Agrometsätalousseminaari 12.9.2019

Tuorlassa syyskuussa järjestetyssä seminaarissa käsiteltiin agrometsätalouteen liittyviä aihepiirejä monipuolisesti. Aihe selvästi kiinnosti – osallistujia oli lähes 100 ja Tuorlan auditorion jokainen istumapaikka oli käytössä!

Luomuviljelijä Stephen Briggs kertoi kokemuksistaan peltometsäviljelyn parissa Isossa-Britanniassa. Briggs viljelee siellä 250 hehtaarin luomutilaa, josta 52 ha on peltometsäviljelyä (hedelmäpuita yhdessä nurmen ja viljan, mm. puhdaskauran kanssa).

Luonnonvarakeskuksen tutkija Karoliina Rimhanen tarkasteli agrometsätalouden mahdollisuuksia globaalista näkökulmasta. Esimerkiksi monissa Afrikan maissa agrometsätaloudella on pitkät perinteet.

Niinikään Luonnonvarakeskuksesta saapunut tutkija Pirjo Yli-Hemminki pohti esityksessään kasvien vuorovaikutussuhteita. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon molempia osapuolia hyödyttävä sienijuuri, joka löytyy peräti 80-90 prosentilta viljelykasveista. Poikkeuksen muodostavat mm. lupiini ja tattari.

Arboristi Tiina Hopeakoski esitteli agrometsätalouteen soveltuvia jalopuita sekä niiden hoitoa ja hyödyntämismahdollisuuksia. Potentiaalisia lajeja omenan ohella ovat mm. pihlaja ja kataja.

Vanhempi tutkija Michael den Herder esitteli lopuksi agrometsätaloutta edistävän AFINET-verkoston toimintaa. Myös osallistujat pääsivät esittämään omia ideoitaan verkostolle.

Puheenvuorojen jälkeen oli aika siirtyä ulkoilmaan. Maataloustiimin vetäjän Jenna Ekmanin johdolla osallistujille esiteltiin Tuorlan tulevaa agrometsätalouden koealuetta. Agrometsä Oy:n Henri Lokki piti sienten ymppäysnäytöksen ja kertoi pakurin ja siitakesienen viljelystä. Ennen kotimatkalle siirtymistä osallistujat saivat maistella Tuorlan maistuvia pensasmustikoita.

Tilaisuuden ohjelma


Briggsin esitykset löytyvät täältä. Tilaisuuden videot ovat tulossa myöhemmin saman linkin taakse. 

Luomumpi Varsinais-Suomi osallistui Agrometsätalousseminaarin järjestelyihin yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa.

Mehiläispäivä 18.7.2019

Hankkeen Mehiläispäivä järjestettiin heinäkuussa Kemiönsaaressa Leena ja Risto Lehtomaan luona. Paikalle saapui lähes 30 mehiläisten ystävää. Tilaisuudessa kuultiin puheenvuoroja mm. pölytyspalveluista, mehiläisten avulla suoritettavasta tautitorjunnasta ja luomuhunajantuotannosta.

Leena Lehtomaa esitteli puheenvuorossaan Hembackan, tilan jossa tilaisuus järjestettiin. Kyseessä on Leena ja Risto Lehtomaan kesäpaikka, jossa harjoitetaan kesäaikaan myös pienimuotoista majoitustoimintaa. Mehiläispesiä on tällä hetkellä 10, joista osa on sijoitettu Sjölaxin kartanon maille.

Kotitarhan lisäksi Hembackan mehiläispesiä on sijoitettu läheisen luomutilan maille.

Sakari Raiskio Luonnonvarakeskuksesta kertoi esityksessään pölytyspalveluista, mesikasvikesannoista ja mehiläisille mieluisista kasveista. Mehiläistarhaajien kannattaisi vinkata viljelijöitä viljelemään etenkin apilaa, mesikkää ja hunajakukkaa. Puhtaan kasvuston lisäksi mehiläisille hyödyllisiä lajeja voi esimerkiksi lisätä siemenseokseen tai kylvää satokasvin aluskasviksi.  Apiloista puna-apila on kaikkein heikoin mehiläiskasvi sen pitkänmallisen kukan vuoksi. Lajikkeista ”Selma” on lyhytperäinen ja siten mehiläisille helpompi pölytettävä. Todistaakseen mehiläisten vierailleen pölytettävässä satokasvissa, voi tarhaaja käyttää apunaan siitepölyvärikarttaa. Lisää tietoa pölytyspalveluista on luvassa uudessa SaLaPöly (Satoa ja laatua pölytyspalvelulla) –hankkeessa.

Sjölaxin kartanon isäntä Christer Jägerskiöld kertoi yhteistyöstään Lehtomaiden kanssa. Lehtomaat ovat tuoneet kolme mehiläispesäänsä Christerin luomupeltojen laidalle, jossa ne pölyttävät mm. kuminaa ja härkäpapua. Mehiläisiä on näkynyt härkäpapupellossa runsaasti, mutta mahdollista vaikutusta satoon on vaikea kahden vuoden kokeilun perusteella arvioida. Härkäpavun ja kuminan ohella mehiläisille riittää pölytettävää viljelykiertoon kuuluvassa valkomesikässä, aluskasviksi kylvetyissä apiloissa (mm. veri-) ja ympäröivissä luonnonkasveissa. Christerin mukaan luomutilat ovat hyviä paikkoja mehiläisille, sillä kasvinsuojeluruiskutuksia ei tehdä ja viljelykierrot ovat yleensä monipuolisia. Ainoastaan kasvustojen niitot/murskaukset voivat aiheuttaa häiriötä pölyttäjille.

Maistuvan kahvitauon jälkeen Leena Lehtomaa esitteli Varsinais-Suomen Mehiläishoitajat ry:n toimintaa. Yhdistys järjestää mm. peruskursseja, tutustumismatkoja ja kuukausittaisia kerhoiltoja. Paikallisyhdistys on Suomen suurin, ja myös uudet jäsenet toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi.

Hembackan hunajaa

Tommy Arfman Söderlångvikin kartanosta jakoi kokemuksiaan mehiläispölytyksestä ja Prestop Mixin käytöstä omenatarhalla. Alun perin 40 mehiläispesää on hankittu kartanolle 23 hehtaarin suuruisen omenatarhan pölytykseen, mutta viimeisten 3 vuoden ajan mehiläisiä on hyödynnetty myös siemenkotamädän torjunnassa. Mehiläispesiin lisätään joka ilta kukinnan ajan Prestop Mix-sienivalmistetta ja mehiläiset kuljettavat aineen omenankukkiin niitä pölyttäessään. Koska taudin oireet näkyvät vasta kuluttajan halkaistessa omenan, ei viljelijä voi varmuudella tietää aineen tehosta. Verderan tekemien tutkimuksien mukaan aineen vaikutus sadon laatuun olisi kuitenkin merkittävä. Tommyn kokemuksen mukaan Prestop Mixin käyttö on helppoa ja mehiläiset tuntuvat häiriintyvän aineesta vain hieman. Omenan kukinnan jälkeen omenarivien päässä sijainneet pesät siirretään paikkaan, jossa mehiläisille riittää pölytettävää loppukesäksi. Siirtelyyn käytetään trukkilavaa ja traktoria. Siirto rasittaa mehiläisiä jonkin verran ja uuteen paikkaan totuttelu vie hetken aikaa. Tommyn mukaan valtaosa omenatarhoista hyödyntää pölytyspalvelua, ja vain osalla tarhoista on Söderlångvikin kartanon tapaan omia mehiläisiä. Prestop Mixin kaltaisia pölyttäjähyönteisten levittämiä mikrobiologisia kasvinsuojeluaineita marjojen ja hedelmien kasvinsuojelussa hyödyntävä viljelijä voi valita ympäristökorvauksen lohkokohtaiseksi toimenpiteeksi puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu-toimenpiteen ja saada siitä korvausta 500 €/ha.

Myös Kieloniemen Luomutilan yrittäjällä Lea Räisäsellä on kokemusta Prestop Mixin hyödyntämisestä. Kielonniemen Luomutilalla ainetta käytetään harmaahomeen torjuntaan mansikalla ja vadelmalla. Kokemukset ovat olleet hyviä ja marjojen laatu on parantunut selvästi Prestop Mixin käytön myötä. Tilan viherlannoituskasvustot koostetaan mehiläisiä ajatellen ja ne sisältävät mm. hunajakukkaa, mesikkää, alsikeapilaa, mailasta, timoteita ja nataa. Peltojen lisäksi myös tilan mehiläiset kuuluvat luonnonmukaisen tuotannon valvontaan. Eroa tavanomaisen ja luonnonmukaisen mehiläistarhauksen välillä Lea ei pidä kovin suurena – merkittävin ero lienee luomutuotannon tarkat kirjaamisvaatimukset. Luomumehiläisten talviruokintaan käytettävä luomusokeri nostaa jonkin verran tuotantokustannuksia, sillä luomusokeri on noin 3 kertaa tavanomaista sokeria kalliimpaa.

Risto Lehtomaa esittelee mehiläispesiä osallistujille

Tilaisuuden jälkeen osallistujille tarjoutui mahdollisuus tutustua Hembackan mehiläispesiin Riston johdolla. Tämän jälkeen halukkaat pääsivät vielä vierailemaan läheisessä Kimito Brewing-pienpanimossa. Panimon omistaja Jonas Sahlberg kertoi kuulijoille mm. kokemuksistaan hunajaoluen valmistuksen parissa. Hunajaolutkokeilu oli sen verran onnistunut, että jatkoa mehiläistuotteiden parissa seuraa hyvin suurella todennäköisyydellä myös tulevaisuudessa.

