Opintomatka Ahvenanmaalle 16.-18.9.2022

Luomumpi Varsinais-Suomi -hanke järjesti matkan Ahvenanmaalle sadonkorjuujuhliin 16.-18.9. Matkalla oli mukana 14 osallistujaa koostuen niin hankkeen toimijoista, viljelijöistä ja muista luomusta kiinnostuneista alan toimijoista. Ahvenanmaan erikoisuus manner-Suomeen nähden on varsinkin luomuviljelyn suosio. Yli 27 % peltoalasta on luomutuotannossa.

Lehmiä Mattas Gårsmaijerin takapihalla. Tilalta löytyi myös ainakin kanoja ja hevosia.

Matka alkoi punaisella laivalla aamuvarhaisella ja jo ensimmäisenä päivänä ehdimme tutustua useaan kohteeseen. Pikkubussi kyyditsi meitä pitkin Ahvenanmaan saaria. Lähes jokaisessa kohteessa toistuivat osin samat tuotteet, paikalliset oluet ja limut, tyrni- ja omenatuotteet, erilaiset käsityöt ja ruoka. Myös eläimiä pääsi ihailemaan suurimmalla osalla kohtaista. Tapahtumaa ja toimintaa oli niin lapsille kuin aikuisillekin.

Tyrniviljelmä löytyi tilan lähistöltä keskeltä metsää aidattuna. Tyrnien korjuuta oli koneistettu.

Ensimmäisenä päivänä pysähdyimme suunnitelman mukaisesti Utgårdin tilalla, Open water Breweryllä sekä Mickels Gårdissa. Lisäksi väljään aikatauluun mahtui myös lisäpysähdyksiä. Utgårdin tilalla pääsimme käsitöiden ja paikallisten herkkujen lisäksi tutustumaan lähistöllä sijainneeseen torjunta-aineettomasti hoidettuun tyrnitarhaan. Open Water Breweryn käsityöläisoluet kelpasivat kovemmillekin olutkriitikoille. Mickels Gårdin tilalla lapset pääsivät kierrokselle traktorin peräkärryssä tilan eläinpihalle. Lisäksi nähtävänä oli jälleen runsaasti käsitöitä ja paikallisia herkkuja. Pysähdyimmepä matkalla tutustumassa myös limonadin ja suklaan valmistukseen.

Toisena päivänä aloitimme päivän suurelta hedelmä-vihannes hallilta Åland Trädgårdshallilta, jossa pääsimme tutustumaan erilaisiin omenalajikkeisiin. Mattas Gårdsmaijerissä pääsimme maistelemaan pienmeijerin jäätelöitä ja juustoja. Maut poikkesivat normaaleista tutuista marketin jäätelömauista. Mukana oli mm. raparperi-valkosuklaa sekä suklaa-olut.

Kastelholmin linna on keskiaikainen puolustuslinna, jota on kunnostettu urakalla viime vuosikymmeninä sen päästyä käytön loputtua jo pahasti rapistumaan.

Toisena päivänä pysähdyimme lounaalle Smakbyn-makukylään Kastelholmin linnan juurelle. Tarjolla on maukas ja monipuolinen Mickhael Björklundin suunnittelema sadonkorjuubuffet, jossa kukaan ei jäänyt nälkäiseksi. Ripeimmät matkaajat ehtivät juosta linnan rauniotkin katsastamassa lyhyen pysähdyksen aikana.

Öfvergårdin omenatilalla sijaitsevat Suomen 100-vuotis juhlan kunniaksi jokaiselle Suomen kaupungille istutetut omenapuut.

Iltapäivällä vierailimme vielä Cederbergin tilamuseossa, Öfvergårdin omenatilalla ja Bolstaholmin tilalla. Cederbergin tilamuseolla pääsimme kuulemaan mm. tuulimyllyjen historiaa. Öfvergårdin omenatilalla sijaitsevat Suomen 100-vuotis juhlan kunniaksi jokaiselle Suomen kaupungille istutetut omenapuut. Lisäksi tilalla tuotetaan lajikepuhtaita omenamehuja. Erot lajikkeiden välillä olivatkin melkoiset kokemattomankin maistelijan kielelle. Bolstaholmin tilalla oli tekemistä ja näkemistä kaikille perheenjäsenille.

Pub Stallhagenin takapihalla sijaitsi vierastilaisuuksiin muokattu kupolimallinen kasvihuone.

Viimeisenä toisen päivän kohteena pysähdyimme Pub Stallhageniin, jossa oli mahdollista syödä, tutustua heidän omiin oluihin sekä tehdä ostoksia paikallistuotteita myyvässä puodissa. Kolmas päivä kuluikin pääosin kotimatkalla.

Mitä siis opimme matkan aikana. Tutustuimme uusiin omenalajikkeisiin ja opimme lajikkeen merkityksestä lopputuotteeseen. Saimme ajatuksia maatilojen tuotteistamisesta ja brändäyksestä. Kävimme monia rikkaita ja kehittäviä keskusteluja bussimatkoilla. Saimme ruotsinkielen kielikylvyn ja tulimme monta kokemusta rikkaampana takaisin.

SNY:n kesäretki Qvidjan-luomutilalle 31.8.2022

Pekka Heikkinen esittelemässä Carbon action -koekenttää sekä jatkuvaa maaperän hiilimittauksen koetta.

Suomen nurmi yhdistys (SNY) toteutti tämän vuoden kesäretkensä tutustuen Qvidjan monipuoliseen luomutilaan. Saara Kankaanrinnan ja Ilkka Herlinin vuodesta 2014 omistama Qvidjan tila siirtyi luomuun vuosi sitten. Kankaanrinnalla ja Herlinillä on tavoitteena edistää luonnon monimuotoisuutta ja Itämeren tilaa. Tila toimiikin koekenttänä erilaisille ympäristötoimille ja yhteistyötä tutkimuksessa tehdään mm. Ilmatieteenlaitoksen ja Helsingin yliopisto kanssa. Päivän isäntänä toimi tilanhoitaja Pekka Heikkinen.

Tila pyrkii ympäristöystävällisyyteen myös kotieläinten kasvatuksessa. Tilalla elää emolehmiä ja hevosia sekä maisemanhoitoon lampaita ja ylämaankarjaa. Lampaat ja ylämaankarja toimivat tilalla ensisijaisesti maisemanhoidollisissa tehtävissä, eikä niitä kasvateta tuotantoon. Emolehmiä tilalla elelee sekä Herefordeja että Aberne angusta. Karja saa kulkea laitumilla niin kauan kuin ravintoa riittää ja talvella niitä ruokitaan säilörehulla pihatolla. Laitumilla on käytössä rotaatiolaidunnus siten, että laidunta ja eläimiä siirretään päivittäin. Hevostalli on tammatalli, joka tekee yhteistyötä Pekka Korven Star-Racing ravitallin kanssa.

Pihatto on siisti ja talveksi pohjalle levitetään puru ja pahna lattialle.
Vanhasta navetasta on muunnettu moderni talli hevosille.

Karjan tuottama lanta oli alun perin tarkoitus käyttää syötteenä biokaasuvoimalassa, mutta rakennettu voimala ei täyttänyt odotuksia ja sille pohditaan parhaillaan vaihtoehtoa. Tällä hetkellä lanta kompostoidaan ennen levitystä pelloille.

Ympäristöarvot näkyvät tilalla myös peltojen ulkopuolella. Metsien hoidossa se näkyy mm. noukintahakkuuna site, että metsästä harvennetaan vain suurimmat puut. Metsissä on alkamassa myös koe eri hakkuumenetelmien vaikutuksesta. Puun tuottamisen ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisen lisäksi metsillä on tärkeä rooli tilalla riistanhoidollisesta näkökulmasta. Metsissä elää runsaasti valkohäntäpeuroja, jotka ovatkin tärkeässä roolissa ravinnon tuotannossa. Riistanhoidollinen metsästys kuulu tilan toimiin. Metsien lisäksi tilalla on myös useita kosteikkoja sitomassa pelloilta valuvia ravinteita. Kuivaan aikaan kosteikkoja pystytään tarvittaessa käyttämään myös kasteluvettä nurmille.

