Tervetuloa mukaan Luomumpi Varsinais-Suomen järjestämälle luomuhenkiselle viljelijämatkalle Etelä-Savoon ja Etelä-Karjalaan 31.3.-1.4.2022. Käymme tutustumassa mm. Malmgårdin panimoon, Luomuinstituuttiin, luomutiloihin Mikkelin seudulla sekä yövymme Hotelli Punkaharjussa. Ilmoittautuminen ja ohjelma on nyt avattu ProAgria Länsi-Suomen sivuille, jonne pääset tästä. Tarkemman ohjelman löydät tapahtumakalenterin puolelta.
Ilmoittautuminen on auki 24.3. asti ja mukaan mahtuu ensimmäiset 20 henkeä.
”Luonnonmukaisessa tuotannossa käytettävien viljelymenetelmin on säilytettävä maaperän orgaanista ainesta, lisättävä sen kestävyyttä ja monimuotoisuutta
sekä estettävä tiivistymistä ja eroosiota.” (Evira 2018)
Tämä tavoite on hyvin lähellä uudistavan viljelyn periaatetta, jossa myös on tavoitteena ylläpitää maan kasvukuntoa erilaisin keinoin, mutta myös pyrkiä parantamaan sitä. Vielä silloisen Eviran (2018) Luonnonmukainen tuotanto 1 – Yleiset ja kasvintuotannon ehdot -oppaassa luetellaan luomutuotannon menetelmiksi maan kasvukunnon ylläpidossa monivuotiset palkokasveja sisältävät viljelykierrot sekä luonnonmukainen lannoittaminen. Nämä ovat osa uudistavan viljelyn menetelmiä, mutta lisäksi löytyy pitkä lista muitakin keinoja maan kasvukunnon edistämiseen. Aihetta tutkii tällä hetkellä ainakin Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja Luonnonvarakeskuksen hanke Luomu 2.0 – Tutkittua tietoa ja käytännön malleja regeneratiivisen luomuviljelyn kehittämisen tueksi.
Ilmasto muuttuu ja sen seurauksena mm. maan vesitalouden hallinta, maan rakenteesta huolehtiminen, orgaanisen aineksen lisääminen maahan, monimuotoinen viljelykierto ja ravinteiden kierrätys lisäävät viljelyvarmuutta vaihtelevissa olosuhteissa, pitävät yllä luonnon monimuotoisuutta sekä voivat edesauttaa hiilen sitoutumista ja olla pidemmällä aikavälillä jopa taloudellisesti kannattavaa.
Pellon kunnosta huolehtimisessa ja talon rakentamisessa on paljon yhteistä. Jokainen tietää, että kellari tulvii, jos pihamaan ja perustusten vesienhallinnasta ei ole huolehdittu. Talon perustuksiin on tehtävä läpiviennit, jotta taloon saadaan juomavettä, likavedet saadaan ulos ja sähköä sisään. Samoin voi vielä pitkienkin aikojen jälkeen havaita jäljet, jotka jäävät, jos märkään betoniin painaa kädenjäljen. Näin myös vesi seisoo pellolla ja kulkee pintavaluntana, kasvit kärsivät kuivuudesta ja märkyydestä, jos maan rakenne ja vesitalous eivät ole kunnossa. Juurten ja lierojen luomat reiät toimivat läpivienteinä maaperässä, mutta märällä pellolla koneilla liikkumisesta seuraava tiivistyminen voi näkyä vuosienkin jälkeen ja estää jopa juuria tunkeutumasta maan läpi.
Kun pellon rakenne on päässyt pitkäaikaisella yksipuolisella viljakierrolla ja tiivistymien syntyyn johtaneilla viljelytoimilla huonoon kuntoon, voi sen kunnon parantaminen olla pitkäkin prosessi, joka kuitenkin onnistuessaan tuottaa hedelmää. Se voi vaatia alussa investointeja ojituksen kunnostamiseen ja investointina voidaan pitää myös heikompituottoisia kasvivalintoja viljelykiertoon, joilla kuitenkin voi olla oikein toimittuna rakennetta ja kasvukuntoa parantava vaikutus. Luomussa kierrossa mukana oleva nurmi hoitaa peltoa, mutta viljelytoimien ajoittamiseen täytyy tästä huolimatta kiinnittää huomiota tiivistymien välttämiseksi. Runsas ajaminen pellolla raskailla koneilla lisää aina riskiä maan tiivistymiselle, mikä korostuu luomussa mm. mekaanisen kasvinsuojelun tarpeena, nurmien uudistamisessa sekä lannoituksessa, jossa erilaiset lannat ovat viherlannoituksen rinnalla tärkeässä osassa.
Luomutiloille arkinen osa viljelykiertoa oleva nurmi on monelle perinteiselle kasvintuotantotilalle punainen vaate, jota ei pidetä vaihtoehtona kierrossa siitä huolimatta, että se mm. sitoo typpeä maahan seuraavalle kasville valittaessa seokseen typensitojakasveja. Typpeä voidaan sitoa maahan myös valitsemalla viljelykiertoon esimerkiksi hernettä tai härkäpapua. Yhdistettäessä nurmen kanssa jankkurointi oikea-aikaisesti voidaan tiivistymiä läpäistä syvemmältäkin maasta tehtäessä juurille kulkureittejä tiivistymien ohi.
Nurmien tiheät ja hienot juuristot parantavat muokkauskerroksessa maan rakennetta ja syväjuuriset lajit seoksessa auttavat ravinteiden ja veden otossa myös syvemmältä maasta samalla, kun ne varastoivat hiiltä syvemmälle maahan pysyvämpään muotoon. Hyvärakenteisessa maassa kuivaan aikaan veden kapilaarinen nousu tarjoaa vettä kasveille huonorakenteista maata pidempään ja toisaalta vesi pääsee virtaamaan maan läpi helpommin. Kasvit ottavat vettä maasta ja haihduttavat sitä myös osaltaan kuivaten maata sekä ehkäisevät ravinteiden valumista vesistöihin ottaen tehokkaasti ravinteita ja vähentäessään eroosiota ja siten pintavalunnan mukana kulkeutuvien ravinteiden määrää. Nurmesta jää myös runsaasti orgaanista ainesta maahan pidättämään vettä sekä ravinnoksi mikrobeille, jotka sitovat hiiltä pitkäaikaisiin muotoihin.