Kimito Brewing on valmistanut kolmen vuoden aikana yli 50 erilaista olutta.

Lämmin kiitos kaikille Mehiläispäivään osallistuneille! Toivottavasti mehiläisille löytyy runsaasti mieluista pölytettävää alueellamme myös tulevaisuudessa.

Tilaisuuden materiaalit:

Tilaisuuden ohjelma

Sakari Raiskion esitys

Tommy Arfmanin esitys

Lea Räisäsen esitys

Hembackan kotisivut

Varsinais-Suomen Mehiläishoitajat ry:n kotisivut

SaLaPöly-hanke

Kimito Brewing

Henttula ja SikkaTalu 28.6.2019

Kävimme kesäkuun viimeisenä perjantaina noin kymmenen hengen voimin tutustumassa saariston luomukotieläintuotantoon; Henttulan luomutilaan Velkualla ja SikkaTaluun Rymättylässä.

Henttula luomussa jo 90-luvulta

Aamupäivällä saavuimme Henttulaan ja aloitimme päivän pullakahveilla. Elina kertoi samalla tilastaan. Henttula on Elinan sukutila, joka on ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1544 ja jota Elina on viljellyt vuodesta 2005. Tilan siirsi luomuun Elinan isä Heikki jo 1990-luvun alussa. Tällöin tilalla tuotettiin monipuolisesti lypsykarjan lisäksi mm. perunaa, lanttua, porkkanaa ja pienessä määrin kasvihuonevihanneksia. Tilalla oli myös oma tilamyymälä.

Elina meni syksyllä 2000 opiskelemaan agrologikouluun Hyvinkäälle, kun ei kertomansa mukaan keksinyt muutakaan. Tällöin hän ei vielä ollut varma haluaako jatkaa tilan viljelyä vai ei. Samoihin aikoihin Henttulassa oltiin siirtymässä emolehmätuotantoon kun vanha parsinavetta paloi. Palossa menehtyi myös lähes koko karja.

Palon jälkeen Elinan piti päättää, haluaako hän jatkaa tilan pitoa vai tehdä jotain muuta. Hyvinkäällä oli hyvä opetus, Elina tapasi muita nuoria tilallisia ja kypsyi päätös jatkaa kotitilaa. Karjanpito piti kuitenkin aloittaa alusta. Henttulaan rakennettiin nopealla aikataululla uusi navetta ja vuonna 2001 Elina kävi Sukevasta 12-13 suomenkarjan hiehoa. Tilakaupat hän teki vuonna 2005.

Keskittyminen lypsylehmiin

Viljelyssään Elina on karsinut tilan toimintoja ja keskittynyt maidontuotantoon ja suomenkarjaan. Avomaanvihannesviljelyn hän lopetti luomuvihannesten hyvästä kysynnästä huolimatta, koska yhden ihmisen aika ei riitä liian moneen (puoliso käy töissä tilan ulkopuolella) ja vihanneslohkot oli aina viljelykierron vuoksi sijoitettu parhaiden nurmilohkojen keskelle, mikä häiritsi rehun tekoa.

Tilalla tuotetaan luomumaitoa, joka valitettavasti menee meijeriin tavanomaisena. Lähellä ei ole muita luomumaitotiloja, jotta keräily voitaisiin järjestää. On myös ollut puhetta, että luomumaitomarkkinat eivät vetäisi. Toisaalta esimerkiksi vuosina 2007-2008 oli maidosta pulaa, Valion juustola seisoi raaka-aineen puutteen vuoksi ja tuottajia kannustettiin lisäämään tuotantoa. Mainitusta maitopulasta ei mennyt kuin puoli vuotta, jonka jälkeen maidon hinta laski.

Osta vain kotimaisia maitotuotteita

Elinan sanoin: ”Jos kaikki kuluttajat ostaisivat kotimaista, tilanne olisi huomattavasti parempi”. Kuluttajana hyvä mahdollisuus tukea kotimaista ja kestävää tuotantoa on ostaa vain kotimaisesta maidosta valmistettuja luomutuotteita. Pakkauksista kannattaa tutkia tarkkaan maidon alkuperä. Markkinoilla on yllättävän paljon mielikuvaltaan kotimaisia maitotuotteita, jotka tosiasiassa valmistetaan ulkomailla.  

Pienissä määrin Elinalla on myös raakamaidon suoramyyntiä asiakkaiden omiin astioihin. Elinalla ei ole paloa maidon jatkojalostukseen, koska tila työllistää nykyisellään täysin. Talvisin navettaan mennään aamulypsylle 5.45 ja iltalypsy loppuu 18.30. Kesäisin tilalla on Elinan lisäksi 1-2 alan harjoittelijaa töissä.

Pääosin suomenkarjaa

Tilan karja koostuu pääosin suomenkarjasta; yksi kyyttö, kolme lapinlehmää ja 12 länsisuomenkarjaa. Lisäksi tilalla on muutama friisiläinen ja ayrshire. Yksi friisiläisistä on perua ajalta ennen navettapaloa eikä Elina halua luopua siitä. Lypsäviä on kaikkiaan hiukan alle 20, nuorkarjaa hiukan yli.

Enni Henttula (keskellä) esittelemässä Ronja -vasikkaa vierailijoille

Suomenkarjan sonnivasikat eivät kelpaa välitykseen, koska lihakasvattajat eivät niitä pienen koon ja hitaan kasvun vuoksi kelpuuta. Sonnit kuohitaan, kasvatetaan teurasikään tilalla ja häränliha myydään pääosin suoraan tilalta vakioasiakkaille luomuna. Lihan myynnissä on paljon paperityötä ennen ja jälkeen teurastuksen, mieluiten Elina keskittyisi vain viljelyyn ja antaisi muiden hoitaa myyntityön. Osan eläimistä Elina myy naapureille, missä eläimet ylläpitävät perinnebiotooppilaidunta ennen lihoiksi päätymistä.

Keskimääräinen maidontuotto on Henttulassa noin 6-7 tonnia lehmää kohti. Erot karjassa on valtavat; kyyttö lypsää alle 4 tonnia, lapinlehmät 4-5 tonnia, länsisuomenkarja 6-9 tonnia ja friisiläiset jopa 13 tonnia. Myös rehun syönnissä on eroja; lapparit haluavat matalan D-arvon rehua. Ne saattavat välillä syödä olkea vaikka olisi parempaakin rehua tarjolla.

Karja syö pääosin säilörehua tilan pelloilta, joita Elinalla on viljelyssä 32,5 hehtaaria. Lisäksi lehmille syötetään väkirehua – mm. viljaa ja härkäpapua läheiseltä luomutilalta, luomurypsiä myssyfarmilta ja luomumaituria. Kesäisin lehmät myös laiduntavat tilan lähipelloilla.

Nurmipainotteinen viljelykierto ja monipuoliset nurmet

Elinan viljelykierto on pääpiirteittäin seuraava: apilanurmi 4-5 vuotta – vilja – nurmen perustus suojaviljaan ja kokoviljasäilörehun teko. Tosin yhdellä lohkolla on esimerkiksi hyvin kasvava 8 vuotta sitten kylvetty rehumailanen, jonka seassa kasvaa montaa eri heinäkasvia. Elina on ajatellut että mitä sitä suotta kyntämään hyvin kasvavaa nurmea.

Kävimme katsomassa lohkoa, jossa oli tänä keväänä kylvetty kevätruisvehnä, ruisvirna ja Naturcomin Retu-kuohkeuttava rehuseos. Lohko oli kylvetty 25.4. ja sato näytti runsaalta. Korjuu oli tapahtumassa lähiaikoina. Ensimmäinen nurmisato tilan pelloilta oli jo korjattu ennen juhannusta. Satoa tuli noin 10-11, parhailta lohkoilta 13-14 paalia hehtaarilta.

Elina (vasemmalla) kertomassa rehuviljelyn kokemuksistaan

Alkukesän kuivuus vaikuttaa viljelyyn

Velkualla sataa usein melko vähän kevään ja alkukesän aikaan. Tämän vuoksi Elina ei uskalla myöhästää kylvöjä ja savimailla oikea muokkausaika on lyhyt. Usein kestää vain pari päivää kun pelto kuivuu liian märästä liian kuivaksi. Virna kylvöseoksissa on hyvä tukahduttamaan rikkakasveja kuten savikkaa ja juolavehnää. Rehuvirna on lehmille maittavampi, mutta ruisvirnalla on syvemmät juuret ja se kasvaa paremmin vähillä sateilla.

Lanta kompostoidaan

Henttulassa navetassa käytetään turvetta kuivikkeena. Lantakäytävä tyhjennetään Avantilla kesällä noin kerran ja talvella noin kaksi kertaa viikossa. Lanta (sonta ja virtsa kuivikkeineen) laitetaan navetassa olevaan jatkuvatoimiseen rumpukompostoriin. Mikäli lanta on kovin märkää, sekaan lisätään olkea. Kompostori toimii kesällä kivasti, kovilla pakkasilla se voi jäätyä.

Kompostointi tuhoaa rikkakasvien siemeniä, taudinaiheuttajat kuolevat, lannan haju vähenee ja ravinteet muuttuvat kasveille käyttökelpoisempaan muotoon. Kompostorista lanta kulkee ruuvilla ulos lantalaan, jossa palaminen jatkuu kasassa. Valmis komposti on melko tasalaatuista ja lantala tyhjennetään kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Lantaa käytetään lannoitteena omien peltojen lisäksi läheisellä kasvintuotantotilalla, josta myös osa rehusta tulee ja läheisellä luomupuutarhaviljelmällä.

