Kirjoittajan arkistot:Ville Korpelainen

Kasvihuonetuotannon uudet tuulet -infopäivä Tuorlassa 25.11.2021

Järjestimme luomukasvihuonetuotannon infopäivän Tuorlan auditoriossa torstaina 25.11.2021. Esitykset myös striimattiin ja niiden tallenteet ovat nähtävillä Luomumpi Varsinais-Suomi youtube -kanavalla. Linkki tapahtuman esitysten soittolistaan: https://youtube.com/playlist?list=PLh2AAo5bfh34mRSn2alTEiUYcWtAuA2l6

Päivän ensimmäisenä aiheena oli vuoden 2022 alusta voimaan tuleva luomuasetus ja sen vaikutukset luomukasvihuoneviljelyyn. Luomuasetuksesta oli ensin kertomassa ylitarkastaja Sampsa Heinonen Ruokavirastosta ja Sampsan jälkeen kasvihuoneviljelyn asiantuntija Lassi Remes Kauppapuutarhaliitosta. Sampsan ja Lassin jälkeen ohjelmaan oli varattu aikaa kysymyksille ja keskustelulle asetukseen liittyen.

Uusi luomuasetus vaikuttaa kasvihuoneluomuun voimakkaasti

Uuden asetuksen myötä vaatimukset luomukasvihuonetuotannolle muuttuvat tiukempaan suuntaan. EU parlamentin käsittelyssä Suomen ohella mm. Tsekki, Itävalta, Kypros, Liettua ja Slovakia vastustivat uutta asetusta nykymuodossa sekä Saksa, Belgia ja Unkari äänestivät tyhjää.

Tästä huolimatta uusi asetus äänestettiin voimaan ja kasvihuoneluomutuottajien tulee muuttaa tuotanto uusien ehtojen mukaiseksi kymmenen vuoden siirtymäajan puitteissa. Siirtymäaika on voimassa 31.12.2031 saakka, mutta jo sitäkin ennenkin kaiken uuden tuotannon on oltava uuden asetuksen mukaista.

Uusina vaatimuksina juurikontakti maahan ja kasviston monimuotoisuus

Uudessa asetuksessa keskeisin muutos on vaatimus viljelystä elävällä maaperällä. Elävä maaperä määritellään muodostuvan pintamaasta (joka sisältää humusta ja on osa ruokamultakerrosta), joka on yhteydessä pohjamaahan. Pintamaata ei saa vaihtaa (pl. viljelyn aloitus + kasvinsuojelulliset syyt) ja maaperän hedelmällisyys ja biologinen aktiivisuus on pidettävä yllä lyhyen aikavälin viherlannoituksella sekä kasvuston monimuotoisuudella.

Luomussa muuten esiintyvän kasvinvuorotuksen minimivaatimuksen voi kasvihuonetuotannossa korvata ”kasviston monimuotoisuus” -vaatimuksella. Sampsa mainitsi esityksessään monimuotoisuuden lisäämisen vaihtoehdoksi mm. ekosysteemipalvelukasvien (agroecological services crops) viljelyn varsinaisen viljelykasvin lisäksi tai ohella.

Ruukkuineen myytävät vihannekset saa jatkossa viljellä kuten tähänkin saakka

Poikkeuksen vaatimukseen viljellä elävällä maaperällä muodostavat ruukkuineen myytävät yrtit (tässä yrtti tarkoittaa mitä tahansa maustetta tai lehtivihannesta, joka myydään ruukkuineen). Niitä saa jatkossakin kasvattaa ja myydä luomuna ilman että juurilla on kontaktia maaperään. Myynnin tulee tapahtua tällöin ruukkuineen, ei leikattuna.

Uuden asetuksen kriittiset kohdat tuottajien näkökulmasta

Lassi Remes esitti luomutuottajien näkökulmaa uuteen asetukseen. Vaatimus viljelystä maaperässä koettiin tuottajan näkökulmasta haastavaksi, koska nykyinen esim. kurkun ja tomaatin luomuviljely, varsinkin ympärivuotinen, perustuu usein erillisiin kasvualustoihin. Maayhteyden vaatimuksen epäiltiin lisäävän tautiriskiä ja yleisökommenteissa esitettiin jopa epäily, että uusi vaatimus estäisi näiden vihannesten luomukasvihuoneviljelyn kokonaan ainakin ympärivuotisesti.

Erillisillä kasvualustoilla viljeltäessä saavutetaan etuja mm. maalevintäisten kasvitautien hallinnassa, lannoituksen ja kastelun optimoinnissa, kasteluveden kierrätysmahdollisuudessa ja työergonomiassa.

Ruukkuvihannesten ruukkuineen myynnin vaatimus on taas haastava siksi, että kauppa suosii leikattuja tuotteita ja ruukkuineen myynti ravintoloille ja laitoskeittiöille ei ole sallittua. Asiaan on kuitenkin tulossa vielä mahdollisuus vaikuttaa vuonna 2026, kun komissio ottaa rajatut alustat käsittelyyn uudelleen.

Lisää tietoa uusista menetelmistä kaivataan

Sampsa Heinonen totesi esityksessään, että monista uudessa asetuksessa mainituista asioista; esim. viherlannoituskasvien viljelystä, kasviston monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalvelukasveista kasvihuoneissa ei vielä löydy paljoa tietoa tai kokemuksia. Näistä olisi tarpeen löytää hyviä käytäntöjä kasvihuoneviljelijöiden käyttöön, jotta uuden asetuksen mukainen viljely saadaan laajemmin käytäntöön.

Biologiset torjuntaeliöt tarkkaan säädeltyjä

Saimme kattavan tietopaketin luomukasvihuonetuotantoon tarjolla olevista biologisen torjunnan menetelmistä, kun Heini Koskula esitteli Biotus oy:n tarjontaa. Heinin esityksestä selvisi mm. että torjuntaeliöiden myynti on luvanvaraista ja torjuntaeliöiden tulee olla rekisteröityjä.

Torjuntaeliöihin kuuluu makro-organismeja, kuten erilaiset peto- ja loishyönteiset, hämähäkkieläimet ja sukkulamadot. Mikro-organismeihin taas kuuluu esimerkiksi tautien torjunnassa käytettävät sienivalmisteet, joiden valvonnasta vastaa TUKES.

Mikro-organismit käyttötarkoituksineen löytyvät TUKESin kemidigi -palvelusta, mutta luomuun soveltuvuuden joutuu tarkastamaan Ruokaviraston luomupalveluista. Erilaisille luomussa sallituille koetoimintavalmisteille (esim. NeemAzal) taas tarvitsee hakea erillinen koetoimintalupa. Koetoimintalupia hakee mm. Kauppapuutarhaliitto, jonka jäsenille koetoimintavalmisteiden käyttökin on sallittua.

Kasvualustoissa myös luomulannoitettuja vaihtoehtoja

Biotuksen esittelyn jälkeen Eija Lankinen kertoi Kekkilän luomuviljelyyn sopivista kasvualustoista. Kekkilällä on laaja valikoima turvepohjaisia kasvualustoja luomu- ja tavanomaiseen viljelyyn. Osaa Kekkilän kasvualustoista saa myös luomuperuslannoitettuina kokonaan kasvipohjaisella Monterra Malt -luomulannoitteella.

Tulossa uusia raaka-aineita ja kierrätyspalvelu

Eija kertoi esityksessään alustojen pH:n muuttuvan varastoinnin ja viljelyn aikana, samoin ravinteiden vapautuvan lannoitteista. Tulevaisuudessa kasvualustoihin on tulossa raaka-aineiksi mm. puukuitua ja viherkompostia. Jos kompostipohjaisten alustojen käyttö kiinnostaa; testaajia on haussa. Kekkilällä on myös tulossa viljelijöille tarjolle kierrätyspalvelu.

Lue lisää Kekkilän kasvualustatarjonnasta ja luomukasvualustojen vaatimuksista sekä käyttökokemuksista Eijan esityksestä.

Novarbolla laaja valikoima luomualustoja ja -lannoitteita

Mika Nurminen puolestaan kertoi Novarbon tarjoamasta luomukasvualusta ja -lannoitevalikoimista. Useissa Novarbon kasvualustoissa on käytetty turpeen lisäksi rahkasammalta ja Gliocladium -hyötymikrobia, kylvöseoksessa myös hiekkaa.

Novarbon Arvo luomulannoitteita (raekoko 2-6 mm) on saatavilla 25 kg säkeissä (40 kpl/lava) ja 600 kg suursäkeissä, lukuisissa eri ravinnepitoisuuksissa käyttötarpeen mukaan. Typpipitoisuus on lannoitteesta riippuen 3, 4 tai 8 %, liukoinen fosfori 1% ja kaliumia on tuotteesta riippuen 2-15%. Lisäksi lannoitteissa on myös rikkiä. Nestemäisiä Aino -luomulannoitteita taas on saatavilla vahvuuksilla 5-0-0, 3-0-3 ja 1-0-3. Novarbolta on saatavilla myös kasvipohjaisia Viano Mixprof -lannoitteita.

Lue lisää Novarbon tuotteista Mikan esityksestä.

Viljely onnistuu hyvin myös ruokopohjaisessa alustassa

Lisäksi kuulimme järviruo’osta kehitetystä kasvualustasta Kiteen Mato ja Multa oy:n Aimo Turuselta sekä ko.alustan viljelykokemuksista kaupunkiviljelyä simuloivassa käytössä HAMKin Mika Järviseltä.

Ruokoalustan kehitystyö on saanut alkunsa Aimon kokemuksista kompostipohjaisen alustan kehittelyssä puun taimien tuotantoon Afrikassa jo 80-luvulla, kun turvealustojen käytölle oli haettu paikallisempia vaihtoehtoja. Varsinaisesti Kiteen mato ja multa syntyi ideakilpailun tuloksena, jonka jälkeen YM ja MMM ovat rahoittaneet kasvualustan kehitystyötä. Kasvualusta on hyväksytty myös luomuviljelyyn.