Monipuolisella viljelykierrolla on myös muita positiivisia vaikutuksia kuin vain maan kasvukunnon ylläpitäminen. Se tukee luonnon monimuotoisuutta tarjoten erilaisille hyönteis-, lintu- ja eläinlajeille elinympäristöjä. Valitsemalla kiertoon mettä tuottavia kukkivia kasveja voidaan tukea pölyttäjäkantoja. Luomusta pölyttäjille tekee otollisen myös, ettei pölyttäjien vahingoittamisesta tarvitse olla huolissaan, kun kasvinsuojeluaineiden käytön sijaan kasvinsuojelu tapahtuu mekaanisesti ja viljelykierrolla. Toisaalta tästä syystä joidenkin erikoiskasvien kuten rypsi/rapsin viljely voi myös olla vaikeaa tuhohyönteisten torjunnan haasteellisuuden vuoksi.
Viljelykierrolla voidaan siis myös hallita rikkapainetta. Tässäkin auttaa jälleen huolella perustettu ja säännöllisesti niitetty nurmi. Samoin monimuotoinen viljelykierto ja orgaanisen aineksen määrän lisäys maassa lisää maan mikrobiologista aktiivisuutta, vähentää tautipainetta ja parhaimmillaan myös tuhohyönteisten määrää tukien luontaisten vihollisten kantojen säilymistä. Kierrossa on kuitenkin aina huomioitava myös erikoiskasvien kuten rypsin/rapsin ja härkäpavun itselleen asettamat vaatimukset viljelyvälin pituudelle tautipaineen minimoimiseksi.
Kun maan kasvukunto on saatu kohentumaan, on edelleen tärkeää huolehtia sen ylläpidosta ja pyrkiä jopa entisestään parantamaan sitä. Tätä voidaan edesauttaa säilyttämällä monipuolinen viljelykierto. Kuten jo todettiin, monipuolinen viljelykierto ja sen mahdollistama runsas lajisto vähentävät tauti-, tuholais- ja rikkapainetta sekä vähentävät lannoitustarvetta. Ääriolosuhteiden aiheuttamat vahingot jäävät myös todennäköisesti vähäisemmiksi ja toiminta voi olla kannattavampaa.
Toinen maan kasvukuntoa edistä keino on orgaanisen aineksen lisääminen peltoon lannan, maanparannusaineiden tai biohiilen muodossa. Pidempiaikaisten vaikutusten saaminen voi vaatia toistuvia lisäyksiä. Myös maan ravinnetasapainosta on tärkeää huolehtia. Lanta tuo peltoon ravinteita samalla lisäten orgaanisen aineksen määrää. Tässä auttavat myös mm. kerääjäkasvit, jotka symbioosissa Rhizobium-bakteerien kanssa sitovat typpeä maahan kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Kun kerääjäkasvin annetaan säilyä talven yli muokkaamatta peltoa, sitoo se myös hiiltä, ravinteita ja maata vielä satokasvin korjuun jälkeen. Ympärivuotinen kasvipeitteisyys hyödyntämällä monivuotisia ja syyskylvöisiä kasveja mm. vähentää ravinteiden huuhtoutumista ja eroosiota, tasaa työhuippuja sekä lisää hiilensidontaa ja tehostaa maan kuivumista keväällä.
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä tulisi kiinnittää huomiota toimien oikea-aikaisuuteen. Hyvääkin tarkoittavat toimet voivat tiivistää maata ja pilata maan rakennetta, jos raskaalla kalustolla mennään liian märälle pellolle. Riski on suuri erityisesti keväisin ja tällöin tulisi malttaa kunnes pelto kantaa koneen, jos suinkin mahdollista. Myös rengaspaineisiin ja työleveyksiin sekä ajokertojen määrään on hyvä kiinnittää huomiota. Luomutuotannossa mm. rikkatorjunta vaatii monesti useita ajokertoja keväällä, mikä lisää maan tiivistymisen riskiä. Kevättöiden määrään ja rikkatorjunnan tarpeeseen voi pyrkiä vaikuttamaan valitsemalla viljelykiertoon mm. syyskylvöisiä kasveja ja jo useasti mainittuja nurmia tai muita monivuotisia kasveja.
Lopputulos onkin kokonaisuus erilaisia toimia ja valintoja, joita yhdistelemällä tilan tuotantosuunta ja tavoitteet huomioiden huolehditaan maan kasvukunnosta, ylläpidetään ja parannetaan sitä, jaetaan työtaakkaa pidemmälle aikavälille, saadaan lisää viljelyvarmuutta sekä pidemmällä aikavälillä jopa taloudellista hyötyä. Toimia voi valita tilan ja markkinoiden taloustilanteeseen sopivasti. Uudistavasta viljelystä tietoa on kerätty muun muassa e-opistoon sekä Carbon actionin sivuille. Omien lohkojen tilaa voi selvittää kävelemällä lohkolla erilaisissa olosuhteissa ja tekemällä havaintoja, käyttämällä apuna esim. OSMO-hankkeessa tuotettua MARA-korttia, viljavuusanalyyseillä eri maan syvyyksistä ja lohkon kohdista, NIR-analyysillä, peltoskannauksella, ilmakuvilla sekä seuraamalla lohkon satotasoja eri puolilla peltoa.
Viljelykierrosta on keskusteltu jo vuosia, mm. sen tärkeydestä kasvitautien ehkäisijänä ja esikasvihyödyistä. Ilmaston muutos on nostanut viljelykierron tärkeyttä esille yhä selkeämmin. Monesti viljelykierto tarkoittaa kuitenkin, että valitaan jokin öljy- tai palkokasvi katkaisemaan kevätviljakiertoa. Yksi näkökanta viljelykiertoon on valita kasveja niiden juuristoja ajatellen. Juuristoja on monenlaisia ja niillä on erilaisia ominaisuuksia maan rakenteeseen ja muihin kasveihin.
