Rainingon luomutilalla tähdätään laadukkaaseen lopputuotteeseen

Helteisenä tiistaina 17.7. teimme noin 10 hengen voimin erikoiskasviretken kolmelle erilaiselle ja erittäin mielenkiintoiselle varsinaissuomalaiselle luomutilalle. Ensimmäinen vierailukohde oli Rainingon luomutila Liedon Inkoisten kylässä. Siellä meidät otti vastaan ja tilaa esittelivät Juha ja Terhi Raininko. Aluksi Juha kertoi tilan historiasta. Tila on perustettu vuonna 1946, jolloin Juha ja Kari Rainingon isä muutti paikalle ja alkoi viljellä tilaa. Aluksi paikalla ei ollut kuin yksi makasiini, jossa asui alkuun sekä perhe että karja toisessa päässä. Viljelyssä oli 13 ha peltoa ja karjan lisäksi viljeltiin mm. juurikasta.

Luomuun jo 90-luvulla

Tilaa viljelee nykyisin maatalousyhtymä Juha ja Kari Raininko. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 1987, jolloin tilalla viljeltiin viljaa ns. ’tehoviljelyn’ menetelmin. Sittemmin myös Juhan poika Tapani on ryhtynyt viljelijäksi ja Rainingot viljelevätkin yhteensä melko suurta alaa luonnonmukaisin menetelmin. Päätös luomuun siirtymisestä syntyi v. 1994 ja tila siirtyi luomuun v. 1995. Tila oli edelläkävijä alueella ja aluksi valintaa arvosteltiin, nykyisin luomutuotantoa pääasiassa arvostetaan.

Alkuun tilaa viljeltiin sivutoimisesti, päätoimeksi viljely muuttui vuonna 2007. Tilalla työskentelee Juhan, Terhin, Karin ja Tapanin lisäksi välillä yksi palkattu työntekijä. Viljelykasveja ovat mm. ruis, herne, härkäpapu, puhdaskaura, kvinoa ja apila. Viljelykierto suunnitellaan tilanteen ja lohkon mukaan, mm. herne ja kvinoa vaativat läpäisevän maan, härkäpapu taas kasvaa kosteammassakin. Ruis ja kaura ovat puolestaan vaatimattomampia kasvupaikan suhteen.

Kävimme katsomassa lohkoa, jossa kasvoi puhdaskaura ’Mattya’. Lohkolla oli ollut viimeksi kvinoaa ja kauraa oli lannoitettu Ecolan Agralla n. 600 kg/ha. Juha sanoi viljelyssä laadun olevan todella tärkeä asia ja tilalla tavoiteltavan korkealaatuista satoa. Tämän vuoden satotasoksi hän arvioi n. 2000 kg/ha. Ostajan nimittäin kannattaa maksaa hyvästä, huono on aina kallista (ostaa). Juhan mielestä MT:n tuotehintasivut joutaisikin heittää roskiin.

Kvinoa viljelykasvina

Tilan erikoisin viljelykasvi on kvinoa, jonka viljely aloitettiin vuonna 2009. Tutkija Marjo Keskitalon ansiosta löydettiin Suomen oloihin sopiva kvinoalajike. Kvinoa on jauhosavikan sukuinen gluteeniton ja runsaasti ja monipuolisesti valkuaista sisältävä valevilja, jonka pääviljelyalue on Etelä-Amerikka. Suomessa kvinoaa viljellään tällä hetkellä noin 170 hehtaarin alalla, josta Raininkojen viljelyssä on noin 2/3.

Kvinoasato myydään pääasiassa Suomeen, mutta vientiä on jonkin verran myös Ruotsiin. Kvinoa kylvetään joka toisella vantaalla lämpimään maahan touko-kesäkuussa, harataan kertaalleen juurikasharalla ja puidaan tyypillisesti syys-lokakuussa. Vierailulla saimme myös maistaa Terhin leipomia erilaisia kvinoakakkuja. Oli muuten hyvää.

 

Ennen kvinoaa lohkolla viljellään yleensä apilaa. Puhdas puna-apila (kylvömäärä 7 kg/ha) murskataan kolmesti kasvukauden aikana ja näin maa ladataan kvinoaa varten, jonka typpitarve on n. 80 – 100 kg/ha. Pitkään luomuviljelyssä olleilla lohkoilla yksivuotisella apilakasvustolla on riittävä maanparannusvaikutus. Etuleikkurilla varmistetaan, ettei esimerkiksi juolavehnä jää niittämättä ajourista.

