Marraskuu oli täynnä erilaisia koulutus- ja tiedonvaihtotapahtumia. Hankehenkilöstöämme oli mukana mm. Kasvintuotannon ajankohtaispäivillä sekä ympäristötiedon vaihtopäivillä. Tässä joitain nostoja kyseisitä tapahtumista.
Kasvintuotannon ajankohtaispäivät 11.-12.11.2024
Maatalousluonnon monimuotoisuus
Marjaana Toivonen Suomen ympäristökeskuksesta, Syke, kertoi luonnon monimuotoisuuden tilasta Suomessa. Esitelmän aikana kävi Toivonen toi esille, että erityisesti kulttuuriympäristöt ja perinnebiotoopit ovat muuttuneet uhanalaisiksi. Kulttuuriympäristöissä on suhteessa eniten uhanalaisia lajeja ja kulttuuriympäristöistä kuivat niityt on uhanalaisin luontotyyppi. Kasveista erityisesti putkilokasvit ja hyönteiset korostuvat uhanalaisten listalla. Perinnebiotooppien osalta kaikki perinnebiotooppien luontotyypit ovat vähintään uhanalaisia. Syynä pidetään yleisesti perinteisen karjatalouden katoamista ja avoimien maisemien umpeen kasvua.
Maatalousluonnon pesimälintujen osalta on seurattu 13 lajia ja määrät ovat selvästi laskeneet 40 vuoden aikana. Erityisesti vähenemistä on havaittu avomaiden lajeissa, kuten pääskyt, peltosirkut, kuovi ja kiuru. Syynä tähän arvellaan olevan pientareiden ja avo-ojien väheneminen lohkoja yhdisteltäessä suuremmiksi, pensaiden poisto sekä yksipuolinen viljan viljely. Lievää taantumista on ollut havaittavissa myös päiväperhosissa. Aiemmin kanoissa on havaittu säännöllisesti huippuvuosia, mutta nyt nämä huippuvuodet ovat kadonneet. Jotkin perhoslajit ovat kuitenkin yleistyneet, kuten karttaperhonen ja keisarinviitta.
Myös rikkakasvien biomassa on romahtanut 1960-luvun määristä, mutta noussut taas hiukan 1990-luvulla. Erityisesti tämä näkyy luomutuotannon mukaan tulona, jota alettiin seurata 1990-luvulla EU:hun liittymisen myötä. Luomutuotannossa rikkakasvien biomassan määrä on selvästi tavanomaista suurempi Yleisesti korkein lajimonimuotoisuus on havaittu viljelemättömillä alueilla (sis. 8 vuotta tai vanhemmat kesannot, pientareet ja niityt/luonnonlaitumet). Viljelykasveista korkein lajimonimuotoisuus on öljy- ja palkokasvikasvustoilla.
Turvepelloista Toivonen kertoi turvepeltojen vettämisen tai viljelyn luonnonhoitopeltoina edistävän parhaiten kyseisten alueiden lajimonimuotoisuutta. Mikäli turvepelto sijaitsee metsäisillä alueilla, turvepeltojen metsittäminen heikentää lajimonimuotoisuutta.
Perinteiset maatalouden tuotannon menetelmät, kuten laidunnus ja monimuotoinen viljelykierto, vuosikymmenien takaa vaikuttaisivat pitävän yllä runsasta lajimonimuotoisuutta maatalousympäristössä.
Palkokasvien hyödyt viljelykierrossa ja ilmastovaikutukset
Asko Simojoki Helsingin yliopistolta muistutti palkokasvien viljelyn hyödyistä viljelykierrossa sekä kertoi Leg4Life hankkeen alustavia tuloksia. Palkokasvien viljelyn hyödyt jakautuvat niin tilalle kuin koko sektorille ja jopa kansallisesti. Viljelyn lisääminen vähentää tuontivalkuaisen tarvetta, pienentää hiilijalanjälkeä, parantaa omavaraisuusastetta. Tilalla palkokasvien viljely vähentää typpilannoituksen tarvetta, muuttaa fosforia maassa kasveille käyttökelpoisempaan muotoon, parantaa maan rakennetta ja pienentää viljojen tautipainetta viljelykierrossa. Samalla typpitase nousee, kun härkäpapu sitoo typpeä noin 62 kg(N)/ha/v ja herne noin 40 kg(N)/ha/v 1000 kg siemensatoa kohti.