Juuristoja on matalia ja syviä, leveitä ja kapeita, paksuja ja ohuita, voimakkaita ja hentoja. Näiden lisäksi juuret tekevät yhteistyötä muiden eliöiden kanssa, kuten bakteerien, sienten ja muiden kasvien kanssa. Suurin osa kasveista esimerkiksi tekee yhteistyötä mykorritsasienten kanssa muodostaen sienijuuria, jolloin sieni auttaa kasvia ottamaan ravinteita maasta (mm. fosforia) ja kasvi luovuttaa puolestaan sokereita sienelle. Yleisesti tunnetumpi juurten symbioosi ovat Rhizobium-bakteerit, jotka kykenevät sitomaan typpeä ilmasta, jolloin bakteerit luovuttavat typpeä kasvin käyttöön ja kasvi luovuttaa jälleen sokereita bakteerien käyttöön. Tämä on pääasiassa palkokasvien ominaisuus. Näiden lisäksi kasvien juurista erittyy kemiallisia yhdisteitä, niin sanottuja allelopatisia yhdisteitä, jotka voivat toimia viestiminä muille kasveille tai haitata tai edistää muiden kasvien kasvua.
Kasvilajista ja jopa lajikkeesta riippuen kasvien juuristot kasvavat eri tavoin. On paalujuuria kuten rypsillä, rapsilla, sikurilla ja retikalla. On syviä juuristoja kuten puna-apilalla, tattarilla, ruokonadalla ja koiranheinällä. Lisäksi on hyvin hentoisia ja leveitä juuristoja kuten timoteilla ja raiheinällä. Jalostuksella on jossain määrin mahdollista kehittää kasvien juuristoja haluttuun suuntaan. Viljelijälle kasvien erilaiset juuristot antaa puolestaan mahdollisuuden valita maan rakennetta parantavia sekä hyvää esikasviarvoa antavia lajeja.
Yksi juurten tärkeimpiä tehtäviä on toimia ankkurina niin itse kasville kuin maalle, jossa ne kasvavat. Ne sitovat maata paikoilleen ja ehkäisevät eroosiota. Monivuotisten sekä syyskylvöisten kasvien juuret sitovat maata ympäri vuoden. Samalla maa myös kuivuu keväällä kasvipeitteetöntä peltoa tehokkaammin ja juuret sitovat maasta ravinteita, jotka muutoin huuhtoutuisivat herkästi sateiden tai talven valumavesien mukana. Kasvilajista ja lajikkeesta riippuu, kuinka myöhään syksyyn/talveen juuret pysyvät maassa aktiivisina.
Syväjuurisuudella on monia hyviä vaikutuksia maahan. Jo nyt vaikuttavat kuivuus- ja hellejaksoja yleistyneen myös Pohjoismaissa. Valitsemalla syväjuurisia kasveja pystytään hyödyntämään tehokkaammin myös syvemmällä maassa sijaitsevia vesivaroja. Valitsemalla nurmiseoksiin tai viljelykiertoon mukaan syväjuurisia seoksia lisätään samalla viljelyvarmuutta mahdollisia. Syväjuuriset kasvit pääsevät myös hyödyntämään ravinteita syvemmältä maasta sekä edistävät maan rakenteen muodostumista kuivattaen maata ja lisäten orgaanisen aineksen määrää myös syvemmissä maakerroksissa.
Paalujuuriset kasvit, kuten retikka, voivat auttaa maan kunnostuksessa läpäisten pohjamaan ja muokkauskerroksen välille tai äestys syvyyden alle muodostunutta anturaa, tiivistymää, ja auttaen näin muita ja seuraavia kasveja kasvattamaan juuria syvemmälle maahan. Myös mm. rypsillä ja rapsilla on tunnetusti paalujuuri. Kuitenkin tiivistymän ollessa voimakas, eivät rypsin ja rapsin juuret välttämättä kykene tiivistymää läpäisemään. Muita paalujuurisia kasveja ovat esimerkiksi öljyhamppu sekä toisinaan nurmissakin lisänä käytetty sikuri.
Typensitojakasvit voivat tuoda monenlaisia hyötyjä. Ensimmäisenä ajateltu hyöty on tietysti itse typensidonta, joka hyödyttää itseään typensitojakasvia, mutta myös sen rinnalla kasvavia kasveja sekä vielä seuraavana vuonna viljeltävää kasvia. Typensitojakasvit ovat mahdollisuus niin kotieläin- kuin kasvintuotantotiloille. Typensitojakasveilla on usein myös varsin voimakas juuristo, joka voi muokata maata ja niistä löytyy myös erittäin syväjuurisia lajeja.
Esimerkiksi typensitojakasvien kohdalla useat juurten positiiviset ominaisuudet yhdistyvät, vaikka haasteitakin toki löytyy. Nurmia kasvattavilla tiloilla on mahdollista valita seoksiin monenlaisia juuria ja kasvinviljelytiloillakin voi pohtia esimerkiksi alus- ja kerääjäkasvien mahdollisuutta, jos haluaa monipuolistaa kasvustoa ja kiertoa ottamatta nurmia mukaan. Eri kasvien juuret tuottavat erilaisia juurieritteitä, jotka vaikuttavat juuriston läheisyydessä mikrobiologiseen aktiivisuuteen sekä toisten kasvien kasvuun. Monimuotoisella juuristolla voidaan monimuotoistaa myös maan elämää ja esimerkiksi pienentää tautipainetta.
Eri kasvilajien juuristoja voit tarkastella Wageningen yliopiston materiaalipankissa. Voit selata kuvapankkia tai hakea kasvia latinankielisellä nimellä, mikä onnistuu helposti, kun kirjoitat haluamasi kasvin nimen esim. Googleen ja kopioit latinankielisen nimen esim. Wikipediasta ja liität sen materiaalipankin hakupalkkiin.