Arvokasta työtä luonnon monimuotoisuuden puolesta

Nautakarjatalous on viime aikoina ollut paljon pinnalla eläintuotannon kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi. On helppoa leimata maito- ja naudanlihatuotteet ilmastolle haitallisiksi tuotteiksi. Joskus nostetaan esiin karjatalous uhkana luonnon monimuotoisuudelle viitaten vaikkapa sademetsien hävittämiseen rehusoijapeltojen tieltä.

On varmasti totta, että eläinperäisten tuotteiden kulutustasoa olisi hyvä alentaa suomalaisesta keskiarvosta. Vielä tärkeämpää olisi mielestäni tehdä ero eläintuotteen ja eläintuotteen välille ja suunnata kulutus niihin tuotteisiin, joiden positiiviset vaikutukset ovat merkittäviä.

Karjatalous monimuotoisuuden turvaajana

Viimeisen sadan vuoden aikana perinnebiotooppien määrä on romahtanut alle prosenttiin ja useimmat perinnebiotoopit ovat uhanalaisia.  Kasvi- ja eläinlajistoltaan perinnebiotoopit ovat monipuolisimpia luontotyyppejämme, ja siksi niiden taantuminen on vakava ongelma.

Luomukarja on mitä parhain tapa ylläpitää perinnebiotooppeja ja siten turvata luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Mitä enemmän rehu ja muut tuotantopanokset ovat paikallisia tai lähialueilta peräisin, sitä vähemmän tuotantoon kätkeytyy muualle ulkoistettuja haittavaikutuksia, kuten vaikkapa tuontisoijaan perustuvassa eläintuotannossa sademetsien hävittämistä ja siten monimuotoisuudenkin köyhdyttämistä.

Luomukarjataloudella lienee myös positiivisia paikallisia vaikutuksia viime aikoina paljon puhuttaneisiin hyönteisten ja lintujen määrän vähentymiseen. Alkuperäisrotujen kasvattaminen on itsessään teko geneettisen monimuotoisuuden ja kulttuurimaiseman puolesta ja siten myös paikallisen kulttuurin toivottavaa ja kestävää jatkumoa.

Itse uskon, että perinteiset tuotantomuodot (kuten suomenkarjaan perustuva luomukarjatalous) on ruuantuotannon resilienssin kannalta tärkeätä toimintaa. Mikäli ruoantuotanto perustuu suurelta osin muualta tuotaviin ostopanoksiin tai optimaalisiin kasvuoloihin sopeutuneisiin eläinrotuihin tai kasvilajikkeisiin, sitä herkempi se on esimerkiksi globaaleille markkinoiden häiriöille tai vaikkapa ilmastonmuutoksen myötä yleistyville poikkeuksellisille sääoloille.

SikkaTalussa lypsetään lampaita

Henttulasta siirryimme toiselle saaristossa sijaitsevalle luomukotieläintilalle. Matkalla pysähdyimme ensin runsaasti luomu- ja lähituotteita (mm. Henttulan lihaa & SikkaTalun maitotuotteita) myyvään Livonsaaren osuuskauppaan lähiruokalounaalle. Lounaan ja kahvien jälkeen matka jatkui kohti Rymättylää.

Rymättylässä vierailukohteenamme oli lammastila SikkaTalu. Tilaa pyörittävät Alar ja Katja Sikka. He tapasivat 1992 Vehmaan maamieskoulussa, olivat sen jälkeen muualla opiskelemassa ja töissä ja aloittivat tilanpidon vuonna 2006. Luomuun pellot siirrettiin 2008 ja eläimet muutaman vuoden päästä tästä. Katja kertoi, että luomuun siirtymisen vaikeus oli ainoastaan siinä, että alkoi käyttää lampailla eri rehukauran toimittajaa ja lisäsi vähän ikkunoita entiseen sikalaan rakennettuun lampolaan.

Katja Sikka (keskellä) kertoo SikkaTalun toiminnasta

Katja kertoi, että jonkinlainen luomumyönteisyys on heillä ollut aina läsnä. Esimerkiksi jo Vehmaan kouluaikojen harjoittelupäiväkirjassa hän kritisoi häkkikanojen oloja ja on samoin kummastellut kielenkäytön muuttumista vuosien saatossa; aluksi puhuttiin myrkyistä, sitten torjunta-aineista ja nykyään käytössä onkin termi kasvinsuojeluaine.

Monipuolinen elinkeino

SikkaTalussa on kokeiltu vuosien saatossa monenlaisia elinkeinoja. Katja mainitsi tilan alkutaipaleelta mm. pässinpapanalannoitteen kehitystyön, ponit ja lihakanit. Nykyisin toiminta on jalostunut ja keskittynyt kolmeen ydinalueeseen: lammastuotteiden suoramyyntiin, perinnebiotooppien hoitoon ja tutkimukseen.

Aluksi tilalla oli vain ahvenanmaanlampaita, joiden teuraspaino on pieni, minkä vuoksi he alkoivat myydä tuotteitaan suoraan kuluttajille. Myöhemmin tilalle on hankittu myös itäfriisiläistä maitolammasta, tehty tuotekehitystyötä ja alettu jalostaa lampaanmaidosta jugurttia ja jäätelöä. Jugurtti on juuri päässyt valtakunnalliseen jakeluun Keskon kautta. Uuhia toimitetaan myös tutkimustyöhön Turun ja Oulun yliopistoille.

Tilalla on peltoa noin 80 hehtaaria, joista osa on Lapilansaaressa. Perinnebiotooppeja lampaiden hoidettavana on noin 35 ha. Laidunkausi kestää n. 5-6 kuukautta ja talvirehu korjataan mantereella sijaitsevilta noin 40 ha pelloilta. Uuhia on 100-150, joista friisiläisiä n. 30 ja pässejä 13 kpl. 60 uuhta karitsoi vuosittain. 100 uuhta on Raisionlahden ympäristössä ympäristönhoitotöissä. Valvonta vie runsaasti aikaa, koska lampaat ovat etäällä tilasta, mutta valvonnassa on apuna tuttuja paimenkoiraharrastajia.

Lypsy eläinten ehdoilla ja jatkojalostus tilalla

Katjan mielestä lampaanmaito on kiinnostava ja ihana tuote. Siinä on tuplarasva ja enemmän kuiva-ainetta kuin lehmänmaidossa. Jos esimerkiksi goudaa valmistaa lehmän tai vuohen maidosta, tarvitsee kiloon juustoa noin 10 litraa maitoa. Friisiläislampaan maitoa tarvitaan 7 litraa, ahvenanmaanlampaan maitoa riittää 5 litraa kiloon juustoa.

SikkaTalussa karitsat saavat juoda emojensa maitoa alkukauden runsaimman maidontuoton ajan ja lypsy aloitetaan vasta 2 kk kuluttua karitsoinnista. Lampaat lypsetään kaksi kertaa vuorokaudessa, kahdeksalta ja kuudelta. Friisiläiset vaativat kaksi lypsyä ja ahvenanmaanlampaallakin se lisää maidontuottoa noin 30 %.

Tilalle on hankittu vuohien lypsypöytä ja vanha lypsykone. 20 lampaan lypsy kestää noin vartin (itse lypsy) ja kaikkine oheistöineen siihen menee noin tunti. Tavoitteena on saada eläinmäärää kasvatettua siten, että lypsypöydän saisi täyteen (35 lypsylammasta). Lampaanmaito kestää pakastuksen ja osa maidosta pakastetaan myöhemmin jalostettavaksi.

Lampolan liukuovea koristaa iso kuva ahvenanmaanlampaista

Laadukkaita tuotteita ja perinnebiotooppien hoitoa

Lampolaan on tehty elintarvikehuoneisto ja hankittu tarvittavat laitteet maidon jalostusta varten. SikkaTalussa on valmistettu jäätelöä vuodesta 2015 ja jugurttia vuodesta 2016 Utu-tuotemerkillä. Lampaanmaito sopii molempiin erinomaisesti. Maidon voi käyttää tuotteisiin kokonaan eikä lisäaineita tarvita.

Ahvenanmaanlampaan teurasikä vaihtelee 6-12 kk välillä ja ruhopaino on yleensä noin 15 kg, hyvässä tapauksessa 18-19 kg. Risteytykset kasvavat nopeammin ja isommiksi. Lihan suoramyynnin lisäksi tilalla on yhteistyötä turkulaisen ravintola Gunnarin kanssa.

Ravintola ostaa aina kerralla kokonaisen ruhon ja käyttää sen kokonaan annoksissaan. Mielestäni tämä käytäntö kuulostaa tuottajan näkökulmasta hyvin toimivalta ja toivoisin käytännön yleistyvän muidenkin ammattikeittiöiden osalta. Ravintola myös mainitsee lihan alkuperän ruokalistallaan ja saa täten lisäarvoa valmistamalleen ruoalle.

Vierailu metsälaitumella

Tilavierailun lopuksi kävimme katsomassa lampaita läheisellä metsälaitumella. Laitumella näimme myös perinteisiä rehuksi lehdestettyjä koivuja. Osaa koivuista hyödynnettiin sienten kasvatukseen ennen niiden raivausta ja alueen koivuihin olikin ympätty pakuria. Laitumella kasvoi myös harvinainen suippuorapihlaja.