Kaikki pellot olivat nurmella. Paras tilan kuivan kevään laidun oli Heikkisen mukaan kuitenkin metsälaidun, joka oli raivattu harventamalla metsitetty pelto. Kyseisellä laitumella nurmi kasvoi hänen mukaansa hyvin kuivinakin keväinä.

Kankaanrinta ja Herlin ovat ottaneet Itämeren ja ympäristön suojelun agendakseen monella saralla. He ovat mm. olleet perustamassa Baltic Sea Action Groupia, jonka toiminnasta esimerkiksi Carbon Action -hanke on varmasti monille viljelijöille tuttu. Lisäksi Kankaanrinta ja Herlin ovat olleet mukaa perustamassa Soilfoodia, joka tuottaa mm. erilaisia maanparannusaineita. Lisäksi heillä on oma yritys Q Power, joka tuottaa yksiköitä tuottamaan polttoainemetaania hiilidioksidista hyödyntämällä soiden mikrobistoa hallituissa oloissa. Tavoite on, että metanointiin kuluva energia pystyttäisiin tuottamaan uusiutuvalla energialla.

Pekka Heikkinen esittelemässä Q Powerin metanointikonttia.

Onkin mielenkiintoista jäädä seuraamaan, miten Qvidja lähtee kehittymään luomutilana, löytävätkö he kannattavan ratkaisun biokaasun tuotantoon ja kuinka Q Power löytää paikkansa markkinoilta.

Tutkimuspäivä: Peltoviljelyn monipuolistaminen on ilmastotyötä – 18.8.2022 Jokioisilla

Tänä vuonna jo perinteeksi muodostuneen Luke:n (Luonnonvarakeskus) erikoiskasvipäivän teemana oli ilmastokestävyys. Päivää vietettiin helteisissä tunnelmissa koeruutujen vierellä Jokioisilla. Päivää johdatti kokenein ottein Marjo Keskitalo, Luke. Aiheet pyörivät voimakkaasti typensitojakasvien ympärille.

Karoliina Rimhanen (Muru-hanke, Luke) muistutti aluksi ilmastonmuutoksen mahdollisista vaikutuksista kasvintuotannon tulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksella on arvioitu olevan sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia suomen maatalouteen. Positiivisina voidaan nähdä uudet kasvilajit ja pidempi kasvukausi, kun taas negatiivisista on tunnistettu mm. markkinoiden heilahtelut ja sään ääri-ilmiöiden yleistyminen. Erityisesti yksipuolinen viljely ja maan kasvukunnon heikkeneminen lisäävät ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Ratkaisuiksi Rimhanen ehdotti muutosjoustavuuden lisäämistä ja monipuolisten markkinakanavien turvaamista. Muutosjoustavuudella hän tarkoitti, että pyritään mm. turvaamaan lajiemonipuolisuutta viljelykierrolla ja riviviljelyllä, lisäämään eri toimijoiden välistä vuoropuhelua, tekemään valintoja, jotka edistävät hiilensidontaa, ravinnekiertoja ja maan kasvukuntoa samalla vähentäen panosten aiheuttamia kuluja ja hyödyntäen ekosysteemipalveluja sekä vähentämään riippuvuutta ulkomaisesta valkuaisrehusta lisäämällä kotimaista valkuaiskasvien viljelyalaa. Monipuolisilla markkinakanavilla pyritään turvaamaan panosten (valkuaisrehun, lääkkeiden ym.) saanti. Lisäksi olisi tärkeää turvata ulkomaisen kausityövoiman saanti. Haasteita tulisi Rimhasen mukaan pohtia myös paikallisesti keskustelun ja tiedonjaon keinon, jotta löydettäisiin ratkaisuja.

Marjo Keskitalo ja Karoliina Rimhanen keskustelemassa ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

Ulkomaisen kasviproteiinin merkitys tuli esille myös Sanna Vähämikon (FutureCrops2-hanke, Brahea keskus, TY) puheenvuorossa hänen kertoessaan ruokahuoltopalvelujen näkökulmasta kasviproteiininkäyttöön. Heidän tutkimuksessaan oli selvitetty erikokoisten ruokahuollon palveluntarjoajien tietoisuuttaa ja valintaperusteita kasviproteiinien käytössä. Tutkimus oli toteutettu juuri ennen Ukrainan sodan alkua. Tutkimuksessa kävi ilmi, että pääosin käytetty kasviproteiini on ulkolista (soijaa, linssiä, papuja) käytettynä yleisimmin vegaanisissa ruoissa. Hankintavalintoihin vaikutti erityisesti tuotteen hinta, mutta myös saatavuus halutussa muodossa. Tärkeitä laatutekijöitä olivat gluteenittomuus ja maitoproteiinittomuus. Palveluntarjoajista n. 60 % kuitenkin arvioi, että saattaisi lisätä kotimaisen kasviproteiinin määrää pienemmän hiilijalanjäljen takia.

Kasvustoja erilaisina seoksina

Kevään ja kesän sääolosuhteet olivat koetelleet Jokioisissa kokeita. Osa kokeista oli saanut vesisateen kylvön jälkeen, mikä oli kuorettanut maan pinnan haitaten kasvien taimettumista. Näin oli käynyt mm. yhdellä Marjo Keskitalon esittelemällä FutureCrops2 -kokeella Elonkierrossa. Kokeessa oli tarkoitus testata härkäpavun mahdollista typpihyötyä seoskasvustossa kumppanikasville. Kokeessa oli härkäpavun kumppaneina kaura, hirssi, kamelina, hamppu, kvinoa, tattari ja sinilupiini. Vuonna 2020 koe oli onnistunut hyvin ja LER-luvulla mitattavaa hyötyä oli saatu monilla yhdistelmistä. Erityisesti oli noussut esille härkäpapu-tattari yhdistelmä. Nyt kasvustot olivat kuitenkin heikot huonon alun takia. Härkäpapu ei vaikuta kasvun haasteidensa osalta parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta seoksiin, koska kummankin seoksen kasvin olisi hyvä olla melko varmoja kasvamaan. Esimerkiksi kaura oli vallannut kasvutilan härkäpavulta.

Pirjo Yli-Hemminki (RhizoPhos, Luke) mukaan ulkomailla on kokeissa havaittu, että seoskasvustoissa erilaisten kasvien erilaiset tuottamat juurieritteet voivat edistää fosforin liukoisuutta maassa ja kasvin fosforin ottoa. Hän tutkiikin tätä nyt Suomen olosuhteissa. Kasvit kokeeseen on valittu siten, että niiden pitäisi tukea toistensa kasvua. Maan reservi fosforivarannot on usein niin suuret, ettei yksittäinen kasvukausi välttämättä muuta sitä merkittävästi. Sen sijaan kasvuston ottaman fosforin eroja seuraamalla voidaan päästä ilmiön jäljille. Maaperästä ja juurista voidaan tutkia juurieritteiden vaikutusta. Tämän tutkimuksen tuloksia jäädään vielä odottamaan.

Moni viljelijä on saanut taistella alus- ja kerääjäkasvien viljelyn onnistumisen kanssa. Kun viimein löydät sopivan menetelmän, osuu kohdalle erityisen epäsuotuisa vuosi ja jälleen kasvusto epäonnistuu. Hannu Känkänen (Ikivihreä, Luke) tunnusti vuosien välillä olevan suurta vaihtelua aluskasvien viljelyn onnistumisessa. Toisaalta, oikein hyvin onnistuessaan, aluskasvi voi kasvaa rehevästi ja haitata esimerkiksi sadonkorjuuta tai taistella pääkasvin kanssa resursseista, kuten vedestä. Sopivan aluskasvi-pääkasvi yhdistelmän valintaan vaikuttaakin moni tekijä, kuten kasvuston pituus ja peittävyys, aluskasvin kylvötiheys ja kylvöajankohta. Aluskasvi voi onnistuessaan kuitenkin vähentää rikkojen kasvua syksyllä sadonkorjuun jälkeen, viedä tilan rikoilta pääkasvin epäonnistuessa, sitoa typpeä viimeistään seuraavan satokasvin käyttöön, kuivattaa peltoa märkänä syksynä ja monipuolistaa maan mikrobistoa. Hyödyt voivat siis olla todellisia.

