Tilaisuuden avaus / Jukka Saarinen, Satafood video
Sertifioidun siemenen tuotanto ja siemenviljelystarkastuksen kulku / Andreas Heikkilä,
Ruokavirasto esityskalvot, video
Pakkaajan terveiset siementuottajille / Sami Kivistö, Hankkija Oy esityskalvot, video
Lajikevalinnan vaikeus luomussa – uutta vai vanhaa? / Torbjörn Lönnfors, EkoNu! esityskalvot, video
Luomusiementuotanto tilastojen valossa ja luomusiementuotannon ehdot mitä uusi EU
asetus tuo tullessaan? / Sampsa Heinonen, Ruokavirasto esityskalvot, video
Luomu kasvinjalostuksessa / Jaakko Laurinen, Boreal Kasvinjalostus Oy esityskalvot, video
Tilaisuuden alustajiksi oli saatu alansa parhaita tuntijoita Ruokavirastosta sekä siemenkaupan, neuvonnan, kasvinjalostuksen ja viljelyn osa-alueilta.
Andreas Heikkilän puheenvuoro käsitteli luomu- ja yleensäkin siementuotantoa koskevia vaatimuksia. Sertifioidun luomu- ja tavanomaisen siementen laatuvaatimuksissa ei ole eroja, vaan esimerkiksi samoja itävyysvaatimuksia sovelletaan molempiin siemenlaatuihin. Esityksessä käytiin yksityiskohtaisesti läpi merkittävimmän siemenviljelysten hylkäysperusteen eli hukkakauralöydösten vaikutuksia siementuotantoon. Hukkakauran saastuttamiksi todettujen lohkojen lukumäärä vaikuttaa siemenviljelyn jatkomahdollisuuksiin eri tavalla. Jos tilalla on yksi tarkkailulohko, siementuotanto on sallittu muilla lohkoilla kaikista kasvilajeista. Jos tilalla on kaksi tarkkailulohkoa, tilalla saa tuottaa siementä vain timoteista, puna-apilasta, rypsistä ja rapsista. Jos tilalla on kolme tai useampia tarkkailulohkoja kaikki siementuotanto on kiellettyä. Tila voi kuitenkin hakea painavista syistä poikkeuslupaa Ruokavirastosta tarkkailulohkojen lukumäärästä tuleviin rajoituksiin. Painava syy voi olla esimerkiksi lisämaiden, jotka ovat kunnan ylläpitämään rekisteriin merkitty hukkakauran saastuttamiksi, hankinta.
Sami Kivistö toi Hankkijan siemenliiketoiminnan terveiset. Hankkijalla nähdään siementuotantovaihtoehto kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi tiloille. Maksettava hinta tuotteista on kokonaisuutena kilpailukykyinen ja sadon markkinointi on varmaa. Lisäksi siementuotannossa pääsee hyötymään lisäyksessä olevien, uusien lajikkeiden paremmasta sadontuottokyvystä. Sertifioidun luomusiemenen markkinat kasvavat ja Hankkijalla on tarve löytää uusia luomusiementuottajia.
Jatkuva luomutuottajia puhuttava kysymys on luomutuotantoon sopivien lajikkeiden valinta – asiasta esitetään mielipiteitä sekä uusien että vanhempien lajikkeiden puolesta. EkoNu-hanke on vertaillut eri lajikkeita vuodesta 2012 lähtien. Torbjörn Lönnfors esitteli hankkeen tuloksia, joissa on saatu varsin selvä kuva lajikkeiden satoisuudesta luomuviljelyssä. Uusien ja uudehkojen lajikkeiden sadontuottokyky näyttäisi myös luomussa olevan vanhoja lajikkeita parempi. Ääritapausten eli vanhojen maatiaislajikkeiden tuotanto on kannattavaa ainoastaan niissä tapauksissa, joissa niistä valmistetuista tuotteista on saatavissa erikoishintaa.
Sampsa Heinosen esityksessä käytiin yksilöidysti läpi sertifioidun luomusiementuotannon kantasiemenvaatimuksia ja millä tavoin tuotettu sato tulkitaan täyttävän luomusiemenelle asetetut tuotantoehdot. Ehtoihin on tulossa EU:n uuden luomuasetuksen mukaan muutoksia mm. tavanomaisen siemenen käyttöehdot ja siirtymävaihe säädökset tulevat kiristymään. EU:ssa suunnitellaan lisäksi laajakantoisempia muutoksia luomulajikekäsitteeseen. Lisäysaineiston valinnassa viljelijöiden olisi jatkossa asetettava etusijalle erityisesti luonnonmukaiseen maatalouteen soveltuva kasvien lisäysaineisto. Asetus luo kaksi uutta tapaa tuottaa luomuun soveltuvaa lisäysaineistoa ”luomukasvinjalostus” ja ”luonnonmukainen monimuotoaineisto”. Uusilla menetelmillä tavoitellaan lisäysaineiston suurempaa heterogeenisuutta ja sen parempaa sopeutuvuutta erilaisiin kasvuoloihin.
Markku Tammi kertoi luomusiementuottajan puheenvuorossa monia mielenkiintoisia asioita siementuotannon käytännöistä. Tilan pito on aloitettu vuosikymmeniä sitten osa-aikaisena viljelynä. Menneistä ajoista tila on kasvanut huomattaviin mittoihin ja oleellisena osana tuotantoa on nykyisin myös tilan 78 000 broileria. Esillä oli mm. tilan käyttämä viljelykierto ja nurmien lopetuskäytäntö. Tärkeä viesti kuulijoille oli tuotannon ja viljelykierron huolellinen suunnittelu vuosiksi eteenpäin.
Viimeisessä puheenvuorossa Jaakko Laurinen Boreal Kasvinjalostus Oy:stä esitti näkemyksiä lajikkeiden jalostuksesta luomuviljelyyn. Vielä tähän mennessä luomuviljelyn tarpeita ei ole suuresti ollut eri kasvien jalostusohjelmissa mukana. Kasvinjalostaja näkee tämän kuitenkin selvänä puutteena, johon jatkossa tullaan panostamaan. Ongelmaksi nähtiin luomulajike vertailuaineiston puute. Jaakko Laurinen olikin kiinnostunut löytämään luomuviljelijöitä, jotka olisivat valmiita lajikekokeiden järjestelyihin tilallaan.
Lämmin kiitos kaikille puhujille ja runsaslukuiselle yleisölle!
Järjestimme yhdessä Kuluttajat Ruokatalouden keskiössä -hankkeen kanssa infopäivän (ohjelma tässä) luomun ja lähiruoan osuuden kasvattamiseksi ammattikeittiöissä. Tilaisuuden avasi Ville Korpelainen. Puheenvuorossaan hän korosti ruoan laaja-alaisia merkityksiä päivittäisestä ilon ja tyytyväisyyden lähteestä aina maaseudun kulttuurimaiseman synnyttäneeksi ilmiöksi. Lue koko puhe tästä.
Johanna Mattila kertoi lähiruoan merkityksestä Varsinais-Suomessa työllisyyden ja talouden näkökulmasta. Ruokaketju muodostaa Varsinais-Suomessa 15 % maakunnan liikevaihdosta ja työllistää noin 16000 henkilöä. Valtaosa alkutuotannosta ja 70 % elintarvikkeita jalostavista yrityksistä toimii maaseudulla. Katso video ”Varsinais-Suomen ruokaketju” 5 minuutissa tässä alla.
Lisää lähiruokaa innovatiivisella hankintakumppanuudella
Kirsi Ahosola kertoi esityksessään (tässä linkissä) Joensuun kaupungin ja Siun soten omistaman in-house yhtiö Polkka Oy:n innovatiivisesta lähiruokahankinnasta. Hankinnalla on haluttu lisätä lähiruoan osuutta ja tukea paikallista yritystoimintaa. Kirsi kertoi innovatiivinen hankintakumppanuus -hankintamenettelyn eri vaiheista.
Tässä menettelyssä hankintaa aloittaessa lopputuote ei ole vielä tiedossa, vaan sitä kehitetään tiiviissä yhteistyössä tarjoajien kanssa monivaiheisen hankintaprosessin aikana. Hankinta alkoi markkinavuoropuhelulla lokakuussa 2018 ja valmis tuote oli ruokalistoilla noin vuoden kuluttua. Kirsi suositteli lämpimästi uudenlaista menettelyä toimivana ja hyvänä tapana hankkia uusi lähiruokatuote, mutta korosti samalla hankinta-asiantuntijuuden, ajan ja tahdon merkitystä onnistuneen lopputuloksen saavuttamisessa.
Vanha tuote uudessa muodossa
Kirsin jälkeen Polkan hankintakumppanina seitan-tuotteen kehittänyt Kim Langer osuuskunta Myötävoimasta kertoi tarinan tuotteen takana ja tuottajan kokemuksia hankintaprosessista. Osk Myötävoima on Kimin mukaan harrastelijaryhmä, jonka jäsenet tekevät päätyönänsä muuta kuin ruokaa ja jolla on hyvin monialaista toimintaa, yhtenä osana erilaisten tilaisuuksien vegaaninen catering.
Kim Langer osuuskunta Myötävoimasta kertoo liikesalaisuuksia
Uusi tuote on Kimin vuosia kehittämä seitan. Hän on aiemmin valmistanut
tuotetta pienimuotoisesti ja myynyt sitä mm. ravintoloihin. Polkan hankintaprosessissa
tuotetta on kehitetty edelleen ja sen myötä seitanin valmistuksesta vastaa
pohjoiskarjalainen leipomo. Kim kertoi prosessin soljuneen helposti eteenpäin
ja olleen heille helppo.
Seitanin pääraaka-aine on gluteenijauho. Seitanin ravitsemuksellisen arvon (aminohappokoostumuksen) ja paikallisuuden lisäämiseksi noin neljännes gluteenista on korvattu pohjoiskarjalaisella luomuhernejauholla ja osa juureksilla. Tuotteen maku ja rakenne on saatu sellaiseksi, että se maistuu lapsille, mikä on Kimin mukaan onnistuneen tuotekehityksen tulos. Kim haluaisi mieluiten käyttää tuotteessa pohjoiskarjalaista tai kotimaista luomugluteenia, mutta sellaista ei kuulemma ole ainakaan toistaiseksi saatavilla. Ehkä tässä olisi markkinarako jollekin kotimaiselle viljanjalostajalle? Kasviproteiinin kysyntä tuskin ainakaan laskee tulevaisuudessa.
Marttilassa kotimaisen ruoan osuutta on lisätty paikallisin
päätöksin
Kunnanjohtaja Carita Maisila kertoi Marttilan kunnan onnistuneista toimista ruoan kotimaisuus- ja lähiruoka-asteen nostamisessa. Hän kertoi kunnan tavoitteen vuonna 2020 olevan lisätä edelleen lähi- ja luomuruoan osuutta. Caritan esitys on luettavissa tässä. Vuonna 2017 kunnan tarjoaman ruoan kotimaisuusaste oli otantajaksolla 88,5%, kun tavoite oli saavuttaa vähintään 70 % kotimaisuusaste. Vuonna 2018 käyttöönotetun seurannan mukaan kotimaisuusaste oli jo yli 90 %. Viime vuoden tietoja ei vielä ollut saatavilla.
Lähiruoan lisääminen on tahdosta kiinni
Kunnassa on päätetty, että kunnan asukkaille -pääasiassa lapsille ja vanhuksille- halutaan tarjota mahdollisimman hyvälaatuista ruokaa. Tämä tukee myös kunnan muita tavoitteita: suosia lähipalveluita ja lähityötä. Kokemusten mukaan puolivalmisteita (esim. esikypsennettyjä perunasuikaleita tai -kuutioita) on vaikea saada paikallisina. Pienhankintoja, mm. kananmunia, marjoja ja sieniä hankitaan suoraan paikallisesti ja leivät ostetaan lähileipomoista.