Ruokoalustan viljelykäyttöä on tutkittu ja kokeiltu useilla eri kasveilla ja eri paikoissa ja kasvualustan tuotantoa on tarkoitus laajentaa eri paikkakunnille. Raaka-ainetta voidaan paitsi korjata luontaisilta esiintymiltä merenrantojen ruovikoilta, sen viljelyä kehitetään turvepelloille ilmastoystävälliseksi vaihtoehdoksi. Viljelyssä turvepellon / entisen turvetuotantoalueen vedenpintaa nostetaan, jotta ruoko saadaan kasvamaan ja turvemaan hiilipäästöt tippumaan. Ruo’osta voidaan valmistaa kasvualustaa, jolla taas voidaan korvata turpeen käyttöä.

Ravinteita ja hiiltä pois vesistöistä

Ruokopohjaisen kasvualustan yksi hienous on siinä, että sen raaka-aineen korjuu poistaa ravinteita vesistöistä. Ruokoa korjattaessa ravinteita saadaan pois hehtaaria kohti keskimäärin yli 80 kg typpeä, 7 kg fosforia ja yli 2200 kg hiiltä. Ruoko silputaan ja kompostoidaan ja valmiin alustan hiilipitoisuus on yli 60%. Lisäksi se sisältää runsaasti fosforia ja kaliumia.

Ruokoalustalla viljely vaatii typpilannoitusta

Mika Järvinen HAMKista esitteli opiskelija Saara Hällforsin tekemää viljelykoetta ruokoalustalla. Koe simuloi harrasteviljelmää, jossa kasvatettiin kesäkurpitsaa 60×80 cm lavakauluksissa, kasvualustana ruokoalusta erilaisin lannoitusvaihtoehdoin.

Kesäkurpitsat kasvoivat ruokokasvualustoilla erinomaisesti. Paras tulos saatiin silloin, kun kasveja myös lannoitettiin ravinneliuoksella säännöllisesti. Ruokoalustalla etenkin typenpuute vaikutti rajoittavan kasvua ja satoa, mikäli sitä ei annettu riittävästi. Alusta sisältääkin niukalti typpeä ja enemmän muita ravinteita. Juuret kasvoivat alustassa erittäin hyvin. Lue tarkempia tietoja kasvualustan viljelykokemuksista Mikan esityksestä.

Otsonivesi on myrkytön vaihtoehto kasvinsuojeluun

Päivän viimeinen teema oli otsoniveden käyttö kasvinsuojelussa. Ensin professori emeritus Risto Tahvosen luennoi otsoniveden kasvinsuojelukäytön biologisista perusteista, minkä jälkeen veden otsonointilaitteita toimittavan yrityksen Happico oy:n Raine Vierto kertoi teknisistä sovelluksista.

Otsoniveden desinfioiva vaikutus perustuu nopeasti reagoivaan happiatomiin. Otsoni on kolmeatominen happimolekyyli, joka syntyy UV-valon vaikutuksesta. Otsonin hajotessa syntyy normaali happimolekyyli ja nopeasti reagoiva (hapettava) happiatomi.

Bakteerit ja sienet (esim. Fusarium & Pythium) ovat alttiita rihmastona ja itiönä otsonivedelle, mutta ovat suojassa mullassa ja kasvisolukon sisällä. Kasvin pinnoilla aktiivisesti kasvavat elävät rihmastot (härmät, homeet, Alternaria ym.) ovat myös kestäviä.

Sen sijaan kasvin pinnoilla itämättömät ja kuivat itiöt sekä rihmastot kuolevat välittömästi kostuessaan otsonivedellä. Esimerkiksi härmää, harmaahometta, mustapistemätää, lehtihometta ja jopa vihannespunkkia ja ripsiäistä on torjuttu menestyksekkäästi useita kertoja vuorokaudessa toistetuin otsonivesiruiskutuksin. Sumutukseen otsonivesi ei sovellu.

Happico-menetelmä on jo käytössä muutamassa yrityksessä

Raine Viero kertoi otsonivesilaitteistoja toimitetun kahdelle kasvihuoneviljelmälle ja yhdelle taimitarhalle, missä niitä käytetään sekä kasvuston kasvintuhoojien torjunnassa, juuriston taudinaiheuttajien torjunnassa sekä kiertovesiputkistojen ja eri tilojen ja työvälineiden desinfionnissa. Otsonivesi ei jätä mitään jäämiä tuotteisiin tai ympäristöön.

Otsoniveden käytössä on tärkeintä oikeanlainen käyttö. Ei siis auta ruiskia otsonivettä sinne tänne, vaan tulee tietää mitä otsonivedellä haluaa torjua tai puhdistaa, ja laitteisto ja menetelmä räätälöidään aina tapauskohtaisesti.

Happico oy:n toimitukseen kuuluu tutustuminen kohteeseen, johon otsonointia ollaan suunnittelemassa, otsonoinnin suunnitelma ja sen pohjalta sovittu toteutus sekä käytön ohjeistus.

Lehmiä

Perinnebiotooppipäivä (webinaari) 3.12.2020

Järjestimme keväälle suunnitellun – koronatilanteen vuoksi sittemmin perutun – perinnebiotooppipäivän webinaarina joulukuun alussa. Päivän tavoitteena oli välittää ajankohtaista tietoa perinnebiotooppien lukuisista hyödyistä ja arvoista, niiden hoitoon saatavilla olevista rahoitusvaihtoehdoista ja perinnebiotooppien hoidon suunnittelusta ja hoidosta käytännössä. Alla linkit päivän aikana nähtyihin esityksiin.

Janne Heliölä (SYKE) – Perinnebiotooppien monet arvot ja hyödyt

Leena Aarikka (V-S ELY) – Ympäristösopimukset

Eriika Lundström (maatilaneuvoja) – Hoitosuunnitelman laadinta ja hoitopäiväkirjanpito

Tässä myös Eriikan välittämät lomakepohjat Hoitosuunnitelma (.docx) ja Hoitopäiväkirjanpito (.xls).

Katja Sikka (SikkaTalu) – Tuottajan kokemuksia perinnebiotooppien hoidosta

Liina Salonen (V-S ELY) – Perinnebiotoopit Helmi –elinympäristöohjelmassa

Monipuolisten esitysten lisäksi yleisö osallistui keskusteluun kiitettävän aktiivisesti ja keskustelu täydensi esityksissä kuultua asiaa entisestään. Seuraa blogia, tähän päivitetään artikkeli tilaisuudesta lähiaikoina.

Biohiilipäivä Tuorlassa 26.11.2020

Järjestimme marraskuussa biohiilipäivän yhteistyössä Ammattiopisto Livian kanssa. Ohjelmassa oli biohiilen valmistusta kartiohiilettimellä. Päivän tavoitteena oli tehdä biohiiltä tutuksi sekä esitellä matalan teknologian ratkaisuja biohiilen valmistukseen.

Innovaatiopalvelu Koivukunnas Oy:n Pekka Koivukunnas esitteli muutamia erilaisia koti- ja pienyrityskäyttöön tarkoitettuja hiilettimiä, joilla biohiilen valmistus onnistuu keneltä tahansa. Kartiohiilettimet sopivat risujen, oksien ja vastaavan kuivan biomassan hiilettämiseen biohiileksi. Niiden toiminta perustuu pyrolyysiin, eli vähähappiseen palamiseen, jonka kartion mallinen palamisastia mahdollistaa. Päivän aikana keskusteltiin myös erilaisista tavoista käyttää biohiiltä tiloilla, paitsi maanparannukseen, myös kompostoinnin kiihdyttämiseen sekä kuivikkeena.

Tapahtumassa valmistettiin noin kuution verran biohiiltä. Ammattiopisto Livian puutarhatuotannon opiskelijat avustivat polttoprosessissa, ja pääsevät keväällä testaamaan päivän aikana valmistetun biohiilen vaikutuksia maanparannuskäytössä oppilaitoksen vihannespenkeissä.

Katso biohiilettimien esittely ja asiaa biohiilestä alla olevasta Youtube -videosta

Luomua ja lähiruokaa ammattikeittiöihin 22.1.2020

Järjestimme yhdessä Kuluttajat Ruokatalouden keskiössä -hankkeen kanssa infopäivän (ohjelma tässä) luomun ja lähiruoan osuuden kasvattamiseksi ammattikeittiöissä. Tilaisuuden avasi Ville Korpelainen. Puheenvuorossaan hän korosti ruoan laaja-alaisia merkityksiä päivittäisestä ilon ja tyytyväisyyden lähteestä aina maaseudun kulttuurimaiseman synnyttäneeksi ilmiöksi. Lue koko puhe tästä.

Johanna Mattila kertoi lähiruoan merkityksestä Varsinais-Suomessa työllisyyden ja talouden näkökulmasta. Ruokaketju muodostaa Varsinais-Suomessa 15 % maakunnan liikevaihdosta ja työllistää noin 16000 henkilöä. Valtaosa alkutuotannosta ja 70 % elintarvikkeita jalostavista yrityksistä toimii maaseudulla. Katso video ”Varsinais-Suomen ruokaketju” 5 minuutissa tässä alla.

Lisää lähiruokaa innovatiivisella hankintakumppanuudella

Kirsi Ahosola kertoi esityksessään (tässä linkissä) Joensuun kaupungin ja Siun soten omistaman in-house yhtiö Polkka Oy:n innovatiivisesta lähiruokahankinnasta. Hankinnalla on haluttu lisätä lähiruoan osuutta ja tukea paikallista yritystoimintaa. Kirsi kertoi innovatiivinen hankintakumppanuus -hankintamenettelyn eri vaiheista.

Tässä menettelyssä hankintaa aloittaessa lopputuote ei ole vielä tiedossa, vaan sitä kehitetään tiiviissä yhteistyössä tarjoajien kanssa monivaiheisen hankintaprosessin aikana. Hankinta alkoi markkinavuoropuhelulla lokakuussa 2018 ja valmis tuote oli ruokalistoilla noin vuoden kuluttua. Kirsi suositteli lämpimästi uudenlaista menettelyä toimivana ja hyvänä tapana hankkia uusi lähiruokatuote, mutta korosti samalla hankinta-asiantuntijuuden, ajan ja tahdon merkitystä onnistuneen lopputuloksen saavuttamisessa.