Kiinnostavia uutisia kuultiin myös toiselta Kirsi Raiskion (Luke) ja Marjo Keskitalon esittelemältä FutureCrops2 -kokeelta. Kokeessa oli testissä tattarin kaverina kuusi erilaista palkokasvia, linssi, herne, soija, sinilupiini, kikherne ja härkäpapu. Tattaria pidetään varsin vaatimattomana kasvina ja se kasvoikin hyvin palkokasvien kanssa seoksina. Kiinnostavaa oli, että vuonna 2021 oli onnistuttu saamaan uutena kasvina linssistä satoa. Tänä vuonna uutena kasvina mukaan oli otettu kikherne, joka ainakin vielä vaikutti viihtyvän hyvin kokeella. Nähtäväksi jää, ehtiikö se valmistua ajoissa. Voisivatko linssi ja kikherne paremmin kuivuutta sietävinä kasveina olla tulevaisuuden viljelykasveja myös Suomessa?

Uusia sovellutuksia kasvintuotantoon

Käytetty kasvi, tekstiili ja mahdollinen purete vaikuttavat lopulliseen värjäystulokseen. Purete edistää värin tarttumista tekstiiliin.

BioColour -hankkeen tavoitteena on tutkia luonnonkasvien soveltuvuutta teollisen mittakaavan tekstiilien värjäykseen. Marjo Keskitalon mukaan ajatuksena on, että pystyttäisiin tuottamaan vähemmän haitallisia ja ekologisempia tekstiilivärejä esimerkiksi kasvintuotannon oheistuotteena. Värikasveja voisi kerätä esimerkiksi satokasvin kasvitähteistä tai pahasti rikkojen valtaamilta lohkoilta, jolloin saataisiin taloudellista hyötyä myös pääsadon epäonnistuessa. Testissä ovat mm. siankärsämö, nokkonen, keltamatara, mesiangervo ja ahdekaunokki. Aiemmissa kokeissa on testattu mm. värimorsinkoa, pietaryrttiä ja kultapiiskua. Värjäykseen tarvittava kasvimassa on kuitenkin valtava sillä kasviainesta tarvitaan 1:1 kuiva-ainekiloa tekstiilikiloa kohden.

Toinen kiinnostava tulevaisuuden sovellutus maatalouteen voisi olla nurmirehun hyödyntäminen yksimahaisten valkuaisrehuna. Marketta Rinne (Nurmiproteiini, Luke) kertoi prosessista, jossa nurmirehusta erotetaan neste- ja kuivajae. Nesteeseen jää suuri osa rehun valkuaisesta, kun taas yksimahaisille vaikeasti sulatettava kuitu jää kuivajakeeseen. Nestettä vois olla mahdollista käyttää esim. sikojen valkuaisrehuna liemiruokinnassa. Kuivajae voitaisiin sen sijaan käyttää esimerkiksi biokaasuvoimalan lisäsyötteenä tai rehuksi vähäenergisellä ruokavaliolla oleville lehmille. Prosessiin soveltuu myös säilörehu, jolloin nesteen puristusta voidaan tehdä vuoden ympäri tarpeen mukaan. Kuiva-ainepitoisuuden osalta prosessi voi olla herkkä käytettävästä laitteesta riippuen siten, että sopiva kuiva-ainepitoisuus löytyy todennäköisesti 25-30 % väliltä. Samalla usein viljapainotteinen sikatila voisi saada myös ruokinnallisesta näkökulmasta hyötyä maan rakennetta ja kasvukuntoa edistävistä nurmista.

Voisiko kotimaisen valkuaisrehun tuotannon lisääminen olla mahdollista ja helpompaa tulevaisuudessa?

Matkakertomus – EIP AGRI Conversion to organic farming -workshop

Matkassa: Kati Knuutila ja Satu Paananen 

22.-23.6.2022

Workshopin tavoitteena oli jakaa kokemuksia ja hyviä käytäntöjä luomualan ja luomuun siirtymisen kehittämiseksi sekä löytää yhdessä ratkaisuja alan haasteisiin. Osallistujina oli yli sata luomun kanssa työskentelevää lähes kaikista EU-maista. Mukana oli niin viljelijöitä, tutkijoita, neuvojia, muita alan asiantuntijoita, kuin jakelukanavien, tuottajayhdistysten ja hallinnon edustajia. 

Seinille koottiin päivien aikana erilaisia haasteita, kysymyksiä ja ratkaisuja.

Yhteinen haaste läpi Euroopan tuntuu olevan luomun kysynnän kehittymisen hitaus, mikä taas jarruttaa luomutuotannon kehittymistä ja viljelijöiden innokkuutta siirtyä luomuun. Luomutuotannon houkuttelevuus tavanomaiseen nähden on heikentynyt erityisesti tavanomaisesti tuotettujen tuotteiden nousseiden tuottaja- ja kuluttajahintojen vuoksi myös muualla Euroopassa. Markkinat eivät vedä ja luomutuotteille ei saada kunnon hintaa. 

Keinoja ensimmäiseltä päivältä

Hanketoimintaa käytetään laajalti apuna luomutuotannon kehittämisessä. Hankkeita on suunnattu luomutuottajille, sellaisiksi aikoville, sekä myös tavanomaisille tiloille, jotta he voisivat oppia hyödyntämään luomun parhaita käytäntöjä omassa toiminnassaan.  

Muun muassa Saksan Ala-Saksissa Luonnonmukaisen maatalouden osaamiskeskuksessa (KÖN) toteutettiin FINKA-hanke, jossa luomuviljelijät ja tavanomaiset viljelijät tekivät parityönä, mutta neuvojien ja asiantuntijoiden tuella, yhden kasvukauden tuotannon yhdellä luomuviljelijän lohkolla. Tavoitteena oli löytää yhdessä ratkaisuja maanviljelyn yhteisiin haasteisiin, oppia biodiversiteetin merkityksestä biologisessa rikkatorjunnassa ja kasvinsuojelussa sekä luonnollisten menetelmien tehokkuudesta. Lisäksi tavanomaiset tilat oppivat löytämään ja hyödyntämään luomumenetelmiä paremmin omassa tuotannossaan, ja päinvastoin. Projekti oli menestys ja kaikki halukkaat viljelijät eivät mahtuneet edes mukaan. Hankkeelle on suunniteltu jatkoa tulevaisuudessa ja sen sanomaa on viety eteenpäin muualle Eurooppaan. 

Espanjassa on kehitelty tehokkaan tiedonjaon metodia, ITKEM, jossa pieni joukko ”pioneeriviljelijöitä” omaksuu ja soveltaa asiantuntijoiden ja tutkijoiden avulla tietoa sekä jakaa sitten osaamistaan eteenpäin viljelijäyhteisössä. Metodin hyödyntämisestä on saatu erinomaisia tuloksia, mm.  neuvonnan tehostuminen, kannattavuuden parantuminen, tuotantokustannusten pienentyminen sekä tutkimuksen kehittyminen. 

Thomas Snellman kertomassa REKO-ringistä.

Lisäksi ratkaisuja oli haettu digitalisaatiosta tehostamaan ravinteiden käyttöä ja toimintaa, suomalaisille tutusta REKO-ringistä, sekä luomutuotannon läpinäkyvyyden lisäämisestä alueilla, joilla on epäluottamusta luomutuotantoa kohtaan. Yhteistyön merkitys eri tavoin korostui kaikissa esitelmissä sekä yleisesti päivien aikana.

Kenttäretki pienelle kasvistilalle

Vierailutilan isäntä kertomassa tilan toiminnasta.

Kenttäretkemme suuntautui pienehkölle luomun periaatteita noudattavalla tilalle aivan Firenzen reunalla. Tunnuslukuja: 

Myynti 180 000 €/vuosi 

Viljelyssä 4,5 ha, josta 1 ha vihanneksia, tomaattia, kesäkurpitsaa ym. 

Tilalla 3 työntekijää 

Asiakkaina 100 perhettä sekä paikallisia ravintoloita.  

Tomaatitkin kasvoivat kompostialustalla.