Kvinoan satotaso voi parhaimmillaan olla 2000 kg/ha, normaalisti sato vaihtelee 0-1500 kg/ha välillä. Lajittelussa sadosta häviää noin puolet. Juha mainitsikin kvinoan viljelyssä työn alkavan vasta sadonkorjuun jälkeen viitaten mm. juuri lajitteluun ja valtavaan markkinointityöhön, mitä uuden viljelykasvin markkinoille lanseeraaminen on vaatinut. Työ on kuitenkin kannattanut, koska kotimaisen luomukvinoan vähittäishinta kaupoissa on luokkaa 11-13 €/kg.

Maan hyvä kasvukunto auttaa vaikeissa oloissa

Kävimme myös katsomassa hyvää ja rehevää hernekasvustoa. Herneistä viljelyssä on ’Brutus’ ja ’Karita’, sato myydään teollisuudelle ruokaherneeksi. Hernelohkon pH oli 6,3 ja Juha mainitsi jatkuvien kalkitusten olevan tärkeitä maan kalsiumtason hyvänä pysymiselle. Kalkituksen kertamäärä heillä on n. 7 t/ha. Herneelle oli annettu myös Ecolan Agraa pieni annos, n.250 kg/ha ja lohkoa oli sadetettu alkukesän kuivuuden aikana, jotta kasvu ja sato olisivat hyviä. Ennen hernettä lohkolla oli viljelty kvinoaa.

Tilan lohkot pyritään kyntämään vain apilakasvustoa rikottaessa. Muuten lohkot pääasiassa kultivoidaan, sillä liiallinen kyntäminen alentaa maan multavuutta. Korkea multavuus ja hyvä maan rakenne edesauttavat kasvustoja selviämään ääriolosuhteista, kuten edellistä ja kuluvaa kasvukautta piinanneista märistä ja kuivista ajanjaksoista. Multavuutta lisää osaltaan myös lannoitukseen käytettävä broilerinlanta.

Joeli Lintulalla ajatukset lähtevät maan alta

Toinen vierailukohde oli Joeli Lintulan luomutila. Joelin viljelemiä erikoisempia kasveja ovat mm. pakasteherne, kumina, tattari ja syysrypsi. Joeli on siirtynyt luomuun vuonna 2000 ja kehittänyt tilalleen sopivan 10-vuotisen viljelykierron. Viljelyssä Joelille on tärkeää maaperän huomioiminen ja monimuotoisuus. Peltoa on n. 120 ha, josta n. 100 ha aktiiviviljelyssä.

Viljelykierrossa rivisekaviljelyä ja pieniä kylvömääriä

Viljelykierto alkaa härkäpapu-kumina seosviljelyllä. Joeli on kehittänyt mielenkiintoisia rivisekaviljely -menetelmiä. Härkäpapua kylvetään 45 cm rivivälillä 100 kg/ha ja kuminaa tulee kaksi vannasta kunkin härkäpapurivin väliin. Joeli on saanut härkäpavusta tällä kylvömäärällä samansuuruisia satoja (2,5-3 t/ha) kuin normikylvömäärällä 260 kg/ha. Tämä johtuu siitä, että harvaan kylvetty härkäpapu tuottaa enemmän palkoja per kasvi kuin tiheään kylvetty. Joeli vinkkasikin, että ”isonna riviväliä, pienennä siemenmäärää kukkivilla kasveilla”. Kumina kasvaa matalana väleissä ja pitää rikkakasveja aisoissa. Kun papu puidaan, jää kumina talvehtimaan.

Toisena vuonna kumina puidaan. Joeli on saanut n. 500-700 kg/ha satotasoja kuminasta. Rikkapaineen vuoksi luomukuminasta saadaan yleensä satoa vain yhtenä vuonna. Toisinaan kuminakoi saattaa viedä senkin. Vaikka satoa ei aina saada ollenkaan, kannattaa kuminaa Joelin mielestä pitää viljelykierrossa jo pelkästään sen erinomaisen maanparannusvaikutuksen vuoksi. Kuminan syvä ja paksu juuri kuohkeuttaa nimittäin maata tehokkaasti.

Luomupakasteherneelle on kysyntää

Kolmantena vuonna kierrossa on puhdaskaura, neljäntenä herne. Tämän vuoden pakasteherneet oli juuri puitu vierailuamme edeltävänä päivänä. Pakasteherne viljellään sopimusviljelynä Apetitille. Luomupakasteherneelle olisi kysyntää enemmänkin.