Marttilan tavoite kasvattaa edelleen lähiruoan ja luomun osuutta toteutetaan lisäämällä pienhankintoja. Lisäksi suunnitelmissa oli luomuteemaviikkoja ja myöhemmin luomumaidon käyttöönotto. Ruoan alkuperä tuodaan jatkossa myös entistä paremmin esille ruokalistoissa. Esityksen jälkeisessä keskustelussa nousi esiin kritiikkiä hankintalakia kohtaan. Maskussa oli mahdollistettu lähiruoan hankinta suoraan hankintarenkaan ohi. Pohjois-Karjalassa taas pilkottiin hankintoja pienempiin osiin, jolloin paikallisemmatkin toimijat pystyvät osallistumaan tarjouksiin. Hankintaosaamisella on suuri merkitys lähiruoan ja luomun osuuden kasvattamisessa.
Kahvi- ja verkostoitumistauolla ravintola Göran tarjoili päivän teemaan hyvin sopivaa syötävää
Helsingin ainoa luomuviljelijä tuottaa vihanneksia
Tauon jälkeen lavalle astuivat Stadin puutarhuri Jan Liesaho
ja Pihka-ravintoloiden toimitusjohtaja Ilja Björs. He kertoivat jo 7
kasvukautta jatkuneesta pientuottajan ja ravintolan yhteistyöstä. Stadin
puutarhuri on viljellyt luomuvihanneksia Herttoniemen museokartanon mailla
vuodesta 2013 ja myy sadon Pihka-ravintoloihin. Pihka ravintolat tarjoavat
päivittäisen yli 3000 lounasannoksen lisäksi ruokaa erilaisissa tapahtumissa
ym.
Jan Liesahon mukaan yhteistyö on hänelle erittäin toimiva. Hänelle työn kurja puoli eli myynti ja logistiikka on minimoitu. Nyt käytännössä lähes kaikki sato menee Pihka-ravintoloihin, hävikki on 0 % ja toimitukset onnistuvat suuremmissa erissä. Ennen yhteistyötä myynti oli epävarmaa ja pienet toimitukset heikosti kannattavia. Vihannesten lisäksi ravintoloihin toimitetaan villiyrttejä, pientareiden vuohenputket ja nokkoset mukaan lukien.
Lähiluomulla lisäarvoa
Ilja kertoi, että jo 15 vuotta sitten perustettu ravintola Juuri on aina panostanut Suomen parhaimpiin raaka-aineisiin, joten lähi- ja luomu on ollut erittäin lähellä sydäntä. Stadin puutarhurin vihanneksia hän piti todellisena lähiluomuna. Lähimmät ravintolat saavatkin luomuvihannekset noin 6-7 km etäisyydeltä. Yhteistyön myötä ravintola saa monenlaista lisäarvoa. Lähiluomu on imagoetu ja Stadin puutarhurin kanssa yhteistyö on ollut laajempaa, sisältäen mm. erilaisia kursseja ja tapahtumia. Yhteistyön myötä myös ravintoloiden henkilökunta on päässyt pellolle ruoan juurille.
Lähiraaka-aineiden käyttö on helppoa lounasravintolassa
Jos ravintola saa noin viikon aiemmin tiedon pellolla sadonkorjattavasta vihanneksesta, voidaan viikkolistat rakentaa pääraaka-aineen mukaan. Ravintoloiden vihreään pöytään taas uppoaa monenlaista kauden vihannesta – listoja ei ole – kun vaan toimitettava sato on muutaman päivän etukäteen tiedossa. Pieniä haasteita on välillä henkilökunnan vaihtuessa, kun yhteistyön toimintatapa ei ole uudelle henkilölle tuttu. Yhteistyö on kuitenkin koko ajan elävä prosessi.
Hinnoittelu hakee muotoaan
Alkuvuosina Jan sai koko sadostaan könttähinnan. Sen jälkeen on käytössä ollut kiinteä kilohinta koko sadosta tuotteesta riippumatta. Nyt oli tarve muuttaa hinnoittelua, esim. jakaa satoa erilaisiin yksiköihin, koska tasahinta kaikista tuotteista ei ole ollut aina hyvä ratkaisu. Tavoite on, että tuottaja tulee toimeen ja toiminta on myös ravintolalle kannattavaa. Jan arvosti erityisesti sitä, että sopimus on selvä ennen kasvukautta ja huolta myynnistä ei ole. Sekä Ilja että Jan korostivat puheenvuorossaan, että heidän yhteistyömalliaan saa vapaasti kopioida tai käyttää inspiraationa muuallakin tuottajan ja ravintolan yhteistyön syventämisessä.
Härmän Rati kiipeää luomu edellä puuhun
Juha Ollila kertoi, miten hän loitsii ravintoa luomuraaka-aineista. Hän voitti Härmän Rati -ravintolallaan viime vuonna Luomu suomenmestaruuden korkeimmasta ruoan luomuosuudesta. Ravintola toimii Järvenpään Vanhakylässä Pohjanmaalta siirretyssä vanhassa kansakoulussa. Ravintola tekee lounasta ja toimii tilausravintolana. Lisäksi se tarjoaa majoitusta. Juhan esitys löytyy tästä.
Nopea siirtyminen luomuun
Vuosina 2013 – 2016 ravintolassa oli lounasbuffet, jossa
tarjoiltiin 2 lämmintä ruokaa, keitto ja 6-7 salaattipöydän tuotetta. Ruoka
tehtiin alusta saakka itse ja sitä tarjoiltiin 150-250 annosta päivittäin. Lihan
menekki oli valtava eikä toiminta tuntunut järkevältä. Kesällä 2016 alkoi
luomuun siirtyminen mm. tuottajien ja luomutuotteiden etsinnällä, uusien
tuotteiden kehittämisellä ja satokausiajattelun vahvistamisella. Parin
kuukauden kuluttua luomuaste olikin jo yli 90 %.
Seuraavan puolen vuoden aikana Juha hankki lisää ’hankalia’
luomutuotteita; esimerkiksi ruokaöljyjä, gluteenittomia tuotteita, sokerit ja
siirapit. Näiden myötä luomuaste saatiin nostettua alle vuodessa 96
prosenttiin. Tämän jälkeen reseptejä ja ruokalistoja viilattiin luomuosuuden
kasvattamiseksi edelleen ja nykyisin luomuaste onkin jo 99 %.
Luomutuotteiden hankinnassa oltava joustava ja luova
Juha Ollila kertoi haasteista luomuraaka-aineiden hankinnassa. Esimerkiksi lihan osalta varastoja on pitänyt kasvattaa. Juha hankkii tuotteita paljon suoraan tuottajilta. Kun esim. karitsaa tai kyyttöä on tarjolla, pitää niitä ottaa varastoon. Juha kertoikin varastojen arvon kasvaneen kahdesta kahteenkymmeneen tuhanteen euroon. Tuottajille ravintola voi olla hyvä asiakas. Kaikki ravintolan tarjoama liha on ylikypsää ja niinpä tuottaja voi myydä ruhon kalliit osat suoraan kuluttajille ja ravintola voi käyttää muut osat.
Paikalliset tuottajat toimittavat tuotteita etenkin kesällä, talvella käytetään enemmän tukkuja. Heinon tukku myy luomulihaakin. Ollila kehui etenkin luomutukkuri Tietäväinen foodsia. He kuulemma etsivät mitä vain ravintoloitsija osaa kysyä. Yleisesti ottaen luomun hintaero on kasviksissa pieni, mutta luomulihan hinta on kaksin-kolmikertainen.
Elävä lista, runsas salaattipöytä ja nollahävikki
Juha tekee lounaslistasta neljän viikon hahmotelman ja viikon listan, jotka elävät raaka-aineiden saatavuuden mukaan. Luomubuffetissa on tarjolla 2 lämmintä ruokaa (liha/kala + vegaani) ja keitto, 12-15 salaattipöydän tuotetta, omat leivät ja jälkiruoka. Salaattipöydässä tarjotaan salaatin ja tomaatin lisäksi mm. kausituotteita, pikkelöityä lanttua, porkkanaa, punajuurta, linssejä, oliiveja, härkäpapuja ja hernettä. Kaikki raaka-aineet on luomua, lukuun ottamatta villikalaa.
Härmän Rati on myös kehittänyt yhdessä Gobbas Gård -tilan kanssa uuden ammattikeittiöille suunnatun vegaanisen luomuhärkäpaputuotteen, jolla voi korvata soijaa, tofua ja kermaa ruoanlaitossa. Siitä voidaan valmistaa esim. kastikkeita, jäätelöä tai toffeeta. Nykyisin ravintolassa käy lounasasiakkaita 50-150 kpl päivittäin. Vaihtelu aiheuttaa Juhan mukaan pieniä haasteita, mutta käytännössä ravintolassa on päästy nollahävikkiin.
Turun keittiömestarit edistävät paikallista
ruokakulttuuria
Juha Pokka kertoi Turun keittiömestarit ry:n 12 vuoden tauon jälkeen jälleen järjestämästä Turku menu -kilpailusta. Kilpailun osallistujat valmistivat kolmen ruokalajin menun käyttäen paikallisia raaka-aineita; siikaa, sorsaa ja marjoja.
Juha Pokka Turun keittiömestarit ry:stä ja ravintola Karun Jere Saarinen kertoivat Turku menu -kilpailusta järjestäjän ja osallistujan näkökulmista
Kilpailulla haluttiin tuoda turkulaisille ravintoloille näkyvyyttä. Juha kertoi kilpailun taustasta; se on järjestetty ensimmäistä kertaa 1986 ja sen jälkeen yhteensä 7 kertaa. Tänä vuonna kilpailuun saatiin runsas osanotto, peräti 17 ravintolaa. Tuomaristossa istui huippukokkeja; Pekka Terävä, Hans Välimäki ja Per-Erik Silver. Sekä Juha että Jere korostivat kilpailussa vallinneen kilpailijoiden välillä poikkeuksellisen hyvän hengen ja yhteistyön olleen sujuvaa.
Japanilaista ruokaa turkulaisittain?
Kilpailun voittajaravintola Karun Jere Saarinen osallistui ensimmäistä kertaa kilpailuun ja kertoi kokemuksistaan. Hän esitti kysymyksen: ”Miten japanilaisessa ruoassa näkyy lähi- ja luomu?” ja vastasi, että kilpailuannoksen siika ja sinisimpukka olivat Ruotsista ja annoksissa käytettiin mm. paikallisia Mimi’s wasabi lehtiä ja kukkia. Jälkiruoan fermentoidut marjat olivat tietysti kotimaisia. Vain norilevä ja soija on tuotava kauempaa, koska paikallisesti niitä ei ole saatavilla.
Muutenkin ravintolassa käytetään kotimaisia lähituotteita. Jere mainitsi esimerkiksi Kyheröisen kananmunat ja kertoi olevansa kiinnostunut lisäämään paikallisia tuotteita. Tuottajat huomio; tuottajakontaktit kiinnostaa. Ravintolan tavoitteena on myös nollahävikki.
Riistaa kuluttajan lautaselle
Leena Erälinna Turun yliopiston Brahea-keskuksesta kertoi, millä edellytyksillä tarkastamatonta luonnonvaraista riistanlihaa voidaan myydä ja ostaa ravintoloihin ja kuluttajille. Se on ollut mahdollista hirven, peuran, kauriin, jäniksen, rusakon, kanin ja riistalintujen osalta jo vuodesta 2012. Riittää, kun riistan käsittelyyn käytetystä lahtivajasta on tehty elintarvikehuoneistoilmoitus ja omavalvontasuunnitelma. Leenan esitys on luettavissa tässä.
Mikäli riistan ostoa haluavalla ei ole suoria yhteyksiä metsästäjiin, voi esimerkiksi oivahymy.fi -palvelusta hakea toimijoita. Kun käyttää hakutoiminnossa vaikkapa sanoja lahtivaja tai metsästys, löytää halutulla alueella toimivia metsästysseuroja ja niiden yhteystiedot. Metsästäjien ja ravintoloiden yhteistyötä voisi varmasti syventää nykyisestä.
