessään teko geneettisen monimuotoisuuden ja kulttuurimaiseman puolesta ja siten myös paikallisen kulttuurin toivottavaa ja kestävää jatkumoa.

Itse uskon, että perinteiset tuotantomuodot (kuten suomenkarjaan perustuva luomukarjatalous) on ruuantuotannon resilienssin kannalta tärkeätä toimintaa. Mikäli ruoantuotanto perustuu suurelta osin muualta tuotaviin ostopanoksiin tai optimaalisiin kasvuoloihin sopeutuneisiin eläinrotuihin tai kasvilajikkeisiin, sitä herkempi se on esimerkiksi globaaleille markkinoiden häiriöille tai vaikkapa ilmastonmuutoksen myötä yleistyville poikkeuksellisille sääoloille.

SikkaTalussa lypsetään lampaita

Henttulasta siirryimme toiselle saaristossa sijaitsevalle luomukotieläintilalle. Matkalla pysähdyimme ensin runsaasti luomu- ja lähituotteita (mm. Henttulan lihaa & SikkaTalun maitotuotteita) myyvään Livonsaaren osuuskauppaan lähiruokalounaalle. Lounaan ja kahvien jälkeen matka jatkui kohti Rymättylää.

Rymättylässä vierailukohteenamme oli lammastila SikkaTalu. Tilaa pyörittävät Alar ja Katja Sikka. He tapasivat 1992 Vehmaan maamieskoulussa, olivat sen jälkeen muualla opiskelemassa ja töissä ja aloittivat tilanpidon vuonna 2006. Luomuun pellot siirrettiin 2008 ja eläimet muutaman vuoden päästä tästä. Katja kertoi, että luomuun siirtymisen vaikeus oli ainoastaan siinä, että alkoi käyttää lampailla eri rehukauran toimittajaa ja lisäsi vähän ikkunoita entiseen sikalaan rakennettuun lampolaan.

Katja Sikka (keskellä) kertoo SikkaTalun toiminnasta

Katja kertoi, että jonkinlainen luomumyönteisyys on heillä ollut aina läsnä. Esimerkiksi jo Vehmaan kouluaikojen harjoittelupäiväkirjassa hän kritisoi häkkikanojen oloja ja on samoin kummastellut kielenkäytön muuttumista vuosien saatossa; aluksi puhuttiin myrkyistä, sitten torjunta-aineista ja nykyään käytössä onkin termi kasvinsuojeluaine.

Monipuolinen elinkeino

SikkaTalussa on kokeiltu vuosien saatossa monenlaisia elinkeinoja. Katja mainitsi tilan alkutaipaleelta mm. pässinpapanalannoitteen kehitystyön, ponit ja lihakanit. Nykyisin toiminta on jalostunut ja keskittynyt kolmeen ydinalueeseen: lammastuotteiden suoramyyntiin, perinnebiotooppien hoitoon ja tutkimukseen.

Aluksi tilalla oli vain ahvenanmaanlampaita, joiden teuraspaino on pieni, minkä vuoksi he alkoivat myydä tuotteitaan suoraan kuluttajille. Myöhemmin tilalle on hankittu myös itäfriisiläistä maitolammasta, tehty tuotekehitystyötä ja alettu jalostaa lampaanmaidosta jugurttia ja jäätelöä. Jugurtti on juuri päässyt valtakunnalliseen jakeluun Keskon kautta. Uuhia toimitetaan myös tutkimustyöhön Turun ja Oulun yliopistoille.

Tilalla on peltoa noin 80 hehtaaria, joista osa on Lapilansaaressa. Perinnebiotooppeja lampaiden hoidettavana on noin 35 ha. Laidunkausi kestää n. 5-6 kuukautta ja talvirehu korjataan mantereella sijaitsevilta noin 40 ha pelloilta. Uuhia on 100-150, joista friisiläisiä n. 30 ja pässejä 13 kpl. 60 uuhta karitsoi vuosittain. 100 uuhta on Raisionlahden ympäristössä ympäristönhoitotöissä. Valvonta vie runsaasti aikaa, koska lampaat ovat etäällä tilasta, mutta valvonnassa on apuna tuttuja paimenkoiraharrastajia.