Tilalla oli tavoitteena edistää ravinteiden käyttöä sekä lisätä tuotteiden ravintoarvoja ja terveellisyyttä. Tätä toteutettiin ylläpitämällä maan mikrobiologista aktiivisuutta. Maata ei muokattu, kompostilla tuotiin maahan orgaanista ainesta ja maaperäeliöitä kuten lieroja. Komposti valmistettiin tilalla syntyvistä kasvijätteistä. Korkeamman maan humuspitoisuuden ansiosta kastelun tarve oli pienempi, sillä “humus imee vettä kuin sieni”. Kastelussa kuitenkin käytettiin sekä sadettimia että altakastelua. Altakastelun mukana annettiin levävalmistetta. Viljelykierto tilalla oli 3 vuotta mm. kasvitautien vähentämiseksi. 

Tila toimi pääosin osuuskuntatyyppisesti. Jokainen asiakasperhe maksaa kerran vuodessa ennakkoon tuotteista. Kasvukauden aikana tilalta toimitetaan kullekin tilalle kerran viikossa kasviksia. Lisäksi satoa myytiin paikallisiin ravintoloihin. Italiassa on pitkä kasvukausi ja satoa on mahdollista saada pieneltäkin alalta runsaasti. 

Toisen päivän tapahtumia

Toisena päivänä pohdimme pienryhmissä luomualan kehittämistä neljällä eri osa-alueella: tuotanto, jalostus, jakelukanavat ja markkinointi. Keskusteluissa nousi esille erityisesti tiedon omaksumisen, tiedonjaon ja viestinnän sekä taloudellisen tuen ja yhteistyön merkitys tuotantoketjun eri vaiheissa.  

Tuotannon näkökulmasta haasteina koettiin mm. puutteet tiedossa ja osaamisessa, ilmastolliset haasteet, pienemmät sadot ja maaperään liittyvät haasteet. Tämä heijastui tutkimustarpeisiin, joissa korostui puhtaasti tuotantoon liittyvät haasteet kuten maaperä, kasvitaudit, ravinteiden hyödyntäminen, rikkatorjunta ja ympäristön monimuotoisuus. Toisaalta kehitystarpeiksi havaittiin myös erilaiset yhteistyömallit niin viljelijöiden kuin viljelijän ja neuvojankin välillä sekä ohjeistusten selkeyttäminen.

Logistiikan näkökulmasta paikallismyynti nähtiin ratkaisuna pienille luomutuottajille. Luomutuotteita kuitenkin myydään tavanomaisesti tuotettuja tuotteita enemmän paikallisesti, mikä lisää kilpailua lähiruoan kanssa. Muun muassa markkinoinnin osalta keskusteltiin luomu- ja lähiruoan keskinäisestä kilpailusta. Huoleksi koettiinkin markkinoiden kyllästyminen ja hinnan lasku. Kalliimpina tuotteina luomu on myös ehkä voimakkaammin altis taloudelliselle taantumalle ja ostokyvyn heikkenemiselle kuluttajien valitessa edullisempia tuotteita. Itse markkinointitaidoissa olisi myös monilla tiloilla kehitettävää.

Toisen päivän keskusteluissa pohdittiin haasteita, ratkaisuja sekä kehitysnäkökulmia.

Mitä mieltä täällä oltaisiin esimerkiksi yksivuotisesta siirtymävaiheesta tai siirtymävaiheen taloudellisesta tukemisesta koulutustasosta riippuen? EU mahdollistanut siirtymävaiheen tuen jokaiselle jäsenvaltiolle (maksetaan 5 ensimmäistä vuotta kaksinkertaista tukea), jonka käyttöönotosta kukin valtio on tehnyt itsenäisen päätöksen. Suomessa tätä ei ole päätetty ottaa käyttöön. Siirtymävaiheen tuen aktivointia kaikissa jäsenvaltioissa ehdotettiin yhdeksi luomuun siirtymistä helpottavaksi tekijäksi.

On valaisevaa huomata, että muualla Euroopassa painitaan samojen haasteiden kanssa kuin Suomessa, vaikka tuotantoympäristöt voivat olla hyvinkin erilaisia. Tämän workshopin anti litteroidaan ja tiivistetään tietopaketiksi, jota käsitellään komissiossa ja jäsenmaissa luomualan kehittämiseksi.  

Tulossa matka Ahvenanmaalle Sködefestiin, ilmoittautuminen jo 21.8. mennessä!

pe-su 16.-18.9.2022 Matka Ahvenanmaalle Sködefestiin (Sadonkorjuujuhla)

Matkaamme Ahvenanmaalle Sködefestiin (sadonkorjuujuhla) sekä vierailemme paikallisissa kohteissa. Alustava ohjelma löytyy alta. Matkalle mahtuu n. 25 henkeä. Matkan kustannus on noin 190-250€/henkilö, sis. bussikuljetuksen, laivamatkat, menomatkalla aamiaisen, hotellin 2 h huoneessa, 2 aamiaista hotellilla.

Muut ruokailut ja sadonkorjuujuhlien pääsymaksu omakustanteisia.

Hinta päivittyy vielä.

Lisätietoa ja sitova ilmoittautuminen: Ammattiopisto Livian maataloustiimin opettajalta Jenna Ekmanilta, jenna.ekman@livia.fi. Ilmoittautuminen Jennalle 21.8.2022 mennessä.

Ohjelma (ohjeellinen):

16.9.2022

lähtö 7.00 Ammattiopisto Livia, Tuorlan Majatalo

8.45 Viking Line Grace (aamiainen laivalla)

14.10 perillä Maarianhaminassa

Samana päivänä todennäköisesti tilavierailukohde

17.9.2022

Aamiainen hotellissa

Päivä Skördefesteillä, mahdollisesti tilakohde ja vapaata oleskelua

18.9.2022

Aamiainen hotellissa

Vapaata tutustumista Ahvenanmaahan/Maarianhaminaan

14.25 Viking Glory lähtee Maarianhaminasta

19.50 paluu Turun satamaan

Ajo Ammattiopisto Livian Tuorlaan (ajomatka n. 20 min)

Luomusuunnitelman mallipohja

Uudistunut luomuasetus edellyttää tunnistamaan luomutuotannon riskit ja mahdolliset jäämät aiempaa tarkemmin. Riskeillä tarkoitetaan mahdollisia tilanteita, joissa luomutuotteen jäljitettävyys tai sekoittuminen tavanomaisen/siirtymävaiheen tuotteen kanssa on mahdollista. Erityisesti rinnakkaisviljely aiheuttaa merkittävän riskin. Näitä riskejä voidaan hallita mm. viljelykierron suunnittelulla sekä huolellisella varasto- ja kuivurikirjanpidolla. Jäämäriskejä voidaan ehkäistä mm. pitämällä suojaetäisyys (vähintään 1 m) tavanomaisen ja luomukasvuston välillä.

Luomumpi Varsinais-Suomi ja Luomuisa Satakunta ovat tuottaneet mallipohjan luomuviljelijöiden käyttöön. Mallipohjan lopusta löytyvät myös ohjeet luomusuunnitelman täyttämiseen. Ohjeissa on huomioitu asioita, joita suunnitelmaa täyttäessä tulee huomioida. Lisäksi ohjeista löytyy linkkejä keskeisille sivustoille. Luomusuunnitelman mallipohja ladattavissa vapaasti alta.

Luomumatka Etelä-Savoon

Tervetuloa mukaan Luomumpi Varsinais-Suomen järjestämälle luomuhenkiselle viljelijämatkalle Etelä-Savoon ja Etelä-Karjalaan 31.3.-1.4.2022. Käymme tutustumassa mm. Malmgårdin panimoon, Luomuinstituuttiin, luomutiloihin Mikkelin seudulla sekä yövymme Hotelli Punkaharjussa. Ilmoittautuminen ja ohjelma on nyt avattu ProAgria Länsi-Suomen sivuille, jonne pääset tästä. Tarkemman ohjelman löydät tapahtumakalenterin puolelta.

Ilmoittautuminen on auki 24.3. asti ja mukaan mahtuu ensimmäiset 20 henkeä.