Kasvihuonekaasupäästöjä mitattaessa keskeisessä roolissa typensitojakasvien osata ovat typpioksiduulipäästöt (N2O). Palkokasvien typensidonnan ja typenoton myötä typpeä päätyy maahan liukoiseen muotoon myös muille kasveille käytettäväksi. Denitrifikaatio, jossa nitraatista (NO3) muodostuu typpioksiduulia (N2O) ja typpikaasua (N2), on merkittävin typpioksiduulipäästöjen aiheuttaja maassa. Merkittävien päästöjen muodostuminen vaatii märät olosuhteet ja liukoisen typen kertyminen maahan. Palkokasvien esikasviarvo hiilensidonnan näkökulmasta saattaa kuitenkin olla merkittävämpi hyöty kuin niiden viljelyn lisäämä typpioksiduulipäästö (N2O).
Leg4Life hankkeen kokeissa verrattiin mm. härkäpapua, hernettä ja kauraa. Härkäpavulla mitattiin yli 200 kg N/ha määriä maanpäällisessä kasvustossa, josta suurin osa oli sitoutunut siemeniin. Kun härkäpavun sato onnistui, N2O päästö/tuotettu valkuaissato (kg) oli härkäpavulla selvästi matalampi kuin viljoilla (kaura). Toisaalta härkäpapusadon epäonnistuessa tilanne oli päinvastainen. Merkitsevää N2O-emissiota lisäystä ei palkokasvien kuitenkaan havaittu aiheuttavan verrattaessa kauraan.
Palkokasvien tuotantoa olisi mahdollista kasvattaa Suomessa moninkertaiseksi viljelykierron vaatimukset huomioidenkin. Tuotannon haasteet ovat kuitenkin rajoittaneet viljelyintoa. Haasteina nähdään mm. rikkakasvit, joita hitaasti kasvuun lähtevät palkokasvit heikosti varjostavat alkukasvukaudesta. Myös kasvinsuojeluaineiden valikoima on suppea. Palkokasvit sietävät myös kuivuutta verrattain heikosti, erityisesti härkäpapu. Jalostuksessa olisikin vielä paljon tekemistä ja uusien viljelymenetelmien käyttöönotto voi olla välttämätöntä. Palkokasveilla olisi kuitenkin paljon annettavaa ja esim. palkokasvien lisäämisen rehuihin on havaittu lisäävän rehun maittavuutta ja siten maitotuotosta kuitenkaan juurikaan vaikuttamatta lehmien metaanipäästöihin.
Boreal, Hanna Haikka – Kauran haasteita ratkomassa
Hanna Haikka Borealilta nosti esille uusia kiristyviä kauran nikkeliraja-arvoja sekä DON:en haasteita. Multa- ja savimailla riski nikkelin liukoisuuden kasvuun ja kasveihin kertymiseen nousee, jos pH < 6. Kaurassa pitoisuudet pääsevät muita viljoja herkemmin nousemaa, koska se kestää/sietää nikkeliä muita viljoja enemmän. Kauralla nikkelin raja-arvo tulee näillä näkymin laskemaan nykyisestä 7,5 mg/kg tasolle 5 mg/kg vuonna 2026. Suurta vaikutusta tällä ei kuitenkaan odoteta olevan, sillä kauralla ei ole Suomessa mitattu raja-arvoja ylittäviä pitoisuuksia.