Juuristoista ja niiden vaikutuksesta maan rakenteeseen löydät tietoa myös esimerkiksi RaHa-hankkeessa tuotetusta Juuristotietopaketista.
Carbon Action on kerännyt kasaan tietoa mm. kerääjäkasveista ja juurista.
Ajankohtaisiin aiheisiin keskittyneet luomupäivät pohjusti luomun maatalouspoliittisia aiheita sekä ympäristöteemoja. Puhujina nähtiin monenlaisia asiantuntijoita tutkijoista kuin viljelijöistäkin. Ensimmäinen puheenvuoro annettiin kuitenkin IFOAM Organics Europen puheenjohtajalle Eduardo Cuocolle, jonka esityksessä pääpaino oli luomutuotantoalan kasvattamisessa. Suomi on kokoonsa nähden EU:n suurimpien luomutuottajien joukossa, vaikka kattaakin vain 2 % Euroopan luomuviljelyalasta. EU:n tämän hetken tavoite on nostaa kansalliset luomualat 25 % vuoteen 2030 mennessä, mikä ei tule olemaan liian helppoa, mutta Cuoco uskoi vakaasti tämän onnistuvan. Hän näki markkinoiden ohjauksen tärkeänä keinona ja ehdotti mm. julkisen puolen elintarvikehankintoihin luomutuotteiden osuutta.
Susann Rännäri (Luomuliitto) esitteli tulevan CAP27 vaikutuksia luomuun. Myös Rännäri korosti markkinoiden vetävyyttä ja julkisen puolen markkinaohjausta edellytyksinä luomutuotannon kasvulle. CAP27 on vielä kesken myös luomun osalta. Rännäri kuitenkin nosti esille joitain osin vielä avoimia, mutta todennäköisiä kohtia:
Luomun vaikutuksesta luonnon monimuotoisuuteen oli puhumassa Johan Ekroos, agroekologian apulaisprofessori Helsingin yliopistolta. Luomu lisää mesipistiäisten määrää niin lohkotasolla kuin alueellisesti. Samoin luomupelloilla on havaittu laajempi lajikirjo kuin tavanomaisilla lohkoilla. Tähän voi kuitenkin vaikuttaa tuotannon muoto ja intensiivisyys. Intensiivisimpien luomutilojen lajikirjo ei välttämättä merkittävästi eroa tavanomaisesta tuotannosta. Myös pitkään luomussa olleilla tiloilla voi olla löydettävissä monimuotoisempi lajisto kuin vasta aloittaneilla luomutiloilla tai tavanomaisilla tiloilla.
Kiinnostavina ajatuksina puheenvuorosta jäivät myös rikkakasvien luonnon monimuotoisuutta rikastava vaikutus sekä sarka- ja avo-ojien tärkeydestä peltojen monimuotoisuudelle. Yksivuotiset rikkakasvit eivät välttämättä tuota merkittävää uhkaa esimerkiksi viljapelolla, mutta voivat toimia ravintokasveina ja suojana pölyttäjille sekä muille hyönteisille. Samoin sarka- ja avo-ojat toimivat suojana, talvehtimispaikkoina sekä ravinnonlähteenä monille hyönteisille, myös tuhohyönteisten luontaisille vihollisille.
Tuomas Mattila puolestaan pohdiskeli kynnön vaikutusta pellon rakenteeseen ja toimivuuteen. Erityisesti hän kehotti pohtimaan muokataanko lainkaan ja kuinka syvältä, jos muokataan. Kynnöllä, kuten muillakin muokkausmenetelmillä, on omat etunsa ja ongelmansa. Positiivisina ominaisuuksina mainittiin mm. pinnan kuohkeuttaminen, tautien, rikkakasvien juurten ja siementen sekä kasvitähteiden hautaaminen syvemmälle maahan. Toisaalta ongelmien lista oli vähintäänkin yhtä pitkä: parhaiten kestävien murujen hautaaminen, vesitalouden äärevyyden lisääminen, huokosten katkominen, pohjamaan tiivistäminen, lierojen tappaminen, mikrobiaktiivisuuden laskeminen ja jossain määrin myös hiilen vapautumisen voimistaminen.
Mattila oli havainnut jo yhden kyntökerran aiheuttavan kyntöanturan muodostumisen. Maata tiivistävää vaikutusta voidaan kuitenkin vähentää käyttämällä traktorissa paripyöriä ja valitsemalla kevyet koneet. Kyntösyvyyttä kannattaa myös pohtia. Onko tarpeellista kyntää 15 cm syvemmälle? Nurmen päättämiseen ja rikkojen torjuntaan kyntäminen voi olla tehokas keino, jos torjunta muutoin tarkoittaisi useita äestyskertoja (ajokertoja). Toisaalta kyntäminen on hidasta ja kynnöksen tasaaminen kylvökuntoon voi myös vaatia useamman ajokerran. Kynnössä menetetään myös pintamaan orgaaninen kerros, joka suojaa maata.
Marja Pulkkinen, Ruokavirastosta, toi terveisiä luomuvalvonnan tulevaisuuden suunnitelmista. Ympäri Suomea on kantautunut Ruokavirastonkin tietoon epäyhteneväiset ohjeistukset ja käytännöt Ely-keskusten välillä. Tähän olisi tarkoitus tuoda muutosta luomuasetuksen uudistuksen yhteydessä. Samalla kiinnitetään myös koko luomukentän yhtenäiseen tiedonkulkuun ja ohjeistukseen. Luomutuotannon määrien kasvun ja tuotekentän monipuolistumisen myötä myös paperisesta asioinnista pyritään pääsemään eroon ja siirtämään asiointi sähköiseksi. Pulkkinen korosti, että valvonnan tarkoitus on toimia yhteistyössä tuottajien kanssa heidän tukena varmentamassa luomutuotteiden aitoutta.
