Kilpiän luomutilalla, Lohjalla järjestettiin jankkurointiin (maansyväkuohkeutus ja maanparannus) keskittynyt pellonpiennartapahtuma 22.8.2024 klo 9–11. Tilaisuus oli kaikille avoin ja keräsikin jankkuroinnista kiinnostuneita paikalla noin 30 hengen joukon. Kilpiän tila sijaitsee Lohjalla Pusulassa, Töllin kylässä. Tilaa isännöi Tuomas Mattila ja tilan juuret periytyvät vuoteen 1910, jolloin se on lohkottu Mattilan kantatilasta. Tilalla toteutetaan perinteisen maanviljelyn lisäksi myös yksityistä koetoimintaa.
Tilaisuuden avasi Annika Söderholm-Emas, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:stä. Tämän jälkeen aamukahvien lomassa tilan isäntä Tuomas Mattila kertoi lyhyesti Kilpiän tilasta ja sen toiminnassa. Periaatteena tilan toiminnassa ovat mm. ilmastonmuutoksen hillintä, kestävä kehitys, maankasvukunnon ylläpito ja puustoinen viljely.
Osallistujat pääsivät tekemään kuoppatestejä. Kuva: Outi Haalijoki
Jankkuroinnin eduista ja hyödyistä Mattila mainitsi, että ”jankkuroinnin etuja on maan kuohkeuttaminen syvältä ilman, että maa kääntyy. Sillä pystytään myös vähentämään maan tiivistymiä ja pintavaluntaa, maan vesi- ja lämpötalouden edistäminen sekä tiivistymien poistuminen. Jankkurointi vaatii viljelykierron suunnittelua ja myös ajankohdalla on väliä”.
Ennen lohkolle siirtymistä käytiin osallistujien kesken keskustelua omien tilojen kokemuksista jankkurointiin liittyen asioista, joihin viljelijä itse pystyy vaikuttamaan viljelyssä ja joihin vaikuttaminen tilalla ei ole mahdollista tai vaikuttamine on erittäin haastavaa. Osallistuja listasivat asioiksi, joihin vaikuttaminen oli mahdollista mm. viljeltävät lajikkeet ja peltojen kunnon. Sen sijaan ympäristötekijöihin, kuten sääolosuhteet, peltojen maalaji ja kaltevuus, vaikuttaminen on erittäin haastavaa tai mahdotonta. Osaan näistäkin tekijöistä on viljelijällä kuitenkin mahdollista varautua esimerkiksi viljelykierrolla ja huolehtimalla maan kasvukunnosta.
Aiheeseen perehdyttämisen ja alkukeskustelujen jälkeen siirryttiin tilan läheiselle rinnelohkolle. Lohkolla osallistujat pääsivät pienissä ryhmissä tutustumaan kuoppatestin aistinvaraiseen maan kasvukunnon määritykseen. Jokainen ryhmä pääsi kaivamaan oman kuopan, jolle kuoppatesti suoritettiin. Kuoppatestin jälkeen saatiin seurata jankkurointinäytöstä kyseisellä lohkolla.
Tuomas Mattila esitteli jankkuria. Kuva: Outi HaalijokiJankkurointinäytöksen jälkeen päästiin tutustumaan jankkurointijälkeen. Kuva: Outi Haalijoki
Näytöksen suoritti tilan isäntä McConnel-jankkurilla demonstroiden jankkurin työjälkeä eri työsyvyyksillä. Jankkurointinäytöksen jälkeen osallistujat pääsivät tutustumaan lähemmin jankkurin eri syvyyksille aikaansaamaa työjälkeä. Tilan jankkuri on valittu siten, että se poistaa tiivistymät ja kyntöanturat syvemmältäkin. Sitä käytetään tarpeen mukaan ja vain tarpeelliseen syvyyteen juuri tiivistymän alapuolelle. Jankkurin oikealla työsyvyydellä on merkitystä Jankkuroinnin onnistumiseksi. Liian matalaan tehty jankkurointi ei riko tiivistymää ja liian syvään tehty jankkurointi häiritsee maata turhaan syvältä ja lisää polttoaineen kulutusta.
Tapahtuman päätteeksi koottiin päivän opit vielä yhteen ja tilan emäntä Iiris Mattila kertoi lyhyesti puustoisesta viljelystä sekä sen vaikutuksesta tilan toiminnassa. Tilan toiminnasta ja puustoisesta viljelystä lisätietoa Kilpiän tilan sivuilta.