Monipuolinen kattaus luomu- ja lähiruoan puolesta
Luomua- ja lähiruokaa ammattikeittiöhin -päivässä nousi esiin hyviä esimerkkejä siitä, miten näiden osuutta on onnistuneesti lisätty ammattikeittiöissä. Kuulimme myös luomun ja lähiruoan positiivisista vaikutuksista eli perusteluita sille, miksi näiden käyttöä on hyvä lisätä entisestään. Kiitos kaikille osallistuneille ja toivottavasti esimerkit inspiroivat kaikkia toimimaan lähi- ja luomuruoan puolesta myös omissa toimissa!
Tuorlassa syyskuussa järjestetyssä seminaarissa käsiteltiin agrometsätalouteen liittyviä aihepiirejä monipuolisesti. Aihe selvästi kiinnosti – osallistujia oli lähes 100 ja Tuorlan auditorion jokainen istumapaikka oli käytössä!
Luomuviljelijä Stephen Briggs kertoi kokemuksistaan peltometsäviljelyn parissa Isossa-Britanniassa. Briggs viljelee siellä 250 hehtaarin luomutilaa, josta 52 ha on peltometsäviljelyä (hedelmäpuita yhdessä nurmen ja viljan, mm. puhdaskauran kanssa).
Luonnonvarakeskuksen tutkija Karoliina Rimhanen tarkasteli agrometsätalouden mahdollisuuksia globaalista näkökulmasta. Esimerkiksi monissa Afrikan maissa agrometsätaloudella on pitkät perinteet.
Niinikään Luonnonvarakeskuksesta saapunut tutkija Pirjo Yli-Hemminki pohti esityksessään kasvien vuorovaikutussuhteita. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon molempia osapuolia hyödyttävä sienijuuri, joka löytyy peräti 80-90 prosentilta viljelykasveista. Poikkeuksen muodostavat mm. lupiini ja tattari.
Arboristi Tiina Hopeakoski esitteli agrometsätalouteen soveltuvia jalopuita sekä niiden hoitoa ja hyödyntämismahdollisuuksia. Potentiaalisia lajeja omenan ohella ovat mm. pihlaja ja kataja.
Vanhempi tutkija Michael den Herder esitteli lopuksi agrometsätaloutta edistävän AFINET-verkoston toimintaa. Myös osallistujat pääsivät esittämään omia ideoitaan verkostolle.
Puheenvuorojen jälkeen oli aika siirtyä ulkoilmaan. Maataloustiimin vetäjän Jenna Ekmanin johdolla osallistujille esiteltiin Tuorlan tulevaa agrometsätalouden koealuetta. Agrometsä Oy:n Henri Lokki piti sienten ymppäysnäytöksen ja kertoi pakurin ja siitakesienen viljelystä. Ennen kotimatkalle siirtymistä osallistujat saivat maistella Tuorlan maistuvia pensasmustikoita.
Hankkeen Mehiläispäivä järjestettiin heinäkuussa Kemiönsaaressa Leena ja Risto Lehtomaan luona. Paikalle saapui lähes 30 mehiläisten ystävää. Tilaisuudessa kuultiin puheenvuoroja mm. pölytyspalveluista, mehiläisten avulla suoritettavasta tautitorjunnasta ja luomuhunajantuotannosta.
Leena Lehtomaa esitteli puheenvuorossaan Hembackan, tilan jossa tilaisuus järjestettiin. Kyseessä on Leena ja Risto Lehtomaan kesäpaikka, jossa harjoitetaan kesäaikaan myös pienimuotoista majoitustoimintaa. Mehiläispesiä on tällä hetkellä 10, joista osa on sijoitettu Sjölaxin kartanon maille.
Kotitarhan lisäksi Hembackan mehiläispesiä on sijoitettu läheisen luomutilan maille.
Sakari Raiskio Luonnonvarakeskuksesta kertoi
esityksessään pölytyspalveluista, mesikasvikesannoista ja mehiläisille
mieluisista kasveista. Mehiläistarhaajien kannattaisi vinkata viljelijöitä viljelemään
etenkin apilaa, mesikkää ja hunajakukkaa. Puhtaan kasvuston lisäksi mehiläisille
hyödyllisiä lajeja voi esimerkiksi lisätä siemenseokseen tai kylvää satokasvin
aluskasviksi. Apiloista puna-apila on
kaikkein heikoin mehiläiskasvi sen pitkänmallisen kukan vuoksi. Lajikkeista ”Selma”
on lyhytperäinen ja siten mehiläisille helpompi pölytettävä. Todistaakseen
mehiläisten vierailleen pölytettävässä satokasvissa, voi tarhaaja käyttää
apunaan siitepölyvärikarttaa. Lisää tietoa pölytyspalveluista on luvassa uudessa
SaLaPöly (Satoa ja laatua pölytyspalvelulla) –hankkeessa.
Sjölaxin kartanon isäntä Christer Jägerskiöld
kertoi yhteistyöstään Lehtomaiden kanssa. Lehtomaat ovat tuoneet kolme
mehiläispesäänsä Christerin luomupeltojen laidalle, jossa ne pölyttävät mm.
kuminaa ja härkäpapua. Mehiläisiä on näkynyt härkäpapupellossa runsaasti, mutta
mahdollista vaikutusta satoon on vaikea kahden vuoden kokeilun perusteella arvioida.
Härkäpavun ja kuminan ohella mehiläisille riittää pölytettävää viljelykiertoon
kuuluvassa valkomesikässä, aluskasviksi kylvetyissä apiloissa (mm. veri-) ja
ympäröivissä luonnonkasveissa. Christerin mukaan luomutilat ovat hyviä paikkoja
mehiläisille, sillä kasvinsuojeluruiskutuksia ei tehdä ja viljelykierrot ovat yleensä
monipuolisia. Ainoastaan kasvustojen niitot/murskaukset voivat aiheuttaa
häiriötä pölyttäjille.
Maistuvan kahvitauon jälkeen Leena Lehtomaa esitteli Varsinais-Suomen Mehiläishoitajat ry:n toimintaa. Yhdistys järjestää mm. peruskursseja, tutustumismatkoja ja kuukausittaisia kerhoiltoja. Paikallisyhdistys on Suomen suurin, ja myös uudet jäsenet toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi.
Hembackan hunajaa
Tommy Arfman Söderlångvikin kartanosta jakoi
kokemuksiaan mehiläispölytyksestä ja Prestop Mixin käytöstä omenatarhalla. Alun
perin 40 mehiläispesää on hankittu kartanolle 23 hehtaarin suuruisen omenatarhan
pölytykseen, mutta viimeisten 3 vuoden ajan mehiläisiä on hyödynnetty myös
siemenkotamädän torjunnassa. Mehiläispesiin lisätään joka ilta kukinnan ajan
Prestop Mix-sienivalmistetta ja mehiläiset kuljettavat aineen omenankukkiin
niitä pölyttäessään. Koska taudin oireet näkyvät vasta kuluttajan halkaistessa
omenan, ei viljelijä voi varmuudella tietää aineen tehosta. Verderan tekemien
tutkimuksien mukaan aineen vaikutus sadon laatuun olisi kuitenkin merkittävä.
Tommyn kokemuksen mukaan Prestop Mixin käyttö on helppoa ja mehiläiset tuntuvat
häiriintyvän aineesta vain hieman. Omenan kukinnan jälkeen omenarivien päässä
sijainneet pesät siirretään paikkaan, jossa mehiläisille riittää pölytettävää loppukesäksi.
Siirtelyyn käytetään trukkilavaa ja traktoria. Siirto rasittaa mehiläisiä
jonkin verran ja uuteen paikkaan totuttelu vie hetken aikaa. Tommyn mukaan
valtaosa omenatarhoista hyödyntää pölytyspalvelua, ja vain osalla tarhoista on Söderlångvikin
kartanon tapaan omia mehiläisiä. Prestop Mixin kaltaisia pölyttäjähyönteisten
levittämiä mikrobiologisia kasvinsuojeluaineita marjojen ja hedelmien
kasvinsuojelussa hyödyntävä viljelijä voi valita ympäristökorvauksen
lohkokohtaiseksi toimenpiteeksi puutarhakasvien vaihtoehtoinen kasvinsuojelu-toimenpiteen
ja saada siitä korvausta 500 €/ha.
Myös Kieloniemen Luomutilan yrittäjällä Lea Räisäsellä on kokemusta Prestop Mixin hyödyntämisestä. Kielonniemen Luomutilalla ainetta käytetään harmaahomeen torjuntaan mansikalla ja vadelmalla. Kokemukset ovat olleet hyviä ja marjojen laatu on parantunut selvästi Prestop Mixin käytön myötä. Tilan viherlannoituskasvustot koostetaan mehiläisiä ajatellen ja ne sisältävät mm. hunajakukkaa, mesikkää, alsikeapilaa, mailasta, timoteita ja nataa. Peltojen lisäksi myös tilan mehiläiset kuuluvat luonnonmukaisen tuotannon valvontaan. Eroa tavanomaisen ja luonnonmukaisen mehiläistarhauksen välillä Lea ei pidä kovin suurena – merkittävin ero lienee luomutuotannon tarkat kirjaamisvaatimukset. Luomumehiläisten talviruokintaan käytettävä luomusokeri nostaa jonkin verran tuotantokustannuksia, sillä luomusokeri on noin 3 kertaa tavanomaista sokeria kalliimpaa.
Risto Lehtomaa esittelee mehiläispesiä osallistujille
Tilaisuuden jälkeen osallistujille tarjoutui mahdollisuus tutustua Hembackan mehiläispesiin Riston johdolla. Tämän jälkeen halukkaat pääsivät vielä vierailemaan läheisessä Kimito Brewing-pienpanimossa. Panimon omistaja Jonas Sahlberg kertoi kuulijoille mm. kokemuksistaan hunajaoluen valmistuksen parissa. Hunajaolutkokeilu oli sen verran onnistunut, että jatkoa mehiläistuotteiden parissa seuraa hyvin suurella todennäköisyydellä myös tulevaisuudessa.
Kimito Brewing on valmistanut kolmen vuoden aikana yli 50 erilaista olutta.
Lämmin kiitos kaikille Mehiläispäivään osallistuneille!
Toivottavasti mehiläisille löytyy runsaasti mieluista pölytettävää alueellamme
myös tulevaisuudessa.
Kävimme kesäkuun viimeisenä perjantaina noin kymmenen hengen voimin tutustumassa saariston luomukotieläintuotantoon; Henttulan luomutilaan Velkualla ja SikkaTaluun Rymättylässä.
Henttula luomussa jo 90-luvulta
Aamupäivällä saavuimme Henttulaan ja aloitimme päivän pullakahveilla. Elina kertoi samalla tilastaan. Henttula on Elinan sukutila, joka on ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1544 ja jota Elina on viljellyt vuodesta 2005. Tilan siirsi luomuun Elinan isä Heikki jo 1990-luvun alussa. Tällöin tilalla tuotettiin monipuolisesti lypsykarjan lisäksi mm. perunaa, lanttua, porkkanaa ja pienessä määrin kasvihuonevihanneksia. Tilalla oli myös oma tilamyymälä.
Elina meni syksyllä 2000 opiskelemaan agrologikouluun
Hyvinkäälle, kun ei kertomansa mukaan keksinyt muutakaan. Tällöin hän ei vielä
ollut varma haluaako jatkaa tilan viljelyä vai ei. Samoihin aikoihin
Henttulassa oltiin siirtymässä emolehmätuotantoon kun vanha parsinavetta paloi.
Palossa menehtyi myös lähes koko karja.
Palon jälkeen Elinan piti päättää, haluaako hän jatkaa tilan pitoa vai tehdä jotain muuta. Hyvinkäällä oli hyvä opetus, Elina tapasi muita nuoria tilallisia ja kypsyi päätös jatkaa kotitilaa. Karjanpito piti kuitenkin aloittaa alusta. Henttulaan rakennettiin nopealla aikataululla uusi navetta ja vuonna 2001 Elina kävi Sukevasta 12-13 suomenkarjan hiehoa. Tilakaupat hän teki vuonna 2005.