Luomutuotanto tuo omat haasteensa viljelylle liittyen mm. tauti- ja rikkapaineeseen sekä kasvun aikaisuuteen. Boreal kasvinjalostus Oy on lähtenyt selvittämään lajikkeidensa sopivuutta luomutuotantoon. Tästä oli kertomassa Borealin jalostaja Sanna Grönroos. Tähän mennessä kokeissa oli havaittu joitain eroja mm. kauran lajikkeiden välillä myöhäisten ollessa satoisimpia ja aikaisten laadultaan parhaita. Koeasetelma, joka jäljitteli luomun viljelykiertoa, on useampivuotinen ja vielä kesken, joten lisää tuloksia on vielä odotettavissa. Monivuotisessa kokeessa pystytään testaamaan myös sääolosuhteiden vaikutuksia. Boreal toivoo myös luomuviljelijöiltä ajatuksia luomulle tärkeiden ominaisuuksien testaamiseen. Ideoiden syntyessä voit olla yhteydessä Sanna Grönroosiin.
Luomupäivien viimeisenä esittäytyi Suutalan mansikkatila, joka myy mansikkansa itse tilalta sekä toripisteissä, lähialeen kaupoissa ja REKO-ringin kautta. Viimeisempänä työhuippuja on tullut tasaamaan myös mansikan pakastaminen ja sen myynti pakasteena. Tilan tuotantovolyymin kasvu on nostanut esille markkinoinnin tärkeyden, jotta tuotanto ja myynti pysyvät tasapainossa. Markkinoinnin avulla asiakas tunnistaa tuotteen ja ostaa toistekin. Markkinoinnissa pyritään tuomaan esille asiakashyötyjä eli tuotteen arvomaailmaa. Tämän osalta korostuikin asiakastyytyväisyyden lisäksi työntekijöiden tyytyväisyys, jota tilalla pyritään pitämään yllä. Työntekijöiden tyytyväisyys heijastuu tuotteiden hyvänä laatuna ja positiivisena ilmapiirinä. Somemarkkinoinnissa haastavaksi on osoittautunut työn kausiluonteisuus, joka heikentää näkyvyyttä, kun seuraajien ja postauksien määrä sesongin ulkopuolella vähenee.
Myös Suutalan esitelmässä nousi esille luomupäivien aikana useasti puhuttanut aihe luomun hinnoittelusta ja sen mahdollisesta korkeammasta arvosta asiakkaalle. Päivien keskeisimmät teemat pyörivät kestävyyden, monimuotoisuuden ja markkinoiden kehityksen ympärillä. Kaikki luomupäivien jaetut esitykset löydät täältä.
Luomutuotannossa valvonta on merkittävässä osassa tuotettaessa erikoistuotteita, joiden alkuperästä halutaan varmistua. Pääsinkin seuraamaan kahden kotieläintilan luomutarkastukselle. Päivän tiloilla kasvoi niin emolehmiä, kanoja, erikoiskasveja kuin luomusiementäkin. Oma tavoitteeni oli syventää ymmärrystäni luomutilan toimista, tavoitteista ja toiminnan vaatimuksista. Tilalle saavuttaessa ilmapiiri oli rento ja keskustelua käytiin arjen tapahtumista, perheen kuulumisista ja kasvukauden haasteista. Helppo ei tämä kasvukausi ollut monille luomuviljelijöillekään. Muun muassa ohrasta voi tulla luomutiloilla pulaa ja kuuma sekä kuiva heinäkuu kuritti märän kevään takia myöhään kylvettyjä kasvustoja.
Rentoa luomutarkastusta tilan toiminnan tueksi
Luomutarkastukset etenivät varsin jouhevasti, kun tarvittavat tositteet lisäysmateriaaleista, rehuista, lannoitteista, pesuaineista ja muista löytyivät omalta paikaltaan mapista, kirjanpidoista oli huolehdittu ja luomu- ja eläintenhoitosuunnitelmat olivat järjestyksessä. Mappien kasassa pitämisessä auttoi näidenkin tilojen kansioista löytyvä kansilehti, joka sisälsi kaikki tarkastuksessa läpikäytävät osiot. Aikaa tarkastukseen kotieläintilalla sai kuitenkin varata, kun kaikki käytiin huolellisesti läpi. Käydessämme tutustumassa tilojen eläimiin ja lohkoihin, saimme ihastella erittäin siistejä emolehmien aitauksia, monimuotoisia nurmia, hyväkuntoisia kanoja sekä metsäisiä kanojen ulkoilualueita.
Seuratessani tarkastusta jäin miettimään, että loppu viimeksi mikään tosite, kirjanpito tai suunnitelma ei ollut turha vaan kaikella oli tarkoituksensa. Tositteista on tilankin helppo tarkistaa, että ostettu siemen, rehu tai pesuaine varmasti soveltui luomukäyttöön. Kirjanpito on jo itsessään edellytys maatilallakin, jotta toiminta on suunniteltavissa eteenpäin, vältytään yllätyksiltä ja varastot ja talous pysyvät hyppysissä. Huolella tehdystä suunnitelmasta on puolestaan helppo tarkistaa, että kaikki luomuviljelyn vaatimukset täyttyvät. Tavoite onkin, ettei mitään tarvitsisi tehdä vain luomun takia, vaan toimitaan hyvien tapojen mukaisesti ja luomu on tuotantomenetelmiin liittyviä valintoja.
Huolta jatkuvista muutoksista ehtoihin
Tarvittavat luomuvalvonnan ohjeet, liitteet ja lomakkeet löytyvät Ruokaviraston sivulta (https://www.ruokavirasto.fi/tietoa-meista/asiointi/oppaat-ja-lomakkeet/yritykset/luomun-lomakkeet-ja-ohjeet/). Selvästi luomutarkastukselta kantautui kuitenkin luomutuottajien huoli tulevasta luomuasetuksen uudistuksesta, jonka pitäisi tulla voimaan jo alkuvuodesta, mutta sen vaikutuksista ja mukanaan tuomista uudistuksista ei vieläkään ole selvää käsitystä. Luomutuottajia huolettaakin, annetaanko heille riittävästi aikaa sopeutua ja valmistautua muutoksiin, ja ovatko uudistuksen mukanaan tuomat vaatimukset toteutettavissa nykyisillä tuotantomäärillä ja -suunnilla.