Katja kertoi heidän ensin kokeilleen puuston raivausta laitumelta tekemällä itse metsätöitä talviaikaan. Se oli työlästä työsaavutukseen ja laidunten pinta-aloihin nähden. Katjalla oli ollut ennakkoluuloja koneellista puunkorjuuta kohtaan, mutta he olivat löytäneet hyvän urakoitsijan, joka osasi harventaa laidunalueen puustoa toiveiden mukaisesti ja Katja suosittelikin osaavien koneurakoitsijoiden käyttöä laiduntenkin hoitohakkuissa.

Päivän päätteeksi pääsimme myös maistamaan Utu-jäätelöä. Tarjolla oli vanilja- ja suklaajäätelöä. Söin tietenkin molempia, vaikka tiukkaa teki. Suu olisi syönyt enemmänkin, mutta vatsa ei vetänyt. Täytyy siis mainostaa, että jäätelöt olivat paitsi maukkaita, varsin täyttäviä.

Kiitokset kiinnostavista tilaesittelyistä Elinalle Henttulaan ja Katjalle SikkaTaluun kaikkien osallistujien puolesta!

Yritysvierailu 9.4.2019: Munax oy ja Ulkonax oy

Vierailimme huhtikuun alkupuolella Laitilassa tutustumassa Munax oy:n toimintaan ja samalla pääsimme tutustumaan Ulkonax oy:n ulkokanalaan ja -kanoihin. Munaxin toiminnasta meille kertoi markkinointi- ja viestintäjohtaja Lisa Savola sekä osakas – johtaja ja luomumunien tuottaja Juha Venno. Ulkonaxin toimintaa esitteli Juhani Torikka.

Yleisöpäiviä kananmunantuotannosta tiedottamiseen

Vierailun aluksi Juhani kuljetti meidät Munaxin pihasta autenttisella Los Angelesista tuodulla koulubussilla (nykyisin munabussi) lähellä sijaitsevaan Ulkonaxin ulkokanalaan. Bussi on hankittu tutustujien kuljettamiseen pakkaamolta kanalaan Munaxin järjestäminä yleisöpäivinä. Yleisöpäiviä järjestetään tiedotustarkoituksessa, koska monikaan kuluttaja ei nykyisin tunne kananmunantuotantoa.

Ulkonaxin kanat pääsevät laiduntamaan vuoden ympäri

Juhani otti vetovastuun kotitilastaan noin 1,5 vuotta sitten. Samoihin aikoihin hän perusti Ulkonax oy:n Topi Oikarin kanssa. Toiminta on ollut ripeätä: Yritys perustettiin kesäkuussa ja kanala oli toiminnassa jo tammikuussa. Kanalassa on viisi osastoa ja noin 25 000 kanaa ja kanalan toiminta on täysin automatisoitu. Tavallisesti kanalan hoitoon riittääkin yhden ihmisen työpanos.

Munax oy toi ulkokanat Suomeen vuonna 2013. Nykyisin ulkokanoja on Suomessa noin 2 % kaikista kanoista. Ulkonaxin kanat ovat Nick Chick -rotuisia ja niillä on pääsy ulkotarhaan läpi vuoden. Kylmällä ilmalla ulkoilua helpottaa kanalan seinustalle rakennettu tuuliverkoin suojattu katos. Juhanin mukaan nokkimista ei kanoilla esiinny ja ne saattavat ulkoilla katoksessa vielä jopa -15 °C lämpötilassa. Syy ulkokananmunien tuottajaksi ryhtymiseen oli Juhanin mukaan kuluttajien kasvava kysyntä ulkokanojen munille. Ulkolaidunta kanoilla on käytettävissään yhteensä noin 12 hehtaaria, mutta käytännössä kanat laiduntavat vain osaa ulkotarhasta. Kanojen syömä gmo-vapaa rehu tulee Agrox oy:ltä Mynämäeltä.

Juhani Torikka ja Juha Venno katselevat Munax oy:n liikevaihdon kehitystä v. 2004 – 2017

Munax maksaa tuottajille reilun hinnan

Ulkonaxin vierailun jälkeen siirryimme Munax oy:n tiloihin kuulemaan yrityksen toiminnasta. Yrityksen perustivat Janne Torikka, Hannu Majander ja Juha Venno vuonna 2003. Yhtenä syynä oli kananmunien huono tuottajahinta ja tahto lähteä kehittämään kananmunasta uusia heti valmiita tuotteita. Juha Vennon mukaan tuottajan kuuluu saada se raha mikä hänelle kuuluu ja Munax maksaakin noin 50 sopimustuottajaperheelleen alan parasta tuottajahintaa. Yrityksen munamyynnistä saama raha palautuukin kokonaisuudessaan suomalaiselle maaseudulle.

Monipuolinen tuotevalikoima

Munaxin tuotevalikoimaan kuuluvat perinteiset- (ns. virikehäkkikananmunat, n. 60% kaikista Suomessa tuotetuista munista, kananmunassa leima 3), vapaan- eli lattia- (31%, leima 2) , ulko- (2%, leima 1) ja luomukananmunat (7%, leima 0). Munia myydään Laitilan kanatarha- ja kaupan omilla tuotemerkeillä. Kananmunia Munaxilla pakataan tällä hetkellä noin 7 miljoonaa kappaletta viikossa.

Noin 20 % tuotannosta jalostetaan. Kananmunajalosteet myydään Laitilan Proegg ja Munax -tuotemerkillä. Tuotteisiin kuuluu mm. munavoi, salaattivalkuainen ja erilaiset proteiinismoothiet. Munax tuottaa myös ammattikeittiötuotteita ja monet suuret ruokatalot käyttävät Munaxin kananmunia ja munatuotteita tuotteissaan.

Munaxin kaksi valkuaispohjaista proteiinismoothieta. Kuva: Munax oy

Tiesitkö tämän kananmunista?

Keskustelimme myös kananmunien säilyvyydestä ja säilytyksestä. Kananmunalle sopii säilytys viileässä tai huoneenlämmössä, mutta lämpötilanvaihtelut eivät tee munalle hyvää. Kananmuniin leimataan tuotantotavan ilmaisevan leiman lisäksi pakkaamisen yhteydessä parasta ennen -päiväys, joka on 28 päivää muninnasta. Ihmettelin havaitsemiani eroja keitetyn munan kuoren irtoamisessa milloin mitenkin ja sain asiantuntijalta vastauksen: kuori irtoaa helpoiten 10 päivää vanhasta munasta ja samoin silloin, kun keitetty muna on jäähdytetty kymmenasteiseksi. Suomalaiset syövät keskimäärin 12,2 kiloa munia vuodessa.

Munaxilla koko munaketju hallussa

Munax työllistää nykyisin noin 90 henkilöä. Juhan mukaan heillä on huippuhenkilökunta ja työsuhteet ovat olleetkin pitkiä. Yrityksen hallussa on koko ketju: oma tuotekehitys, myynti ja markkinointi, laatuosasto ja logistiikka. Viennin osuus on vajaa 20 % liikevaihdosta. Yrityksen sopimustuottajat sijaitsevat noin 100 km säteellä pakkaamosta. Yrityksen oma rekka kuljettaa munat keskusliikkeisiin ja paluukyytinä kerää munat tiloilta.

Muoviset kennot kiertävät pakkaamolta kanaloihin ja takaisin pakkaamoon jätemäärän vähentämiseksi. Eri tyyppiset munat kulkevat erivärisissä kennoissa, jolloin sekaannuksen vaaraa ei ole. Pakkaamon katolla on oma aurinkovoimala tuottamassa energiaa pakkaamon käyttöön. Salmonellanäytteet otetaan päivittäin, jolloin munien salmonellattomuus voidaan varmasti todentaa.

Luomumunille ei kotimaassa nykyistä enempää kysyntää

Luomukanojen määrä on ollut viime vuosina kasvussa ja tällä hetkellä Suomessa on Juha Vennon mukaan noin 300 tuhatta luomukanaa. Juhan mukaan luomumunia tuotetaankin tällä hetkellä kysyntää enemmän. En tullut vierailulla kysyneeksi, tehdäänkö luomumunista jalosteita muiden munien tapaan? Voisin kuvitella, että esimerkiksi terveydestään kiinnostuneet kuluttajat olisivat innokkaita luomumunajalosteiden kuluttajia (ks.esim. https://www.hs.fi/ruoka/art-2000006074314.html). Monessa yhteydessä olen myös kuullut, että elintarvikeviennissä luomustatus on usein ehdoton etu. Ehkä luomumunajalosteiden markkinoita voisi löytyä ulkomailta, mikäli kotimaan kysyntä on vielä vähäistä?  

Kestävä kasvinsuojelu puutarhatuotannossa -infopäivä 13.2.2019

Järjestimme helmikuussa infopäivän puutarhakasvien kemikaalittomasta kasvinsuojelusta. Päivän aluksi Anne Nissinen Luonnonvarakeskuksesta kertoi viljelykierron merkityksestä puutarhaviljelyssä kasvinsuojelun kannalta. Annen esitys löytyy tästä. Annen jälkeen Wilhelmiina Kallio Biotus Oy:stä kertoi Biotuksen biologisen tuhoojatorjunnan tuotevalikoimasta ja käyttömahdollisuuksista. Hän toi myös näytille useita tuotteita, kuten tarkkailun apuvälineitä, massatorjunnassa käytettävän liima-ansan ja uuden mallin Prestop mixin mehiläisavusteisessa levityksessä käytettävästä vektorilevittimestä eli vekottimesta. Wilhelmiinan esityksen löydät tästä ja Biotuksen tuotteisiin voit tutustua täällä.