Viidentenä vuonna on vuorossa taas sekaviljelyä. Esimerkiksi öljyhamppu 45 cm väleillä ja apila riviväleihin. Tänä vuonna näimme myös tattari-syysrypsi -seoksen, joka oli kärsinyt ankarasta kuivuudesta. Ideana on kuitenkin viljellä tattaria harvalla rivivälillä ja syysrypsiä väleissä. Siemenmäärä syysrypsillä oli 4 kg ja tattarilla 50 kg/ha. Onnistuessaan tattari peittää rikkakasveja tehokkaasti alleen ja lannoituksen suhteenkin se on varsin vaatimaton. Myös tattarin kysyntä on kova ja luomutattarista voi saada n. 800 €/t.

Monivuotisia nurmia ja jankkurointia

Kuudes ja seitsemäs vuosi on apila – timotei – ruoko-/nurminata seosviljelyä. Nurmet Joeli kylvää suojaviljaan (esim. öljyhamppu) ja murskaa 2-3 kertaa kesässä. Nurmilohkot Joeli jankkuroi harvaan eri suuntiin perättäisinä vuosina. Hän on viljellyt auratta vuodesta 2013 ja päättää nurmet vetojyrsimellä, jonka jälkeen kelajyrsintä matalaan (n.7 cm). Hänen ajatuksensa oli muokata matalaan, kuohkeuttaa syvältä. Samalla vältetään esimerkiksi rikkakasvin siementen hautaaminen syvään ja kierrättäminen uudelleen pintaan. Vetojyrsimen Joeli on todennut varsin toimivaksi ratkaisuksi, sillä se jättää kasvijätteen pintaan kuivumaan, mutta ei tukkeudu tai hierrä maata.

Joeli oli myös luopunut sianlietteen käytöstä, sillä hänellä se lisäsi valvattia ja ohdaketta. Viherlannoitus on siten ainakin toistaiseksi viljelykierron ainoa typenlähde. Tattari puolestaan kykenee irrottamaan fosforia tehokkaasti myös maan vaikealiukoisesta varastosta, minkä ansiosta fosforia liukenee myös muiden kasvien käyttöön.

Rikkatorjunnassa apuna on mahdollisuus keväiseen kesannointiin myöhään kylvettävillä lajeilla (tattari) tai kesannointiin syksyllä herneen jälkeen. Tilan kehittäminen on määrätietoista; ensin Joeli oli halunnut saada rikkakasvit kuriin, sitten siirtyä ruokakasvien viljelyyn rehun sijaan. Kehitystyö on jatkuvaa ja kohdistuu edelleen mm. erilaisten seka- tai kerrosviljelytekniikoiden kehittämiseen.

Kahdeksantena vuonna vuorossa on puhdaskaura. Kauran satotaso on ollut parhaimmillaan 3500 kg/ha luokkaa. Kauran jälkeen yhdeksäntenä vuonna viljellään hernettä ja kymmentenä esimerkiksi 1-vuotista nurmea tai syysrypsiä. Tilan pellot on jaettu noin kymmeneen noin 10 ha lohkoon, joilla on käytössä tämä sama viljelykierto.

Luomun myötä peltojen ominaisuudet ovat tasoittuneet

Lähes kaikille kierron kasveille kylvetään aluskasviksi 1 kg valkoapilaa ja 1 kg italianraiheinää. Joeli kertoi havainneensa, että luomuviljelyyn siirtymisen ja maan kasvukuntoa ylläpitävien viljelymenetelmien käytön myötä tilan pellot ovat ominaisuuksiltaan tasoittuneet.

Joeli on hyvin verkottunut. Hänen kaikki viljelynsä härkäpapua lukuun ottamatta on sopimusviljelyä. Kaura menee Helsingin Myllylle, pakasteherne Apetitille, hamppu Murtolan Hamppufarmille, syysrypsi Myssyfarmille, tattari Pirkanmaan Tattariosuuskunnalle ja kumina Transfarmille. Joeli totesi viljaa olevan kaikilla, siksi hän on halunnut viljellä erikoiskasveja. Myös maan kasvukunnon parantaminen on yksi tärkeä syy erikoiskasvien viljelylle.