Keskittyminen lypsylehmiin
Viljelyssään Elina on karsinut tilan toimintoja ja keskittynyt maidontuotantoon ja suomenkarjaan. Avomaanvihannesviljelyn hän lopetti luomuvihannesten hyvästä kysynnästä huolimatta, koska yhden ihmisen aika ei riitä liian moneen (puoliso käy töissä tilan ulkopuolella) ja vihanneslohkot oli aina viljelykierron vuoksi sijoitettu parhaiden nurmilohkojen keskelle, mikä häiritsi rehun tekoa.
Tilalla tuotetaan luomumaitoa, joka valitettavasti menee meijeriin tavanomaisena. Lähellä ei ole muita luomumaitotiloja, jotta keräily voitaisiin järjestää. On myös ollut puhetta, että luomumaitomarkkinat eivät vetäisi. Toisaalta esimerkiksi vuosina 2007-2008 oli maidosta pulaa, Valion juustola seisoi raaka-aineen puutteen vuoksi ja tuottajia kannustettiin lisäämään tuotantoa. Mainitusta maitopulasta ei mennyt kuin puoli vuotta, jonka jälkeen maidon hinta laski.
Osta vain kotimaisia maitotuotteita
Elinan sanoin: ”Jos kaikki kuluttajat ostaisivat kotimaista, tilanne olisi huomattavasti parempi”. Kuluttajana hyvä mahdollisuus tukea kotimaista ja kestävää tuotantoa on ostaa vain kotimaisesta maidosta valmistettuja luomutuotteita. Pakkauksista kannattaa tutkia tarkkaan maidon alkuperä. Markkinoilla on yllättävän paljon mielikuvaltaan kotimaisia maitotuotteita, jotka tosiasiassa valmistetaan ulkomailla.
Pienissä määrin Elinalla on myös raakamaidon suoramyyntiä
asiakkaiden omiin astioihin. Elinalla ei ole paloa maidon jatkojalostukseen, koska
tila työllistää nykyisellään täysin. Talvisin navettaan mennään aamulypsylle
5.45 ja iltalypsy loppuu 18.30. Kesäisin tilalla on Elinan lisäksi 1-2 alan
harjoittelijaa töissä.
Pääosin suomenkarjaa
Tilan karja koostuu pääosin suomenkarjasta; yksi kyyttö, kolme lapinlehmää ja 12 länsisuomenkarjaa. Lisäksi tilalla on muutama friisiläinen ja ayrshire. Yksi friisiläisistä on perua ajalta ennen navettapaloa eikä Elina halua luopua siitä. Lypsäviä on kaikkiaan hiukan alle 20, nuorkarjaa hiukan yli.
Enni Henttula (keskellä) esittelemässä Ronja -vasikkaa vierailijoille
Suomenkarjan sonnivasikat eivät kelpaa välitykseen, koska
lihakasvattajat eivät niitä pienen koon ja hitaan kasvun vuoksi kelpuuta.
Sonnit kuohitaan, kasvatetaan teurasikään tilalla ja häränliha myydään pääosin
suoraan tilalta vakioasiakkaille luomuna. Lihan myynnissä on paljon paperityötä
ennen ja jälkeen teurastuksen, mieluiten Elina keskittyisi vain viljelyyn ja
antaisi muiden hoitaa myyntityön. Osan eläimistä Elina myy naapureille, missä
eläimet ylläpitävät perinnebiotooppilaidunta ennen lihoiksi päätymistä.
Keskimääräinen maidontuotto on Henttulassa noin 6-7 tonnia
lehmää kohti. Erot karjassa on valtavat; kyyttö lypsää alle 4 tonnia,
lapinlehmät 4-5 tonnia, länsisuomenkarja 6-9 tonnia ja friisiläiset jopa 13
tonnia. Myös rehun syönnissä on eroja; lapparit haluavat matalan D-arvon rehua.
Ne saattavat välillä syödä olkea vaikka olisi parempaakin rehua tarjolla.
Karja syö pääosin säilörehua tilan pelloilta, joita Elinalla
on viljelyssä 32,5 hehtaaria. Lisäksi lehmille syötetään väkirehua – mm. viljaa
ja härkäpapua läheiseltä luomutilalta, luomurypsiä myssyfarmilta ja
luomumaituria. Kesäisin lehmät myös laiduntavat tilan lähipelloilla.
Nurmipainotteinen viljelykierto ja monipuoliset nurmet
Elinan viljelykierto on pääpiirteittäin seuraava: apilanurmi 4-5 vuotta – vilja – nurmen perustus suojaviljaan ja kokoviljasäilörehun teko. Tosin yhdellä lohkolla on esimerkiksi hyvin kasvava 8 vuotta sitten kylvetty rehumailanen, jonka seassa kasvaa montaa eri heinäkasvia. Elina on ajatellut että mitä sitä suotta kyntämään hyvin kasvavaa nurmea.
Kävimme katsomassa lohkoa, jossa oli tänä keväänä kylvetty kevätruisvehnä, ruisvirna ja Naturcomin Retu-kuohkeuttava rehuseos. Lohko oli kylvetty 25.4. ja sato näytti runsaalta. Korjuu oli tapahtumassa lähiaikoina. Ensimmäinen nurmisato tilan pelloilta oli jo korjattu ennen juhannusta. Satoa tuli noin 10-11, parhailta lohkoilta 13-14 paalia hehtaarilta.
Elina (vasemmalla) kertomassa rehuviljelyn kokemuksistaan
Alkukesän kuivuus vaikuttaa viljelyyn
Velkualla sataa usein melko vähän kevään ja alkukesän
aikaan. Tämän vuoksi Elina ei uskalla myöhästää kylvöjä ja savimailla oikea
muokkausaika on lyhyt. Usein kestää vain pari päivää kun pelto kuivuu liian
märästä liian kuivaksi. Virna kylvöseoksissa on hyvä tukahduttamaan
rikkakasveja kuten savikkaa ja juolavehnää. Rehuvirna on lehmille maittavampi,
mutta ruisvirnalla on syvemmät juuret ja se kasvaa paremmin vähillä sateilla.
Lanta kompostoidaan
Henttulassa navetassa käytetään turvetta kuivikkeena.
Lantakäytävä tyhjennetään Avantilla kesällä noin kerran ja talvella noin kaksi
kertaa viikossa. Lanta (sonta ja virtsa kuivikkeineen) laitetaan navetassa
olevaan jatkuvatoimiseen rumpukompostoriin. Mikäli lanta on kovin märkää,
sekaan lisätään olkea. Kompostori toimii kesällä kivasti, kovilla pakkasilla se
voi jäätyä.
Kompostointi tuhoaa rikkakasvien siemeniä, taudinaiheuttajat
kuolevat, lannan haju vähenee ja ravinteet muuttuvat kasveille
käyttökelpoisempaan muotoon. Kompostorista lanta kulkee ruuvilla ulos lantalaan,
jossa palaminen jatkuu kasassa. Valmis komposti on melko tasalaatuista ja
lantala tyhjennetään kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Lantaa
käytetään lannoitteena omien peltojen lisäksi läheisellä kasvintuotantotilalla,
josta myös osa rehusta tulee ja läheisellä luomupuutarhaviljelmällä.
Arvokasta työtä luonnon monimuotoisuuden puolesta
Nautakarjatalous on viime aikoina ollut paljon pinnalla
eläintuotannon kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi. On helppoa leimata maito- ja
naudanlihatuotteet ilmastolle haitallisiksi tuotteiksi. Joskus nostetaan esiin
karjatalous uhkana luonnon monimuotoisuudelle viitaten vaikkapa sademetsien hävittämiseen
rehusoijapeltojen tieltä.
On varmasti totta, että eläinperäisten tuotteiden
kulutustasoa olisi hyvä alentaa suomalaisesta keskiarvosta. Vielä tärkeämpää
olisi mielestäni tehdä ero eläintuotteen ja eläintuotteen välille ja suunnata
kulutus niihin tuotteisiin, joiden positiiviset vaikutukset ovat merkittäviä.
Karjatalous monimuotoisuuden turvaajana
Viimeisen sadan vuoden aikana perinnebiotooppien määrä on
romahtanut alle prosenttiin ja useimmat perinnebiotoopit ovat uhanalaisia. Kasvi- ja eläinlajistoltaan
perinnebiotoopit ovat monipuolisimpia luontotyyppejämme, ja siksi niiden
taantuminen on vakava ongelma.
Luomukarja on mitä parhain tapa ylläpitää perinnebiotooppeja
ja siten turvata luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Mitä enemmän rehu ja muut
tuotantopanokset ovat paikallisia tai lähialueilta peräisin, sitä vähemmän tuotantoon
kätkeytyy muualle ulkoistettuja haittavaikutuksia, kuten vaikkapa tuontisoijaan
perustuvassa eläintuotannossa sademetsien hävittämistä ja siten
monimuotoisuudenkin köyhdyttämistä.
Luomukarjataloudella lienee myös positiivisia paikallisia vaikutuksia viime aikoina paljon puhuttaneisiin hyönteisten ja lintujen määrän vähentymiseen. Alkuperäisrotujen kasvattaminen on itsessään teko geneettisen monimuotoisuuden ja kulttuurimaiseman puolesta ja siten myös paikallisen kulttuurin toivottavaa ja kestävää jatkumoa.
Itse uskon, että perinteiset tuotantomuodot (kuten
suomenkarjaan perustuva luomukarjatalous) on ruuantuotannon resilienssin
kannalta tärkeätä toimintaa. Mikäli ruoantuotanto perustuu suurelta osin muualta
tuotaviin ostopanoksiin tai optimaalisiin kasvuoloihin sopeutuneisiin eläinrotuihin
tai kasvilajikkeisiin, sitä herkempi se on esimerkiksi globaaleille
markkinoiden häiriöille tai vaikkapa ilmastonmuutoksen myötä yleistyville
poikkeuksellisille sääoloille.
SikkaTalussa lypsetään lampaita
Henttulasta siirryimme toiselle saaristossa sijaitsevalle
luomukotieläintilalle. Matkalla pysähdyimme ensin runsaasti luomu- ja
lähituotteita (mm. Henttulan lihaa & SikkaTalun maitotuotteita) myyvään
Livonsaaren osuuskauppaan lähiruokalounaalle. Lounaan ja kahvien jälkeen matka
jatkui kohti Rymättylää.
Rymättylässä vierailukohteenamme oli lammastila SikkaTalu.
Tilaa pyörittävät Alar ja Katja Sikka. He tapasivat 1992 Vehmaan
maamieskoulussa, olivat sen jälkeen muualla opiskelemassa ja töissä ja
aloittivat tilanpidon vuonna 2006. Luomuun pellot siirrettiin 2008 ja eläimet
muutaman vuoden päästä tästä. Katja kertoi, että luomuun siirtymisen vaikeus
oli ainoastaan siinä, että alkoi käyttää lampailla eri rehukauran toimittajaa ja
lisäsi vähän ikkunoita entiseen sikalaan rakennettuun lampolaan.
Katja Sikka (keskellä) kertoo SikkaTalun toiminnasta
Katja kertoi, että jonkinlainen luomumyönteisyys on heillä
ollut aina läsnä. Esimerkiksi jo Vehmaan kouluaikojen harjoittelupäiväkirjassa
hän kritisoi häkkikanojen oloja ja on samoin kummastellut kielenkäytön
muuttumista vuosien saatossa; aluksi puhuttiin myrkyistä, sitten
torjunta-aineista ja nykyään käytössä onkin termi kasvinsuojeluaine.