Kasvihuonetuotannon uudet tuulet -infopäivä Tuorlassa 25.11.2021

Järjestimme luomukasvihuonetuotannon infopäivän Tuorlan auditoriossa torstaina 25.11.2021. Esitykset myös striimattiin ja niiden tallenteet ovat nähtävillä Luomumpi Varsinais-Suomi youtube -kanavalla. Linkki tapahtuman esitysten soittolistaan: https://youtube.com/playlist?list=PLh2AAo5bfh34mRSn2alTEiUYcWtAuA2l6

Päivän ensimmäisenä aiheena oli vuoden 2022 alusta voimaan tuleva luomuasetus ja sen vaikutukset luomukasvihuoneviljelyyn. Luomuasetuksesta oli ensin kertomassa ylitarkastaja Sampsa Heinonen Ruokavirastosta ja Sampsan jälkeen kasvihuoneviljelyn asiantuntija Lassi Remes Kauppapuutarhaliitosta. Sampsan ja Lassin jälkeen ohjelmaan oli varattu aikaa kysymyksille ja keskustelulle asetukseen liittyen.

Uusi luomuasetus vaikuttaa kasvihuoneluomuun voimakkaasti

Uuden asetuksen myötä vaatimukset luomukasvihuonetuotannolle muuttuvat tiukempaan suuntaan. EU parlamentin käsittelyssä Suomen ohella mm. Tsekki, Itävalta, Kypros, Liettua ja Slovakia vastustivat uutta asetusta nykymuodossa sekä Saksa, Belgia ja Unkari äänestivät tyhjää.

Tästä huolimatta uusi asetus äänestettiin voimaan ja kasvihuoneluomutuottajien tulee muuttaa tuotanto uusien ehtojen mukaiseksi kymmenen vuoden siirtymäajan puitteissa. Siirtymäaika on voimassa 31.12.2031 saakka, mutta jo sitäkin ennenkin kaiken uuden tuotannon on oltava uuden asetuksen mukaista.

Uusina vaatimuksina juurikontakti maahan ja kasviston monimuotoisuus

Uudessa asetuksessa keskeisin muutos on vaatimus viljelystä elävällä maaperällä. Elävä maaperä määritellään muodostuvan pintamaasta (joka sisältää humusta ja on osa ruokamultakerrosta), joka on yhteydessä pohjamaahan. Pintamaata ei saa vaihtaa (pl. viljelyn aloitus + kasvinsuojelulliset syyt) ja maaperän hedelmällisyys ja biologinen aktiivisuus on pidettävä yllä lyhyen aikavälin viherlannoituksella sekä kasvuston monimuotoisuudella.

Luomussa muuten esiintyvän kasvinvuorotuksen minimivaatimuksen voi kasvihuonetuotannossa korvata ”kasviston monimuotoisuus” -vaatimuksella. Sampsa mainitsi esityksessään monimuotoisuuden lisäämisen vaihtoehdoksi mm. ekosysteemipalvelukasvien (agroecological services crops) viljelyn varsinaisen viljelykasvin lisäksi tai ohella.

Ruukkuineen myytävät vihannekset saa jatkossa viljellä kuten tähänkin saakka

Poikkeuksen vaatimukseen viljellä elävällä maaperällä muodostavat ruukkuineen myytävät yrtit (tässä yrtti tarkoittaa mitä tahansa maustetta tai lehtivihannesta, joka myydään ruukkuineen). Niitä saa jatkossakin kasvattaa ja myydä luomuna ilman että juurilla on kontaktia maaperään. Myynnin tulee tapahtua tällöin ruukkuineen, ei leikattuna.

Uuden asetuksen kriittiset kohdat tuottajien näkökulmasta

Lassi Remes esitti luomutuottajien näkökulmaa uuteen asetukseen. Vaatimus viljelystä maaperässä koettiin tuottajan näkökulmasta haastavaksi, koska nykyinen esim. kurkun ja tomaatin luomuviljely, varsinkin ympärivuotinen, perustuu usein erillisiin kasvualustoihin. Maayhteyden vaatimuksen epäiltiin lisäävän tautiriskiä ja yleisökommenteissa esitettiin jopa epäily, että uusi vaatimus estäisi näiden vihannesten luomukasvihuoneviljelyn kokonaan ainakin ympärivuotisesti.

Erillisillä kasvualustoilla viljeltäessä saavutetaan etuja mm. maalevintäisten kasvitautien hallinnassa, lannoituksen ja kastelun optimoinnissa, kasteluveden kierrätysmahdollisuudessa ja työergonomiassa.

Ruukkuvihannesten ruukkuineen myynnin vaatimus on taas haastava siksi, että kauppa suosii leikattuja tuotteita ja ruukkuineen myynti ravintoloille ja laitoskeittiöille ei ole sallittua. Asiaan on kuitenkin tulossa vielä mahdollisuus vaikuttaa vuonna 2026, kun komissio ottaa rajatut alustat käsittelyyn uudelleen.

Lisää tietoa uusista menetelmistä kaivataan

Sampsa Heinonen totesi esityksessään, että monista uudessa asetuksessa mainituista asioista; esim. viherlannoituskasvien viljelystä, kasviston monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalvelukasveista kasvihuoneissa ei vielä löydy paljoa tietoa tai kokemuksia. Näistä olisi tarpeen löytää hyviä käytäntöjä kasvihuoneviljelijöiden käyttöön, jotta uuden asetuksen mukainen viljely saadaan laajemmin käytäntöön.

Biologiset torjuntaeliöt tarkkaan säädeltyjä

Saimme kattavan tietopaketin luomukasvihuonetuotantoon tarjolla olevista biologisen torjunnan menetelmistä, kun Heini Koskula esitteli Biotus oy:n tarjontaa. Heinin esityksestä selvisi mm. että torjuntaeliöiden myynti on luvanvaraista ja torjuntaeliöiden tulee olla rekisteröityjä.

Torjuntaeliöihin kuuluu makro-organismeja, kuten erilaiset peto- ja loishyönteiset, hämähäkkieläimet ja sukkulamadot. Mikro-organismeihin taas kuuluu esimerkiksi tautien torjunnassa käytettävät sienivalmisteet, joiden valvonnasta vastaa TUKES.

Mikro-organismit käyttötarkoituksineen löytyvät TUKESin kemidigi -palvelusta, mutta luomuun soveltuvuuden joutuu tarkastamaan Ruokaviraston luomupalveluista. Erilaisille luomussa sallituille koetoimintavalmisteille (esim. NeemAzal) taas tarvitsee hakea erillinen koetoimintalupa. Koetoimintalupia hakee mm. Kauppapuutarhaliitto, jonka jäsenille koetoimintavalmisteiden käyttökin on sallittua.

Kasvualustoissa myös luomulannoitettuja vaihtoehtoja

Biotuksen esittelyn jälkeen Eija Lankinen kertoi Kekkilän luomuviljelyyn sopivista kasvualustoista. Kekkilällä on laaja valikoima turvepohjaisia kasvualustoja luomu- ja tavanomaiseen viljelyyn. Osaa Kekkilän kasvualustoista saa myös luomuperuslannoitettuina kokonaan kasvipohjaisella Monterra Malt -luomulannoitteella.

Tulossa uusia raaka-aineita ja kierrätyspalvelu

Eija kertoi esityksessään alustojen pH:n muuttuvan varastoinnin ja viljelyn aikana, samoin ravinteiden vapautuvan lannoitteista. Tulevaisuudessa kasvualustoihin on tulossa raaka-aineiksi mm. puukuitua ja viherkompostia. Jos kompostipohjaisten alustojen käyttö kiinnostaa; testaajia on haussa. Kekkilällä on myös tulossa viljelijöille tarjolle kierrätyspalvelu.

Lue lisää Kekkilän kasvualustatarjonnasta ja luomukasvualustojen vaatimuksista sekä käyttökokemuksista Eijan esityksestä.

Novarbolla laaja valikoima luomualustoja ja -lannoitteita

Mika Nurminen puolestaan kertoi Novarbon tarjoamasta luomukasvualusta ja -lannoitevalikoimista. Useissa Novarbon kasvualustoissa on käytetty turpeen lisäksi rahkasammalta ja Gliocladium -hyötymikrobia, kylvöseoksessa myös hiekkaa.