Tuottajien ja kuluttajien kohtaamisia alkusyksyn avoimissa tapahtumissa
Lämmin alkusyksy on hellinyt maaseudun yleisötapahtumia, joita onkin tässä elo-syyskuun vaihteessa ollut runsaasti. Eikä toki loppua vielä näy, ainakaan tällä Varsinais-Suomessa. Kaksi isointa luomutuottajien ja kuluttajien kohtaamiseen soveltuvaa päivää syksyn aikana ovat ehdottomasti elokuun viimeisenä lauantaina juhlittava Suomen luonnonpäivä, jolloin vietetään myös avoimet ovat luomutiloilla päivää. Toinen vielä tätäkin isompi tapahtuma on Lähiruoka -päivä, joka järjestetään aina syyskuun ensimmäisellä viikolla. Aikaisempina vuosina päivä on ollut aina syyskuun ensimmäisen viikon lauantai, mutta tänä vuonna osa tiloista piti oviaan auki kuluttajille koko viikonlopun eli myös sunnuntaina.
Molemmat kuunvaihteen viikonloppu tapahtumat ovat valtakunnallisia, ja niihin on tuottajan helppo lähteä mukaan, koska tietonsa saa valtakunnallisille verkkosivustoille maksutta. Valtakunnallisuus myös lisää tunnettavuutta ja moni kuluttaja osaakin etsiä verkkosivustoilta avoinna olevia tiloja hyvin. Tällaiset tapahtumat ovat tuottajille helppo tapa esitellä omaa toimintaansa sekä omia tuotteitansa. On selvää, että osa kuluttajista on vieraantunut siitä, missä ruoka kasvaa ja miten sitä tuotetaan. Toki nämä kuun vaihteen viikonloput näin syksyisin tuppaavat olevan tuottajille myös haasteellisia, koska sadonkorjuun sesonki on yleensä kuumimmillaan juuri tähän aikaan.
Suomen luonnonpäivä ja avoimet ovet luomutiloilla
Hanke otti asiakseen kierrellä mukana aistimassa kuluttajien ja tuottajien ajatuksia näistä avoimista päivistä ja elokuun viimeisenä lauantaina jalkauduttiin Lietoon, jossa oli toritapahtuma ja paikalla oli runsaasti kuluttajia, mutta myös useampi Varsinais-Suomalainen alkutuotannon toimija, jolla on luomutuotteita tuotannossa sekä kuluttajamyynnissä. Liedossa keskustelu kävi vilkkaana ja oli ilo huomata, miten ammattimaisesti luomutuottajat esittelivät tuotteitaan kuluttajilla. Omista tuotteistaan oltiin ylpeitä ja osattiin kertoa myös niiden ominaisuuksista ja käyttötarkoituksista.
Haikut tilalla Nummenpään luomu Highlandtilalla.
Ensimmäisenä poikkesin jutulla Koivunalhon luomutilan väen kanssa. Koivunalhon luomutilalla tuotetaan lupiinia. Lupiini on hyvä proteiinilisä esimerkiksi leivonnassa, kun sillä korvaa osan vaaleista jauhoista. Tilan verkkosivuilta on saatavilla hyvin myös reseptiikkaa lupiinin käyttöön ja ilahduttavaa on, että tuotteet on jalostettu ja pakattu sellaiseen muotoon, että kuluttajan on helppo käyttää tuotetta. Lupiinituotteita on saatavilla tilan omasta verkkokaupasta, mutta myös hyvin isommista ruokakaupoista Varsinais-Suomessa.
Lupiinien jälkeen suuntasin tutkimaan luomukasviksia Metsärannan puutarhan myyntikojulle. Lisää tilan valikoimasta pääset lukemaan tämän kirjoituksen Lähiruokapäivä -kappaleen alta.
Ja koska Varsinais-Suomi on iso edelläkävijä erikoiskasviviljelyssä, niin tietenkin myös luomukvinoa ja Rainingon luomutila oli edustettuna tapahtumassa. Tila on kehittänyt tuotteitaan pikkuhiljaa ja suomalaista luomukvinoaa saakin jo todella monesta kaupasta. Ja vinkkinä kaikille pienten lasten vanhemmille, että Rainingon valikoimistaa löytyy myös kvinoamuruja, jotka ainakin kirjoittajan lähipiirissä ovat kelvanneet hyvin pienellä väellä naposteluun.