Monipuolinen elinkeino
SikkaTalussa on kokeiltu vuosien saatossa monenlaisia
elinkeinoja. Katja mainitsi tilan alkutaipaleelta mm. pässinpapanalannoitteen
kehitystyön, ponit ja lihakanit. Nykyisin toiminta on jalostunut ja keskittynyt
kolmeen ydinalueeseen: lammastuotteiden suoramyyntiin, perinnebiotooppien
hoitoon ja tutkimukseen.
Aluksi tilalla oli vain ahvenanmaanlampaita, joiden
teuraspaino on pieni, minkä vuoksi he alkoivat myydä tuotteitaan suoraan
kuluttajille. Myöhemmin tilalle on hankittu myös itäfriisiläistä maitolammasta,
tehty tuotekehitystyötä ja alettu jalostaa lampaanmaidosta jugurttia ja
jäätelöä. Jugurtti on juuri päässyt valtakunnalliseen jakeluun Keskon kautta. Uuhia
toimitetaan myös tutkimustyöhön Turun ja Oulun yliopistoille.
Tilalla on peltoa noin 80 hehtaaria, joista osa on
Lapilansaaressa. Perinnebiotooppeja lampaiden hoidettavana on noin 35 ha.
Laidunkausi kestää n. 5-6 kuukautta ja talvirehu korjataan mantereella
sijaitsevilta noin 40 ha pelloilta. Uuhia on 100-150, joista friisiläisiä n. 30
ja pässejä 13 kpl. 60 uuhta karitsoi vuosittain. 100 uuhta on Raisionlahden
ympäristössä ympäristönhoitotöissä. Valvonta vie runsaasti aikaa, koska lampaat
ovat etäällä tilasta, mutta valvonnassa on apuna tuttuja
paimenkoiraharrastajia.
Lypsy eläinten ehdoilla ja jatkojalostus tilalla
Katjan mielestä lampaanmaito on kiinnostava ja ihana tuote.
Siinä on tuplarasva ja enemmän kuiva-ainetta kuin lehmänmaidossa. Jos
esimerkiksi goudaa valmistaa lehmän tai vuohen maidosta, tarvitsee kiloon
juustoa noin 10 litraa maitoa. Friisiläislampaan maitoa tarvitaan 7 litraa,
ahvenanmaanlampaan maitoa riittää 5 litraa kiloon juustoa.
SikkaTalussa karitsat saavat juoda emojensa maitoa
alkukauden runsaimman maidontuoton ajan ja lypsy aloitetaan vasta 2 kk kuluttua
karitsoinnista. Lampaat lypsetään kaksi kertaa vuorokaudessa, kahdeksalta ja
kuudelta. Friisiläiset vaativat kaksi lypsyä ja ahvenanmaanlampaallakin se
lisää maidontuottoa noin 30 %.
Tilalle on hankittu vuohien lypsypöytä ja vanha lypsykone.
20 lampaan lypsy kestää noin vartin (itse lypsy) ja kaikkine oheistöineen
siihen menee noin tunti. Tavoitteena on saada eläinmäärää kasvatettua siten,
että lypsypöydän saisi täyteen (35 lypsylammasta). Lampaanmaito kestää
pakastuksen ja osa maidosta pakastetaan myöhemmin jalostettavaksi.
Lampolan liukuovea koristaa iso kuva ahvenanmaanlampaista
Laadukkaita tuotteita ja perinnebiotooppien hoitoa
Lampolaan on tehty elintarvikehuoneisto ja hankittu
tarvittavat laitteet maidon jalostusta varten. SikkaTalussa on valmistettu
jäätelöä vuodesta 2015 ja jugurttia vuodesta 2016 Utu-tuotemerkillä.
Lampaanmaito sopii molempiin erinomaisesti. Maidon voi käyttää tuotteisiin
kokonaan eikä lisäaineita tarvita.
Ahvenanmaanlampaan teurasikä vaihtelee 6-12 kk välillä ja
ruhopaino on yleensä noin 15 kg, hyvässä tapauksessa 18-19 kg. Risteytykset
kasvavat nopeammin ja isommiksi. Lihan suoramyynnin lisäksi tilalla on
yhteistyötä turkulaisen ravintola Gunnarin kanssa.
Ravintola ostaa aina kerralla kokonaisen ruhon ja käyttää
sen kokonaan annoksissaan. Mielestäni tämä käytäntö kuulostaa tuottajan
näkökulmasta hyvin toimivalta ja toivoisin käytännön yleistyvän muidenkin
ammattikeittiöiden osalta. Ravintola myös mainitsee lihan alkuperän
ruokalistallaan ja saa täten lisäarvoa valmistamalleen ruoalle.
Vierailu metsälaitumella
Tilavierailun lopuksi kävimme katsomassa lampaita läheisellä
metsälaitumella. Laitumella näimme myös perinteisiä rehuksi lehdestettyjä koivuja.
Osaa koivuista hyödynnettiin sienten kasvatukseen ennen niiden raivausta ja
alueen koivuihin olikin ympätty pakuria. Laitumella kasvoi myös harvinainen
suippuorapihlaja.
Katja kertoi heidän ensin kokeilleen puuston raivausta
laitumelta tekemällä itse metsätöitä talviaikaan. Se oli työlästä
työsaavutukseen ja laidunten pinta-aloihin nähden. Katjalla oli ollut
ennakkoluuloja koneellista puunkorjuuta kohtaan, mutta he olivat löytäneet
hyvän urakoitsijan, joka osasi harventaa laidunalueen puustoa toiveiden
mukaisesti ja Katja suosittelikin osaavien koneurakoitsijoiden käyttöä
laiduntenkin hoitohakkuissa.
Päivän päätteeksi pääsimme myös maistamaan Utu-jäätelöä.
Tarjolla oli vanilja- ja suklaajäätelöä. Söin tietenkin molempia, vaikka
tiukkaa teki. Suu olisi syönyt enemmänkin, mutta vatsa ei vetänyt. Täytyy siis
mainostaa, että jäätelöt olivat paitsi maukkaita, varsin täyttäviä.
Kiitokset kiinnostavista tilaesittelyistä Elinalle Henttulaan ja Katjalle SikkaTaluun kaikkien osallistujien puolesta!
Vierailimme huhtikuun alkupuolella Laitilassa tutustumassa Munax oy:n toimintaan ja samalla pääsimme tutustumaan Ulkonax oy:n ulkokanalaan ja -kanoihin. Munaxin toiminnasta meille kertoi markkinointi- ja viestintäjohtaja Lisa Savola sekä osakas – johtaja ja luomumunien tuottaja Juha Venno. Ulkonaxin toimintaa esitteli Juhani Torikka.
Yleisöpäiviä kananmunantuotannosta tiedottamiseen
Vierailun aluksi Juhani kuljetti meidät Munaxin pihasta
autenttisella Los Angelesista tuodulla koulubussilla (nykyisin munabussi)
lähellä sijaitsevaan Ulkonaxin ulkokanalaan. Bussi on hankittu tutustujien
kuljettamiseen pakkaamolta kanalaan Munaxin järjestäminä yleisöpäivinä.
Yleisöpäiviä järjestetään tiedotustarkoituksessa, koska monikaan kuluttaja ei nykyisin
tunne kananmunantuotantoa.
Ulkonaxin kanat pääsevät laiduntamaan vuoden ympäri
Juhani otti vetovastuun kotitilastaan noin 1,5 vuotta
sitten. Samoihin aikoihin hän perusti Ulkonax oy:n Topi Oikarin kanssa.
Toiminta on ollut ripeätä: Yritys perustettiin kesäkuussa ja kanala oli
toiminnassa jo tammikuussa. Kanalassa on viisi osastoa ja noin 25 000
kanaa ja kanalan toiminta on täysin automatisoitu. Tavallisesti kanalan hoitoon
riittääkin yhden ihmisen työpanos.
Munax oy toi ulkokanat Suomeen vuonna 2013. Nykyisin ulkokanoja on Suomessa noin 2 % kaikista kanoista. Ulkonaxin kanat ovat Nick Chick -rotuisia ja niillä on pääsy ulkotarhaan läpi vuoden. Kylmällä ilmalla ulkoilua helpottaa kanalan seinustalle rakennettu tuuliverkoin suojattu katos. Juhanin mukaan nokkimista ei kanoilla esiinny ja ne saattavat ulkoilla katoksessa vielä jopa -15 °C lämpötilassa. Syy ulkokananmunien tuottajaksi ryhtymiseen oli Juhanin mukaan kuluttajien kasvava kysyntä ulkokanojen munille. Ulkolaidunta kanoilla on käytettävissään yhteensä noin 12 hehtaaria, mutta käytännössä kanat laiduntavat vain osaa ulkotarhasta. Kanojen syömä gmo-vapaa rehu tulee Agrox oy:ltä Mynämäeltä.
Juhani Torikka ja Juha Venno katselevat Munax oy:n liikevaihdon kehitystä v. 2004 – 2017
Munax maksaa tuottajille reilun hinnan
Ulkonaxin vierailun jälkeen siirryimme Munax oy:n tiloihin
kuulemaan yrityksen toiminnasta. Yrityksen perustivat Janne Torikka, Hannu
Majander ja Juha Venno vuonna 2003. Yhtenä syynä oli kananmunien huono
tuottajahinta ja tahto lähteä kehittämään kananmunasta uusia heti valmiita
tuotteita. Juha Vennon mukaan tuottajan kuuluu saada se raha mikä hänelle
kuuluu ja Munax maksaakin noin 50 sopimustuottajaperheelleen alan parasta
tuottajahintaa. Yrityksen munamyynnistä saama raha palautuukin
kokonaisuudessaan suomalaiselle maaseudulle.
Monipuolinen tuotevalikoima
Munaxin tuotevalikoimaan kuuluvat perinteiset- (ns.
virikehäkkikananmunat, n. 60% kaikista Suomessa tuotetuista munista,
kananmunassa leima 3), vapaan- eli lattia- (31%, leima 2) , ulko- (2%, leima 1)
ja luomukananmunat (7%, leima 0). Munia myydään Laitilan kanatarha- ja kaupan
omilla tuotemerkeillä. Kananmunia Munaxilla pakataan tällä hetkellä noin 7
miljoonaa kappaletta viikossa.
Noin 20 % tuotannosta jalostetaan. Kananmunajalosteet
myydään Laitilan Proegg ja Munax -tuotemerkillä. Tuotteisiin kuuluu mm.
munavoi, salaattivalkuainen ja erilaiset proteiinismoothiet. Munax tuottaa myös
ammattikeittiötuotteita ja monet suuret ruokatalot käyttävät Munaxin kananmunia
ja munatuotteita tuotteissaan.
Munaxin kaksi valkuaispohjaista proteiinismoothieta. Kuva: Munax oy
Tiesitkö tämän kananmunista?
Keskustelimme myös kananmunien säilyvyydestä ja
säilytyksestä. Kananmunalle sopii säilytys viileässä tai huoneenlämmössä, mutta
lämpötilanvaihtelut eivät tee munalle hyvää. Kananmuniin leimataan
tuotantotavan ilmaisevan leiman lisäksi pakkaamisen yhteydessä parasta ennen
-päiväys, joka on 28 päivää muninnasta. Ihmettelin havaitsemiani eroja keitetyn
munan kuoren irtoamisessa milloin mitenkin ja sain asiantuntijalta vastauksen:
kuori irtoaa helpoiten 10 päivää vanhasta munasta ja samoin silloin, kun
keitetty muna on jäähdytetty kymmenasteiseksi. Suomalaiset syövät keskimäärin
12,2 kiloa munia vuodessa.
Munaxilla koko munaketju hallussa
Munax työllistää nykyisin noin 90 henkilöä. Juhan mukaan
heillä on huippuhenkilökunta ja työsuhteet ovat olleetkin pitkiä. Yrityksen
hallussa on koko ketju: oma tuotekehitys, myynti ja markkinointi, laatuosasto
ja logistiikka. Viennin osuus on vajaa 20 % liikevaihdosta. Yrityksen
sopimustuottajat sijaitsevat noin 100 km säteellä pakkaamosta. Yrityksen oma
rekka kuljettaa munat keskusliikkeisiin ja paluukyytinä kerää munat tiloilta.