Vanha tuote uudessa muodossa

Kirsin jälkeen Polkan hankintakumppanina seitan-tuotteen kehittänyt Kim Langer osuuskunta Myötävoimasta kertoi tarinan tuotteen takana ja tuottajan kokemuksia hankintaprosessista. Osk Myötävoima on Kimin mukaan harrastelijaryhmä, jonka jäsenet tekevät päätyönänsä muuta kuin ruokaa ja jolla on hyvin monialaista toimintaa, yhtenä osana erilaisten tilaisuuksien vegaaninen catering.

Kim Langer osuuskunta Myötävoimasta kertoo liikesalaisuuksia

Uusi tuote on Kimin vuosia kehittämä seitan. Hän on aiemmin valmistanut tuotetta pienimuotoisesti ja myynyt sitä mm. ravintoloihin. Polkan hankintaprosessissa tuotetta on kehitetty edelleen ja sen myötä seitanin valmistuksesta vastaa pohjoiskarjalainen leipomo. Kim kertoi prosessin soljuneen helposti eteenpäin ja olleen heille helppo.

Seitanin pääraaka-aine on gluteenijauho. Seitanin ravitsemuksellisen arvon (aminohappokoostumuksen) ja paikallisuuden lisäämiseksi noin neljännes gluteenista on korvattu pohjoiskarjalaisella luomuhernejauholla ja osa juureksilla. Tuotteen maku ja rakenne on saatu sellaiseksi, että se maistuu lapsille, mikä on Kimin mukaan onnistuneen tuotekehityksen tulos. Kim haluaisi mieluiten käyttää tuotteessa pohjoiskarjalaista tai kotimaista luomugluteenia, mutta sellaista ei kuulemma ole ainakaan toistaiseksi saatavilla. Ehkä tässä olisi markkinarako jollekin kotimaiselle viljanjalostajalle? Kasviproteiinin kysyntä tuskin ainakaan laskee tulevaisuudessa.

Marttilassa kotimaisen ruoan osuutta on lisätty paikallisin päätöksin

Kunnanjohtaja Carita Maisila kertoi Marttilan kunnan onnistuneista toimista ruoan kotimaisuus- ja lähiruoka-asteen nostamisessa. Hän kertoi kunnan tavoitteen vuonna 2020 olevan lisätä edelleen lähi- ja luomuruoan osuutta. Caritan esitys on luettavissa tässä. Vuonna 2017 kunnan tarjoaman ruoan kotimaisuusaste oli otantajaksolla 88,5%, kun tavoite oli saavuttaa vähintään 70 % kotimaisuusaste. Vuonna 2018 käyttöönotetun seurannan mukaan kotimaisuusaste oli jo yli 90 %. Viime vuoden tietoja ei vielä ollut saatavilla.

Lähiruoan lisääminen on tahdosta kiinni

Kunnassa on päätetty, että kunnan asukkaille -pääasiassa lapsille ja vanhuksille- halutaan tarjota mahdollisimman hyvälaatuista ruokaa. Tämä tukee myös kunnan muita tavoitteita: suosia lähipalveluita ja lähityötä. Kokemusten mukaan puolivalmisteita (esim. esikypsennettyjä perunasuikaleita tai -kuutioita) on vaikea saada paikallisina. Pienhankintoja, mm. kananmunia, marjoja ja sieniä hankitaan suoraan paikallisesti ja leivät ostetaan lähileipomoista.

Marttilan tavoite kasvattaa edelleen lähiruoan ja luomun osuutta toteutetaan lisäämällä pienhankintoja. Lisäksi suunnitelmissa oli luomuteemaviikkoja ja myöhemmin luomumaidon käyttöönotto. Ruoan alkuperä tuodaan jatkossa myös entistä paremmin esille ruokalistoissa. Esityksen jälkeisessä keskustelussa nousi esiin kritiikkiä hankintalakia kohtaan. Maskussa oli mahdollistettu lähiruoan hankinta suoraan hankintarenkaan ohi. Pohjois-Karjalassa taas pilkottiin hankintoja pienempiin osiin, jolloin paikallisemmatkin toimijat pystyvät osallistumaan tarjouksiin. Hankintaosaamisella on suuri merkitys lähiruoan ja luomun osuuden kasvattamisessa.

Kahvi- ja verkostoitumistauolla ravintola Göran tarjoili päivän teemaan hyvin sopivaa syötävää

Helsingin ainoa luomuviljelijä tuottaa vihanneksia

Tauon jälkeen lavalle astuivat Stadin puutarhuri Jan Liesaho ja Pihka-ravintoloiden toimitusjohtaja Ilja Björs. He kertoivat jo 7 kasvukautta jatkuneesta pientuottajan ja ravintolan yhteistyöstä. Stadin puutarhuri on viljellyt luomuvihanneksia Herttoniemen museokartanon mailla vuodesta 2013 ja myy sadon Pihka-ravintoloihin. Pihka ravintolat tarjoavat päivittäisen yli 3000 lounasannoksen lisäksi ruokaa erilaisissa tapahtumissa ym.

Jan Liesahon mukaan yhteistyö on hänelle erittäin toimiva. Hänelle työn kurja puoli eli myynti ja logistiikka on minimoitu. Nyt käytännössä lähes kaikki sato menee Pihka-ravintoloihin, hävikki on 0 % ja toimitukset onnistuvat suuremmissa erissä. Ennen yhteistyötä myynti oli epävarmaa ja pienet toimitukset heikosti kannattavia. Vihannesten lisäksi ravintoloihin toimitetaan villiyrttejä, pientareiden vuohenputket ja nokkoset mukaan lukien.

Lähiluomulla lisäarvoa

Ilja kertoi, että jo 15 vuotta sitten perustettu ravintola Juuri on aina panostanut Suomen parhaimpiin raaka-aineisiin, joten lähi- ja luomu on ollut erittäin lähellä sydäntä. Stadin puutarhurin vihanneksia hän piti todellisena lähiluomuna. Lähimmät ravintolat saavatkin luomuvihannekset noin 6-7 km etäisyydeltä. Yhteistyön myötä ravintola saa monenlaista lisäarvoa. Lähiluomu on imagoetu ja Stadin puutarhurin kanssa yhteistyö on ollut laajempaa, sisältäen mm. erilaisia kursseja ja tapahtumia. Yhteistyön myötä myös ravintoloiden henkilökunta on päässyt pellolle ruoan juurille.

Lähiraaka-aineiden käyttö on helppoa lounasravintolassa

Jos ravintola saa noin viikon aiemmin tiedon pellolla sadonkorjattavasta vihanneksesta, voidaan viikkolistat rakentaa pääraaka-aineen mukaan. Ravintoloiden vihreään pöytään taas uppoaa monenlaista kauden vihannesta – listoja ei ole – kun vaan toimitettava sato on muutaman päivän etukäteen tiedossa. Pieniä haasteita on välillä henkilökunnan vaihtuessa, kun yhteistyön toimintatapa ei ole uudelle henkilölle tuttu. Yhteistyö on kuitenkin koko ajan elävä prosessi.

Hinnoittelu hakee muotoaan

Alkuvuosina Jan sai koko sadostaan könttähinnan. Sen jälkeen on käytössä ollut kiinteä kilohinta koko sadosta tuotteesta riippumatta. Nyt oli tarve muuttaa hinnoittelua, esim. jakaa satoa erilaisiin yksiköihin, koska tasahinta kaikista tuotteista ei ole ollut aina hyvä ratkaisu. Tavoite on, että tuottaja tulee toimeen ja toiminta on myös ravintolalle kannattavaa. Jan arvosti erityisesti sitä, että sopimus on selvä ennen kasvukautta ja huolta myynnistä ei ole. Sekä Ilja että Jan korostivat puheenvuorossaan, että heidän yhteistyömalliaan saa vapaasti kopioida tai käyttää inspiraationa muuallakin tuottajan ja ravintolan yhteistyön syventämisessä.

Härmän Rati kiipeää luomu edellä puuhun

Juha Ollila kertoi, miten hän loitsii ravintoa luomuraaka-aineista. Hän voitti Härmän Rati -ravintolallaan viime vuonna Luomu suomenmestaruuden korkeimmasta ruoan luomuosuudesta. Ravintola toimii Järvenpään Vanhakylässä Pohjanmaalta siirretyssä vanhassa kansakoulussa. Ravintola tekee lounasta ja toimii tilausravintolana. Lisäksi se tarjoaa majoitusta. Juhan esitys löytyy tästä.

Nopea siirtyminen luomuun

Vuosina 2013 – 2016 ravintolassa oli lounasbuffet, jossa tarjoiltiin 2 lämmintä ruokaa, keitto ja 6-7 salaattipöydän tuotetta. Ruoka tehtiin alusta saakka itse ja sitä tarjoiltiin 150-250 annosta päivittäin. Lihan menekki oli valtava eikä toiminta tuntunut järkevältä. Kesällä 2016 alkoi luomuun siirtyminen mm. tuottajien ja luomutuotteiden etsinnällä, uusien tuotteiden kehittämisellä ja satokausiajattelun vahvistamisella. Parin kuukauden kuluttua luomuaste olikin jo yli 90 %.

Seuraavan puolen vuoden aikana Juha hankki lisää ’hankalia’ luomutuotteita; esimerkiksi ruokaöljyjä, gluteenittomia tuotteita, sokerit ja siirapit. Näiden myötä luomuaste saatiin nostettua alle vuodessa 96 prosenttiin. Tämän jälkeen reseptejä ja ruokalistoja viilattiin luomuosuuden kasvattamiseksi edelleen ja nykyisin luomuaste onkin jo 99 %.