Novarbon Arvo luomulannoitteita (raekoko 2-6 mm) on saatavilla 25 kg säkeissä (40 kpl/lava) ja 600 kg suursäkeissä, lukuisissa eri ravinnepitoisuuksissa käyttötarpeen mukaan. Typpipitoisuus on lannoitteesta riippuen 3, 4 tai 8 %, liukoinen fosfori 1% ja kaliumia on tuotteesta riippuen 2-15%. Lisäksi lannoitteissa on myös rikkiä. Nestemäisiä Aino -luomulannoitteita taas on saatavilla vahvuuksilla 5-0-0, 3-0-3 ja 1-0-3. Novarbolta on saatavilla myös kasvipohjaisia Viano Mixprof -lannoitteita.

Lue lisää Novarbon tuotteista Mikan esityksestä.

Viljely onnistuu hyvin myös ruokopohjaisessa alustassa

Lisäksi kuulimme järviruo’osta kehitetystä kasvualustasta Kiteen Mato ja Multa oy:n Aimo Turuselta sekä ko.alustan viljelykokemuksista kaupunkiviljelyä simuloivassa käytössä HAMKin Mika Järviseltä.

Ruokoalustan kehitystyö on saanut alkunsa Aimon kokemuksista kompostipohjaisen alustan kehittelyssä puun taimien tuotantoon Afrikassa jo 80-luvulla, kun turvealustojen käytölle oli haettu paikallisempia vaihtoehtoja. Varsinaisesti Kiteen mato ja multa syntyi ideakilpailun tuloksena, jonka jälkeen YM ja MMM ovat rahoittaneet kasvualustan kehitystyötä. Kasvualusta on hyväksytty myös luomuviljelyyn.

Ruokoalustan viljelykäyttöä on tutkittu ja kokeiltu useilla eri kasveilla ja eri paikoissa ja kasvualustan tuotantoa on tarkoitus laajentaa eri paikkakunnille. Raaka-ainetta voidaan paitsi korjata luontaisilta esiintymiltä merenrantojen ruovikoilta, sen viljelyä kehitetään turvepelloille ilmastoystävälliseksi vaihtoehdoksi. Viljelyssä turvepellon / entisen turvetuotantoalueen vedenpintaa nostetaan, jotta ruoko saadaan kasvamaan ja turvemaan hiilipäästöt tippumaan. Ruo’osta voidaan valmistaa kasvualustaa, jolla taas voidaan korvata turpeen käyttöä.

Ravinteita ja hiiltä pois vesistöistä

Ruokopohjaisen kasvualustan yksi hienous on siinä, että sen raaka-aineen korjuu poistaa ravinteita vesistöistä. Ruokoa korjattaessa ravinteita saadaan pois hehtaaria kohti keskimäärin yli 80 kg typpeä, 7 kg fosforia ja yli 2200 kg hiiltä. Ruoko silputaan ja kompostoidaan ja valmiin alustan hiilipitoisuus on yli 60%. Lisäksi se sisältää runsaasti fosforia ja kaliumia.

Ruokoalustalla viljely vaatii typpilannoitusta

Mika Järvinen HAMKista esitteli opiskelija Saara Hällforsin tekemää viljelykoetta ruokoalustalla. Koe simuloi harrasteviljelmää, jossa kasvatettiin kesäkurpitsaa 60×80 cm lavakauluksissa, kasvualustana ruokoalusta erilaisin lannoitusvaihtoehdoin.

Kesäkurpitsat kasvoivat ruokokasvualustoilla erinomaisesti. Paras tulos saatiin silloin, kun kasveja myös lannoitettiin ravinneliuoksella säännöllisesti. Ruokoalustalla etenkin typenpuute vaikutti rajoittavan kasvua ja satoa, mikäli sitä ei annettu riittävästi. Alusta sisältääkin niukalti typpeä ja enemmän muita ravinteita. Juuret kasvoivat alustassa erittäin hyvin. Lue tarkempia tietoja kasvualustan viljelykokemuksista Mikan esityksestä.

Otsonivesi on myrkytön vaihtoehto kasvinsuojeluun

Päivän viimeinen teema oli otsoniveden käyttö kasvinsuojelussa. Ensin professori emeritus Risto Tahvosen luennoi otsoniveden kasvinsuojelukäytön biologisista perusteista, minkä jälkeen veden otsonointilaitteita toimittavan yrityksen Happico oy:n Raine Vierto kertoi teknisistä sovelluksista.

Otsoniveden desinfioiva vaikutus perustuu nopeasti reagoivaan happiatomiin. Otsoni on kolmeatominen happimolekyyli, joka syntyy UV-valon vaikutuksesta. Otsonin hajotessa syntyy normaali happimolekyyli ja nopeasti reagoiva (hapettava) happiatomi.

Bakteerit ja sienet (esim. Fusarium & Pythium) ovat alttiita rihmastona ja itiönä otsonivedelle, mutta ovat suojassa mullassa ja kasvisolukon sisällä. Kasvin pinnoilla aktiivisesti kasvavat elävät rihmastot (härmät, homeet, Alternaria ym.) ovat myös kestäviä.

Sen sijaan kasvin pinnoilla itämättömät ja kuivat itiöt sekä rihmastot kuolevat välittömästi kostuessaan otsonivedellä. Esimerkiksi härmää, harmaahometta, mustapistemätää, lehtihometta ja jopa vihannespunkkia ja ripsiäistä on torjuttu menestyksekkäästi useita kertoja vuorokaudessa toistetuin otsonivesiruiskutuksin. Sumutukseen otsonivesi ei sovellu.

Happico-menetelmä on jo käytössä muutamassa yrityksessä

Raine Viero kertoi otsonivesilaitteistoja toimitetun kahdelle kasvihuoneviljelmälle ja yhdelle taimitarhalle, missä niitä käytetään sekä kasvuston kasvintuhoojien torjunnassa, juuriston taudinaiheuttajien torjunnassa sekä kiertovesiputkistojen ja eri tilojen ja työvälineiden desinfionnissa. Otsonivesi ei jätä mitään jäämiä tuotteisiin tai ympäristöön.

Otsoniveden käytössä on tärkeintä oikeanlainen käyttö. Ei siis auta ruiskia otsonivettä sinne tänne, vaan tulee tietää mitä otsonivedellä haluaa torjua tai puhdistaa, ja laitteisto ja menetelmä räätälöidään aina tapauskohtaisesti.

Happico oy:n toimitukseen kuuluu tutustuminen kohteeseen, johon otsonointia ollaan suunnittelemassa, otsonoinnin suunnitelma ja sen pohjalta sovittu toteutus sekä käytön ohjeistus.

Luomussa uudistavan viljelyn periaatteita

”Luonnonmukaisessa tuotannossa käytettävien viljelymenetelmin on säilytettävä maaperän orgaanista ainesta, lisättävä sen kestävyyttä ja monimuotoisuutta
sekä estettävä tiivistymistä ja eroosiota.” (Evira 2018)

Tämä tavoite on hyvin lähellä uudistavan viljelyn periaatetta, jossa myös on tavoitteena ylläpitää maan kasvukuntoa erilaisin keinoin, mutta myös pyrkiä parantamaan sitä. Vielä silloisen Eviran (2018) Luonnonmukainen tuotanto 1 – Yleiset ja kasvintuotannon ehdot -oppaassa luetellaan luomutuotannon menetelmiksi maan kasvukunnon ylläpidossa monivuotiset palkokasveja sisältävät viljelykierrot sekä luonnonmukainen lannoittaminen. Nämä ovat osa uudistavan viljelyn menetelmiä, mutta lisäksi löytyy pitkä lista muitakin keinoja maan kasvukunnon edistämiseen. Aihetta tutkii tällä hetkellä ainakin Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja Luonnonvarakeskuksen hanke Luomu 2.0 – Tutkittua tietoa ja käytännön malleja regeneratiivisen luomuviljelyn kehittämisen tueksi.

Perustana maan rakenteesta ja vesitaloudesta huolehtiminen

Ilmasto muuttuu ja sen seurauksena mm. maan vesitalouden hallinta, maan rakenteesta huolehtiminen, orgaanisen aineksen lisääminen maahan, monimuotoinen viljelykierto ja ravinteiden kierrätys lisäävät viljelyvarmuutta vaihtelevissa olosuhteissa, pitävät yllä luonnon monimuotoisuutta sekä voivat edesauttaa hiilen sitoutumista ja olla pidemmällä aikavälillä jopa taloudellisesti kannattavaa.