Muoviset kennot kiertävät pakkaamolta kanaloihin ja takaisin pakkaamoon jätemäärän vähentämiseksi. Eri tyyppiset munat kulkevat erivärisissä kennoissa, jolloin sekaannuksen vaaraa ei ole. Pakkaamon katolla on oma aurinkovoimala tuottamassa energiaa pakkaamon käyttöön. Salmonellanäytteet otetaan päivittäin, jolloin munien salmonellattomuus voidaan varmasti todentaa.
Luomumunille ei kotimaassa nykyistä enempää kysyntää
Luomukanojen määrä on
ollut viime vuosina kasvussa ja tällä hetkellä Suomessa on Juha Vennon mukaan noin
300 tuhatta luomukanaa. Juhan mukaan luomumunia tuotetaankin tällä hetkellä
kysyntää enemmän. En tullut vierailulla kysyneeksi, tehdäänkö luomumunista
jalosteita muiden munien tapaan? Voisin kuvitella, että esimerkiksi
terveydestään kiinnostuneet kuluttajat olisivat innokkaita luomumunajalosteiden
kuluttajia (ks.esim. https://www.hs.fi/ruoka/art-2000006074314.html).
Monessa yhteydessä olen myös kuullut, että elintarvikeviennissä luomustatus on usein
ehdoton etu. Ehkä luomumunajalosteiden markkinoita voisi löytyä ulkomailta,
mikäli kotimaan kysyntä on vielä vähäistä?
Järjestimme helmikuussa infopäivän puutarhakasvien kemikaalittomasta kasvinsuojelusta. Päivän aluksi Anne Nissinen Luonnonvarakeskuksesta kertoi viljelykierron merkityksestä puutarhaviljelyssä kasvinsuojelun kannalta. Annen esitys löytyy tästä. Annen jälkeen Wilhelmiina Kallio Biotus Oy:stä kertoi Biotuksen biologisen tuhoojatorjunnan tuotevalikoimasta ja käyttömahdollisuuksista. Hän toi myös näytille useita tuotteita, kuten tarkkailun apuvälineitä, massatorjunnassa käytettävän liima-ansan ja uuden mallin Prestop mixin mehiläisavusteisessa levityksessä käytettävästä vektorilevittimestä eli vekottimesta. Wilhelmiinan esityksen löydät tästä ja Biotuksen tuotteisiin voit tutustua täällä.
Verdera Oy:n Tomi Pousi kertoi tilaisuudessa Verderan valmistamien biologisten tautitorjunta-aineiden käytöstä kasvihuoneissa, tunneleissa ja avomaalla. Esitetyt esimerkit torjuntatuloksista olivatkin vakuuttavia, voit tutustua niihin tarkemmin Tomin esityksessä tästä. Verderan tuotteista lisätietoa löydät täältä. Ville Korpelainen Luomumpi Varsinais-Suomi -hankkeesta puolestaan kertoi harson ja verkon käytöstä tuhoojatorjunnassa. Villen esitykseen voit tutustua tästä. Loppuyhteenvetona oli, että verkko sopii hyvin vihannesten tuhoojatorjuntaan ja verkon alta on esimerkiksi kaalilla saatu suurempia satoja kuin kemiallista tuhoojatorjuntaa käyttäen.
Villen puheenvuoron jälkeen kuulimme viljelijäpuheenvuoroja päivän teemoista. Mansikanviljelijä Ilmo Riski Sauvosta kertoi biologisen torjunnan kokemuksista omilla viljelmillään. Mervi Suni Ali-Marttilan tilalta esitteli marjan- ja hedelmänviljelyn luomukasvinsuojelun erityispiirteitä painottaen ennaltaehkäiseviä ja viljelyteknisiä keinoja sekä erilaisia tapoja hyödyntää luonnon ekosysteemipalveluja kasvinsuojelussa. Niistä esitys löytyy tästä.
Tutkimusagronomi Maria Pero Räpin koetilalta Köyliöstä puolestaan esitteli Apetit Ruoka Oy:n toimintaa ja kertoi vihannesviljelykokemuksista koetilalla. Apetit viljelyttää vuosittain noin 33 miljoonaa kiloa vihanneksia. Tuotanto on IP-tuotantoa. Luomuvihanneksia Apetitille viljeltiin vuonna 2017 yhteensä 320 tonnia, viime vuonna jo 610 tonnia. Maria valitteli, että luomuvihannesviljelijöitä ei oikein tahdo löytyä kysyntää vastaavasti. Räpin koetilalla tuholaisverkkoja oli ollut tuhoojatorjunnassa käytössä jo vuodesta 2013. Esimerkiksi lantun tuhoojia ei enää torjuttu kemiallisesti ja tänä kesänä verkon (0,6×0,6 mm silmäkoolla) alle oli menossa 3 hehtaaria porkkanaa. Syynä tähän oli mm. se, että sallitut kemialliset torjunta-aineet eivät enää tehoa porkkanakemppiin.
Päivän aikana kuulimme monipuolisia ja asiantuntevia esityksiä luomupuutarhatuotannossakin sallituista kasvinsuojelun menetelmistä. Kiinnostavaa oli myös kuulla, että tavanomaisessa tuotannossakin siirrytään entistä enemmän ’luomumenetelmien’ käyttöön käytännön pakosta. Marjan- ja hedelmänviljelyssä luomun osuus on Varsinais-Suomessa vaihtelevaa. Esimerkiksi Varsinais-Suomen mansikka-alasta vain 2,5 % on luomuviljeltyä, omena-alasta sen sijaan jo 16 % on luomuviljeltyä. Tämä on valtakunnallisestikin merkittävän suuri luomun osuus. Luomun kasvu onkin näillä molemmilla ollut vahvaa viime vuosina. Luomumansikan ala on kasvanut 50% vuosina 2014-2017 ja luomuomenan ala on vastaavasti kasvanut jopa 122% samana ajanjaksona.
Valitettavasti luomuvihannesten osalta tilanne Varsinais-Suomessa on varsin heikko. Avomaan vihanneksia tuotetaan Varsinais-Suomen alueella merkittäviä määriä ja suurilla pinta-aloilla, mutta luomuviljeltyjen vihannesten osuus on marginaalinen. Itse ainakin odotan innolla hedelmän- ja marjanviljelyaloilla jo nähtyä luomun osuuden vahvaa kasvua nähtävän lähitulevaisuudessa myös vihannesviljelyssä. Jos tavanomaisessa tuotannossa ’joudutaan’ tulevaisuudessa siirtymään enemmän luomumenetelmiin kasvinsuojelussa, ei luomuun siirtymisen kynnyksen luulisi enää olevan kovin suuri. Luomun myynti on kuitenkin jatkuvasti kasvussa (jo vuosien ajan) ja luomutuotteet ovat hinnaltaan tavanomaisesti tuotettuja arvokkaampia. Vihannesviljelijä, oletko jo harkinnut luomuun siirtymistä? Järjestämme mielellämme myös tässä hankkeessa toimintaa, mikä tukee luomuun siirtymistä. Jos sinulla on ajatuksia tai toiveita sen suhteen, mitä voisimme hankkeessa tehdä, älä epäröi ottaa yhteyttä.
Luomumpi Varsinais-Suomi ja Uutta kasvua luomusta – osaamisella kannattavuutta Satakuntaan -hankkeet järjestivät opintoretken jatkojalostusteemalla Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien alueilla sijaitseviin yrityksiin. Vierailukohteisiin kuului laaja-alaisesti elintarvikealan yrityksiä ja vierailuilla keskityttiin elintarvikkeiden jatkojalostukseen. Kohteet edustivat sekä luomu- että tavanomaista tuotantoa.
Tiistaina 5.2.2019 linja-auto lähti liikkeelle Turusta ja ajoi Rauman kautta Poriin, josta matka jatkui Kankaanpään kautta Etelä-Pohjanmaalle.
Honkajoen Panimo & Suupohjan Panimo, Isojoki
Ensimmäinen vierailukohde käsitti käytännössä kaksi yritystä. Honkajoen Panimo ja Suupohjan Panimo toimivat synergiassa Isojoen keskustassa kiinteistössä, jossa on aiemmin toiminut mm. lihajalosteyritys. Honkajoen Panimon yrittäjä Tuomo Tenhunen esitteli yrityksen kehityskaaren ja ainutlaatuisen tuotekavalkaadin. Honkajoen Panimon tuotanto ja myynti ovat tuplaantuneet toimintavuosien aikana ja tulevaisuudennäkymät ovat erittäin hyvät, nimittäin artesaanilimonadit ovat murtautumassa markkinoille.
Honkajoen Panimon päätuote on limonadit. Yritys valmistaa hauskalla twistillä kotimaisia, lisäaineettomia marjalimonadeja. Marjat tulevat pääsääntöisesti lähialueelta – tarkemmin ottaen muun muassa Lauhanvuoren kansallispuiston alueelta. Limonadeja on myynnissä valtakunnallisesti.
Tuotteiden visuaalisen ilmeen on suunnitellut ulkopuolinen mainostoimisto. Erottautuminen alalla on haasteellista, joten markkinoinnin ja myynninedistämisen ulkoistaminen on ollut panimolle kannattava ratkaisu ja molemmat osapuolet ovat voineet keskittyä ydinosaamiseensa.
Oluet pannaan pin-up -teemalla ja alkoholin tukkukauppa on limonadien valmistukselle luonteva ja hyvä lisä. Oluita on myynnissä isoissa marketeissa ympäri Suomen. Honkajoen Panimo on tehnyt yhteistyötä ulkomaisen panimomestarin kanssa tuotekehityksessä ja makumaailmojen valinnoissa. Tulevaisuudessa Tenhunen näkee alkoholittomien oluiden vahvistuvat markkinat ja suosion nousun, etenkin pääkaupunkiseudulla ja kaupunkikeskuksissa.
Honkajoen Panimossa on kiinnostusta luomutuotteiden valmistukseen. Haasteena yrityksessä nähdään luomuun siirtymisessä sen hankala byrokratia. Luomuun siirtymisessä yrittäjät uskovat ketjun eri toimijoiden yhteistyön kantavaan voimaan.
Panimon tuotekavalkaadiin kuuluu lisäksi siiderit ja tulevaisuudessa panimolta löytynee myös viskitynnyreitä.
Suupohjan Panimon yrittäjä Esa Kivioja kertoi panimonkiinteistön ”toisesta linjasta”. Suupohjan Panimo valmistaa sahtia ja muinaisoluita muinaisin menetelmin ja reseptein. Pullot saavat mystiset elementtinsä mm. Kalevalasta.
Yritys kuuluu Olu Bryki Raumin kanssa samaan yritysryppääseen. Suupohjan Panimon sahdeilla on kysyntää kaupunkikeskuksissa ravintolamyynnissä. Sahtia löytyy myös Alkosta. Suupohjan Panimo järjestää tasting-tilaisuuksia erilaisille seurueille.
Sahti on nimisuojattu ja käyttää EU:n määrittelemää APT eli aito perinteinen tuote-tunnusta perustuen erityiseen tuotanto- tai valmistustapaan.
Juustoportti Oy, Jalasjärvi
Juustoportilla nautimme lounaan ja kuulimme samalla perheyrityksen edustajan Niklas KeskiKasarin esittelyn yrityksestä ja erityisesti Welfare Quality®-maidosta ja vapaan lehmän maitotuoteperheestä. Vapaan lehmän maitotuotteet ovat Juustoportin kehittämä tuoteperhe ja meijeri on Euroopan ensimmäinen WQ-sertifioitu meijeri. Juustoportti on perheyritys ja se työllistää noin kaksisataa henkilöä, kesäsesongin aikaan sata enemmän. Yrityksellä on yli 50 vuoden tausta. Nyt Juustoportti tähtää Euroopan laajuisesti vastuullisuuteen ja Suomessa yritys on vahvasti lunastanut paikkansa maitotuotemarkkinoilla. Juustoportin brändi on korkealla monenlaisten kuluttajien keskuudessa.