Luomutuotteiden hankinnassa oltava joustava ja luova

Juha Ollila kertoi haasteista luomuraaka-aineiden hankinnassa. Esimerkiksi lihan osalta varastoja on pitänyt kasvattaa. Juha hankkii tuotteita paljon suoraan tuottajilta. Kun esim. karitsaa tai kyyttöä on tarjolla, pitää niitä ottaa varastoon. Juha kertoikin varastojen arvon kasvaneen kahdesta kahteenkymmeneen tuhanteen euroon. Tuottajille ravintola voi olla hyvä asiakas. Kaikki ravintolan tarjoama liha on ylikypsää ja niinpä tuottaja voi myydä ruhon kalliit osat suoraan kuluttajille ja ravintola voi käyttää muut osat.

Paikalliset tuottajat toimittavat tuotteita etenkin kesällä, talvella käytetään enemmän tukkuja. Heinon tukku myy luomulihaakin. Ollila kehui etenkin luomutukkuri Tietäväinen foodsia. He kuulemma etsivät mitä vain ravintoloitsija osaa kysyä. Yleisesti ottaen luomun hintaero on kasviksissa pieni, mutta luomulihan hinta on kaksin-kolmikertainen.

Elävä lista, runsas salaattipöytä ja nollahävikki

Juha tekee lounaslistasta neljän viikon hahmotelman ja viikon listan, jotka elävät raaka-aineiden saatavuuden mukaan. Luomubuffetissa on tarjolla 2 lämmintä ruokaa (liha/kala + vegaani) ja keitto, 12-15 salaattipöydän tuotetta, omat leivät ja jälkiruoka. Salaattipöydässä tarjotaan salaatin ja tomaatin lisäksi mm. kausituotteita, pikkelöityä lanttua, porkkanaa, punajuurta, linssejä, oliiveja, härkäpapuja ja hernettä. Kaikki raaka-aineet on luomua, lukuun ottamatta villikalaa. 

Härmän Rati on myös kehittänyt yhdessä Gobbas Gård -tilan kanssa uuden ammattikeittiöille suunnatun vegaanisen luomuhärkäpaputuotteen, jolla voi korvata soijaa, tofua ja kermaa ruoanlaitossa. Siitä voidaan valmistaa esim. kastikkeita, jäätelöä tai toffeeta. Nykyisin ravintolassa käy lounasasiakkaita 50-150 kpl päivittäin. Vaihtelu aiheuttaa Juhan mukaan pieniä haasteita, mutta käytännössä ravintolassa on päästy nollahävikkiin.

Turun keittiömestarit edistävät paikallista ruokakulttuuria

Juha Pokka kertoi Turun keittiömestarit ry:n 12 vuoden tauon jälkeen jälleen järjestämästä Turku menu -kilpailusta. Kilpailun osallistujat valmistivat kolmen ruokalajin menun käyttäen paikallisia raaka-aineita; siikaa, sorsaa ja marjoja.

Juha Pokka Turun keittiömestarit ry:stä ja ravintola Karun Jere Saarinen kertoivat Turku menu -kilpailusta järjestäjän ja osallistujan näkökulmista

Kilpailulla haluttiin tuoda turkulaisille ravintoloille näkyvyyttä.  Juha kertoi kilpailun taustasta; se on järjestetty ensimmäistä kertaa 1986 ja sen jälkeen yhteensä 7 kertaa. Tänä vuonna kilpailuun saatiin runsas osanotto, peräti 17 ravintolaa. Tuomaristossa istui huippukokkeja; Pekka Terävä, Hans Välimäki ja Per-Erik Silver. Sekä Juha että Jere korostivat kilpailussa vallinneen kilpailijoiden välillä poikkeuksellisen hyvän hengen ja yhteistyön olleen sujuvaa.

Japanilaista ruokaa turkulaisittain? 

Kilpailun voittajaravintola Karun Jere Saarinen osallistui ensimmäistä kertaa kilpailuun ja kertoi kokemuksistaan. Hän esitti kysymyksen: ”Miten japanilaisessa ruoassa näkyy lähi- ja luomu?” ja vastasi, että kilpailuannoksen siika ja sinisimpukka olivat Ruotsista ja annoksissa käytettiin mm. paikallisia Mimi’s wasabi lehtiä ja kukkia. Jälkiruoan fermentoidut marjat olivat tietysti kotimaisia. Vain norilevä ja soija on tuotava kauempaa, koska paikallisesti niitä ei ole saatavilla.

Muutenkin ravintolassa käytetään kotimaisia lähituotteita. Jere mainitsi esimerkiksi Kyheröisen kananmunat ja kertoi olevansa kiinnostunut lisäämään paikallisia tuotteita. Tuottajat huomio; tuottajakontaktit kiinnostaa. Ravintolan tavoitteena on myös nollahävikki.

Riistaa kuluttajan lautaselle

Leena Erälinna Turun yliopiston Brahea-keskuksesta kertoi, millä edellytyksillä tarkastamatonta luonnonvaraista riistanlihaa voidaan myydä ja ostaa ravintoloihin ja kuluttajille. Se on ollut mahdollista hirven, peuran, kauriin, jäniksen, rusakon, kanin ja riistalintujen osalta jo vuodesta 2012. Riittää, kun riistan käsittelyyn käytetystä lahtivajasta on tehty elintarvikehuoneistoilmoitus ja omavalvontasuunnitelma. Leenan esitys on luettavissa tässä.

Leena kehui verkosta löytyvän hyvä ja käytännönläheinen julkaisu: Riistan lihan myynnin opas (https://www.utu.fi/sites/default/files/media/ARD/Ruokaketju%20ja%20kiertotalous/Riistan-lihan-myynnin-opas-11_2019.pdf). Oppaasta löytyy myös ”ostajan tietolaari” -osuus, jossa kerrotaan mitä kaupan, ravintolan tai kuluttajan tulee tietää ostaessaan tarkastamatonta riistan lihaa.

Mikäli riistan ostoa haluavalla ei ole suoria yhteyksiä metsästäjiin, voi esimerkiksi oivahymy.fi -palvelusta hakea toimijoita. Kun käyttää hakutoiminnossa vaikkapa sanoja lahtivaja tai metsästys, löytää halutulla alueella toimivia metsästysseuroja ja niiden yhteystiedot. Metsästäjien ja ravintoloiden yhteistyötä voisi varmasti syventää nykyisestä.

Monipuolinen kattaus luomu- ja lähiruoan puolesta

Luomua- ja lähiruokaa ammattikeittiöhin -päivässä nousi esiin hyviä esimerkkejä siitä, miten näiden osuutta on onnistuneesti lisätty ammattikeittiöissä. Kuulimme myös luomun ja lähiruoan positiivisista vaikutuksista eli perusteluita sille, miksi näiden käyttöä on hyvä lisätä entisestään. Kiitos kaikille osallistuneille ja toivottavasti esimerkit inspiroivat kaikkia toimimaan lähi- ja luomuruoan puolesta myös omissa toimissa!

Henttula ja SikkaTalu 28.6.2019

Kävimme kesäkuun viimeisenä perjantaina noin kymmenen hengen voimin tutustumassa saariston luomukotieläintuotantoon; Henttulan luomutilaan Velkualla ja SikkaTaluun Rymättylässä.

Henttula luomussa jo 90-luvulta

Aamupäivällä saavuimme Henttulaan ja aloitimme päivän pullakahveilla. Elina kertoi samalla tilastaan. Henttula on Elinan sukutila, joka on ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1544 ja jota Elina on viljellyt vuodesta 2005. Tilan siirsi luomuun Elinan isä Heikki jo 1990-luvun alussa. Tällöin tilalla tuotettiin monipuolisesti lypsykarjan lisäksi mm. perunaa, lanttua, porkkanaa ja pienessä määrin kasvihuonevihanneksia. Tilalla oli myös oma tilamyymälä.

Elina meni syksyllä 2000 opiskelemaan agrologikouluun Hyvinkäälle, kun ei kertomansa mukaan keksinyt muutakaan. Tällöin hän ei vielä ollut varma haluaako jatkaa tilan viljelyä vai ei. Samoihin aikoihin Henttulassa oltiin siirtymässä emolehmätuotantoon kun vanha parsinavetta paloi. Palossa menehtyi myös lähes koko karja.

Palon jälkeen Elinan piti päättää, haluaako hän jatkaa tilan pitoa vai tehdä jotain muuta. Hyvinkäällä oli hyvä opetus, Elina tapasi muita nuoria tilallisia ja kypsyi päätös jatkaa kotitilaa. Karjanpito piti kuitenkin aloittaa alusta. Henttulaan rakennettiin nopealla aikataululla uusi navetta ja vuonna 2001 Elina kävi Sukevasta 12-13 suomenkarjan hiehoa. Tilakaupat hän teki vuonna 2005.

Keskittyminen lypsylehmiin

Viljelyssään Elina on karsinut tilan toimintoja ja keskittynyt maidontuotantoon ja suomenkarjaan. Avomaanvihannesviljelyn hän lopetti luomuvihannesten hyvästä kysynnästä huolimatta, koska yhden ihmisen aika ei riitä liian moneen (puoliso käy töissä tilan ulkopuolella) ja vihanneslohkot oli aina viljelykierron vuoksi sijoitettu parhaiden nurmilohkojen keskelle, mikä häiritsi rehun tekoa.

Tilalla tuotetaan luomumaitoa, joka valitettavasti menee meijeriin tavanomaisena. Lähellä ei ole muita luomumaitotiloja, jotta keräily voitaisiin järjestää. On myös ollut puhetta, että luomumaitomarkkinat eivät vetäisi. Toisaalta esimerkiksi vuosina 2007-2008 oli maidosta pulaa, Valion juustola seisoi raaka-aineen puutteen vuoksi ja tuottajia kannustettiin lisäämään tuotantoa. Mainitusta maitopulasta ei mennyt kuin puoli vuotta, jonka jälkeen maidon hinta laski.