Luomunkin näkökulmasta kiinnostavaa DON:eihin liittyen oli tieto Borealin havainnoista lajikkeiden välillä. Fusariumia paremmin kestäviä lajikkeita Borealin valikoimassa ovat Meeri, Niklas, Inka ja Perttu. Näillä on havaittu mittauksissa ja viljelijöiden kertoman mukaan matalampia DON-pitoisuuksia. Laskeneet DON:en raja-arvot ovat puhuttaneet runsaasti tänä syksynä. Riskin pienentämisessä viljelykierto ja maan hyvä kasvukunto ovat avainasemassa. Viljelykierrolla voidaan vähentää riskiä, että tauti tarttuu jääntiviljasta seuraavaan viljakasvustoon. Hyvä maan kasvukunto puolestaan takaa tasaisen idännän ja lyhyemmän kukinnan, jolloin riski DON-toksiinien kertymiseen siemeniin on pienempi. Kukinta on herkin hetki kasvun aikana Fusarium-sienten eli punahomeen tarttumiselle kasviin.
Myös härkäpapurintamalta Borealilla oli uutisia. Härkäpavusta heiltä on tulossa uusi lajike Alviira, joka on Vireen tapaan haitta-aineeton, mutta isosiemenisempi. Ulkolaisista lajikkeista härkäpavulle on tullut Futura, joka on satoisampi kuin Tiffany ja pienempi lakoprosentiltaan (Futura 20 %, Tiffany 40 %). Kasvuaika Futuralla on suunnilleen sama kuin Tiffanylla.
Ympäristötiedon vaihtopäivät 13.-14.11.2024
Ympäristötiedon vaihtopäivillä aiheen ympärillä toimivat hankkeet ja sidosryhmät pääsivät keskustelemaan ajankohtaisista ympäristöaiheista ja jakamaan erikoisosaamistaan. Varsinaista luomua -hanke oli matkassa posterilla syysrypsin perustamismenetelmistä. Osallistuimme myös maan kasvukunnon ja tulevaisuuden viljelyä kehittäviin työpajoihin.
Päivien aikana oli myös esitelmiä. Tuuli Orasmaa, Maa- ja metsätalousministeriöstä, oli kertomassa uutisia ennallistamisasetuksesta. Ennallistamisasetuksen tavoitteita ovat luontotyyppien ja lajien tilan parantaminen, elinympäristön tilan parantaminen ja kaikkien ennallistamisen tarpeessa olevat alojen ennallistaminen. Ennallistamista tehdään muun muassa palauttamalla aloja luonnontilaan, kuten ojitettujen soiden vettämistä ja vesistöjen tilan parantamista. Osa ennallistettavista aloista voidaan mahdollisesti kattaa toimenpiteillä, kuten luomuviljely ja suojakaistat, ilman, että maataloustoimintaa tarvitsee lopettaa. Vuoteen 2030 mennessä väh. 30% turvepeltojen pinta-alasta ennallistetaan ja väh. ¼ vettämällä. Vuoteen 2050 mennessä väh. 50% ennallistaa, joista 1/3 vetettämällä. Myös entisiä turvetuotantoaloja voidaan ennallistaa osana näitä. Turvealojen vettäminen tulee kuitenkin olemaan viljeijöille vapaaehtoista.
Ennallistamisen ja luonnon monimuotoisuuden tavoitteita tullaan mahdollisesti seuraamaan erilaisin mittarein, kuten niittyperhosindeksi, maaperän hiili kivennäispelloissa, maisemapiirteiden osuus maatalousmaassa ja peltolintuindeksi. Osa näistä on valinnaisia. Lisäksi tullaan seuraamaan palauttamisen tilannetta ja jatkossakin vähentämään ravinnekuormituksia. Maksaja kaikille näille toimenpiteille on kuitenkin edelleen työn alla ja tavoitteiden saavuttaminen tuleekin vaatimaan laajaa sidosryhmätyötä.