Päivän viimeisenä kojuna poikkesin Murtolan hamppufarmin esittelypisteeseen. Murtolan hamppufarmilla on valikoimissa hampputuotteita niin tavanomaisella tuotantosuunnalla tuotettuina, kuin luomunakin. Mikäli hamppu kiinnostaa tuotteena, niin kannattaa poiketa Murtolan hamppufarmin verkkosivuille ja tilata tuotteet kotiin tai napata reseptit talteen.
Lähiruokaviikonloppuna Varsinais-Suomesta löytyi neljä avointa luomutilaa. Aloitin päivän Nummenpään luomu Highlandilta Marttilasta, jossa pääsi ihastelemaan karvaisia haikkuja pellolla, lisäksi kahviossa oli tarjolla oman tilan lihasta valmistettuja burgereita. Ensimmäisellä tilalla oli lisäkseni muutama muukin asiakas paikalla, mutta ilokseni sain huomata, miten ihanasti isäntäväki keskusteli vierailijoiden kanssa ja myös että lihalla täytettyjä kylmälaukkuja siirtyi autoihin kuluttajien lähtiessä kotiin. Nummenpään luomu Highlandin tuotteita saakin ostaa monesta Reko -ringistä Varsinais-Suomessa.
Uusitalon tilalla pääsi lehmien lisäksi ihastelemaan vuohia.Vanha maatalouskalusto keräsi katselijoita ja pieniä kiipeilijöitä Uusitalon tilalla.
Marttilan jälkeen matka jatkui kohti Lietoa ja Uusitalon tilaa. Kuten yleensäkin Uusitalon tilan avoimissa tapahtumissa, myös lähiruokapäivä kuluttajia ja varsinkin perheitä oli liikkeellä runsaasti. Tilalta löytyi tututusti monenlaista ohjelmaa, josta varmasti nautti koko perhe. Oli polkutraktoreita, rapsuteltavia eläimiä vasikoista vuohiin, kanoja, joita sai syöttää kauralla sekä tietenkin ikuinen hitti, eli traktoriajelu peräkärryillä laiduntavien eläinten joukossa. Uusitalon tilalalta löytyy myös kattava lähiruokapuoti, josta kuluttajien on mahdollista ostaa usean eri tuottajan tuotteita. Varsinais-Suomalaiset luomutuotteet ovat hyvin esillä Uusitalon tilan tilapuodissa, joka on avoinna aina sunnuntaisin klo:11:00-15:00. Tilapuodin lisäksi tilalta löytyy sunnuntaisin myös kahvio.
Liedon jälkeen auton nokka kääntyi Liedon ja Auran rajalla sijaitsevalle Heikolan luomukanatilalle. Tilalalla meitä vastassa oli iloinen meininki ja paikalla olikin jonkin verran kuluttajia. Tilalla pääsi seuraamaan luomukanojen elämää ulkotarhassa ja tilojen koosta konkretisoitui hyvin se, miten hulppeat tilat näillä kanoilla olikaan elää ja kuopsuttaa lajityypillisesti. Saapuessamme tilalle meidät yllätettiin ilmaisella lounaalla, jonka oli todella iloinen yllätys. Nälkä kurni vatsassa jo tässä kohtaa kierrosta. Tilalla oli myynnissä luomumunien lisäksi myös mm. perunaa, herneitä ja sipuleita. Heikolan luomukanatilalla on myös itsepalvelukioski, josta heidän tuotteitaan voi ostaa. Kioski on auki päivittäin klo:09:00-19:00.
Lähiruokapäivän viimeinen kiertämäni luomukohde löytyi Tarvasjoelta, Metsärannan puutarha. Puutarhalla oli ihana kurpitsakuja, jota pitkin pihaan ajettiin. Myynnissä oli sesongin kasviksia aina kurpitsoista kaaleihin ja kaikkea siltä väliltä. Myös avomaankurkkuja löytyi vielä valikoimista, jos olisi sattunut unohtumaan tuo kurkkujen säilöntä aikaisemmin. Metsärannan puutarhan tuotteita voi hankkia itsellään ainakin Turun seudun Reko -ringeistä.
Yhteenveto
Metsärannan puutarhan kurpitsat.