Osta vain kotimaisia maitotuotteita

Elinan sanoin: ”Jos kaikki kuluttajat ostaisivat kotimaista, tilanne olisi huomattavasti parempi”. Kuluttajana hyvä mahdollisuus tukea kotimaista ja kestävää tuotantoa on ostaa vain kotimaisesta maidosta valmistettuja luomutuotteita. Pakkauksista kannattaa tutkia tarkkaan maidon alkuperä. Markkinoilla on yllättävän paljon mielikuvaltaan kotimaisia maitotuotteita, jotka tosiasiassa valmistetaan ulkomailla.  

Pienissä määrin Elinalla on myös raakamaidon suoramyyntiä asiakkaiden omiin astioihin. Elinalla ei ole paloa maidon jatkojalostukseen, koska tila työllistää nykyisellään täysin. Talvisin navettaan mennään aamulypsylle 5.45 ja iltalypsy loppuu 18.30. Kesäisin tilalla on Elinan lisäksi 1-2 alan harjoittelijaa töissä.

Pääosin suomenkarjaa

Tilan karja koostuu pääosin suomenkarjasta; yksi kyyttö, kolme lapinlehmää ja 12 länsisuomenkarjaa. Lisäksi tilalla on muutama friisiläinen ja ayrshire. Yksi friisiläisistä on perua ajalta ennen navettapaloa eikä Elina halua luopua siitä. Lypsäviä on kaikkiaan hiukan alle 20, nuorkarjaa hiukan yli.

Enni Henttula (keskellä) esittelemässä Ronja -vasikkaa vierailijoille

Suomenkarjan sonnivasikat eivät kelpaa välitykseen, koska lihakasvattajat eivät niitä pienen koon ja hitaan kasvun vuoksi kelpuuta. Sonnit kuohitaan, kasvatetaan teurasikään tilalla ja häränliha myydään pääosin suoraan tilalta vakioasiakkaille luomuna. Lihan myynnissä on paljon paperityötä ennen ja jälkeen teurastuksen, mieluiten Elina keskittyisi vain viljelyyn ja antaisi muiden hoitaa myyntityön. Osan eläimistä Elina myy naapureille, missä eläimet ylläpitävät perinnebiotooppilaidunta ennen lihoiksi päätymistä.

Keskimääräinen maidontuotto on Henttulassa noin 6-7 tonnia lehmää kohti. Erot karjassa on valtavat; kyyttö lypsää alle 4 tonnia, lapinlehmät 4-5 tonnia, länsisuomenkarja 6-9 tonnia ja friisiläiset jopa 13 tonnia. Myös rehun syönnissä on eroja; lapparit haluavat matalan D-arvon rehua. Ne saattavat välillä syödä olkea vaikka olisi parempaakin rehua tarjolla.

Karja syö pääosin säilörehua tilan pelloilta, joita Elinalla on viljelyssä 32,5 hehtaaria. Lisäksi lehmille syötetään väkirehua – mm. viljaa ja härkäpapua läheiseltä luomutilalta, luomurypsiä myssyfarmilta ja luomumaituria. Kesäisin lehmät myös laiduntavat tilan lähipelloilla.

Nurmipainotteinen viljelykierto ja monipuoliset nurmet

Elinan viljelykierto on pääpiirteittäin seuraava: apilanurmi 4-5 vuotta – vilja – nurmen perustus suojaviljaan ja kokoviljasäilörehun teko. Tosin yhdellä lohkolla on esimerkiksi hyvin kasvava 8 vuotta sitten kylvetty rehumailanen, jonka seassa kasvaa montaa eri heinäkasvia. Elina on ajatellut että mitä sitä suotta kyntämään hyvin kasvavaa nurmea.

Kävimme katsomassa lohkoa, jossa oli tänä keväänä kylvetty kevätruisvehnä, ruisvirna ja Naturcomin Retu-kuohkeuttava rehuseos. Lohko oli kylvetty 25.4. ja sato näytti runsaalta. Korjuu oli tapahtumassa lähiaikoina. Ensimmäinen nurmisato tilan pelloilta oli jo korjattu ennen juhannusta. Satoa tuli noin 10-11, parhailta lohkoilta 13-14 paalia hehtaarilta.

Elina (vasemmalla) kertomassa rehuviljelyn kokemuksistaan

Alkukesän kuivuus vaikuttaa viljelyyn

Velkualla sataa usein melko vähän kevään ja alkukesän aikaan. Tämän vuoksi Elina ei uskalla myöhästää kylvöjä ja savimailla oikea muokkausaika on lyhyt. Usein kestää vain pari päivää kun pelto kuivuu liian märästä liian kuivaksi. Virna kylvöseoksissa on hyvä tukahduttamaan rikkakasveja kuten savikkaa ja juolavehnää. Rehuvirna on lehmille maittavampi, mutta ruisvirnalla on syvemmät juuret ja se kasvaa paremmin vähillä sateilla.

Lanta kompostoidaan

Henttulassa navetassa käytetään turvetta kuivikkeena. Lantakäytävä tyhjennetään Avantilla kesällä noin kerran ja talvella noin kaksi kertaa viikossa. Lanta (sonta ja virtsa kuivikkeineen) laitetaan navetassa olevaan jatkuvatoimiseen rumpukompostoriin. Mikäli lanta on kovin märkää, sekaan lisätään olkea. Kompostori toimii kesällä kivasti, kovilla pakkasilla se voi jäätyä.

Kompostointi tuhoaa rikkakasvien siemeniä, taudinaiheuttajat kuolevat, lannan haju vähenee ja ravinteet muuttuvat kasveille käyttökelpoisempaan muotoon. Kompostorista lanta kulkee ruuvilla ulos lantalaan, jossa palaminen jatkuu kasassa. Valmis komposti on melko tasalaatuista ja lantala tyhjennetään kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Lantaa käytetään lannoitteena omien peltojen lisäksi läheisellä kasvintuotantotilalla, josta myös osa rehusta tulee ja läheisellä luomupuutarhaviljelmällä.

Arvokasta työtä luonnon monimuotoisuuden puolesta

Nautakarjatalous on viime aikoina ollut paljon pinnalla eläintuotannon kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi. On helppoa leimata maito- ja naudanlihatuotteet ilmastolle haitallisiksi tuotteiksi. Joskus nostetaan esiin karjatalous uhkana luonnon monimuotoisuudelle viitaten vaikkapa sademetsien hävittämiseen rehusoijapeltojen tieltä.

On varmasti totta, että eläinperäisten tuotteiden kulutustasoa olisi hyvä alentaa suomalaisesta keskiarvosta. Vielä tärkeämpää olisi mielestäni tehdä ero eläintuotteen ja eläintuotteen välille ja suunnata kulutus niihin tuotteisiin, joiden positiiviset vaikutukset ovat merkittäviä.

Karjatalous monimuotoisuuden turvaajana

Viimeisen sadan vuoden aikana perinnebiotooppien määrä on romahtanut alle prosenttiin ja useimmat perinnebiotoopit ovat uhanalaisia.  Kasvi- ja eläinlajistoltaan perinnebiotoopit ovat monipuolisimpia luontotyyppejämme, ja siksi niiden taantuminen on vakava ongelma.

Luomukarja on mitä parhain tapa ylläpitää perinnebiotooppeja ja siten turvata luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Mitä enemmän rehu ja muut tuotantopanokset ovat paikallisia tai lähialueilta peräisin, sitä vähemmän tuotantoon kätkeytyy muualle ulkoistettuja haittavaikutuksia, kuten vaikkapa tuontisoijaan perustuvassa eläintuotannossa sademetsien hävittämistä ja siten monimuotoisuudenkin köyhdyttämistä.

Luomukarjataloudella lienee myös positiivisia paikallisia vaikutuksia viime aikoina paljon puhuttaneisiin hyönteisten ja lintujen määrän vähentymiseen. Alkuperäisrotujen kasvattaminen on itsessään teko geneettisen monimuotoisuuden ja kulttuurimaiseman puolesta ja siten myös paikallisen kulttuurin toivottavaa ja kestävää jatkumoa.

Itse uskon, että perinteiset tuotantomuodot (kuten suomenkarjaan perustuva luomukarjatalous) on ruuantuotannon resilienssin kannalta tärkeätä toimintaa. Mikäli ruoantuotanto perustuu suurelta osin muualta tuotaviin ostopanoksiin tai optimaalisiin kasvuoloihin sopeutuneisiin eläinrotuihin tai kasvilajikkeisiin, sitä herkempi se on esimerkiksi globaaleille markkinoiden häiriöille tai vaikkapa ilmastonmuutoksen myötä yleistyville poikkeuksellisille sääoloille.

SikkaTalussa lypsetään lampaita

Henttulasta siirryimme toiselle saaristossa sijaitsevalle luomukotieläintilalle. Matkalla pysähdyimme ensin runsaasti luomu- ja lähituotteita (mm. Henttulan lihaa & SikkaTalun maitotuotteita) myyvään Livonsaaren osuuskauppaan lähiruokalounaalle. Lounaan ja kahvien jälkeen matka jatkui kohti Rymättylää.

Rymättylässä vierailukohteenamme oli lammastila SikkaTalu. Tilaa pyörittävät Alar ja Katja Sikka. He tapasivat 1992 Vehmaan maamieskoulussa, olivat sen jälkeen muualla opiskelemassa ja töissä ja aloittivat tilanpidon vuonna 2006. Luomuun pellot siirrettiin 2008 ja eläimet muutaman vuoden päästä tästä. Katja kertoi, että luomuun siirtymisen vaikeus oli ainoastaan siinä, että alkoi käyttää lampailla eri rehukauran toimittajaa ja lisäsi vähän ikkunoita entiseen sikalaan rakennettuun lampolaan.

Katja Sikka (keskellä) kertoo SikkaTalun toiminnasta

Katja kertoi, että jonkinlainen luomumyönteisyys on heillä ollut aina läsnä. Esimerkiksi jo Vehmaan kouluaikojen harjoittelupäiväkirjassa hän kritisoi häkkikanojen oloja ja on samoin kummastellut kielenkäytön muuttumista vuosien saatossa; aluksi puhuttiin myrkyistä, sitten torjunta-aineista ja nykyään käytössä onkin termi kasvinsuojeluaine.