Hyvä rakenteinen ja runsaasti orgaanista ainesta sisältävä maa muistuttaa pesusientä, josta riittää vettä pitkään kuivaan aikaan ja joka imee vettä sateella.

Pellon kunnosta huolehtimisessa ja talon rakentamisessa on paljon yhteistä. Jokainen tietää, että kellari tulvii, jos pihamaan ja perustusten vesienhallinnasta ei ole huolehdittu. Talon perustuksiin on tehtävä läpiviennit, jotta taloon saadaan juomavettä, likavedet saadaan ulos ja sähköä sisään. Samoin voi vielä pitkienkin aikojen jälkeen havaita jäljet, jotka jäävät, jos märkään betoniin painaa kädenjäljen. Näin myös vesi seisoo pellolla ja kulkee pintavaluntana, kasvit kärsivät kuivuudesta ja märkyydestä, jos maan rakenne ja vesitalous eivät ole kunnossa. Juurten ja lierojen luomat reiät toimivat läpivienteinä maaperässä, mutta märällä pellolla koneilla liikkumisesta seuraava tiivistyminen voi näkyä vuosienkin jälkeen ja estää jopa juuria tunkeutumasta maan läpi.

Kun pellon rakenne on päässyt pitkäaikaisella yksipuolisella viljakierrolla ja tiivistymien syntyyn johtaneilla viljelytoimilla huonoon kuntoon, voi sen kunnon parantaminen olla pitkäkin prosessi, joka kuitenkin onnistuessaan tuottaa hedelmää. Se voi vaatia alussa investointeja ojituksen kunnostamiseen ja investointina voidaan pitää myös heikompituottoisia kasvivalintoja viljelykiertoon, joilla kuitenkin voi olla oikein toimittuna rakennetta ja kasvukuntoa parantava vaikutus. Luomussa kierrossa mukana oleva nurmi hoitaa peltoa, mutta viljelytoimien ajoittamiseen täytyy tästä huolimatta kiinnittää huomiota tiivistymien välttämiseksi. Runsas ajaminen pellolla raskailla koneilla lisää aina riskiä maan tiivistymiselle, mikä korostuu luomussa mm. mekaanisen kasvinsuojelun tarpeena, nurmien uudistamisessa sekä lannoituksessa, jossa erilaiset lannat ovat viherlannoituksen rinnalla tärkeässä osassa.

Viljelykierrosta tukea ympäristön monimuotoisuuteen

Luomutiloille arkinen osa viljelykiertoa oleva nurmi on monelle perinteiselle kasvintuotantotilalle punainen vaate, jota ei pidetä vaihtoehtona kierrossa siitä huolimatta, että se mm. sitoo typpeä maahan seuraavalle kasville valittaessa seokseen typensitojakasveja. Typpeä voidaan sitoa maahan myös valitsemalla viljelykiertoon esimerkiksi hernettä tai härkäpapua. Yhdistettäessä nurmen kanssa jankkurointi oikea-aikaisesti voidaan tiivistymiä läpäistä syvemmältäkin maasta tehtäessä juurille kulkureittejä tiivistymien ohi.

Nurmien tiheät ja hienot juuristot parantavat muokkauskerroksessa maan rakennetta ja syväjuuriset lajit seoksessa auttavat ravinteiden ja veden otossa myös syvemmältä maasta samalla, kun ne varastoivat hiiltä syvemmälle maahan pysyvämpään muotoon. Hyvärakenteisessa maassa kuivaan aikaan veden kapilaarinen nousu tarjoaa vettä kasveille huonorakenteista maata pidempään ja toisaalta vesi pääsee virtaamaan maan läpi helpommin. Kasvit ottavat vettä maasta ja haihduttavat sitä myös osaltaan kuivaten maata sekä ehkäisevät ravinteiden valumista vesistöihin ottaen tehokkaasti ravinteita ja vähentäessään eroosiota ja siten pintavalunnan mukana kulkeutuvien ravinteiden määrää. Nurmesta jää myös runsaasti orgaanista ainesta maahan pidättämään vettä sekä ravinnoksi mikrobeille, jotka sitovat hiiltä pitkäaikaisiin muotoihin.

Monipuolisella viljelykierrolla on myös muita positiivisia vaikutuksia kuin vain maan kasvukunnon ylläpitäminen. Se tukee luonnon monimuotoisuutta tarjoten erilaisille hyönteis-, lintu- ja eläinlajeille elinympäristöjä. Valitsemalla kiertoon mettä tuottavia kukkivia kasveja voidaan tukea pölyttäjäkantoja. Luomusta pölyttäjille tekee otollisen myös, ettei pölyttäjien vahingoittamisesta tarvitse olla huolissaan, kun kasvinsuojeluaineiden käytön sijaan kasvinsuojelu tapahtuu mekaanisesti ja viljelykierrolla. Toisaalta tästä syystä joidenkin erikoiskasvien kuten rypsi/rapsin viljely voi myös olla vaikeaa tuhohyönteisten torjunnan haasteellisuuden vuoksi.

Viljelykierrolla voidaan siis myös hallita rikkapainetta. Tässäkin auttaa jälleen huolella perustettu ja säännöllisesti niitetty nurmi. Samoin monimuotoinen viljelykierto ja orgaanisen aineksen määrän lisäys maassa lisää maan mikrobiologista aktiivisuutta, vähentää tautipainetta ja parhaimmillaan myös tuhohyönteisten määrää tukien luontaisten vihollisten kantojen säilymistä. Kierrossa on kuitenkin aina huomioitava myös erikoiskasvien kuten rypsin/rapsin ja härkäpavun itselleen asettamat vaatimukset viljelyvälin pituudelle tautipaineen minimoimiseksi.

Maan kasvukunnon ylläpitäminen ja edistäminen

Kun maan kasvukunto on saatu kohentumaan, on edelleen tärkeää huolehtia sen ylläpidosta ja pyrkiä jopa entisestään parantamaan sitä. Tätä voidaan edesauttaa säilyttämällä monipuolinen viljelykierto. Kuten jo todettiin, monipuolinen viljelykierto ja sen mahdollistama runsas lajisto vähentävät tauti-, tuholais- ja rikkapainetta sekä vähentävät lannoitustarvetta. Ääriolosuhteiden aiheuttamat vahingot jäävät myös todennäköisesti vähäisemmiksi ja toiminta voi olla kannattavampaa.

Toinen maan kasvukuntoa edistä keino on orgaanisen aineksen lisääminen peltoon lannan, maanparannusaineiden tai biohiilen muodossa. Pidempiaikaisten vaikutusten saaminen voi vaatia toistuvia lisäyksiä. Myös maan ravinnetasapainosta on tärkeää huolehtia. Lanta tuo peltoon ravinteita samalla lisäten orgaanisen aineksen määrää. Tässä auttavat myös mm. kerääjäkasvit, jotka symbioosissa Rhizobium-bakteerien kanssa sitovat typpeä maahan kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Kun kerääjäkasvin annetaan säilyä talven yli muokkaamatta peltoa, sitoo se myös hiiltä, ravinteita ja maata vielä satokasvin korjuun jälkeen. Ympärivuotinen kasvipeitteisyys hyödyntämällä monivuotisia ja syyskylvöisiä kasveja mm. vähentää ravinteiden huuhtoutumista ja eroosiota, tasaa työhuippuja sekä lisää hiilensidontaa ja tehostaa maan kuivumista keväällä.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä tulisi kiinnittää huomiota toimien oikea-aikaisuuteen. Hyvääkin tarkoittavat toimet voivat tiivistää maata ja pilata maan rakennetta, jos raskaalla kalustolla mennään liian märälle pellolle. Riski on suuri erityisesti keväisin ja tällöin tulisi malttaa kunnes pelto kantaa koneen, jos suinkin mahdollista. Myös rengaspaineisiin ja työleveyksiin sekä ajokertojen määrään on hyvä kiinnittää huomiota. Luomutuotannossa mm. rikkatorjunta vaatii monesti useita ajokertoja keväällä, mikä lisää maan tiivistymisen riskiä. Kevättöiden määrään ja rikkatorjunnan tarpeeseen voi pyrkiä vaikuttamaan valitsemalla viljelykiertoon mm. syyskylvöisiä kasveja ja jo useasti mainittuja nurmia tai muita monivuotisia kasveja.