Avoimet ovat päivät ovat aina iso ponnistus tuottajille, ainakin näin keskellä syksyn sesonkia. Siitä huolimatta tuottajat kasvoivat kertoa tuotteistaan kuluttajille asiantuntevasti. On ollut ilo huomata, että viime vuosina myös alkutuottajat ovat harjaantuneet antamaan vinkkejä siitä, mitä heidän tuotteistaan voi valmistaa. Monella tuottajalla on myös tarjolla valmista reseptiikkaa omista tuotteistaan, joten kuluttajan on helppo lähteä kokeilemaan uusia tuotteita, kun kaikkea ei tarvitse tietää itse tai keksiä alusta alkaen itse.
Iso kiitos kaikille tuottajille, jotka avaatte tilanne kuluttajille ja mahdollistatte heille tutustumisen suomalaiseen maaseutuun, alkutuotantoon ja siihen missä ja miten ruoka kasvaa. Olette tärkeä osa ruokakasvatuksen lenkkiä <3 Hyvä Te!
Tässä vielä linkit jutussa mainittujen tuottajien kanaviin:
Matkassa: Kati Knuutila (Varsinaista luomua –hanke) ja Anu Ellä (Arki-hanke)
Skills and lifelong learning for agricultural advisory and training service providers –tapahtuma toteutettiin kaksipäiväisenä workshop-tyyppisenä seminaarina Wienissä, Itävallassa. Tapahtuma oli EU:n (EIP-Agri) tuottama ja kokosi yhteen noin 150 neuvojaa, tutkijaa ja muuta maatalousalan osaajaa yhteisen teeman pariin. Teemana oli maatalousalan osaamisen ja tiedonvaihdon edistäminen EU:ssa. Tavoitteena oli tunnistaa haasteita ja löytää ratkaisuja siihen, miten informaation (tutkimustieto ym.) kulkua ja neuvonnan osaamista voitaisiin edistää maataloussektorilla. Tutkijat, hallinnon ja neuvontaorganisaatioiden edustajat esittelivät alustuksina teemoihin omia kokemuksiaan ja menetelmiään. Päivät koostuivat suurelta osin interaktiivisista ryhmätyötuokioista ja verkostoitumisesta.
Kahden päivän aikana kuultiin neuvonnan ja informaation kulun kokemuksia, vinkkejä ja ajatuksia eri EU-maiden asiantuntijoilta. Esille nousivat mm. erilaiset koulutukset viljelijöille ja neuvojille, asiantuntijatason yleistaidot, paikalliset sovellutukset.
Alueellisia koulutusvaatimuksia
Päivien aikana tuli esille, että useammassa maassa on asetettu viljelijöille tai neuvojille vuotuisia koulutusvaatimuksia. Esimerkiksi Itävallassa viljelijöiden edellytetään käyvän vuosittain 20 h koulutusta. Suomessa monet hankkeet ja toimijat tuottavat erilaisia vapaaehtoisia koulutustapahtumia ympäri vuoden viljelijöiden tarpeisiin. Näiden lisäksi on tarjolla myös matalan kustannuksen neuvontaa Neuvo 2030 muodossa sekä erilaisissa neuvonnallisissa ryhmissä.
Koulutusvaatimus ei kuitenkaan koskenut vain viljelijöitä. Florian Herzogin mukaan Itävallassa kaikki viljelijät kuuluvat paikalliseen edunvalvonta- ja neuvontaorganisaatioon (Austrian Chamber of Agriculture). Organisaation tehtävä on mm. tuottaa koulutusta ja neuvontaa sekä osallistua aktiivisesti lainsäädäntötyöhön. Organisaation kaikkien neuvojien tulee kouluttautua vuosittain vähintään 25 tuntia. Koulutustarvetta arvioi ja tuottaa yhteistyössä neuvontapalvelut, tutkimusorganisaatiot sekä hallinto. Myös Virossa sertifioiduilla neuvojilla on Hanna Tamsalun (Maaelu Teadmuskeskus) mukaan vuosittain 25 tunnin koulutusvaatimus.
Saavutettava koulutus
Kuva 1 Tavoitteita neuvonnan kehittämiseen, Inge van Oost.
Inge van Oost toi omassa puheenvuorossaan esille huolen siitä, ettei EU:n taloudellinen ohjaus tule riittämään neuvonnalle asetettujen tavoitteiden kattamiseen, vaan lisäksi tarvitaan myös muita keinoja koulukseen. Hän nosti esille tarpeen lisätä koulutusten houkuttelevuutta.