Luonnonvarakeskus järjesti Jokioisilla jo perinteeksi muodostuneen erikoiskasvien tutkimuspäivän. Tällä kertaa teemana oli ”Palkokasveja pellon parhaaksi ja pataan”. Teeman mukaisesti paikalla olleet pääsivät tutustumaan mm. härkäpapu, makealupiini, herne, kumina ja pölyttäjäkasvi kokeisiin sekä seoskasvustokokeisiin. Sateinen toukokuu ja kuiva kesä olivat tuoneet monille kokeilla haasteita, ja kokeiden kasteluunkin oli jouduttu turvautumaan.
Maatalous tulee muuttumaan
Tapahtuman aluksi Sari Peltonen, ProAgria Keskusten liitosta, avasi tulevaisuuden maatalouden näkymiä. Merkit viittaavat siihen, että kasvinsuojeluaineiden käyttöä tullaan vähentämään ja aineita poistuu jatkuvasti sallittujen listalta. Tähän suuntaan ohjaa mm. elintarvikkeiden jalostajat sekä kuluttajat valinnoillaan. Tärkeäksi välineeksi kasvinsuojeluun tulevat monipuolisemmat viljelykierrot. Samalla tämä monimuotoistaa maataloutta. Satotason säilyttämiselle ja parantamiselle tärkeänä tekijänä nähdään myös maan kunnosta, vesitaloudesta ja rakenteesta huolehtiminen.
Biostimulanteista ja seoskasvustosta tukea kasvuun
Heikki Jalli, Luke, kertoi Hukka-hankkeen kokeesta, jossa tutkittiin mm. biostimulanttien, seosviljelyn ja kasvinsuojeluaineiden mahdollisuuksia. Lopullisia tuloksia tämän vuoden kokeesta saadaan vielä odottaa, sillä sadonkorjuu on vasta edessäpäin. Biostimulanttien tehosta ja eroista kaivataan lisätietoa. Ennestään on jo tiedossa, että käsittelyajankohta vaikuttaa suuresti tehoon, sillä ruiskutus tulisi tehdä jo hieman ennen stressin alkua. Aiempina vuosi on myös havaittu härkäpavun hyötyvän hernettä enemmän lannoituksesta.
Pitkällä kukkajatkumolla positiivinen vaikutus pölyttäjien määrään
Pölyttäjäystävällisistä kasveista ja SaLaPöly-hankkeesta kertoi Sakari Raiskio, Luke. Loppukesän sää ja ravintokasvien määrä vaikuttavat voimakkaasti seuraavan vuoden pölyttäjien määrään. Syksyn kukkajatkumo voidaan turvata kasvattamalla myöhään kukkivia kasveja kuten tattaria, myöhäisiä öljykasveja, auringonkukkaa tai hunajakukkaa myöhäistetyllä kylvöllä. Kevään ravintokasvien määrää voidaan lisätä puolestaan varhain kukkivilla syysöljykasveilla.
Pölyttäjäystävällisillä kasveilla monipuolisuutta viljelyyn
Pölyttäjille aavikkona näyttäytyviä suuria viljalohkoja voi monipuolistaa esimerkiksi pölyttäjäkaistoilla, joihin kylvetään pölyttäjien ravintokasveja. Mesikasviseoksia voi sekoittaa itse tai ostaa valmiina. Mesikasvisiementä voi kuitenkin olla haastavaa saada ja ulkomaisten mesikasviseosten riskinä ovat vieraslajien leviäminen pelloille. Haaste onkin saada suomalainen mesikasvien siementuotanto kasvamaan.
Toinen keino monipuolistaa yksipuolisia lohkoja ovat aluskasvit. Tällöin tulee kuitenkin pohtia pääsatokasvin pölytystarve, jotta aluskasvi ei ryöstä pölyttäjiä pölytystä tarvitsevalta pääsatokasvilta.
Kuminan geenihankkeella lisää kestävyyttä tuholaisia vastaan
KuminaGeeni-hankkeen kokeita hoitanut Ville Toivonen, Luke, esitteli villikuminaa kasvattaessaan kohdanneita haasteita, joita olivat vähäinen siemenen lähtömäärä, vaihteleva itävyys, villikuminan vähäinen sato, vaihteleva kukinta-aika ja optimaalisten kasvu- ja itämisolosuhteiden epävarmuus. Hankkeen tavoite on löytää villikuminasta ominaisuuksia, jotka lisäisivät kuminan kestävyyttä mm. kuminakoita vastaan. Kuminakantoja oli lähtöjään 28, joista kuluneena kesänä menetettiin 4. Haasteista huolimatta kuminakantojen ominaisuuksista vaikuttaisi alustavasti löytyvän toivottuja ominaisuuksia.
Uusia palkokasvilajeja ilmaston lämpenemisen myötä viljelyyn
FutureCrops2.0-hankkeen palkokasvien ja tattarin seoskasvustokoetta esitteli Kirsi Raiskio, Luke. Tattaria (Aiwa), hernettä (Matilda), härkäpapua (Sampo), sinilupiinia (Boruta), soijaa (Lauelma) ja linssiä oli kylvetty sekä puhtaana että seoskasvustona lohkolle. Tästä havainnoitiin niin maanpäällistä kuin -alaistakin kasvua. Seoskasvustoja siemenmääriä oli laskettu tavanomaisesta. Soija oli nauttinut kesän kuumudesta, mutta lupiini ja linssi olivat jääneet hyvin mataliksi. Sadonkorjuu oli vasta edessäpäin.
Seuraavalla sinilupiinin lajikekokeella Marjo Keskitalo, Luke, esitteli lajikkeet Borutan, Sonetin ja Kurantin. Sinilupiini viihtyy karkeassa ja köyhässä maassa, jossa on matala pH. Luken saviset koekentät saattavatkin osin olla selitys matalaksi jääneelle kasvulle. Sinilupiinin etu on sen korkea valkuaispitoisuus. Parhaat sadot kokeesta vuodesta riippuen ovat vaihdelleet 1800-2500 kg/ha välillä.