Verdera Oy:n Tomi Pousi kertoi tilaisuudessa Verderan valmistamien biologisten tautitorjunta-aineiden käytöstä kasvihuoneissa, tunneleissa ja avomaalla. Esitetyt esimerkit torjuntatuloksista olivatkin vakuuttavia, voit tutustua niihin tarkemmin Tomin esityksessä tästä. Verderan tuotteista lisätietoa löydät täältä. Ville Korpelainen Luomumpi Varsinais-Suomi -hankkeesta puolestaan kertoi harson ja verkon käytöstä tuhoojatorjunnassa. Villen esitykseen voit tutustua tästä. Loppuyhteenvetona oli, että verkko sopii hyvin vihannesten tuhoojatorjuntaan ja verkon alta on esimerkiksi kaalilla saatu suurempia satoja kuin kemiallista tuhoojatorjuntaa käyttäen.

Villen puheenvuoron jälkeen kuulimme viljelijäpuheenvuoroja päivän teemoista. Mansikanviljelijä Ilmo Riski Sauvosta kertoi biologisen torjunnan kokemuksista omilla viljelmillään. Mervi Suni Ali-Marttilan tilalta esitteli marjan- ja hedelmänviljelyn luomukasvinsuojelun erityispiirteitä painottaen ennaltaehkäiseviä ja viljelyteknisiä keinoja sekä erilaisia tapoja hyödyntää luonnon ekosysteemipalveluja kasvinsuojelussa. Niistä esitys löytyy tästä.

Tutkimusagronomi Maria Pero Räpin koetilalta Köyliöstä puolestaan esitteli Apetit Ruoka Oy:n toimintaa ja kertoi vihannesviljelykokemuksista koetilalla. Apetit viljelyttää vuosittain noin 33 miljoonaa kiloa vihanneksia. Tuotanto on IP-tuotantoa. Luomuvihanneksia Apetitille viljeltiin vuonna 2017 yhteensä 320 tonnia, viime vuonna jo 610 tonnia. Maria valitteli, että luomuvihannesviljelijöitä ei oikein tahdo löytyä kysyntää vastaavasti. Räpin koetilalla tuholaisverkkoja oli ollut tuhoojatorjunnassa käytössä jo vuodesta 2013. Esimerkiksi lantun tuhoojia ei enää torjuttu kemiallisesti ja tänä kesänä verkon (0,6×0,6 mm silmäkoolla) alle oli menossa 3 hehtaaria porkkanaa. Syynä tähän oli mm. se, että sallitut kemialliset torjunta-aineet eivät enää tehoa porkkanakemppiin.

Päivän aikana kuulimme monipuolisia ja asiantuntevia esityksiä luomupuutarhatuotannossakin sallituista kasvinsuojelun menetelmistä. Kiinnostavaa oli myös kuulla, että tavanomaisessa tuotannossakin siirrytään entistä enemmän ’luomumenetelmien’ käyttöön käytännön pakosta. Marjan- ja hedelmänviljelyssä luomun osuus on Varsinais-Suomessa vaihtelevaa. Esimerkiksi Varsinais-Suomen mansikka-alasta vain 2,5 % on luomuviljeltyä, omena-alasta sen sijaan jo 16 % on luomuviljeltyä. Tämä on valtakunnallisestikin merkittävän suuri luomun osuus. Luomun kasvu onkin näillä molemmilla ollut vahvaa viime vuosina. Luomumansikan ala on kasvanut 50% vuosina 2014-2017 ja luomuomenan ala on vastaavasti kasvanut jopa 122% samana ajanjaksona.

Valitettavasti luomuvihannesten osalta tilanne Varsinais-Suomessa on varsin heikko. Avomaan vihanneksia tuotetaan Varsinais-Suomen alueella merkittäviä määriä ja suurilla pinta-aloilla, mutta luomuviljeltyjen vihannesten osuus on marginaalinen. Itse ainakin odotan innolla hedelmän- ja marjanviljelyaloilla jo nähtyä luomun osuuden vahvaa kasvua nähtävän lähitulevaisuudessa myös vihannesviljelyssä. Jos tavanomaisessa tuotannossa ’joudutaan’ tulevaisuudessa siirtymään enemmän luomumenetelmiin kasvinsuojelussa, ei luomuun siirtymisen kynnyksen luulisi enää olevan kovin suuri. Luomun myynti on kuitenkin jatkuvasti kasvussa (jo vuosien ajan) ja luomutuotteet ovat hinnaltaan tavanomaisesti tuotettuja arvokkaampia. Vihannesviljelijä, oletko jo harkinnut luomuun siirtymistä? Järjestämme mielellämme myös tässä hankkeessa toimintaa, mikä tukee luomuun siirtymistä. Jos sinulla on ajatuksia tai toiveita sen suhteen, mitä voisimme hankkeessa tehdä, älä epäröi ottaa yhteyttä.

Jatkojalostusteemainen opintoretki Pohjanmaan maakuntiin 5.-6.2.2019

Luomumpi Varsinais-Suomi ja Uutta kasvua luomusta – osaamisella kannattavuutta Satakuntaan -hankkeet järjestivät opintoretken jatkojalostusteemalla Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien alueilla sijaitseviin yrityksiin. Vierailukohteisiin kuului laaja-alaisesti elintarvikealan yrityksiä ja vierailuilla keskityttiin elintarvikkeiden jatkojalostukseen. Kohteet edustivat sekä luomu- että tavanomaista tuotantoa.

Tiistaina 5.2.2019 linja-auto lähti liikkeelle Turusta ja ajoi Rauman kautta Poriin, josta matka jatkui Kankaanpään kautta Etelä-Pohjanmaalle.

Honkajoen Panimo & Suupohjan Panimo, Isojoki

Ensimmäinen vierailukohde käsitti käytännössä kaksi yritystä. Honkajoen Panimo ja Suupohjan Panimo toimivat synergiassa Isojoen keskustassa kiinteistössä, jossa on aiemmin toiminut mm. lihajalosteyritys. Honkajoen Panimon yrittäjä Tuomo Tenhunen esitteli yrityksen kehityskaaren ja ainutlaatuisen tuotekavalkaadin. Honkajoen Panimon tuotanto ja myynti ovat tuplaantuneet toimintavuosien aikana ja tulevaisuudennäkymät ovat erittäin hyvät, nimittäin artesaanilimonadit ovat murtautumassa markkinoille.

Honkajoen Panimon päätuote on limonadit. Yritys valmistaa hauskalla twistillä kotimaisia, lisäaineettomia marjalimonadeja. Marjat tulevat pääsääntöisesti lähialueelta – tarkemmin ottaen muun muassa Lauhanvuoren kansallispuiston alueelta. Limonadeja on myynnissä valtakunnallisesti.

Tuotteiden visuaalisen ilmeen on suunnitellut ulkopuolinen mainostoimisto. Erottautuminen alalla on haasteellista, joten markkinoinnin ja myynninedistämisen ulkoistaminen on ollut panimolle kannattava ratkaisu ja molemmat osapuolet ovat voineet keskittyä ydinosaamiseensa.

Oluet pannaan pin-up -teemalla ja alkoholin tukkukauppa on limonadien valmistukselle luonteva ja hyvä lisä. Oluita on myynnissä isoissa marketeissa ympäri Suomen. Honkajoen Panimo on tehnyt yhteistyötä ulkomaisen panimomestarin kanssa tuotekehityksessä ja makumaailmojen valinnoissa. Tulevaisuudessa Tenhunen näkee alkoholittomien oluiden vahvistuvat markkinat ja suosion nousun, etenkin pääkaupunkiseudulla ja kaupunkikeskuksissa.

Honkajoen Panimossa on kiinnostusta luomutuotteiden valmistukseen. Haasteena yrityksessä nähdään luomuun siirtymisessä sen hankala byrokratia. Luomuun siirtymisessä yrittäjät uskovat ketjun eri toimijoiden yhteistyön kantavaan voimaan.

Panimon tuotekavalkaadiin kuuluu lisäksi siiderit ja tulevaisuudessa panimolta löytynee myös viskitynnyreitä.

Suupohjan Panimon yrittäjä Esa Kivioja kertoi panimonkiinteistön ”toisesta linjasta”. Suupohjan Panimo valmistaa sahtia ja muinaisoluita muinaisin menetelmin ja reseptein. Pullot saavat mystiset elementtinsä mm. Kalevalasta.

Yritys kuuluu Olu Bryki Raumin kanssa samaan yritysryppääseen. Suupohjan Panimon sahdeilla on kysyntää kaupunkikeskuksissa ravintolamyynnissä. Sahtia löytyy myös Alkosta. Suupohjan Panimo järjestää tasting-tilaisuuksia erilaisille seurueille.

Sahti on nimisuojattu ja käyttää EU:n määrittelemää APT eli aito perinteinen tuote-tunnusta perustuen erityiseen tuotanto- tai valmistustapaan.

Juustoportti Oy, Jalasjärvi

Juustoportilla nautimme lounaan ja kuulimme samalla perheyrityksen edustajan Niklas KeskiKasarin esittelyn yrityksestä ja erityisesti Welfare Quality®-maidosta ja vapaan lehmän maitotuoteperheestä. Vapaan lehmän maitotuotteet ovat Juustoportin kehittämä tuoteperhe ja meijeri on Euroopan ensimmäinen WQ-sertifioitu meijeri. Juustoportti on perheyritys ja se työllistää noin kaksisataa henkilöä, kesäsesongin aikaan sata enemmän. Yrityksellä on yli 50 vuoden tausta. Nyt Juustoportti tähtää Euroopan laajuisesti vastuullisuuteen ja Suomessa yritys on vahvasti lunastanut paikkansa maitotuotemarkkinoilla. Juustoportin brändi on korkealla monenlaisten kuluttajien keskuudessa.