 

Murtolan hamppufarmi viljelee ja jalostaa öljyhamppua

Murtolan hamppufarmia esittelivät Ville ja Virve Virtanen. He ovat viljelleet tilaa vuodesta 2006. Maatilalla perinteisen viljanviljelyn rinnalle etsittiin jotain sivutoimialaa, jotta maatila olisi tuonut palkan molemmille. Vaihtoehtona oli ensin hunajantuotanto, mutta vuonna 2013 he keksivät Turun amk:n Hyötyhamppu -hankkeen kautta ryhtyä öljyhampun viljelyyn ja jalostamaan siitä kuluttajatuotteita. Ensimmäisenä vuonna hamppua kasvoi 3,5 hehtaarin alalla ja kokeilu oli niin onnistunut, että hampun viljely jäi.

Nyt kuudentena satovuonna hamppua kasvaa Murtolan hamppufarmilla 28 hehtaarin alalla. Luomua oma tuotanto on ollut vuodesta 2014. Oman hampunsiemenen lisäksi tila ostaa hamppua 24 sopimusviljelijältä, joilla on yhteensä noin 260 ha hamppua, josta noin 100 ha on luomua. Tilalla työskentelee pariskunnan lisäksi 1 työntekijä pakkaamossa ja yksi osa-aikainen työntekijä Helsingissä markkinoimassa tuotteita. Hampun lisäksi viljelykiertoon kuuluu hernettä, kauraa, mallasohraa ja apilanurmia.

Hampussa kiinnostaa viljelyn ohella sen hyvät ravintoarvot. Hampun siemenessä on hyvä paketti rasvahappoja, proteiineja ja kuituja. Hampusta jalostetaan tilalla yli 20 erilaista tuotetta, siemenen lisäksi on tarjolla mm. erilaisia rouheita ja jauheita, kuorittua siementä, öljyä ja suosituimpana tuotteena hamppusnacks.

Luomuhamppua arvostetaan ja sille on kysyntää

Tuotteista 10 on luomumerkittyjä ja 12 tavanomaisia. Sekä luomu- että tavanomaisten tuotteiden valmistus yhtäaikaisesti lisää työmäärää, sillä niiden täytyy pysyä selkeästi erillään. Luomutuottajia ei ole kuitenkaan riittävästi, jotta kaikki tuotteet voitaisiin valmistaa luomuna. Pääosa tuotteista myydään kotimaassa, vientiä on myös Ruotsiin ja Hollantiin. Ulkomailla asiakkaita kiinnostaa ainoastaan luomuhamppu, ei tavanomaisesti tuotetut tuotteet.

Hampun viljely ei ole vaikeaa. Se kylvetään kuten rypsi tai rapsi kylvömäärän ollessa n. 25 kg/ha (15-30 kg/ha). Tukien saamiseksi kylvösiemenen on oltava sertifioitua. Maassa tulee olla hyvä, murustuva pinta, eikä tiivistymiä saa olla. Maan rakenteen tulee siis olla kunnossa. Kevätkynnettävät maat olisivat optimaalisia.

Hamppu kestää jopa –5 asteen lämpötiloja, joten kylvön voi tehdä hyvissä ajoin keväällä. Hampulla ei myöskään tarvita rikkojen torjuntaa; kasvun ollessa hyvä se peittää maan ja estää rikkoja kasvamasta. Typpeä hamppu tarvitsee n. 60-90 kg/ha maalajista riippuen. Typen tulee olla nopeasti hampun käytettävissä kasvin lähtiessä kasvuun. Lannoitukseen soveltuvat siten esimerkiksi sianliete kevätlevityksenä tai edellisenä syksynä levitetty karjanlanta.

Murtolassa hamppu kylvetään 2-vuotisen apilanurmen jälkeen ja lisälannoituksena annetaan keväällä sianlietettä. Satotaso on usein luokkaa 700-800 kg/ha, potentiaalia on jopa 1,5 t/ha satoihin. Hamppu jättää seuraavan kasvin käyttöön n. 20-30 kg typpeä ja sen paksu juuri kuohkeuttaa maata tehokkaasti.

Hamppu on tilalla puitu loka-syyskuun vaiheessa kylvöajankohdasta riippumatta. Sillä on noin kuukauden mittainen sadonkorjuuikkuna. Linnut ovat pahin tuhooja hampulla, siemenen kypsyttyä se on lintujen herkkua. Hampusta puidaan pelkkä tähkä, koska varsi aiheuttaa ongelmia puimurissa. Siemen kuivataan 40 asteessa aluksi nopeasti, lopuksi hitaalla kierrolla siihen saakka kunnes kosteus on 8-8,5 %.