Tuotanto on keskittynyt Jalasjärven meijeriin ja Etelä-Pohjanmaalle. Juustoportti käyttää tuotannossaan maitoa jopa 60 milj. litraa vuodessa, josta luomumaitoa noin 3 milj. litraa. Luomumaidon osuus on meijerin vastaanotetusta maidosta suurin. Kysyntää luomumaidolle olisi enemmänkin. Keski-Kasarin mukaan luomu on monien eri toimintojen summa ja (tuote)kehitystyö sen suhteen on suhteellisen hidasta verrattuna tavanomaiseen tuotantoon. Vapaan lehmän maito ja luomumaito eivät vertaile toisiaan vastaan, vaan kumpikin on toisenlainen, ennen kaikkea vastuullinen, vaihtoehto.
Welfare Quality eli WQ on maailmanlaajuinen eläinten hyvinvointia mittaava järjestelmä, joka perustuu vahvaan tieteelliseen näyttöön. Eläinten hyvinvointi on todennettavissa selkeästi. Juustoportin Vapaan lehmän maidon tuottajat sitoutuvat monin tavoin eläinten parempaan hyvinvointiin ja huolenpitoon. Hyvinvointia arvioidaan mittaristolla, johon kaikki tilat ovat sitoutuneet.
Vietävän hyvää –myymälä, Alavus
Vietävän hyvää on monen pienen toimijan yhdessä omistama lähiruokamyymälä Alavuden keskustan kupeessa. Yritys on toiminut tyhjilleen jääneessä meijerirakennuksessa viitisen vuotta ja viimeisen vuoden ajan toimitusjohtajana ja myymälävastaavana on toiminut retkiryhmänkin vastaanottanut Minna Ranta. Myymälän valikoimiin kuuluu laaja kattaus pien- ja lähituottajien tuotteita hilloista ja säilykkeistä myllytuotteisiin ja lihasta makeisiin. Pakasteesta löytyy niin marjoja kuin leivonnaisia myös suurkeittiöiden tarpeisiin ja kylmähuoneesta mm. juureksia ja maitotuotteita. Elintarvikkeiden ohella myynnissä on myös mm. kosmetiikkaa. Keskusliikevalikoimiin Vietävän hyvää teettää hilloja, sinappeja ja kalasäilykkeitä omalla Kotitilan-tuotemerkillään.
Pääosa tuotteista on peräisin lähiseudulta, mutta löytyypä hyllyistä myös mm. varsinaissuomalaisia ja satakuntalaisiakin tuotteita. Valikoimassa pyritään suosimaan tuotteita, joita ei tavallisista marketeista välttämättä saa. Osa tuotteista on päätynyt myyntiin tuottajien yhteydenoton kautta, osaan tuottajista myymälästä on otettu itse yhteyttä. Minna kehuu myymälän olevan hyvä testipaikka etenkin uudelle tuotteelle, sillä vilkas sijainti Tuurin kyläkaupan, PowerParkin ja Ähtärin eläinpuiston läheisyydessä sekä myymälässä järjestettävät tapahtumat ja maistatukset tuovat tuotteille näkyvyyttä ja asiakkaita kauempaakin Suomesta.
Alavuden Öljynpuristamo, Alavus
Samassa rakennuksessa Vietävän hyvää-myymälän kanssa sijaitsee viljelijöiden vuonna 1997 perustama ja tänä päivänä Hanna Yli-Kuhan johtama Alavuden öljynpuristamo.
Yrityksen kehittäminen on ollut 2010-luvulla määrätietoista: tuotantokapasiteetti on kolminkertaistettu uusien puristimien avulla, yritysilme uusittu, tuotevalikoimaa täydennetty ja pullot vaihdettu vaaleista tummiin. Seuraavaksi tuotantomäärää on tarkoitus edelleen kasvattaa, kunhan vain raaka-ainetta löydetään riittävästi. Toistaiseksi rypsi on hankittu pääasiassa lähiseudulta sopimusviljelijöiltä tai suorina ostoina, mutta hankintoja ollaan valmiita tekemään myös muualta Suomesta. Ehdoton edellytys on 100 % kotimaisuus. Luomun osuus tuotannosta on muutaman prosentin luokkaa, mutta menekin perusteella osuutta olisi varaa kasvattaakin.
Kaikki rypsi puristetaan kylmäpuristusmenetelmällä, jolloin kemiallisia aineita ei tarvita, eikä jätettä synny. Öljy myydään laadun mukaan elintarvike-, rehu- tai tekniseen käyttöön, puriste kotieläintiloille valkuaisrehuksi. Lajittelussa syntyvä lajittelujäte päätyy raaka-aineeksi paikallisiin lämpölaitoksiin. Yritys työllistää Hannan lisäksi neljä henkilöä. Myynti ja tuotanto ovat henkilöstön omissa käsissä, mutta markkinointia on ulkoistettu.
Hotelli-Ravintola Alma, Seinäjoki
Retkikunta majoittui vanhaan rautatieläisten taloon restauroituun Hotelli-Ravintola Almaan Seinäjoella. Puurakenteinen päärakennus on historiallisesti erityisen arvokas. Illallisen ohella ennakkoluuliton ja rohkea yrittäjä Heidi Ylikoski esitteli yritystoimintaa ja rakennuksen historiaa. Alman keittiössä käytetään paljon lähituottajien raaka-aineita.
Keskiviikkona 6.2.2019 matka jatkui kohti Pohjanmaata ja rannikkoa. Paluumatkalla yritysvierailuja oli vielä Kauhajoella.
RTC Granholm’s Oy Ab, Maksamaa
Granholm’s on toiminut 30 vuoden ajan ja on tunnettu hilloista ja marmeladeista. Hillot ja marmeladit ovat valmistettu tomaateista, omenoista, erilaisista metsämarjoista ja luomuviljellyistä marjoista. Metsämarjat ovat poimittu Pohjanmaan saariston metsistä ja luomumarjat tulevat pääasiassa Pohjois-Suomesta. Luomutuotteita yrityksellä on kolme. Hillot, marmeladit, hyytelöt, erikoistuotteet ja makeiset myydään suoraan asiakkaille. Makeiset kattavat noin 30 % yrityksen tuotannosta. Yritys työllistää yrittäjäpariskunnan lisäksi viisi henkeä.
Granholms’in tytäryhtiö Arctic Birch on yritys, joka on erikoistunut luomukoivunmahlan keräämiseen ja jalostamiseen. Koivunmahla kerätään käsin keväisin muutaman viikon aikana. Yrityksellä on keruuta varten 4000 hehtaaria luomusertifioitua metsää ja vuosittain mahlaa kerätään noin puoli miljoonaa kiloa. Luomukoivunmahlalle kehitetään jatkuvasti uusia reseptejä ja mahlaa on maustettu mm. hunajalla, koivuntuhkalla ja -lehdillä. Koivunmahla on lisäksi korkean lisäarvon raaka-aine erilaisiin tuotteisiin, kuten olueen, virvoitusjuomiin ja kosmetiikkaan.
Arctic Birch Oy:n luomukoivunmahlamarkkinat ovat Italiassa. Kaiken kaikkiaan jopa 95 % tuotannosta menee vientiin esimerkiksi Aasian maihin. Suomessa luomukoivunmahlaa on saatavilla osassa Keskon kauppoja.
Oy Linseed Protein Finland Ltd, Kauhajoki
Kaksikymmentä vuotta sitten perustetun Linseed Oy:n juuret ovat Kauhajoella. 2000-luvun taitteessa pellavanviljely oli vielä harvinaista ja yritys valmisti aluksi tuotteita teollisuuteen. Aktiivisen kehitys- ja koulutustoiminnan ansiosta pellavan viljelyalaa on saatu kasvatettua ja tällä hetkellä yrityksen gluteenittomia pellavatuotteita löytyy jo yli 800 liikkeestä ympäri Suomea. Valo24h- ja Lumina-tuoteperheet on suunnattu kuluttajille ja teollisuudelle tuotteita markkinoidaan FlaxseedFields-tuotemerkin alla. Suosituin yksittäinen tuote on Valo24h-sarjan mustikka-pellavarouhe, joka palkittiin Vuoden suomalaisena elintarvikkeena v. 2012. Luomutuotteita valikoimaan kuuluu yksi: puolukka-pellavarouhe. Tuotekehityksessä on hyödynnetty Foodwestin palveluita. Tuotteita viedään myös ulkomaille ja etenkin vientiä ajatellen tuotteille on hankittu FSSC 22000- ja EAC-sertifikaatit.
Yritys hankkii pellavan n. 40:ltä sopimustuottajalta, joista valtaosa sijaitsee Kauhajoen ympäristössä. Sääriskin vuoksi joukossa on myös muutama eteläsuomalainen viljelijä. Vastaanotetun pellavan mikrobiologinen laatu tutkitaan ja korkeasta laadusta maksetaan viljelijälle lisähintaa. Tuottajille järjestetään viljelijätilaisuuksia ja tarjotaan koulutusta ja neuvontaa. Lajike- ja siemenhankinnoissa tehdään yhteistyötä Boreal Kasvinjalostus Oy:n kanssa. Tällä hetkellä yritys työllistää 5 vakituista ja yhden osa-aikaisen työntekijän.
Yksi ruokalusikallinen rouhittua pellavaa vastaa kahta kalanmaksaöljytablettia! Pellava auttaa pitämään kolesterolitason normaalina ja se on vatsan toiminnalle hyväksi.
Valkoinen Puu Cafe & Shop, Kauhajoki
Valkoinen puu on mainio esimerkki kasvuyrittäjyydestä ja ennakkoluulottomuudesta. Lounaan ohella kuulimme markkinointipäällikkö Sirkku Ylikosken esittelyn yrityksestä. Rakennuksen ja yrityksen taustalla on vahvaa hanketoimintaa ja yhteisöllisyyttä.
Valkoinen puu on amerikkalainen herkkukahvila Kauhajoen keskustassa. Kahden ihmisen rakkaudesta ja loputtomasta luovuuden lähteestä syntynyt leipomo, kahvila ja sisustusliike tarjoaa kokemuksen kaikille aisteille. Sen omistajina ovat yhdysvaltalainen keramiikkataiteilija Mark Heidt ja tämän suomalainen vaimo sisustussuunnittelija-verhoilija Kirsi.
Valkoinen puu käyttää sekä Kauhajoen että Seinäjoen kahvila-ravintoloissaan lähialueen raakaaineita, kuten paikallisen viljelijän luomuspelttijauhoja, lähikylän kanalan munia, paikallisten marjatilojen tuotteita ja Hyypässä kasvanutta ylämaankarjan lihaa sekä Teuvalaista Laidun Herefordia. Reseptiikka saadaan Amerikasta ja ympäri maailmaa eri ruokaperinteistä.
Valkoinen Puu -kahvila on palvellut Kauhajoella kuusi ja Seinäjoella puolisentoista vuotta. Kasvuhakuinen yritys ei ole vielä valmis. Sirkku Ylikoski paljastaa, että kahvilan palvelukonseptia ollaan laajentamassa tämän vuoden aikana.
Riverhill’s Highland, Kauhajoki
Maatilayrittäjä Johanna Roto-Pukkila näki ensimmäistä kertaa skottilaista ylämaankarjaa 90-luvun lopulla Farmari-näyttelyssä. Tuolloin hän haaveili, että olisivatpa ne komeita omalla kylällä. Hihgland on naudan alkuperäisrotu, jonka ominaispiirteitä ovat suuret sarvet ja paksu turkki. Rotu on erittäin karaistunut ja tulee toimeen karuissakin olosuhteissa.