Tuotanto on keskittynyt Jalasjärven meijeriin ja Etelä-Pohjanmaalle. Juustoportti käyttää tuotannossaan maitoa jopa 60 milj. litraa vuodessa, josta luomumaitoa noin 3 milj. litraa. Luomumaidon osuus on meijerin vastaanotetusta maidosta suurin. Kysyntää luomumaidolle olisi enemmänkin. Keski-Kasarin mukaan luomu on monien eri toimintojen summa ja (tuote)kehitystyö sen suhteen on suhteellisen hidasta verrattuna tavanomaiseen tuotantoon. Vapaan lehmän maito ja luomumaito eivät vertaile toisiaan vastaan, vaan kumpikin on toisenlainen, ennen kaikkea vastuullinen, vaihtoehto.

Welfare Quality eli WQ on maailmanlaajuinen eläinten hyvinvointia mittaava järjestelmä, joka perustuu vahvaan tieteelliseen näyttöön. Eläinten hyvinvointi on todennettavissa selkeästi. Juustoportin Vapaan lehmän maidon tuottajat sitoutuvat monin tavoin eläinten parempaan hyvinvointiin ja huolenpitoon. Hyvinvointia arvioidaan mittaristolla, johon kaikki tilat ovat sitoutuneet.

Vietävän hyvää –myymälä, Alavus

Vietävän hyvää on monen pienen toimijan yhdessä omistama lähiruokamyymälä Alavuden keskustan kupeessa. Yritys on toiminut tyhjilleen jääneessä meijerirakennuksessa viitisen vuotta ja viimeisen vuoden ajan toimitusjohtajana ja myymälävastaavana on toiminut retkiryhmänkin vastaanottanut Minna Ranta. Myymälän valikoimiin kuuluu laaja kattaus pien- ja lähituottajien tuotteita hilloista ja säilykkeistä myllytuotteisiin ja lihasta makeisiin. Pakasteesta löytyy niin marjoja kuin leivonnaisia myös suurkeittiöiden tarpeisiin ja kylmähuoneesta mm. juureksia ja maitotuotteita. Elintarvikkeiden ohella myynnissä on myös mm. kosmetiikkaa. Keskusliikevalikoimiin Vietävän hyvää teettää hilloja, sinappeja ja kalasäilykkeitä omalla Kotitilan-tuotemerkillään.

Pääosa tuotteista on peräisin lähiseudulta, mutta löytyypä hyllyistä myös mm. varsinaissuomalaisia ja satakuntalaisiakin tuotteita. Valikoimassa pyritään suosimaan tuotteita, joita ei tavallisista marketeista välttämättä saa. Osa tuotteista on päätynyt myyntiin tuottajien yhteydenoton kautta, osaan tuottajista myymälästä on otettu itse yhteyttä. Minna kehuu myymälän olevan hyvä testipaikka etenkin uudelle tuotteelle, sillä vilkas sijainti Tuurin kyläkaupan, PowerParkin ja Ähtärin eläinpuiston läheisyydessä sekä myymälässä järjestettävät tapahtumat ja maistatukset tuovat tuotteille näkyvyyttä ja asiakkaita kauempaakin Suomesta.

Alavuden Öljynpuristamo, Alavus

Samassa rakennuksessa Vietävän hyvää-myymälän kanssa sijaitsee viljelijöiden vuonna 1997 perustama ja tänä päivänä Hanna Yli-Kuhan johtama Alavuden öljynpuristamo.

Yrityksen kehittäminen on ollut 2010-luvulla määrätietoista: tuotantokapasiteetti on kolminkertaistettu uusien puristimien avulla, yritysilme uusittu, tuotevalikoimaa täydennetty ja pullot vaihdettu vaaleista tummiin. Seuraavaksi tuotantomäärää on tarkoitus edelleen kasvattaa, kunhan vain raaka-ainetta löydetään riittävästi. Toistaiseksi rypsi on hankittu pääasiassa lähiseudulta sopimusviljelijöiltä tai suorina ostoina, mutta hankintoja ollaan valmiita tekemään myös muualta Suomesta. Ehdoton edellytys on 100 % kotimaisuus. Luomun osuus tuotannosta on muutaman prosentin luokkaa, mutta menekin perusteella osuutta olisi varaa kasvattaakin.

Kaikki rypsi puristetaan kylmäpuristusmenetelmällä, jolloin kemiallisia aineita ei tarvita, eikä jätettä synny. Öljy myydään laadun mukaan elintarvike-, rehu- tai tekniseen käyttöön, puriste kotieläintiloille valkuaisrehuksi. Lajittelussa syntyvä lajittelujäte päätyy raaka-aineeksi paikallisiin lämpölaitoksiin. Yritys työllistää Hannan lisäksi neljä henkilöä. Myynti ja tuotanto ovat henkilöstön omissa käsissä, mutta markkinointia on ulkoistettu.

Hotelli-Ravintola Alma, Seinäjoki

Retkikunta majoittui vanhaan rautatieläisten taloon restauroituun Hotelli-Ravintola Almaan Seinäjoella. Puurakenteinen päärakennus on historiallisesti erityisen arvokas. Illallisen ohella ennakkoluuliton ja rohkea yrittäjä Heidi Ylikoski esitteli yritystoimintaa ja rakennuksen historiaa. Alman keittiössä käytetään paljon lähituottajien raaka-aineita.

Keskiviikkona 6.2.2019 matka jatkui kohti Pohjanmaata ja rannikkoa. Paluumatkalla yritysvierailuja oli vielä Kauhajoella.

RTC Granholm’s Oy Ab, Maksamaa

Granholm’s on toiminut 30 vuoden ajan ja on tunnettu hilloista ja marmeladeista. Hillot ja marmeladit ovat valmistettu tomaateista, omenoista, erilaisista metsämarjoista ja luomuviljellyistä marjoista. Metsämarjat ovat poimittu Pohjanmaan saariston metsistä ja luomumarjat tulevat pääasiassa Pohjois-Suomesta. Luomutuotteita yrityksellä on kolme. Hillot, marmeladit, hyytelöt, erikoistuotteet ja makeiset myydään suoraan asiakkaille. Makeiset kattavat noin 30 % yrityksen tuotannosta. Yritys työllistää yrittäjäpariskunnan lisäksi viisi henkeä.

Granholms’in tytäryhtiö Arctic Birch on yritys, joka on erikoistunut luomukoivunmahlan keräämiseen ja jalostamiseen. Koivunmahla kerätään käsin keväisin muutaman viikon aikana. Yrityksellä on keruuta varten 4000 hehtaaria luomusertifioitua metsää ja vuosittain mahlaa kerätään noin puoli miljoonaa kiloa. Luomukoivunmahlalle kehitetään jatkuvasti uusia reseptejä ja mahlaa on maustettu mm. hunajalla, koivuntuhkalla ja -lehdillä. Koivunmahla on lisäksi korkean lisäarvon raaka-aine erilaisiin tuotteisiin, kuten olueen, virvoitusjuomiin ja kosmetiikkaan.

Arctic Birch Oy:n luomukoivunmahlamarkkinat ovat Italiassa. Kaiken kaikkiaan jopa 95 % tuotannosta menee vientiin esimerkiksi Aasian maihin. Suomessa luomukoivunmahlaa on saatavilla osassa Keskon kauppoja.

Oy Linseed Protein Finland Ltd, Kauhajoki

Kaksikymmentä vuotta sitten perustetun Linseed Oy:n juuret ovat Kauhajoella. 2000-luvun taitteessa pellavanviljely oli vielä harvinaista ja yritys valmisti aluksi tuotteita teollisuuteen. Aktiivisen kehitys- ja koulutustoiminnan ansiosta pellavan viljelyalaa on saatu kasvatettua ja tällä hetkellä yrityksen gluteenittomia pellavatuotteita löytyy jo yli 800 liikkeestä ympäri Suomea. Valo24h- ja Lumina-tuoteperheet on suunnattu kuluttajille ja teollisuudelle tuotteita markkinoidaan FlaxseedFields-tuotemerkin alla. Suosituin yksittäinen tuote on Valo24h-sarjan mustikka-pellavarouhe, joka palkittiin Vuoden suomalaisena elintarvikkeena v. 2012. Luomutuotteita valikoimaan kuuluu yksi: puolukka-pellavarouhe. Tuotekehityksessä on hyödynnetty Foodwestin palveluita. Tuotteita viedään myös ulkomaille ja etenkin vientiä ajatellen tuotteille on hankittu FSSC 22000- ja EAC-sertifikaatit.

Yritys hankkii pellavan n. 40:ltä sopimustuottajalta, joista valtaosa sijaitsee Kauhajoen ympäristössä. Sääriskin vuoksi joukossa on myös muutama eteläsuomalainen viljelijä. Vastaanotetun pellavan mikrobiologinen laatu tutkitaan ja korkeasta laadusta maksetaan viljelijälle lisähintaa. Tuottajille järjestetään viljelijätilaisuuksia ja tarjotaan koulutusta ja neuvontaa. Lajike- ja siemenhankinnoissa tehdään yhteistyötä Boreal Kasvinjalostus Oy:n kanssa. Tällä hetkellä yritys työllistää 5 vakituista ja yhden osa-aikaisen työntekijän.