Lypsy eläinten ehdoilla ja jatkojalostus tilalla

Katjan mielestä lampaanmaito on kiinnostava ja ihana tuote. Siinä on tuplarasva ja enemmän kuiva-ainetta kuin lehmänmaidossa. Jos esimerkiksi goudaa valmistaa lehmän tai vuohen maidosta, tarvitsee kiloon juustoa noin 10 litraa maitoa. Friisiläislampaan maitoa tarvitaan 7 litraa, ahvenanmaanlampaan maitoa riittää 5 litraa kiloon juustoa.

SikkaTalussa karitsat saavat juoda emojensa maitoa alkukauden runsaimman maidontuoton ajan ja lypsy aloitetaan vasta 2 kk kuluttua karitsoinnista. Lampaat lypsetään kaksi kertaa vuorokaudessa, kahdeksalta ja kuudelta. Friisiläiset vaativat kaksi lypsyä ja ahvenanmaanlampaallakin se lisää maidontuottoa noin 30 %.

Tilalle on hankittu vuohien lypsypöytä ja vanha lypsykone. 20 lampaan lypsy kestää noin vartin (itse lypsy) ja kaikkine oheistöineen siihen menee noin tunti. Tavoitteena on saada eläinmäärää kasvatettua siten, että lypsypöydän saisi täyteen (35 lypsylammasta). Lampaanmaito kestää pakastuksen ja osa maidosta pakastetaan myöhemmin jalostettavaksi.

Lampolan liukuovea koristaa iso kuva ahvenanmaanlampaista

Laadukkaita tuotteita ja perinnebiotooppien hoitoa

Lampolaan on tehty elintarvikehuoneisto ja hankittu tarvittavat laitteet maidon jalostusta varten. SikkaTalussa on valmistettu jäätelöä vuodesta 2015 ja jugurttia vuodesta 2016 Utu-tuotemerkillä. Lampaanmaito sopii molempiin erinomaisesti. Maidon voi käyttää tuotteisiin kokonaan eikä lisäaineita tarvita.

Ahvenanmaanlampaan teurasikä vaihtelee 6-12 kk välillä ja ruhopaino on yleensä noin 15 kg, hyvässä tapauksessa 18-19 kg. Risteytykset kasvavat nopeammin ja isommiksi. Lihan suoramyynnin lisäksi tilalla on yhteistyötä turkulaisen ravintola Gunnarin kanssa.

Ravintola ostaa aina kerralla kokonaisen ruhon ja käyttää sen kokonaan annoksissaan. Mielestäni tämä käytäntö kuulostaa tuottajan näkökulmasta hyvin toimivalta ja toivoisin käytännön yleistyvän muidenkin ammattikeittiöiden osalta. Ravintola myös mainitsee lihan alkuperän ruokalistallaan ja saa täten lisäarvoa valmistamalleen ruoalle.

Vierailu metsälaitumella

Tilavierailun lopuksi kävimme katsomassa lampaita läheisellä metsälaitumella. Laitumella näimme myös perinteisiä rehuksi lehdestettyjä koivuja. Osaa koivuista hyödynnettiin sienten kasvatukseen ennen niiden raivausta ja alueen koivuihin olikin ympätty pakuria. Laitumella kasvoi myös harvinainen suippuorapihlaja.

Katja kertoi heidän ensin kokeilleen puuston raivausta laitumelta tekemällä itse metsätöitä talviaikaan. Se oli työlästä työsaavutukseen ja laidunten pinta-aloihin nähden. Katjalla oli ollut ennakkoluuloja koneellista puunkorjuuta kohtaan, mutta he olivat löytäneet hyvän urakoitsijan, joka osasi harventaa laidunalueen puustoa toiveiden mukaisesti ja Katja suosittelikin osaavien koneurakoitsijoiden käyttöä laiduntenkin hoitohakkuissa.

Päivän päätteeksi pääsimme myös maistamaan Utu-jäätelöä. Tarjolla oli vanilja- ja suklaajäätelöä. Söin tietenkin molempia, vaikka tiukkaa teki. Suu olisi syönyt enemmänkin, mutta vatsa ei vetänyt. Täytyy siis mainostaa, että jäätelöt olivat paitsi maukkaita, varsin täyttäviä.

Kiitokset kiinnostavista tilaesittelyistä Elinalle Henttulaan ja Katjalle SikkaTaluun kaikkien osallistujien puolesta!