Jokimäen kylälle, Riverhill`s Highlandin tilalle ensimmäiset ylämaankarjan lehmävasikat tulivat vuonna 2004. Muutama niistä on yhä karjassa, nyt 15-vuotiaina emolehminä. Nyt tilalla on 15 emolehmää ja koko karjan pääluku on noin 60 eläintä. Kaikki vasikat kasvatetaan itse, joko teuraaksi tai jalostukseen omalle tilalle tai myyntiin.
Tilan kasvintuotanto siirtyi luomuun vuonna 2011. Valintaan vaikutti luomun ideologia, mutta myös luomutuki. Naudat siirrettiin luomuun myöhemmin, kun peltoalaa oli saatu lisättyä niin, että luomun vaatima rehuomavaraisuus täyttyi. Tilaa on kasvatettu muutamasta hehtaarista nykyiseen 80 ha:n peltoalaan. Peltolaitumien lisäksi naudoille on luonnonlaidunta ja perinnebiotooppeja yli 30 ha. Suurin osa pelloista kasvaa nurmirehua ja laidunta naudoille, mutta myös elintarvikekauraa on viljelty myyntiin.
Kaikki eläimet ovat ympäri vuoden ulkona, laitumilla on avoimet katokset säänsuojina, osin on myös metsälaidunta. Vieroitetut vasikat ovat seinällisessä katoksessa. Karjan rehustus muodostuu yksinomaan nurmirehusta ja laitumesta. Vieroitetuille vasikoille annetaan kilon verran päivässä luomuväkirehua. Säilörehun laatuun panostetaan; imettäville emoille ja kasvaville sonneille halutaan lypsylehmän rehun veroista säilörehua. Umpilehmille syötetään D-arvoltaan matalampaa rehua.
Ylämaankarja kasvaa hitaasti, teurasikä on noin 2,5- 3,5 vuotta. Vuosittain teurastetaan noin 10 nautaa. Teuraspainot sonneilla ovat 350-370 kg, parhaat 400 kg. Teurastus teetetään rahtina pienteurastamoissa, joko Ylistarossa (Hahtolan Liha) tai Ulvilassa (Tilateurastamo Vuorenmaa). Eläimet kuljetetaan teurastamoon itse trailerilla ja kaikki liha myydään tilalta suoraan pääosin kuluttajille, mutta myös ravintoloihin. Rekoon ei ole lähdetty, koska siellä on jo paljon lihanmyyjiä.
Lihalla ei ole luomumerkkiä, koska teurastamot eivät ole olleet halukkaita alihankinasopimuksiin luomusta. Markkinoinnissa kerrotaan, että tila on luomukotieläintila. Asiakkaat ovat pääosin Kauhajoen ympäristöstä.
Illansuussa retkibussi tiputti kunkin osallistujan takaisin lähtöpaikalleen Kankaanpään ja Turun välille. Kotiin viemisinä jokaisella oli kassillinen, jos toinenkin, herkullisia, pohjalaisia lähiruokatuotteita ja toivottavasti monta uutta ideaa varsinaissuomalaisen ja satakuntalaisen yritystoiminnan kehittämiseen. Kiitos kaikille kohteille mielenkiintoisen retken mahdollistamisesta!
Järjestimme tammikuun lopussa puutarhatuotteiden jatkojalostusta käsittelevän infopäivän Tuorlassa yhdessä ’Kuluttajat ruokatalouden keskiössä’ ja ’Uutta kasvua luomusta’ -hankkeiden kanssa. Yleisön määrästä päätellen aihe kiinnostaa laajalti.
Päivän anti olikin monipuolinen. Kuulimme Ville Korpelaisen katsauksen ruokatrendeistä liittyen puutarhatuotteiden jalosteisiin ja luomuun, Johanna Mattilan esityksen elintarvike- ja luomulainsäädännön ja vaatimuksista jalostustoiminnalle sekä useita puutarhatuotteiden jalostajien näkökulmia ja kokemuksia jalostustoiminnasta.
Outi Tamminen Kairoon Maatilatuotteesta esitelmöi pienimuotoisesta luomuvihannesten hapatusliiketoiminnasta yksityiskohtaisesti ja kattavasti liiketoiminnan kannalta, Juho Vainio Veljesten kurkuista kertoi tilan omien kurkkujen jalostuksesta perinteisellä menetelmällä suolakurkuiksi, Margot Wikström Suomen Artesaaniruoka ry:stä avasi inspiroivasti artesaaniruoan käsitettä ja mahdollisuuksia jalostajalle, Paula Achrén esitteli Paulan puutarhan polkua omenan jalostamisessa mehuiksi ja siideriksi. Lopuksi Petri Tamminen kertoi yrttejä jalostavan yrityksen Yrttipajan / Nordic Herbs oy:n tarjoamista mahdollisuuksista yrttien viljelijöille ja kerääjille.
Päivän eväät olivatkin laaja ja kattava tietopaketti jalostustoimintaa harjoittaville tai harkitseville yrittäjille. Päivän esitykset ovat luettavissa nyt myös tässä:
Ville Korpelainen, Katsaus markkinoihin ja kuluttajatrendeihin esitys
Johanna Mattila, Puutarhatuotteiden jatkojalostus – elintarvikelainsäädännön ja luomuvalvonnan näkökulma esitys
Outi Tamminen, Kokemuksia pienimuotoisesta vihannesten hapattamisliiketoiminnasta esitys
Juho Vainio, Avomaankurkuista hapankurkkuja nettisivut
Margot Wikström, Artesaaniruokaa marjoista ja hedelmistä esitys
Petri Koivisto, Yrttien tuottaminen jalostukseen nettisivut
Kiitos kaikille esiintyjille sekä yleisölle aktiivisesta osallistumisesta! Ja vielä; Tuorlan opiskelijaravintola Tähkä oli jälleen kerran pannut parastaan ja valmistanut päivän osallistujille maukkaan, päivän teemaan sopivan ja ruokatrendejä seurailevan lounaan. Listalla oli pinaattiohukaisia (luomu) puolukkahillolla, skoonen perunoita, marinoituja härkäpapuja (luomu), salaattia (luomu), ja päälle luomukahvia. Kiitos myös Tähkän väelle!
Tammikuussa järjestetty Luomumetsän mahdollisuudet -tilaisuus keräsi Ammattiopisto Livian Tuorlan opetusyksikön auditorioon runsaslukuisen joukon keruualueiden luomusertifioinnista kiinnostuneita. Illan puheenvuorot tarjosivat kuulijoille monipuolisen katsauksen luomukeruutuotantoon ja keskustelu tilaisuuden teemojen ympärillä kävi vilkkaana. Olipa paikalle saapunut myös Turun Sanomien toimittaja ja kuvaaja juttua tekemään. Tilaisuudessa esiteltiin myös Luomumpi Varsinais-Suomi -hankkeessa koottu luomukeruuohje. Ohjemateriaaliin pääset sivuston yläreunan valikosta ja tästä.
Andreas Heikkilän puheenvuoro käsitteli luomu- ja yleensäkin siementuotantoa koskevia vaatimuksia. Sertifioidun luomu- ja tavanomaisen siementen laatuvaatimuksissa ei ole eroja, vaan esimerkiksi samoja itävyysvaatimuksia sovelletaan molempiin siemenlaatuihin. Esityksessä käytiin yksityiskohtaisesti läpi merkittävimmän siemenviljelysten hylkäysperusteen eli hukkakauralöydösten vaikutuksia siementuotantoon. Hukkakauran saastuttamiksi todettujen lohkojen lukumäärä vaikuttaa siemenviljelyn jatkomahdollisuuksiin eri tavalla. Jos tilalla on yksi tarkkailulohko, siementuotanto on sallittu muilla lohkoilla kaikista kasvilajeista. Jos tilalla on kaksi tarkkailulohkoa, tilalla saa tuottaa siementä vain timoteista, puna-apilasta, rypsistä ja rapsista. Jos tilalla on kolme tai useampia tarkkailulohkoja kaikki siementuotanto on kiellettyä. Tila voi kuitenkin hakea painavista syistä poikkeuslupaa Ruokavirastosta tarkkailulohkojen lukumäärästä tuleviin rajoituksiin. Painava syy voi olla esimerkiksi lisämaiden, jotka ovat kunnan ylläpitämään rekisteriin merkitty hukkakauran saastuttamiksi, hankinta.
Sami Kivistö toi Hankkijan siemenliiketoiminnan terveiset. Hankkijalla nähdään siementuotantovaihtoehto kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi tiloille. Maksettava hinta tuotteista on kokonaisuutena kilpailukykyinen ja sadon markkinointi on varmaa. Lisäksi siementuotannossa pääsee hyötymään lisäyksessä olevien, uusien lajikkeiden paremmasta sadontuottokyvystä. Sertifioidun luomusiemenen markkinat kasvavat ja Hankkijalla on tarve löytää uusia luomusiementuottajia.
Jatkuva luomutuottajia puhuttava kysymys on luomutuotantoon sopivien lajikkeiden valinta – asiasta esitetään mielipiteitä sekä uusien että vanhempien lajikkeiden puolesta. EkoNu-hanke on vertaillut eri lajikkeita vuodesta 2012 lähtien. Torbjörn Lönnfors esitteli hankkeen tuloksia, joissa on saatu varsin selvä kuva lajikkeiden satoisuudesta luomuviljelyssä. Uusien ja uudehkojen lajikkeiden sadontuottokyky näyttäisi myös luomussa olevan vanhoja lajikkeita parempi. Ääritapausten eli vanhojen maatiaislajikkeiden tuotanto on kannattavaa ainoastaan niissä tapauksissa, joissa niistä valmistetuista tuotteista on saatavissa erikoishintaa.
Sampsa Heinosen esityksessä käytiin yksilöidysti läpi sertifioidun luomusiementuotannon kantasiemenvaatimuksia ja millä tavoin tuotettu sato tulkitaan täyttävän luomusiemenelle asetetut tuotantoehdot. Ehtoihin on tulossa EU:n uuden luomuasetuksen mukaan muutoksia mm. tavanomaisen siemenen käyttöehdot ja siirtymävaihe säädökset tulevat kiristymään. EU:ssa suunnitellaan lisäksi laajakantoisempia muutoksia luomulajikekäsitteeseen. Lisäysaineiston valinnassa viljelijöiden olisi jatkossa asetettava etusijalle erityisesti luonnonmukaiseen maatalouteen soveltuva kasvien lisäysaineisto. Asetus luo kaksi uutta tapaa tuottaa luomuun soveltuvaa lisäysaineistoa ”luomukasvinjalostus” ja ”luonnonmukainen monimuotoaineisto”. Uusilla menetelmillä tavoitellaan lisäysaineiston suurempaa heterogeenisuutta ja sen parempaa sopeutuvuutta erilaisiin kasvuoloihin.
Markku Tammi kertoi luomusiementuottajan puheenvuorossa monia mielenkiintoisia asioita siementuotannon käytännöistä. Tilan pito on aloitettu vuosikymmeniä sitten osa-aikaisena viljelynä. Menneistä ajoista tila on kasvanut huomattaviin mittoihin ja oleellisena osana tuotantoa on nykyisin myös tilan 78 000 broileria. Esillä oli mm. tilan käyttämä viljelykierto ja nurmien lopetuskäytäntö. Tärkeä viesti kuulijoille oli tuotannon ja viljelykierron huolellinen suunnittelu vuosiksi eteenpäin.
Viimeisessä puheenvuorossa Jaakko Laurinen Boreal Kasvinjalostus Oy:stä esitti näkemyksiä lajikkeiden jalostuksesta luomuviljelyyn. Vielä tähän mennessä luomuviljelyn tarpeita ei ole suuresti ollut eri kasvien jalostusohjelmissa mukana. Kasvinjalostaja näkee tämän kuitenkin selvänä puutteena, johon jatkossa tullaan panostamaan. Ongelmaksi nähtiin luomulajike vertailuaineiston puute. Jaakko Laurinen olikin kiinnostunut löytämään luomuviljelijöitä, jotka olisivat valmiita lajikekokeiden järjestelyihin tilallaan.