Yksi ruokalusikallinen rouhittua pellavaa vastaa kahta kalanmaksaöljytablettia! Pellava auttaa pitämään kolesterolitason normaalina ja se on vatsan toiminnalle hyväksi.

Valkoinen Puu Cafe & Shop, Kauhajoki

Valkoinen puu on mainio esimerkki kasvuyrittäjyydestä ja ennakkoluulottomuudesta. Lounaan ohella kuulimme markkinointipäällikkö Sirkku Ylikosken esittelyn yrityksestä. Rakennuksen ja yrityksen taustalla on vahvaa hanketoimintaa ja yhteisöllisyyttä.

Valkoinen puu on amerikkalainen herkkukahvila Kauhajoen keskustassa. Kahden ihmisen rakkaudesta ja loputtomasta luovuuden lähteestä syntynyt leipomo, kahvila ja sisustusliike tarjoaa kokemuksen kaikille aisteille. Sen omistajina ovat yhdysvaltalainen keramiikkataiteilija Mark Heidt ja tämän suomalainen vaimo sisustussuunnittelija-verhoilija Kirsi.

Valkoinen puu käyttää sekä Kauhajoen että Seinäjoen kahvila-ravintoloissaan lähialueen raakaaineita, kuten paikallisen viljelijän luomuspelttijauhoja, lähikylän kanalan munia, paikallisten marjatilojen tuotteita ja Hyypässä kasvanutta ylämaankarjan lihaa sekä Teuvalaista Laidun Herefordia. Reseptiikka saadaan Amerikasta ja ympäri maailmaa eri ruokaperinteistä.

Valkoinen Puu -kahvila on palvellut Kauhajoella kuusi ja Seinäjoella puolisentoista vuotta. Kasvuhakuinen yritys ei ole vielä valmis. Sirkku Ylikoski paljastaa, että kahvilan palvelukonseptia ollaan laajentamassa tämän vuoden aikana.

Riverhill’s Highland, Kauhajoki

Maatilayrittäjä Johanna Roto-Pukkila näki ensimmäistä kertaa skottilaista ylämaankarjaa 90-luvun lopulla Farmari-näyttelyssä. Tuolloin hän haaveili, että olisivatpa ne komeita omalla kylällä. Hihgland on naudan alkuperäisrotu, jonka ominaispiirteitä ovat suuret sarvet ja paksu turkki. Rotu on erittäin karaistunut ja tulee toimeen karuissakin olosuhteissa.

Jokimäen kylälle, Riverhill`s Highlandin tilalle ensimmäiset ylämaankarjan lehmävasikat tulivat vuonna 2004. Muutama niistä on yhä karjassa, nyt 15-vuotiaina emolehminä. Nyt tilalla on 15 emolehmää ja koko karjan pääluku on noin 60 eläintä. Kaikki vasikat kasvatetaan itse, joko teuraaksi tai jalostukseen omalle tilalle tai myyntiin.

Tilan kasvintuotanto siirtyi luomuun vuonna 2011. Valintaan vaikutti luomun ideologia, mutta myös luomutuki. Naudat siirrettiin luomuun myöhemmin, kun peltoalaa oli saatu lisättyä niin, että luomun vaatima rehuomavaraisuus täyttyi. Tilaa on kasvatettu muutamasta hehtaarista nykyiseen 80 ha:n peltoalaan. Peltolaitumien lisäksi naudoille on luonnonlaidunta ja perinnebiotooppeja yli 30 ha. Suurin osa pelloista kasvaa nurmirehua ja laidunta naudoille, mutta myös elintarvikekauraa on viljelty myyntiin.

Kaikki eläimet ovat ympäri vuoden ulkona, laitumilla on avoimet katokset säänsuojina, osin on myös metsälaidunta. Vieroitetut vasikat ovat seinällisessä katoksessa. Karjan rehustus muodostuu yksinomaan nurmirehusta ja laitumesta. Vieroitetuille vasikoille annetaan kilon verran päivässä luomuväkirehua. Säilörehun laatuun panostetaan; imettäville emoille ja kasvaville sonneille halutaan lypsylehmän rehun veroista säilörehua. Umpilehmille syötetään D-arvoltaan matalampaa rehua.

Ylämaankarja kasvaa hitaasti, teurasikä on noin 2,5- 3,5 vuotta. Vuosittain teurastetaan noin 10 nautaa. Teuraspainot sonneilla ovat 350-370 kg, parhaat 400 kg. Teurastus teetetään rahtina pienteurastamoissa, joko Ylistarossa (Hahtolan Liha) tai Ulvilassa (Tilateurastamo Vuorenmaa). Eläimet kuljetetaan teurastamoon itse trailerilla ja kaikki liha myydään tilalta suoraan pääosin kuluttajille, mutta myös ravintoloihin. Rekoon ei ole lähdetty, koska siellä on jo paljon lihanmyyjiä.

Lihalla ei ole luomumerkkiä, koska teurastamot eivät ole olleet halukkaita alihankinasopimuksiin luomusta. Markkinoinnissa kerrotaan, että tila on luomukotieläintila. Asiakkaat ovat pääosin Kauhajoen ympäristöstä.

Illansuussa retkibussi tiputti kunkin osallistujan takaisin lähtöpaikalleen Kankaanpään ja Turun välille. Kotiin viemisinä jokaisella oli kassillinen, jos toinenkin, herkullisia, pohjalaisia lähiruokatuotteita ja toivottavasti monta uutta ideaa varsinaissuomalaisen ja satakuntalaisen yritystoiminnan kehittämiseen. Kiitos kaikille kohteille mielenkiintoisen retken mahdollistamisesta!

Puutarhatuotteiden jatkojalostus -infopäivä 30.1.2019

Järjestimme tammikuun lopussa puutarhatuotteiden jatkojalostusta käsittelevän infopäivän Tuorlassa yhdessä ’Kuluttajat ruokatalouden keskiössä’ ja ’Uutta kasvua luomusta’ -hankkeiden kanssa. Yleisön määrästä päätellen aihe kiinnostaa laajalti.

Päivän anti olikin monipuolinen. Kuulimme Ville Korpelaisen katsauksen ruokatrendeistä liittyen puutarhatuotteiden jalosteisiin ja luomuun, Johanna Mattilan esityksen elintarvike- ja luomulainsäädännön ja vaatimuksista jalostustoiminnalle sekä useita puutarhatuotteiden jalostajien näkökulmia ja kokemuksia jalostustoiminnasta.

Outi Tamminen Kairoon Maatilatuotteesta esitelmöi pienimuotoisesta luomuvihannesten hapatusliiketoiminnasta yksityiskohtaisesti ja kattavasti liiketoiminnan kannalta, Juho Vainio Veljesten kurkuista kertoi tilan omien kurkkujen jalostuksesta perinteisellä menetelmällä suolakurkuiksi, Margot Wikström Suomen Artesaaniruoka ry:stä avasi inspiroivasti artesaaniruoan käsitettä ja mahdollisuuksia jalostajalle, Paula Achrén esitteli Paulan puutarhan polkua omenan jalostamisessa mehuiksi ja siideriksi. Lopuksi Petri Tamminen kertoi yrttejä jalostavan yrityksen Yrttipajan / Nordic Herbs oy:n tarjoamista mahdollisuuksista yrttien viljelijöille ja kerääjille.

Päivän eväät olivatkin laaja ja kattava tietopaketti jalostustoimintaa harjoittaville tai harkitseville yrittäjille. Päivän esitykset ovat luettavissa nyt myös tässä:

Ville Korpelainen, Katsaus markkinoihin ja kuluttajatrendeihin esitys

Johanna Mattila, Puutarhatuotteiden jatkojalostus – elintarvikelainsäädännön ja luomuvalvonnan näkökulma esitys

Outi Tamminen, Kokemuksia pienimuotoisesta vihannesten hapattamisliiketoiminnasta esitys

Juho Vainio, Avomaankurkuista hapankurkkuja nettisivut

Margot Wikström, Artesaaniruokaa marjoista ja hedelmistä esitys

Petri Koivisto, Yrttien tuottaminen jalostukseen nettisivut

Kiitos kaikille esiintyjille sekä yleisölle aktiivisesta osallistumisesta! Ja vielä; Tuorlan opiskelijaravintola Tähkä oli jälleen kerran pannut parastaan ja valmistanut päivän osallistujille maukkaan, päivän teemaan sopivan ja ruokatrendejä seurailevan lounaan. Listalla oli pinaattiohukaisia (luomu) puolukkahillolla, skoonen perunoita, marinoituja härkäpapuja (luomu), salaattia (luomu), ja päälle luomukahvia. Kiitos myös Tähkän väelle!

Luomumetsän mahdollisuudet 22.1.2019

Tammikuussa järjestetty Luomumetsän mahdollisuudet -tilaisuus keräsi Ammattiopisto Livian Tuorlan opetusyksikön auditorioon runsaslukuisen joukon keruualueiden luomusertifioinnista kiinnostuneita. Illan puheenvuorot tarjosivat kuulijoille monipuolisen katsauksen luomukeruutuotantoon ja keskustelu tilaisuuden teemojen ympärillä kävi vilkkaana. Olipa paikalle saapunut myös Turun Sanomien toimittaja ja kuvaaja juttua tekemään. Tilaisuudessa esiteltiin myös Luomumpi Varsinais-Suomi -hankkeessa koottu luomukeruuohje. Ohjemateriaaliin pääset sivuston yläreunan valikosta ja tästä.