Monipuolinen elinkeino

SikkaTalussa on kokeiltu vuosien saatossa monenlaisia elinkeinoja. Katja mainitsi tilan alkutaipaleelta mm. pässinpapanalannoitteen kehitystyön, ponit ja lihakanit. Nykyisin toiminta on jalostunut ja keskittynyt kolmeen ydinalueeseen: lammastuotteiden suoramyyntiin, perinnebiotooppien hoitoon ja tutkimukseen.

Aluksi tilalla oli vain ahvenanmaanlampaita, joiden teuraspaino on pieni, minkä vuoksi he alkoivat myydä tuotteitaan suoraan kuluttajille. Myöhemmin tilalle on hankittu myös itäfriisiläistä maitolammasta, tehty tuotekehitystyötä ja alettu jalostaa lampaanmaidosta jugurttia ja jäätelöä. Jugurtti on juuri päässyt valtakunnalliseen jakeluun Keskon kautta. Uuhia toimitetaan myös tutkimustyöhön Turun ja Oulun yliopistoille.

Tilalla on peltoa noin 80 hehtaaria, joista osa on Lapilansaaressa. Perinnebiotooppeja lampaiden hoidettavana on noin 35 ha. Laidunkausi kestää n. 5-6 kuukautta ja talvirehu korjataan mantereella sijaitsevilta noin 40 ha pelloilta. Uuhia on 100-150, joista friisiläisiä n. 30 ja pässejä 13 kpl. 60 uuhta karitsoi vuosittain. 100 uuhta on Raisionlahden ympäristössä ympäristönhoitotöissä. Valvonta vie runsaasti aikaa, koska lampaat ovat etäällä tilasta, mutta valvonnassa on apuna tuttuja paimenkoiraharrastajia.

Lypsy eläinten ehdoilla ja jatkojalostus tilalla

Katjan mielestä lampaanmaito on kiinnostava ja ihana tuote. Siinä on tuplarasva ja enemmän kuiva-ainetta kuin lehmänmaidossa. Jos esimerkiksi goudaa valmistaa lehmän tai vuohen maidosta, tarvitsee kiloon juustoa noin 10 litraa maitoa. Friisiläislampaan maitoa tarvitaan 7 litraa, ahvenanmaanlampaan maitoa riittää 5 litraa kiloon juustoa.

SikkaTalussa karitsat saavat juoda emojensa maitoa alkukauden runsaimman maidontuoton ajan ja lypsy aloitetaan vasta 2 kk kuluttua karitsoinnista. Lampaat lypsetään kaksi kertaa vuorokaudessa, kahdeksalta ja kuudelta. Friisiläiset vaativat kaksi lypsyä ja ahvenanmaanlampaallakin se lisää maidontuottoa noin 30 %.

Tilalle on hankittu vuohien lypsypöytä ja vanha lypsykone. 20 lampaan lypsy kestää noin vartin (itse lypsy) ja kaikkine oheistöineen siihen menee noin tunti. Tavoitteena on saada eläinmäärää kasvatettua siten, että lypsypöydän saisi täyteen (35 lypsylammasta). Lampaanmaito kestää pakastuksen ja osa maidosta pakastetaan myöhemmin jalostettavaksi.

Lampolan liukuovea koristaa iso kuva ahvenanmaanlampaista

Laadukkaita tuotteita ja perinnebiotooppien hoitoa

Lampolaan on tehty elintarvikehuoneisto ja hankittu tarvittavat laitteet maidon jalostusta varten. SikkaTalussa on valmistettu jäätelöä vuodesta 2015 ja jugurttia vuodesta 2016 Utu-tuotemerkillä. Lampaanmaito sopii molempiin erinomaisesti. Maidon voi käyttää tuotteisiin kokonaan eikä lisäaineita tarvita.

Ahvenanmaanlampaan teurasikä vaihtelee 6-12 kk välillä ja ruhopaino on yleensä noin 15 kg, hyvässä tapauksessa 18-19 kg. Risteytykset kasvavat nopeammin ja isommiksi. Lihan suoramyynnin lisäksi tilalla on yhteistyötä turkulaisen ravintola Gunnarin kanssa.

Ravintola ostaa aina kerralla kokonaisen ruhon ja käyttää sen kokonaan annoksissaan. Mielestäni tämä käytäntö kuulostaa tuottajan näkökulmasta hyvin toimivalta ja toivoisin käytännön yleistyvän muidenkin ammattikeittiöiden osalta. Ravintola myös mainitsee lihan alkuperän ruokalistallaan ja saa täten lisäarvoa valmistamalleen ruoalle.

Vierailu metsälaitumella

Tilavierailun lopuksi kävimme katsomassa lampaita läheisellä metsälaitumella. Laitumella näimme myös perinteisiä rehuksi lehdestettyjä koivuja. Osaa koivuista hyödynnettiin sienten kasvatukseen ennen niiden raivausta ja alueen koivuihin olikin ympätty pakuria. Laitumella kasvoi myös harvinainen suippuorapihlaja.

Katja kertoi heidän ensin kokeilleen puuston raivausta laitumelta tekemällä itse metsätöitä talviaikaan. Se oli työlästä työsaavutukseen ja laidunten pinta-aloihin nähden. Katjalla oli ollut ennakkoluuloja koneellista puunkorjuuta kohtaan, mutta he olivat löytäneet hyvän urakoitsijan, joka osasi harventaa laidunalueen puustoa toiveiden mukaisesti ja Katja suosittelikin osaavien koneurakoitsijoiden käyttöä laiduntenkin hoitohakkuissa.

Päivän päätteeksi pääsimme myös maistamaan Utu-jäätelöä. Tarjolla oli vanilja- ja suklaajäätelöä. Söin tietenkin molempia, vaikka tiukkaa teki. Suu olisi syönyt enemmänkin, mutta vatsa ei vetänyt. Täytyy siis mainostaa, että jäätelöt olivat paitsi maukkaita, varsin täyttäviä.

Kiitokset kiinnostavista tilaesittelyistä Elinalle Henttulaan ja Katjalle SikkaTaluun kaikkien osallistujien puolesta!

Yritysvierailu 9.4.2019: Munax oy ja Ulkonax oy

Vierailimme huhtikuun alkupuolella Laitilassa tutustumassa Munax oy:n toimintaan ja samalla pääsimme tutustumaan Ulkonax oy:n ulkokanalaan ja -kanoihin. Munaxin toiminnasta meille kertoi markkinointi- ja viestintäjohtaja Lisa Savola sekä osakas – johtaja ja luomumunien tuottaja Juha Venno. Ulkonaxin toimintaa esitteli Juhani Torikka.

Yleisöpäiviä kananmunantuotannosta tiedottamiseen

Vierailun aluksi Juhani kuljetti meidät Munaxin pihasta autenttisella Los Angelesista tuodulla koulubussilla (nykyisin munabussi) lähellä sijaitsevaan Ulkonaxin ulkokanalaan. Bussi on hankittu tutustujien kuljettamiseen pakkaamolta kanalaan Munaxin järjestäminä yleisöpäivinä. Yleisöpäiviä järjestetään tiedotustarkoituksessa, koska monikaan kuluttaja ei nykyisin tunne kananmunantuotantoa.

Ulkonaxin kanat pääsevät laiduntamaan vuoden ympäri

Juhani otti vetovastuun kotitilastaan noin 1,5 vuotta sitten. Samoihin aikoihin hän perusti Ulkonax oy:n Topi Oikarin kanssa. Toiminta on ollut ripeätä: Yritys perustettiin kesäkuussa ja kanala oli toiminnassa jo tammikuussa. Kanalassa on viisi osastoa ja noin 25 000 kanaa ja kanalan toiminta on täysin automatisoitu. Tavallisesti kanalan hoitoon riittääkin yhden ihmisen työpanos.

Munax oy toi ulkokanat Suomeen vuonna 2013. Nykyisin ulkokanoja on Suomessa noin 2 % kaikista kanoista. Ulkonaxin kanat ovat Nick Chick -rotuisia ja niillä on pääsy ulkotarhaan läpi vuoden. Kylmällä ilmalla ulkoilua helpottaa kanalan seinustalle rakennettu tuuliverkoin suojattu katos. Juhanin mukaan nokkimista ei kanoilla esiinny ja ne saattavat ulkoilla katoksessa vielä jopa -15 °C lämpötilassa. Syy ulkokananmunien tuottajaksi ryhtymiseen oli Juhanin mukaan kuluttajien kasvava kysyntä ulkokanojen munille. Ulkolaidunta kanoilla on käytettävissään yhteensä noin 12 hehtaaria, mutta käytännössä kanat laiduntavat vain osaa ulkotarhasta. Kanojen syömä gmo-vapaa rehu tulee Agrox oy:ltä Mynämäeltä.

Juhani Torikka ja Juha Venno katselevat Munax oy:n liikevaihdon kehitystä v. 2004 – 2017

Munax maksaa tuottajille reilun hinnan

Ulkonaxin vierailun jälkeen siirryimme Munax oy:n tiloihin kuulemaan yrityksen toiminnasta. Yrityksen perustivat Janne Torikka, Hannu Majander ja Juha Venno vuonna 2003. Yhtenä syynä oli kananmunien huono tuottajahinta ja tahto lähteä kehittämään kananmunasta uusia heti valmiita tuotteita. Juha Vennon mukaan tuottajan kuuluu saada se raha mikä hänelle kuuluu ja Munax maksaakin noin 50 sopimustuottajaperheelleen alan parasta tuottajahintaa. Yrityksen munamyynnistä saama raha palautuukin kokonaisuudessaan suomalaiselle maaseudulle.

Monipuolinen tuotevalikoima

Munaxin tuotevalikoimaan kuuluvat perinteiset- (ns. virikehäkkikananmunat, n. 60% kaikista Suomessa tuotetuista munista, kananmunassa leima 3), vapaan- eli lattia- (31%, leima 2) , ulko- (2%, leima 1) ja luomukananmunat (7%, leima 0). Munia myydään Laitilan kanatarha- ja kaupan omilla tuotemerkeillä. Kananmunia Munaxilla pakataan tällä hetkellä noin 7 miljoonaa kappaletta viikossa.