Lopputulos onkin kokonaisuus erilaisia toimia ja valintoja, joita yhdistelemällä tilan tuotantosuunta ja tavoitteet huomioiden huolehditaan maan kasvukunnosta, ylläpidetään ja parannetaan sitä, jaetaan työtaakkaa pidemmälle aikavälille, saadaan lisää viljelyvarmuutta sekä pidemmällä aikavälillä jopa taloudellista hyötyä. Toimia voi valita tilan ja markkinoiden taloustilanteeseen sopivasti. Uudistavasta viljelystä tietoa on kerätty muun muassa e-opistoon sekä Carbon actionin sivuille. Omien lohkojen tilaa voi selvittää kävelemällä lohkolla erilaisissa olosuhteissa ja tekemällä havaintoja, käyttämällä apuna esim. OSMO-hankkeessa tuotettua MARA-korttia, viljavuusanalyyseillä eri maan syvyyksistä ja lohkon kohdista, NIR-analyysillä, peltoskannauksella, ilmakuvilla sekä seuraamalla lohkon satotasoja eri puolilla peltoa.

Valitse juuria viljelykiertoon

Viljelykierrosta on keskusteltu jo vuosia, mm. sen tärkeydestä kasvitautien ehkäisijänä ja esikasvihyödyistä. Ilmaston muutos on nostanut viljelykierron tärkeyttä esille yhä selkeämmin. Monesti viljelykierto tarkoittaa kuitenkin, että valitaan jokin öljy- tai palkokasvi katkaisemaan kevätviljakiertoa. Yksi näkökanta viljelykiertoon on valita kasveja niiden juuristoja ajatellen. Juuristoja on monenlaisia ja niillä on erilaisia ominaisuuksia maan rakenteeseen ja muihin kasveihin.

Juuristoilla on erilaisia ominaisuuksia

Juuristoja on matalia ja syviä, leveitä ja kapeita, paksuja ja ohuita, voimakkaita ja hentoja. Näiden lisäksi juuret tekevät yhteistyötä muiden eliöiden kanssa, kuten bakteerien, sienten ja muiden kasvien kanssa. Suurin osa kasveista esimerkiksi tekee yhteistyötä mykorritsasienten kanssa muodostaen sienijuuria, jolloin sieni auttaa kasvia ottamaan ravinteita maasta (mm. fosforia) ja kasvi luovuttaa puolestaan sokereita sienelle. Yleisesti tunnetumpi juurten symbioosi ovat Rhizobium-bakteerit, jotka kykenevät sitomaan typpeä ilmasta, jolloin bakteerit luovuttavat typpeä kasvin käyttöön ja kasvi luovuttaa jälleen sokereita bakteerien käyttöön. Tämä on pääasiassa palkokasvien ominaisuus. Näiden lisäksi kasvien juurista erittyy kemiallisia yhdisteitä, niin sanottuja allelopatisia yhdisteitä, jotka voivat toimia viestiminä muille kasveille tai haitata tai edistää muiden kasvien kasvua.

Kasvilajista ja jopa lajikkeesta riippuen kasvien juuristot kasvavat eri tavoin. On paalujuuria kuten rypsillä, rapsilla, sikurilla ja retikalla. On syviä juuristoja kuten puna-apilalla, tattarilla, ruokonadalla ja koiranheinällä. Lisäksi on hyvin hentoisia ja leveitä juuristoja kuten timoteilla ja raiheinällä. Jalostuksella on jossain määrin mahdollista kehittää kasvien juuristoja haluttuun suuntaan. Viljelijälle kasvien erilaiset juuristot antaa puolestaan mahdollisuuden valita maan rakennetta parantavia sekä hyvää esikasviarvoa antavia lajeja.

Erilaisten juuristojen hyödyntäminen

Yksi juurten tärkeimpiä tehtäviä on toimia ankkurina niin itse kasville kuin maalle, jossa ne kasvavat. Ne sitovat maata paikoilleen ja ehkäisevät eroosiota. Monivuotisten sekä syyskylvöisten kasvien juuret sitovat maata ympäri vuoden. Samalla maa myös kuivuu keväällä kasvipeitteetöntä peltoa tehokkaammin ja juuret sitovat maasta ravinteita, jotka muutoin huuhtoutuisivat herkästi sateiden tai talven valumavesien mukana. Kasvilajista ja lajikkeesta riippuu, kuinka myöhään syksyyn/talveen juuret pysyvät maassa aktiivisina.

Syväjuurisuudella on monia hyviä vaikutuksia maahan. Jo nyt vaikuttavat kuivuus- ja hellejaksoja yleistyneen myös Pohjoismaissa. Valitsemalla syväjuurisia kasveja pystytään hyödyntämään tehokkaammin myös syvemmällä maassa sijaitsevia vesivaroja. Valitsemalla nurmiseoksiin tai viljelykiertoon mukaan syväjuurisia seoksia lisätään samalla viljelyvarmuutta mahdollisia. Syväjuuriset kasvit pääsevät myös hyödyntämään ravinteita syvemmältä maasta sekä edistävät maan rakenteen muodostumista kuivattaen maata ja lisäten orgaanisen aineksen määrää myös syvemmissä maakerroksissa.

Härkäpavun juurista on havaittavissa juurinystyröitä. Vaaleanpunaiset nystyrät kertovat aktiivisuudesta.

Paalujuuriset kasvit, kuten retikka, voivat auttaa maan kunnostuksessa läpäisten pohjamaan ja muokkauskerroksen välille tai äestys syvyyden alle muodostunutta anturaa, tiivistymää, ja auttaen näin muita ja seuraavia kasveja kasvattamaan juuria syvemmälle maahan. Myös mm. rypsillä ja rapsilla on tunnetusti paalujuuri. Kuitenkin tiivistymän ollessa voimakas, eivät rypsin ja rapsin juuret välttämättä kykene tiivistymää läpäisemään. Muita paalujuurisia kasveja ovat esimerkiksi öljyhamppu sekä toisinaan nurmissakin lisänä käytetty sikuri.

Typensitojakasvit voivat tuoda monenlaisia hyötyjä. Ensimmäisenä ajateltu hyöty on tietysti itse typensidonta, joka hyödyttää itseään typensitojakasvia, mutta myös sen rinnalla kasvavia kasveja sekä vielä seuraavana vuonna viljeltävää kasvia. Typensitojakasvit ovat mahdollisuus niin kotieläin- kuin kasvintuotantotiloille. Typensitojakasveilla on usein myös varsin voimakas juuristo, joka voi muokata maata ja niistä löytyy myös erittäin syväjuurisia lajeja.

Esimerkiksi typensitojakasvien kohdalla useat juurten positiiviset ominaisuudet yhdistyvät, vaikka haasteitakin toki löytyy. Nurmia kasvattavilla tiloilla on mahdollista valita seoksiin monenlaisia juuria ja kasvinviljelytiloillakin voi pohtia esimerkiksi alus- ja kerääjäkasvien mahdollisuutta, jos haluaa monipuolistaa kasvustoa ja kiertoa ottamatta nurmia mukaan. Eri kasvien juuret tuottavat erilaisia juurieritteitä, jotka vaikuttavat juuriston läheisyydessä mikrobiologiseen aktiivisuuteen sekä toisten kasvien kasvuun. Monimuotoisella juuristolla voidaan monimuotoistaa myös maan elämää ja esimerkiksi pienentää tautipainetta.

Lisämateriaalia kiinnostuneille

Eri kasvilajien juuristoja voit tarkastella Wageningen yliopiston materiaalipankissa. Voit selata kuvapankkia tai hakea kasvia latinankielisellä nimellä, mikä onnistuu helposti, kun kirjoitat haluamasi kasvin nimen esim. Googleen ja kopioit latinankielisen nimen esim. Wikipediasta ja liität sen materiaalipankin hakupalkkiin.

Juuristoista ja niiden vaikutuksesta maan rakenteeseen löydät tietoa myös esimerkiksi RaHa-hankkeessa tuotetusta Juuristotietopaketista.

Carbon Action on kerännyt kasaan tietoa mm. kerääjäkasveista ja juurista.