Alla tilaisuuden ohjelma ja esitysmateriaalit:

Puheenvuorot:

Tilaisuuden avaus, kokemuksia Satakunnasta – Tapio Nummi / Metsäkeskus: video, esityskalvot

Keruutuotteet, Livian opetustarjonta – Taina Kummunsalo / Ammattiopisto Livia: video, esityskalvot

Keruualueiden luomusertifiointi – Jaana Elo / Luomukeruutuotannon asiantuntija: video, esityskalvot

Luomumetsänomistajan kokemuksia – Krista Lehto-Kivelä / Alaspään maatila: video, esityskalvot

Metsään.fi – Jussi Somerpalo / Metsäkeskus: video, linkki palveluun

Metsänhoitoyhditys – Timo Vesterinen / Lounametsä mhy: video, esityskalvot

Luomukeruuohje – Alma Lehti / ProAgria Länsi-Suomi: video, linkki ohjeeseen

Luomukeruutuotteita ostava yritys – Petri Koivisto / Yrttipaja: video, yrityksen kotisivut

Muut materiaalit:

Tilaisuuden livestriimin tallenne löytyy hankkeen Youtube-kanavalta: esitykset ennen taukoa ja esitykset tauon jälkeen.

Turun Sanomien artikkeliin pääset tästä linkistä (vaatii tunnukset tai ilmaisen kokeilujakson tilauksen).

Yritysvierailu Paijan pihattosikalaan ja tilateurastamoon 30.11.2018

Marraskuussa hanke järjesti yritysvierailun Urjalassa sijaitsevaan Paijan tilateurastamoon ja pihattosikalaan. Nähtävää riitti, sillä tilalta löytyy monia sellaisia yksityiskohtia, joita ei ole totuttu suomalaisissa sikaloissa juuri näkemään.

Oppia ulkomailta

Paijan tila siirtyi nykyisen yrittäjäpariskunnan, Hennan ja Juhan, haltuun vuonna 2009. Jo tuolloin tilalla oli sikoja, mutta vanha sikala alkoi olla käyttöikänsä päässä. Vaihtoehtoina oli vanhan rakennuksen remontointi tai uuden rakentaminen. Henna ja Juha päätyivät jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Sopivimman ratkaisun löytämiseksi oppia käytiin hakemassa mm. Tanskasta. Lukuisien epäilijöiden varoitteluista huolimatta rakennustyöt alkoivat syksyllä 2017 ja ensimmäiset porsaat saapuivat uuteen sikalaan toukokuussa 2018. Monien poikkeuksellisten ratkaisujen ansiosta mediahuomio on ollut siitä asti taattu.

Kahvipöydästä on suora näköyhteys sikalaan.

Sikalan elämää pääsee seuraamaan rakennuksen yläkerrassa sijaitsevan kokoustilan ikkunan läpi. Olkikasassa pötköttävien sikojen seuraaminen olikin varsin kiehtovaa puuhaa, eikä ikkunan ääreltä ollut helppoa irrottautua. Puiset kattopalkit ja korkea ilmatila tuovat mieleen nykyaikaisen nautapihaton. Yrittäjien mukaan runsas ilmatila yhdistettynä painovoimaiseen ilmanvaihtoon takaa raikkaan hengitysilman ja mukavat olosuhteet niin sioille kuin työntekijöille.

Stressitöntä elämää pihatossa

Parissakymmenessä karsinassa on kussakin 35 sikaa. Vaikka eläimiä saisi laittaa karsinaan enemmänkin, ei määrää haluta kasvattaa, sillä suuremman lukumäärän on havaittu lisäävän mm. häiriökäyttäytymistä. Stressin ja tappeluiden ehkäisemiseksi porsaita ei myöskään sekoiteta keskenään niiden saavuttua tilalle, vaan ne saavat elää tutussa ryhmässä ja karsinassa aina teurastukseen saakka. Valtaosa porsaista saapuu tilalle Loimaalta Levomäen vapaaporsitussikalasta.

Vasemmalla ruokinta-, keskellä makuu- ja seinän vierustalla vessa-alue.

Karsinoissa on ruokailualue, lattialämmitetty ja oljilla kuivitettu makuualue sekä vessa-alue. Jokaisesta karsinasta on lisäksi kulku omaan ulkotarhaan. Lanta poistetaan traktorilla 1-2 kertaa viikossa ja samalla makuualueelle lisätään silputtua olkea. Karsinat tyhjennetään ja pestään perusteellisesti aina kasvatuserän vaihtuessa. Syntyvä kuivalanta hyödynnetään lannoitteena.

Sikalassa on käytössä kuivaruokinta ja ruokaa on jatkuvasti saatavilla. Tämä pitää eläimet rauhallisina ja vähentää ruokintatilanteisiin liittyvää stressiä ja kilpailua. Siat ruokitaan täysin kotimaisella, soijattomalla rehulla. Osa viljasta, härkäpavusta ja herneestä saadaan omilta pelloilta, osa ostetaan lähialueelta. Lisäksi sikojen ruokavalio sisältää rypsipitoista tiivistettä.

Investointi kannatti

Yrittäjäpari vaikuttaa uusiin tiloihin varsin tyytyväisiltä. Käsityötä, eläinten siirtelyä ja puhtaanapitoon liittyviä tehtäviä on nykyään huomattavasti vähemmän ja aikaa jää enemmän mm. eläinten tarkkailuun. Uuden rakennuksen katolle asennettujen aurinkopaneelien pitäisi näkyä pienempänä sähkölaskuna.

Kovilla pakkasilla ulkotarhojen ovet pidetään kiinni.

Tuotantotavassa on monia samoja piirteitä kuin luomutuotannossa ja lannoitteiden sekä kasvinsuojeluaineiden käyttö on vähäistä jo nyt – miksei tila sitten ole luomussa? Yrittäjäparin mukaan ensinnäkään tilan peltopinta-ala ei riittäisi, vaan tulisi vähintäänkin kaksinkertaistaa luomuun siirryttäessä. Samalla tuotteen hinta nousisi luultavasti niin korkeaksi, ettei nykyinen asiakaskunta olisi sitä välttämättä valmis maksamaan. Luomusta sinänsä yrittäjillä ei ole mitään huonoa sanottavaa, kuten ei muistakaan tuotantotavoista. Nykysysteemi vain on todettu itselle sopivimmaksi.

Tilateurastamo merkittävä työllistäjä

Retkiseurueemme pääsi tutustumaan myös tilateurastamoon, jonne matkaa sikalasta on parisataa metriä. Vuodessa teurastetaan n. 1800 sikaa. Omien sikojen lisäksi teurastamo ottaa vastaan nautoja, lampaita ja hevosia. Myös luomueläimiä teurastetaan alihankintana.

Tilamyymälä on avoinna perjantaisin klo 13-18.

Teurastamorakennuksen toisessa päässä sijaitsee tilamyymälä, joka on avoinna yhtenä päivänä viikossa. Myynnissä on omien lihatuotteiden lisäksi myös mm. lähitilojen naudanlihaa. Tilamyymälän lisäksi Paijassa tuotettua lihaa löytyy mm. REKOsta, ravintoloista ja kauppojen hyllyiltä Veljekset Mattilan Vapaa Possu-tuotemerkin alta. Tulevan joulun kinkut on kuulemma varattu loppuun jo kesällä.

Palkittu tuotantomuoto

Tunnustuksena sikojen hyvinvoinnin eteen tehdystä työstä Suomen eläinlääkäriliitto myönsi Paijan tilalle eläinten hyvinvointipalkinnon juuri vierailumme alla. Hyvinvoivilta tilan eläimet vierailumme perusteella vaikuttivatkin ja vinkkejä omien eläinten olosuhteiden edistämiseen tilalta saavat varmasti niin tavanomaista kuin luonnonmukaista tuotantotapaa noudattavat tuottajat.

Kiitos Hennalle ja Juhalle vieraanvaraisuudesta ja onnea ja menestystä myös tuleviin koitoksiin!

Tilan omat nettisivut.

Erikoiskasvit vaihtoehtona 16.10.2018

Luomumpi Varsinais-Suomi, Uutta kasvua luomusta – osaamisella kannattavuutta Satakuntaan ja Gluteenittomasta viljelykierrosta vaihtoehto tiloille -hankkeet järjestivät erikoiskasviaiheisen tilaisuuden Sarka-maatalousmuseolla Loimaalla 16.10.2018. Puheenvuoroissa kuultiin mm. erikoiskasvien viljelytekniikoista, markkinoista ja kannattavuudesta.

Alta löydät tilaisuuden ohjelman ja kaikkien puheenvuorojen esityskalvot, osasta myös videotallenteen.

Lue myös tilaisuudesta kirjoitettu juttu Luomulehdestä 6/2018 (s. 18)

Öljyhamppu – Ville Virtanen / Murtolan HamppuFarmi Oy: esityskalvot

Tattari – Juha Anttila / Pohjois-Pirkanmaan Tattariosuuskunta: esityskalvot

Pellava – Tiina Uusitalo / Elixi Oil Oy: esityskalvot / video

Kumina – Sari Yli-Savola / Trans Farm Oy: esityskalvot / video

Viljakas-kuivuri – Susanna Hämäläinen / Viljakas Oy: esityskalvot / video

Luomutilan viljelykierto – Joeli Lintula / luomuviljelijä: esityskalvot / video

Viljelykierron kannattavuus – Sari Peltonen / ProaAgria Keskusten Liitto: esityskalvot / video