Noin 20 % tuotannosta jalostetaan. Kananmunajalosteet myydään Laitilan Proegg ja Munax -tuotemerkillä. Tuotteisiin kuuluu mm. munavoi, salaattivalkuainen ja erilaiset proteiinismoothiet. Munax tuottaa myös ammattikeittiötuotteita ja monet suuret ruokatalot käyttävät Munaxin kananmunia ja munatuotteita tuotteissaan.

Munaxin kaksi valkuaispohjaista proteiinismoothieta. Kuva: Munax oy

Tiesitkö tämän kananmunista?

Keskustelimme myös kananmunien säilyvyydestä ja säilytyksestä. Kananmunalle sopii säilytys viileässä tai huoneenlämmössä, mutta lämpötilanvaihtelut eivät tee munalle hyvää. Kananmuniin leimataan tuotantotavan ilmaisevan leiman lisäksi pakkaamisen yhteydessä parasta ennen -päiväys, joka on 28 päivää muninnasta. Ihmettelin havaitsemiani eroja keitetyn munan kuoren irtoamisessa milloin mitenkin ja sain asiantuntijalta vastauksen: kuori irtoaa helpoiten 10 päivää vanhasta munasta ja samoin silloin, kun keitetty muna on jäähdytetty kymmenasteiseksi. Suomalaiset syövät keskimäärin 12,2 kiloa munia vuodessa.

Munaxilla koko munaketju hallussa

Munax työllistää nykyisin noin 90 henkilöä. Juhan mukaan heillä on huippuhenkilökunta ja työsuhteet ovat olleetkin pitkiä. Yrityksen hallussa on koko ketju: oma tuotekehitys, myynti ja markkinointi, laatuosasto ja logistiikka. Viennin osuus on vajaa 20 % liikevaihdosta. Yrityksen sopimustuottajat sijaitsevat noin 100 km säteellä pakkaamosta. Yrityksen oma rekka kuljettaa munat keskusliikkeisiin ja paluukyytinä kerää munat tiloilta.

Muoviset kennot kiertävät pakkaamolta kanaloihin ja takaisin pakkaamoon jätemäärän vähentämiseksi. Eri tyyppiset munat kulkevat erivärisissä kennoissa, jolloin sekaannuksen vaaraa ei ole. Pakkaamon katolla on oma aurinkovoimala tuottamassa energiaa pakkaamon käyttöön. Salmonellanäytteet otetaan päivittäin, jolloin munien salmonellattomuus voidaan varmasti todentaa.

Luomumunille ei kotimaassa nykyistä enempää kysyntää

Luomukanojen määrä on ollut viime vuosina kasvussa ja tällä hetkellä Suomessa on Juha Vennon mukaan noin 300 tuhatta luomukanaa. Juhan mukaan luomumunia tuotetaankin tällä hetkellä kysyntää enemmän. En tullut vierailulla kysyneeksi, tehdäänkö luomumunista jalosteita muiden munien tapaan? Voisin kuvitella, että esimerkiksi terveydestään kiinnostuneet kuluttajat olisivat innokkaita luomumunajalosteiden kuluttajia (ks.esim. https://www.hs.fi/ruoka/art-2000006074314.html). Monessa yhteydessä olen myös kuullut, että elintarvikeviennissä luomustatus on usein ehdoton etu. Ehkä luomumunajalosteiden markkinoita voisi löytyä ulkomailta, mikäli kotimaan kysyntä on vielä vähäistä?  

Kestävä kasvinsuojelu puutarhatuotannossa -infopäivä 13.2.2019

Järjestimme helmikuussa infopäivän puutarhakasvien kemikaalittomasta kasvinsuojelusta. Päivän aluksi Anne Nissinen Luonnonvarakeskuksesta kertoi viljelykierron merkityksestä puutarhaviljelyssä kasvinsuojelun kannalta. Annen esitys löytyy tästä. Annen jälkeen Wilhelmiina Kallio Biotus Oy:stä kertoi Biotuksen biologisen tuhoojatorjunnan tuotevalikoimasta ja käyttömahdollisuuksista. Hän toi myös näytille useita tuotteita, kuten tarkkailun apuvälineitä, massatorjunnassa käytettävän liima-ansan ja uuden mallin Prestop mixin mehiläisavusteisessa levityksessä käytettävästä vektorilevittimestä eli vekottimesta. Wilhelmiinan esityksen löydät tästä ja Biotuksen tuotteisiin voit tutustua täällä.

Verdera Oy:n Tomi Pousi kertoi tilaisuudessa Verderan valmistamien biologisten tautitorjunta-aineiden käytöstä kasvihuoneissa, tunneleissa ja avomaalla. Esitetyt esimerkit torjuntatuloksista olivatkin vakuuttavia, voit tutustua niihin tarkemmin Tomin esityksessä tästä. Verderan tuotteista lisätietoa löydät täältä. Ville Korpelainen Luomumpi Varsinais-Suomi -hankkeesta puolestaan kertoi harson ja verkon käytöstä tuhoojatorjunnassa. Villen esitykseen voit tutustua tästä. Loppuyhteenvetona oli, että verkko sopii hyvin vihannesten tuhoojatorjuntaan ja verkon alta on esimerkiksi kaalilla saatu suurempia satoja kuin kemiallista tuhoojatorjuntaa käyttäen.

Villen puheenvuoron jälkeen kuulimme viljelijäpuheenvuoroja päivän teemoista. Mansikanviljelijä Ilmo Riski Sauvosta kertoi biologisen torjunnan kokemuksista omilla viljelmillään. Mervi Suni Ali-Marttilan tilalta esitteli marjan- ja hedelmänviljelyn luomukasvinsuojelun erityispiirteitä painottaen ennaltaehkäiseviä ja viljelyteknisiä keinoja sekä erilaisia tapoja hyödyntää luonnon ekosysteemipalveluja kasvinsuojelussa. Niistä esitys löytyy tästä.

Tutkimusagronomi Maria Pero Räpin koetilalta Köyliöstä puolestaan esitteli Apetit Ruoka Oy:n toimintaa ja kertoi vihannesviljelykokemuksista koetilalla. Apetit viljelyttää vuosittain noin 33 miljoonaa kiloa vihanneksia. Tuotanto on IP-tuotantoa. Luomuvihanneksia Apetitille viljeltiin vuonna 2017 yhteensä 320 tonnia, viime vuonna jo 610 tonnia. Maria valitteli, että luomuvihannesviljelijöitä ei oikein tahdo löytyä kysyntää vastaavasti. Räpin koetilalla tuholaisverkkoja oli ollut tuhoojatorjunnassa käytössä jo vuodesta 2013. Esimerkiksi lantun tuhoojia ei enää torjuttu kemiallisesti ja tänä kesänä verkon (0,6×0,6 mm silmäkoolla) alle oli menossa 3 hehtaaria porkkanaa. Syynä tähän oli mm. se, että sallitut kemialliset torjunta-aineet eivät enää tehoa porkkanakemppiin.

Päivän aikana kuulimme monipuolisia ja asiantuntevia esityksiä luomupuutarhatuotannossakin sallituista kasvinsuojelun menetelmistä. Kiinnostavaa oli myös kuulla, että tavanomaisessa tuotannossakin siirrytään entistä enemmän ’luomumenetelmien’ käyttöön käytännön pakosta. Marjan- ja hedelmänviljelyssä luomun osuus on Varsinais-Suomessa vaihtelevaa. Esimerkiksi Varsinais-Suomen mansikka-alasta vain 2,5 % on luomuviljeltyä, omena-alasta sen sijaan jo 16 % on luomuviljeltyä. Tämä on valtakunnallisestikin merkittävän suuri luomun osuus. Luomun kasvu onkin näillä molemmilla ollut vahvaa viime vuosina. Luomumansikan ala on kasvanut 50% vuosina 2014-2017 ja luomuomenan ala on vastaavasti kasvanut jopa 122% samana ajanjaksona.

Valitettavasti luomuvihannesten osalta tilanne Varsinais-Suomessa on varsin heikko. Avomaan vihanneksia tuotetaan Varsinais-Suomen alueella merkittäviä määriä ja suurilla pinta-aloilla, mutta luomuviljeltyjen vihannesten osuus on marginaalinen. Itse ainakin odotan innolla hedelmän- ja marjanviljelyaloilla jo nähtyä luomun osuuden vahvaa kasvua nähtävän lähitulevaisuudessa myös vihannesviljelyssä. Jos tavanomaisessa tuotannossa ’joudutaan’ tulevaisuudessa siirtymään enemmän luomumenetelmiin kasvinsuojelussa, ei luomuun siirtymisen kynnyksen luulisi enää olevan kovin suuri. Luomun myynti on kuitenkin jatkuvasti kasvussa (jo vuosien ajan) ja luomutuotteet ovat hinnaltaan tavanomaisesti tuotettuja arvokkaampia. Vihannesviljelijä, oletko jo harkinnut luomuun siirtymistä? Järjestämme mielellämme myös tässä hankkeessa toimintaa, mikä tukee luomuun siirtymistä. Jos sinulla on ajatuksia tai toiveita sen suhteen, mitä voisimme hankkeessa tehdä, älä epäröi ottaa yhteyttä.

Puutarhatuotteiden jatkojalostus -infopäivä 30.1.2019

Järjestimme tammikuun lopussa puutarhatuotteiden jatkojalostusta käsittelevän infopäivän Tuorlassa yhdessä ’Kuluttajat ruokatalouden keskiössä’ ja ’Uutta kasvua luomusta’ -hankkeiden kanssa. Yleisön määrästä päätellen aihe kiinnostaa laajalti.