Rivisekaviljelyllä monimuotoisuutta kasvustoon
Riviseosviljely on otettu jo käyttöön maatiloilla mm. Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Menetelmän kylvö- ja korjuutekniikasta kertoi Matts Nysand, Luke. Riviseosviljelyssä satoa voidaan saada kahdesta kasvista ja samalla vilja voi hyötyä palkokasvin rinnalla typensidonnan lannoitusvaikutuksesta. Kasvit voidaan kylvää samalla kerralla tai eriaikaisesti. Yksi tapa on mm. kylvää syysvilja ja keväällä palkokasvi. Myöhemmin kylvettävän kasvin suojaksi voidaan puimuriin asentaa sukset, jotka painavat kasvin terien alle. Tässä on kuitenkin riskinä, että sukset vaurioittavat myöhemmin puitavaa kasvia. Vaihtoehto on myös korjata sato rehuksi.
Värikasveista seoskasvustoina moneen käyttöön
BioColour-hankeen kokeessa esillä oli härkäpavun sekaan kylvettyjä värikasveja, joita esitteli Marjo Keskitalo, Luke. Värikasvien tuotanto on vielä vähäistä, mutta tarvetta luonnollisille väreille synteettisten rinnalle on. Kasvattamalla värikasveja seoksena pyritään saamaan kasvustolle myös muuta hyötyarvoa luoden samalla värikasville suojaisa kasvuympäristö. Tavoite olisi korjata päällyskasvista satoa ilman, että värikasvi varjostuu liikaa.
Kokeessa on mukana koiruoho, ahdekaunokki, kamomillasaunio, siankärsämö, keltamatara, nokkonen ja mesiangervo. Näistä saadaan erilaisia vihreän, kellertävän, harmaan, sinisen, mustan ja punaisen sävyjä. Toisin kuin värimorsinko, voidaan tämän kokeen kasvit kuivata käsittelyä odottamaan, sillä niiden fenoliset yhdisteet kestävät säilytystä. Tavoite tutkia, miten kasvit soveltuvat tuotantoon ja teolliseen prosessointiin. Värikasveille on myös muita käyttökohteita esimerkiksi niiden lääkinnällisten ominaisuuksien kautta.
Pölyttäjäpäivän järjestivät yhteistyössä Luomumpi Varsinais-Suomi ja EcoStack -hankkeet sekä Suomen mehiläishoitajien liitto. Tilaisuus koostui luento-osuudesta eli esityksistä, joita oli mahdollista seurata niin paikan päällä kuin etänä sekä maastokäynnistä Tuorlan alueella. Päivän aikana kuulimme pölyttäjien tilanteesta Suomessa, kasvinsuojeluaineiden vaikutuksesta pölyttäjiin, pölytyspalvelun mahdollisuuksista sekä pölyttäjien huomioimisesta viljelyssä. Kentällä saimme havainnoida Tuorlan pölyttäjäystävällisiä kasvustoja sekä tutustua pölytyspalveluun ja mehiläistarhaukseen.
Pölyttäjät huomioitu CAPissa 2023-2027
Päivän aloitti Sari Peltonen (ProAgria Keskusten liitto / EcoStack -hanke) kertomalla EcoStack-hankkeesta ja tiloilla nykyisin tehtävistä monimuotoisuustoimista (mm. monilajiset kaistat, kukkivat kasvustot, kerääjäkasvit, kasvipeitteisyys, maisematason monimuotoisuus jne.) ja siitä, mitenpölyttäjiä on huomioitu valmisteilla olevassa CAPissa.
Tulevassa CAPissa ympäristökorvauksen valinnaisiin tilakohtaisiin toimenpiteisiin on tulossa kolme pölyttäjiin liittyvää valinnaista toimenpidettä: pölytyspalvelut, pölyttäjien ravintokasvit ja pölyttäjähyönteispellot. Pölytyspalvelut -toimenpiteessä tilalla hyödynnetään pölytyspalveluita tai tarhataan itse mehiläisiä, pölyttäjien ravintokasvit -toimenpiteessä viljelykierrossa on vähintään 1 ha lohkolla pölyttäjien ravintokasveja (öljykasvit, tattari, kumina, härkäpapu, herne, hamppu, morsinko, marjat ja hedelmät ym.) ja pölyttäjähyönteispellot on vähintään 0,3 ha kokoinen vuosittain perustettava väh. 70% mesikasveja sisältävä seos. Sarin esitys löytyy täältä.
Ilmastonmuutos ja elinympäristöjen köyhtyminen pölyttäjien uhkana
Eeva-Liisa Korpela, SML (Suomen Mehiläishoitajain Liitto ry.), kertoi pölyttäjien tilanteesta Suomessa. Esitys saatavilla tässä. Perinnebiotooppien määrän pieneneminen on vähentänyt mm. mesipistiäisten määrää. Tämän lisäksi ilmastonmuutos siirtää kasvien elinalueita ylöspäin, jolloin on mahdollista, että kasvien ja niitä käyttävien hyönteisten elintila pienenee tai loppuu.
Kukkajatkumo takaa ravintoa pölyttäjille läpi kauden
Pölyttäjät kattavat kaikki kukilla käyvät hyönteiset, jotka siirtävät siitepölyä kukista toisiin kukkien pölyttymistä tehostaen. Näistä mesipistiäiset (kimalaiset, mehiläiset, erakkomehiläiset) ovat tärkein pölyttäjien ryhmä. Pölyttäjien ravinnon saannin läpi kesän mahdollistava kukkajatkumo voidaan turvata kasvattamalla eri aikaan kukkivia pölyttäjien ravintokasveja.
Monimuotoinen viljelykierto on yksi keino turvata kukkajatkumoa apiloiden, rypsin/rapsin, härkäpavun ja tattarin sekä puutarhakasveista mm. herukan ja pensasmustikan ollessa hyviä ravintokasveja. Ravintokasvien lisäksi tärkeitä ovat pesäpaikat, joita ovat mm. avoimet hiekkatörmät, kuolleet puut/kelot sekä mehiläispesät. Monimuotoisella pölyttäjälajistolla saadaan paras pölytystulos.