Kuten kaikilla aloilla, myös neuvonnassa elinikäinen oppiminen ylläpitää neuvojien osaamista ja tietotaitoa. Koulutuksia suunniteltaessa on tärkeää huomioida koulutuksen saavutettavuus. Tämän nostivat esille mm. Carola Ketelhodt (Chamber of Agriculture in Schleswig- Holstein, Saksa), Doreen Verbakel (Ministry of Agriculture, Nature And Food Quality, Hollanti) ja Giorgio Trentin (Veneto Region, Italia). Saavutettavuutta katsottiin usealta näkökulmalta. Sen tulisi olla sijainniltaan lähellä, mutta myös osa koulutettavan työtä ja koulutusajat tulisi säilyttää maltillisina, sillä aika on keskeisessä roolissa kouluksiin osallistumisen kannalta.
Kuva 2 Carola Ketelhodtin koonti elinikäisen oppimisen merkityksestä neuvonnalle.
Toisaalta toinen keskeinen asia saavutettavuuden kannalta on vaikuttavuus eli koulutuksen tulee olla teemaltaan ja aihealueeltaan koulutettavan mielestä tärkeä ja liittyä keskeisesti hänen työhönsä. Koulutuksen järjestäjän tulisi tunnistaa koulutettavan ryhmän taidot ja tietotaso, ja tuottaa niitä tukevaa koulutusta huomioiden samalla erilaiset oppijat. Koulutettavalla tulee myös olla mahdollisuus antaa palautetta koulutuksen järjestäjälle koulutuksen kehittämiseksi ja toisaalta koulutettavat voidaan ottaa jo suunnitteluvaiheessa osaksi tuotantoa kysymällä heidän tarpeitaan.
Neuvonnan rooli
Itävaltalainen Markus Stadler paikallisen maatalousministeriön AKIS koordinaatioryhmästä toi heti päivien aluksi esille näkemyksen neuvonnan roolin muutoksesta. Hänen mukaansa neuvonnan rooli on siirtymässä enemmän mentorointityyppiseksi uusien menetelmien käyttöönottoa tukevaksi toiminnaksi.
Perinteiset pitkäaikaiset neuvontasuhteet nähdään kuitenkin nykyäänkin tarpeellisina. Patrick Pasagang (Boerenbond Projects vzw, Belgia) korosti pitkäaikaisen neuvontasuhteen antavan neuvojalle paremman kokonaiskuvan tilan tilanteesta, lisäävän luottamusta neuvojan ja viljelijän välillä, ja tekevän yhteistyöstä helpompaa. Neuvojan voi olla esimerkiksi helpompi kutsua kehittymishaluisia tiloja mukaan pienryhmiin, kun hän tuntee tilan tarpeet.
Toimivuutta tiedonvaihtoon
Neuvonnan kannalta tärkeää on tiedonsaannin ja sen vaihdon turvaaminen. Tätä työt tekevät mm. eri EU:n rahoittamat yhteistyöhankkeet, jotka kokoavat tietoa eri jäsenmaista ja lähteistä ja koostavat sitä käytettävään muotoon. Natalia Brzezinan mukaan Horizon Europe -projektin alla toimii useita eri teemoihin linkittyneitä ”advisory networkeja” mukaan lukien OrganicAdviceNetwork.
Kuva 4 Malli vertaisoppimisen edistämiseen, Dimitar Vanev
Donald Aquilina (Agrinova Malta Ltd.) nosti keskeiseksi ongelmaksi kuitenkin eri portaiden välillä kommunikaation puutteen. Usein kommunikaatio viljelijöiden, neuvojien, tutkijoiden ja hallinnon välillä on puutteellista eikä tieto kulje. Aquilina kuvasi toimintamallin, jota he olivat lähteneet toteuttamaan. Mallissa tuotiin eri portaiden edustajat yhteen keskustelemaan tarpeista ja tavoitteista sekä järjestettiin vierailuja. Samalla tunnistettiin puutteita taidoissa, koulutustarvetta ym. Lopputulemana tuotettiin neuvojille koulutusohjelma, jonka tavoitteena oli kouluttaa mm. hakemaan, arvioimaan ja jakamaan tietoa.