Päivän anti olikin monipuolinen. Kuulimme Ville Korpelaisen katsauksen ruokatrendeistä liittyen puutarhatuotteiden jalosteisiin ja luomuun, Johanna Mattilan esityksen elintarvike- ja luomulainsäädännön ja vaatimuksista jalostustoiminnalle sekä useita puutarhatuotteiden jalostajien näkökulmia ja kokemuksia jalostustoiminnasta.

Outi Tamminen Kairoon Maatilatuotteesta esitelmöi pienimuotoisesta luomuvihannesten hapatusliiketoiminnasta yksityiskohtaisesti ja kattavasti liiketoiminnan kannalta, Juho Vainio Veljesten kurkuista kertoi tilan omien kurkkujen jalostuksesta perinteisellä menetelmällä suolakurkuiksi, Margot Wikström Suomen Artesaaniruoka ry:stä avasi inspiroivasti artesaaniruoan käsitettä ja mahdollisuuksia jalostajalle, Paula Achrén esitteli Paulan puutarhan polkua omenan jalostamisessa mehuiksi ja siideriksi. Lopuksi Petri Tamminen kertoi yrttejä jalostavan yrityksen Yrttipajan / Nordic Herbs oy:n tarjoamista mahdollisuuksista yrttien viljelijöille ja kerääjille.

Päivän eväät olivatkin laaja ja kattava tietopaketti jalostustoimintaa harjoittaville tai harkitseville yrittäjille. Päivän esitykset ovat luettavissa nyt myös tässä:

Ville Korpelainen, Katsaus markkinoihin ja kuluttajatrendeihin esitys

Johanna Mattila, Puutarhatuotteiden jatkojalostus – elintarvikelainsäädännön ja luomuvalvonnan näkökulma esitys

Outi Tamminen, Kokemuksia pienimuotoisesta vihannesten hapattamisliiketoiminnasta esitys

Juho Vainio, Avomaankurkuista hapankurkkuja nettisivut

Margot Wikström, Artesaaniruokaa marjoista ja hedelmistä esitys

Petri Koivisto, Yrttien tuottaminen jalostukseen nettisivut

Kiitos kaikille esiintyjille sekä yleisölle aktiivisesta osallistumisesta! Ja vielä; Tuorlan opiskelijaravintola Tähkä oli jälleen kerran pannut parastaan ja valmistanut päivän osallistujille maukkaan, päivän teemaan sopivan ja ruokatrendejä seurailevan lounaan. Listalla oli pinaattiohukaisia (luomu) puolukkahillolla, skoonen perunoita, marinoituja härkäpapuja (luomu), salaattia (luomu), ja päälle luomukahvia. Kiitos myös Tähkän väelle!

Vierailu Vennan luomumaitotilalle pe 12.10.2018 

Vierailimme lokakuun alkupuolella Vennan luomutilalla Turun Paattisilla. Tilan toiminnasta kertoivat Jaakko ja Pirkko Suominen. Tila on Pirkon kotitila, jota Suomiset alkoivat viljellä vuonna 1986. Silloin tilalla oli 12 lypsävää, nuorkarja ja peltoa n. 20 ha. Viljely oli tavanomaista ja karjan lisäksi tilalla viljeltiin mm. juurikasta. 

Tilan kehittäminen luomuun siirtymällä 

Suomen EU:hun liittymisen kynnyksellä Suomiset päättivät keskittyä viljelyyn ja kehittää tilan toimintaa. He laajensivat rakentamalla 50 lehmän kylmäpihaton ja erikoistuivat siirtämällä tilan luomuun vuonna 1995. Jaakko oli jo aiemmin opiskeluaikanaan Viikissä saanut kipinän luomuun Ypäjän luomupioneereilta Aaro ja Elvi Rajalalta.  

Luomuun siirtyminen merkitsi Jaakolle luomuosaamisen syventämistä, uutta ja onnistumisia. Peltoja on ojitettu ja kalkittu sekä tilakokoa kasvatettu vuokraamalla ja ostamalla lisää peltoa. Tilaa on kehitetty ei ainoastaan tuotantoa vaan ympäristöasioita kokonaisvaltaisesti huomioiden mm. tekemällä kosteikkoja, siirtymällä hakelämpöön ja pitämällä rehuketju lähellä.

Jaakko Suominen esittelemässä Vennan luomumaitotilaa

Tilakoon kasvattaminen  

Kun tuotteen hinta on pysynyt samana tai laskenut, on tilakoon kasvattaminen edelleen ollut välttämätöntä tilan kehittämisen kannalta. Nykyisin tilalla on 130-140 lypsävää, nuorkarjaa saman verran ja vajaat 400 ha viljelyssä. Tästä noin puolet on nurmea. Tilalla on myös hyvät verkostot ja säilörehua on riittävästi tulevaksi talveksi. Vuonna 2006 tilalle on rakennettu uusi pihatto. Kaksi vuotta sitten siihen on tehty painovoimainen ilmanvaihto, valokateaukkoja ja vaihdettu valaisimet ledivalaisimiksi. 

Tilan karja koostuu ayrshire ja holstein -roduista. Jaakon mielestä tuotanto on hyvällä mallilla, kun karja voi hyvin eikä eläinlääkärin tai raatoauton tarvitse tiuhaan vierailla. Vanhin lehmä, nyt 12-vuotias Tuulia, lypsi viime vuonna 100 tonnia täyteen.

Iglukasvatus on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi vasikkaterveyden kannalta. Sateen- ja tuulensuojaa tuo kolmelta seinältä umpinainen teltta.

Nautakarja sopii erinomaisesti luomuviljelyyn 

Jaakon mielestä naudat ja luomu on mm. viljelykierron kannalta paras, helpoin ja luonnollisin yhdistelmä harjoittaa kestävää ja paikallisiin resursseihin perustuvaa maataloutta. Luomuviljelyssä viljelykiertoon keskeisesti kuuluvien typensitojakasvien sato voidaan hyödyntää nautakarjan rehuna.  

Valitettavan usein suomalainen eläintuotanto perustuu tuontirehuun. Suomisille on tärkeää, että he tuntevat ja tietävät mitä karja syö ja että rehu tulee mahdollisimman läheltä. Tämän vuoksi tilalla on myös rypsipuristamo. 

Tilan karjaa tutustumassa vierailijoihin

Tilaa viljellään koko perheen voimin 

Luomuun siirtymisen aikoihin Jaakon ja Pirkon pojat Samuli ja Olli Suominen olivat 7- ja 5-vuotiaita. He ovatkin olleet yrittämisessä mukana jo pienestä pitäen. Jo nuorina he ostivat itse hiehoja ja jompikumpi pojista oli aina mukana iltalypsyllä. Vastaavasti pojat saivat palkan työstään aina maitotilin tullessa. 

Yrittäjyyskasvatus on kantanut hedelmää. Samuli ja Olli ovat olleet perustamassa Jymy-jäätelöä tuottavan Suomisen Maito oy:n kolmen muun laadukkaasta luomuruoasta kiinnostuneen yrittäjän kanssa ja sen lisäksi he ovat perustaneet 7000 kanan luomukanalan. 

Suomisen tilan maidosta valmistettujen jäätelöiden lisäksi Jymy-valikoimasta löytyy myös maidottomia vaihtoehtoja.

Työntekijöitäkin tarvitaan 

Vennassa työskentelee Suomisten lisäksi vakituisesti kaksi muuta henkilöä. Tämän lisäksi tilalla käy paljon työssäoppijoita ja harjoittelijoita alan oppilaitoksista oppimassa luomumaitotilan toimintaa ja töitä. Tällä toiminnalla on pitkä historia ja Jaakon mielestä on mukava tavata myöhemmin ihmisiä, joihin on tutustunut heidän ollessaan tilalla harjoittelemassa.  

Ulkopuoliset työntekijät myös helpottavat yrittäjien työtaakkaa. Liika työ voi helposti aiheuttaa tuskaista oloa ja henkisesti ylikireän, huonon työympäristön. Jaakko kertoi myös, että usein voimavarat menevät tilan perustoimintojen pyörittämiseen eikä kaikkea, mitä haluaisi, ehdi tekemään. 

Lokakuun puolivälissä laidunkausi oli juuri lopuillaan ja lehmät pihatossa.

Pellot kuntoon mm. kalkituksilla 

Jaakko korosti, että pellot on syytä saada hyvään kuntoon. Kalkitukset ovat välttämättömiä, pH pitää saada 6,5 tasolle. Perusmuokkaukseen kyntö oli Jaakon mielestä kallis ja hidas toimenpide ja heillä olikin käytössä järeä kultivaattori ja järeä äes, nurmet esimerkiksi kultivoitiin suoraan. Paikoitellen voikukka, ohdake ja juolavehnä ovat aiheuttaneet vähän ongelmia. 

Nurmen lisäksi tilalla viljellään viljaa, härkäpapua ja hernettä. Lannoitukseen käytetään tilan omaa lantaa, jota menee kuivalantana myös läheiselle luomuvihannestilalle. Urakoitsija levittää lietteen. Naudanlannan lisäksi tilalle tulee lantaa luomukanalasta ja joskus vähän Ecolan Agraa. 

Hiehoille tarjotaan täsmälleen samanlaiset olosuhteet kuin lypsylehmille. Näin lypsyn aloitus on mahdollisimman sujuva.

Ei valkuaispulaa 

Nurmet olivat monipuolisia seoksia, viljelyssä oli esimerkiksi puna-apilaa, sinimailasta, valkoapilaa, timoteitä ja sikuria. Nurmista saadaan tyypillisesti kolme satoa vuodessa ja nurmet ovat yleensä 3-vuotisia. Tulevaisuudessa tilalla on haussa nurmen perustamiseen hyvä tapa, koska Jaakon mielestä suojaviljaan perustamalla ei tule hyvä nurmi. 

Valkuaispulaa tilalla ei ole. Tänäkin vuonna rehut on saatu kasaan luomuviljelijöiden verkoston avulla. Tämän lisäksi Jaakolla oli periaate, että ”kaikkea, mitä on vaikea saada, pitää varastoida silloin kun sitä saa”. 

Kiitos Suomisille tilan esittelystä ja maukkaista Jymy-maistiaisista!