Avainsana-arkisto: viljelykierto

Valitse juuria viljelykiertoon

Viljelykierrosta on keskusteltu jo vuosia, mm. sen tärkeydestä kasvitautien ehkäisijänä ja esikasvihyödyistä. Ilmaston muutos on nostanut viljelykierron tärkeyttä esille yhä selkeämmin. Monesti viljelykierto tarkoittaa kuitenkin, että valitaan jokin öljy- tai palkokasvi katkaisemaan kevätviljakiertoa. Yksi näkökanta viljelykiertoon on valita kasveja niiden juuristoja ajatellen. Juuristoja on monenlaisia ja niillä on erilaisia ominaisuuksia maan rakenteeseen ja muihin kasveihin.

Juuristoilla on erilaisia ominaisuuksia

Juuristoja on matalia ja syviä, leveitä ja kapeita, paksuja ja ohuita, voimakkaita ja hentoja. Näiden lisäksi juuret tekevät yhteistyötä muiden eliöiden kanssa, kuten bakteerien, sienten ja muiden kasvien kanssa. Suurin osa kasveista esimerkiksi tekee yhteistyötä mykorritsasienten kanssa muodostaen sienijuuria, jolloin sieni auttaa kasvia ottamaan ravinteita maasta (mm. fosforia) ja kasvi luovuttaa puolestaan sokereita sienelle. Yleisesti tunnetumpi juurten symbioosi ovat Rhizobium-bakteerit, jotka kykenevät sitomaan typpeä ilmasta, jolloin bakteerit luovuttavat typpeä kasvin käyttöön ja kasvi luovuttaa jälleen sokereita bakteerien käyttöön. Tämä on pääasiassa palkokasvien ominaisuus. Näiden lisäksi kasvien juurista erittyy kemiallisia yhdisteitä, niin sanottuja allelopatisia yhdisteitä, jotka voivat toimia viestiminä muille kasveille tai haitata tai edistää muiden kasvien kasvua.

Kasvilajista ja jopa lajikkeesta riippuen kasvien juuristot kasvavat eri tavoin. On paalujuuria kuten rypsillä, rapsilla, sikurilla ja retikalla. On syviä juuristoja kuten puna-apilalla, tattarilla, ruokonadalla ja koiranheinällä. Lisäksi on hyvin hentoisia ja leveitä juuristoja kuten timoteilla ja raiheinällä. Jalostuksella on jossain määrin mahdollista kehittää kasvien juuristoja haluttuun suuntaan. Viljelijälle kasvien erilaiset juuristot antaa puolestaan mahdollisuuden valita maan rakennetta parantavia sekä hyvää esikasviarvoa antavia lajeja.

Erilaisten juuristojen hyödyntäminen

Yksi juurten tärkeimpiä tehtäviä on toimia ankkurina niin itse kasville kuin maalle, jossa ne kasvavat. Ne sitovat maata paikoilleen ja ehkäisevät eroosiota. Monivuotisten sekä syyskylvöisten kasvien juuret sitovat maata ympäri vuoden. Samalla maa myös kuivuu keväällä kasvipeitteetöntä peltoa tehokkaammin ja juuret sitovat maasta ravinteita, jotka muutoin huuhtoutuisivat herkästi sateiden tai talven valumavesien mukana. Kasvilajista ja lajikkeesta riippuu, kuinka myöhään syksyyn/talveen juuret pysyvät maassa aktiivisina.

Syväjuurisuudella on monia hyviä vaikutuksia maahan. Jo nyt vaikuttavat kuivuus- ja hellejaksoja yleistyneen myös Pohjoismaissa. Valitsemalla syväjuurisia kasveja pystytään hyödyntämään tehokkaammin myös syvemmällä maassa sijaitsevia vesivaroja. Valitsemalla nurmiseoksiin tai viljelykiertoon mukaan syväjuurisia seoksia lisätään samalla viljelyvarmuutta mahdollisia. Syväjuuriset kasvit pääsevät myös hyödyntämään ravinteita syvemmältä maasta sekä edistävät maan rakenteen muodostumista kuivattaen maata ja lisäten orgaanisen aineksen määrää myös syvemmissä maakerroksissa.

Härkäpavun juurista on havaittavissa juurinystyröitä. Vaaleanpunaiset nystyrät kertovat aktiivisuudesta.

Paalujuuriset kasvit, kuten retikka, voivat auttaa maan kunnostuksessa läpäisten pohjamaan ja muokkauskerroksen välille tai äestys syvyyden alle muodostunutta anturaa, tiivistymää, ja auttaen näin muita ja seuraavia kasveja kasvattamaan juuria syvemmälle maahan. Myös mm. rypsillä ja rapsilla on tunnetusti paalujuuri. Kuitenkin tiivistymän ollessa voimakas, eivät rypsin ja rapsin juuret välttämättä kykene tiivistymää läpäisemään. Muita paalujuurisia kasveja ovat esimerkiksi öljyhamppu sekä toisinaan nurmissakin lisänä käytetty sikuri.

Typensitojakasvit voivat tuoda monenlaisia hyötyjä. Ensimmäisenä ajateltu hyöty on tietysti itse typensidonta, joka hyödyttää itseään typensitojakasvia, mutta myös sen rinnalla kasvavia kasveja sekä vielä seuraavana vuonna viljeltävää kasvia. Typensitojakasvit ovat mahdollisuus niin kotieläin- kuin kasvintuotantotiloille. Typensitojakasveilla on usein myös varsin voimakas juuristo, joka voi muokata maata ja niistä löytyy myös erittäin syväjuurisia lajeja.

Esimerkiksi typensitojakasvien kohdalla useat juurten positiiviset ominaisuudet yhdistyvät, vaikka haasteitakin toki löytyy. Nurmia kasvattavilla tiloilla on mahdollista valita seoksiin monenlaisia juuria ja kasvinviljelytiloillakin voi pohtia esimerkiksi alus- ja kerääjäkasvien mahdollisuutta, jos haluaa monipuolistaa kasvustoa ja kiertoa ottamatta nurmia mukaan. Eri kasvien juuret tuottavat erilaisia juurieritteitä, jotka vaikuttavat juuriston läheisyydessä mikrobiologiseen aktiivisuuteen sekä toisten kasvien kasvuun. Monimuotoisella juuristolla voidaan monimuotoistaa myös maan elämää ja esimerkiksi pienentää tautipainetta.

Lisämateriaalia kiinnostuneille

Eri kasvilajien juuristoja voit tarkastella Wageningen yliopiston materiaalipankissa. Voit selata kuvapankkia tai hakea kasvia latinankielisellä nimellä, mikä onnistuu helposti, kun kirjoitat haluamasi kasvin nimen esim. Googleen ja kopioit latinankielisen nimen esim. Wikipediasta ja liität sen materiaalipankin hakupalkkiin.

Juuristoista ja niiden vaikutuksesta maan rakenteeseen löydät tietoa myös esimerkiksi RaHa-hankkeessa tuotetusta Juuristotietopaketista.

Carbon Action on kerännyt kasaan tietoa mm. kerääjäkasveista ja juurista.