Neuvonnalla voisi olla nykyistäkin merkittävämpi rooli tiedonvälittäjänä esim. tutkimuksen ja viljelijöiden välillä. Tiedonvaihdon ja -välittämisen kannalta keskeisiä taitoja neuvojille olisivat tekniset taidot, talousosaaminen, pehmeät taidot (soft skills) sekä digitaidot. Tiedonvaihdon välikätenä toimimisen lisäksi neuvojat voisivat Effie Lazaridoun (New Agriculture New Generation (NANG), Kreikka) mukaan kouluttaa viljelijöiden joukosta erikoisosaajia, jotka toimisivat vertaistukena ja ”kouluttajina” viljelijäyhteisössään. Tällöin neuvojat ja erikoisosaajaviljelijät toimisivat yhdessä mentoreina yhteisössään.
Kuva 3 MakeIt Toolkit suunnittelun tueksi, Aine Macken-Walsh.
Myös Dimitar Vanev (Bulgarian National Agriculture Advisory Service (NAAS), Bulgaria) oli viljelijöiden vertaisoppimisen tukemisen kannalla ja ehdotti puolestaan tiloille demovierailuja eli viljelijät (ja neuvojat) tutustuisivat toisten tilojen toimintamalleihin ja -tapoihin.
Yleistaidot, sosiaaliset taidot ja pehmeät taidot nousivat esille monessa vaiheessa päivien aikana. Aine Macken-Walsh mainitsi sosiaalisten taitojen olevan edellytys uuden oppimiselle. Tämä korostuu erityisesti, kun ympäristö digitalisoituu ja uusia teknologioita pitäisi pystyä ottamaan käyttöön. Sosiaaliset taidot ovat osa elinikäistä oppimista, mutta merkittävä haaste on, kuinka tehdä oppiminen mielenkiintoiseksi.
Sovellukset Luomuhankkeessa, ProAgrialla ja Suomessa?
Muissa EU-maissa kamppaillaan hyvin samankaltaisten haasteiden kanssa kuin Suomessa. Viljelijäkunta ikääntyy kaikkialla Euroopassa, mutta jatkajia on entistä vähemmän ja rakennekehitys tuntuu vain kiihtyvän entisestään. On entistä tärkeämpää saada viljelijät toimimaan yhdessä, jakamaan tietoa toisilleen ja olemaan toistensa apuna. Samalla viljelijöiden koulutustaso varsinkin nuoremmassa alkutuottajien sukupolvessa on noussut. Neuvojien rooli on muuttunut ja tulee muuttumaan yhä enemmän mentorimuotoisen neuvonnan suuntaan siten, että neuvoja on kokonaisvaltaisesti tukemassa tilaa sen kehittymistavoitteissa.
Kuva 5 Haasteet-ratkaisut työpajasta
Päivien aikana esille nostetut haasteet neuvonnassa ja tiedonvaihdossa ovat helposti havaittavissa myös Suomessa. Toki neuvontasektorilla on pitkät perinteet Suomessa verrattaessa useisiin EU-maihin, mutta haasteet tiedon kulussa eri portaiden välillä ovat osin puutteellisia. Päivien aikana mm. esitettiin useaan otteeseen huomio tiedon kulun puutteista tutkimuksesta neuvonnalle ja tuottajille. Mikäli tuore tutkimustieto saataisiin paremmin neuvonnan käyttöön, päätyisi se myös nopeammin alkutuotannon sovelluksiksi.
Tieto- ja taitotason edistämiseksi on useassa EU-maassa otettu käyttöön pakollisia koulutuksia viljelijöille ja neuvojille. Pakollisuus, vaikkakin osin valinnaisesti toteutettuna, aiheuttaa usein vastustusta ja heikentää oppimistulosta. Tehokkaampaa kouluttamisen kannalta voisi kuitenkin olla esiin nostettu haaste koulutuksen saavutettavuuden parantamiseksi niin viljelijöiden kuin neuvojien osalta. Pakollisuuden sijaan pyrittäisiin tuottamaan koulutukset niin helposti saavutettavina ja aiheiltaan tärkeinä, että se saisi kohdejoukon aktivoitumaan. Koulutusten suunnittelussa voisi käyttää apuna myös MakeIt Toolkit -tyyppisiä työkaluja. Keskeisenä haasteena erilaisten koulutusten tavoitettavuudessa on kuitenkin havaittu nyky-yhteiskunnan liiallinen viestitulva ja sen aiheuttama viestinnän tavoitettavuus. Tähän haasteeseen ei tässä seminaarissa keskitytty.