Kasvinsuojeluaineita päätyy siitepölyyn ja edelleen pölyttäjiin
Lotta Kaila Helsingin yliopistolta on tutkinut kasvinsuojeluaineiden vaikutusta pölyttäjiin. Tutkimuksessa kerättiin mehiläisten kuljettamaa siitepölyä, josta selvitettiin kasvinsuojeluaineiden määrää. Siitepölystä löydettiin erilaisia hyönteis- ja tautiaineita, mutta ei välittömästi tappavia määriä. Kasvinsuojeluaineille altistumiseen vaikutti mm. pölytettävä kasvi sekä mahdollisesti sää. Kasvinsuojeluaineet saattavat vaikuttaa esimerkiksi kimalaisten aivotoimintaan ja heikentää näiden ruoanhankintakykyä.
Pölytyspalvelun avulla suuremmat sadot
Pölytyspalvelua oli esittelemässä Nora Mäntysaari, joka on pölytyspalelua tarjoava mehiläistarhaaja. Hänen n. 80 pesää on sijoitettu eri puolille Etelä-Suomea kuten Loimaalle ja Vantaalle. Pölytyspalvelulla voidaan saada rypsiltä keskimäärin 24 % sadonlisä, joka vaihtelee ympäristön pölyttäjien määrän mukaan. Puutarhapuolella pölyttäjien merkitys sadontuottoon tunnetaan jo hyvin. Noran esitys löytyy täältä.
Suurimpia uhkia pölyttäjille pölytyspalvelussakin ovat ympäristön yksipuolistuminen, ilmastonmuutos sekä kasvinsuojeluaineet. Mäntysaaren mukaan aloitettaessa pölytyspalveluyhteistyötä mehiläistarhaajaa kiinnostavat erityisesti kasvilaji ja -lajike, pölytettävä pinta-ala, lohkojen sijainti, ympäristön kasvit, kasvinsuojelutoimet sekä pesien tarpeen pysyvyys. Pitkälle jalostetut lajikkeet hyötyvät usein pölytyksestä vähemmän ja pölytettävästä kasvista riippuen pesiä tarvitaan usein 1-2 kpl/ha. Viljelijät ovat puolestaan usein kiinnostuneita vaadittavasta yhteydenpidon määrästä, mahdollisesta mansikan harmaahometorjunnasta, mehiläisille kylvettävistä kasveista sekä pesien vuokran ja hyödyn suhteesta. Suomessa mehiläisten pääsatokasvi on yleensä metsävadelma.
Pölyttäjäystävällisissä kasvivalinnoissa huomioitava monia seikkoja
Ennen maastokierrosta Sakari Raiskio, Luke (Luonnonvarakeskus), kertoi, miten pölyttäjät voidaan huomioida viljelyssä pölyttäjäystävällisillä kasvivalinnoilla. Kasvivalinnassa voidaan huomioida mm. kukinta-ajankohta. Pölyttäjäystävällisiä kasveja viljeltäessä tulee kuitenkin huomioida riittävän pitkä viljelykierto, etteivät kasvitaudit muodostu ongelmaksi. Samoin on huolehdittava, ettei ravintokasveista pääse muodostumaan rikkakasveja. Tästä esimerkkinä mesikkä, joka päästessään siementämään saattaa muuttua ongelmaksi.
Tavoitteita mesikasville ovat alhaiset panokset, vaivattomuus, pitkä kukinta, eikä se saisi rajoittaa seuraavaa kasvia. Pölyttäjäystävällinen kasvi voi olla myös aluskasvi, kuten valkoapila, joka jatkaa kukintaa pitkään. Myös kylvön ajoituksella voidaan pidentää kukinta-aikaa esimerkiksi kylvämällä hunajakukka myöhästytysti. Sakarin esitys löytyy tästä.
Pölyttäjäkasveja on saatavilla myös valmiina seoksina
Maastokierroksella Ville Korpelainen esitteli Tuorlan opetustilan pölyttäjäystävällisiä kasvustoja. Ensimmäiselle lohkolle oli kylvetty erilaisia seoksia (Maanparannus Diana, Mesi- ja pölytyspelto, Pölytys Diana, Hunajakukka), mutta kuiva alkukesä oli hidastanut taimettumista ja kasvua. Paikalla olijat keskustelivat mahdollisista seosvaihtoehdoista ja kylvötekniikoista.
Myös öljy- ja nurmikasvit tarjoavat ravintoa pölyttäjille
Pelloilta löytyi myös syysöljykasveja sekä sinimailasta, apiloita ja muita mesikasveja sisältävää nurmea. Lisäksi puutarhaopiskelijat olivat kylväneet erilaisista kukista koostuvan pienen seoskasvuston, joka kukki mahtavassa väriloistossa.
Mehiläispesät lisäävät marjojen ja omenan satoa Tuorlassa
Maastokierroksen lopuksi pääsimme tutustumaan mehiläishoitaja Veikko Mustalahden mehiläispesiin ja niiden viereiselle Tuorlan hedelmä- ja marjatarhalle tarjoamaan pölytyspalveluun. Puutarhassa kasvaa noin 70 aaria pensasmustikkaa ja noin 2 ha omenaa, jotka kummatkin hyötyvät merkittävästi pölytyspalvelusta. Tarhaa hoidetaan tavanomaisesti, koska omenan päälajike Lobo on herkkä omenaruvelle ja kaupallinen tuotanto vaatii omenaruven kemiallista torjuntaa.
Viileä huhti-toukokuu oli luvannut pölytykselle vielä hyvää, sillä se mahdollistaa kukinta- ja pölytyshuippujen yhtäaikaisuuden. Pitkät helteet saattavat kuitenkin haitata mehiläisten toimintaa, sillä mehiläisille sopiva lämpötila on alle 23 °C. Lopuksi kiinnostuneimmat pääsivät vielä tutustumaan pesiin lähietäisyydeltä.