Varsinaista luomua -hankkeelle osallistuminen seminaariin toi mukanaan uusia kontakteja EU:n monikansallisten hankkeiden kautta sekä työkaluja hankkeen toiminnan tueksi. Kuten monissa muissa hankkeissa, myös Varsinaista luomua -hankkeessa on ollut toisinaan haasteita tavoitettavuuden kanssa. Keskeistä onkin jatkossa pohtia, missä määrin tavoitettavuuden haasteet johtuvat heikosta saavutettavuudesta (aika, paikka, aihe) ja missä määrin viestinnän epäonnistumisesta. Lisäksi viljelijät pitäisi saada entistä tehokkaammin osaksi koulutusten ja tapahtumien suunnittelua.
RypsiRapsi-hanke järjesti pellonpiennartapahtuman 10.7. Somerolla, jossa teemana oli syysrypsin kylvö suojaviljaan. Tapahtumassa päästiin tutustumaan Kaasen pellolle, jossa oli kylvetty syysrypsiä ja ohraa eri eri kylvötiheyksillä ja vannasväleillä keväällä. Syysrypsin kylvö jo keväällä suojaviljaan on mahdollista, sillä kasvin omat mekanismit estävät syysrypsin siirtymistä kukintaan ennenaikaisesti. Kasvi vaatii vernalisaation eli kylmän ajanjakson, jotta se voi siirtyä suvulliseen kasvun vaiheeseen ja tuottaa kukinnon (1). Varhainen kylvö mahdollistaa kasville voimakkaan juuren kasvattamisen, mikä parantaa sen mahdollisuuksia selviytyä talvesta. Kasvi varastoi juureen vararavinnon, jolla se kasvattaa taas keväällä uuden ruusukkeen. Kasvupiste ei kuitenkaan pääse kasvamaan korkealle maanpinnasta, joten se on suojassa pakkaselta.
Syysrypsi kylvettynä ohran alle suojaviljaan.
Suojaviljaan kylvettäessä on kuitenkin huolehdittava, ettei viljakasvusto pääse lakoontumaan. Lako haittaa syysrypsitaimien kasvua ja voi aiheuttaa aukkoja syysrypsikasvustoon. Kasvunsääteet voivat tulla tarpeeseen. Paras valinta suojaviljaksi olisikin aikainen monitahoinen ohra. Rypsikasvusto viljan alla rajoittaa kuitenkin rikkakasvien torjuntaa. Luomutuotannon näkökulmasta syysrypsikasvuston kylvö suojaviljaan voisi olla edullista, sillä perinteisesti on jo totuttu, että huolellinen ennakoiva mekaaninen rikkatorjunta ja viljakasvuston tuholaisilta suojaava vaikutus voivat parantaa syysrypsin kasvuedellytyksiä luomutuotannossa.
Syysrypsi kuten muidenkin ristikukkaisten kasvien tautitorjunnassa keskeisessä roolissa on soveltuvuus viljelykiertoon. Pahka- ja harmaahomeen sekä möhöjuuren torjunnassa tärkein keino on riittävän pitkä viljelykierto. Yleisesti riittävän pitkänä viljelykiertona pidetään 5 vuotta. Tavanomaisessa tuotannossa haasteena on, että usein rypsi on kierrossa ainoa ei-viljakasvi, jolloin kierrossa vaihtelee 4 vuotta putkeen mahdollisesti kahta viljaa ja viidentenä vuonna rypsi. Luomutuotannossa mukana on usein myös nurmi viherlannoitukseen. Syysrypsi etu onkin, että se soveltuu hyvin myös nurmen kanssa kiertoon. Toki nurmen jälkeen etanapaine voi olla lohkolla suurempi, mutta rautafosfaatin (Sluxx) käyttö etanan torjuntaan on mahdollista myös luomutuotannossa. Syysrypsin kylvö voi onnistua myös puhtaana kasvustona loppukesästä, mutta suojaviljaan kylvö voi tuoda siihen uusia mahdollisuuksia luomussakin.
1) Mäkelä P.S.A, Tuulos A., Turkainen M., Santanen A. & Stoddard F.L. 2011. Revitalizing the winter turnip rape crop in the northern latitudes. Acta Agriculturae Scandinavica, Section B — Soil & Plant Science
