Hanketoimijoiden opintoretki 8.8.2018

Elokuisena keskiviikkoaamuna starttasi pikkubussi täynnä Luomumpi Varsinais-Suomi –hankkeen parissa työskentelevää Livian, ProAgria Länsi-Suomen ja Axxell Brusabyn henkilöstöä ja kuljetti matkustajansa opintoretkelle Paraisille.

Retken ensimmäinen etappi oli Jari Koskisen isännöimä Keskylän tila. Mansikka Koskisenakin tunnettu tila kasvattaa pääasiassa mansikkaa (1-2 ha), vadelmaa (n. 0,5 ha), kesäkurpitsaa, kasvihuonekurkkua ja herukoita (< 2 ha) kokonaisviljelyalan ollessa noin 20 ha. Lisäksi tila tuottaa mansikan- ja herukantaimia muille luomuviljelijöille.

Luomussa tila on ollut jo vuodesta 1982 ja löytyypä tilalta myös Demeter-merkki osoituksena biodynaamisesta viljelytavasta. Epäselvyyksien välttämiseksi markkinoinnissa viitataan ensisijaisesti luomuun, sillä Demeter-merkkiä ei tunneta kuluttajien keskuudessa kovin hyvin.

Kaikki eivät esimerkiksi tiedä, että biodynaaminen tuotanto täyttää aina myös luonnonmukaisen tuotannon ehdot – ero luomuun näkyy lähinnä biodynaamisten preparaattien käytössä. Luonnonmukaisen tuotantotavan valintaan vaikutti halu suojella ympäristöä sekä kiinnostus oman ja lasten ruoan terveellisyyttä ja turvallisuutta kohtaan.

Avomaalla viljelykiertoon kuuluu yleensä kolme vuotta mansikkaa, jonka jälkeen on kesäkurpitsan vuoro. Yhden kesäkurpitsavuoden jälkeen viljellään pari vuotta maata parantavia kasveja – härkäpapua, virnaa, sinappia, retikkaa – ennen kuin paikalle perustetaan jälleen uusi mansikkakasvusto. Toisinaan kiertoon sisällytetään myös avokesanto rikkojen kurittamiseksi.

Lannoitukseen käytetään luomuhyväksyttyjä ostolannoitteita, tarpeen mukaan myös hivenlannoitteita, kuten booria. Tuholaisia torjutaan petopunkkien avulla ja vedensaannista huolehditaan tihkukastelujärjestelmällä. Katteena käytetään biohajoavaa muovia vihanneksilla. Mansikan pölytyksessä apuna käytetään kimalaisia.

Vadelmantuotannossa on keskitytty Muskoka-lajikkeeseen sen hyvän maun vuoksi. Sopiva uusimisväli vadelmalle lienee vajaa kymmenisen vuotta – uudistamiseen on syytä ryhtyä jo ennen kuin merkkejä tuotannon hiipumisesta alkaa näkyä. Herukasta tuotannossa on kaikkia värejä, mutta pääasiassa viljelyssä keskitytään mustaherukkaan. Hoitoa herukka kaipaa vain vähän: esimerkiksi liiallinen leikkaaminen aiheuttaa lamoamista ja turhaa rehevöitymistä. Herukka on myös Keskylän tilan ainoa kasvi, joka selvisi ennätyskuivasta kesästä ilman kastelua.

Kasvihuonekurkkua tuotetaan vain kesäaikaan, ilman keinovalaistusta. Toukokuun puolessa välissä istutettujen kurkkujen sato oli elokuun alkupuolella hiipumaan päin. Kukin taimi kasvaa omassa 70 litran säkissään. Lannoitteeksi kurkku saa aluksi Novarbo Arvoa, jota täydennetään myöhemmin Novarbo Aino-typpilannoitteella. Härmää torjutaan biologisella Serenade-bakteerivalmisteella, ripsiäisiä ripsiäispetopunkeilla (Neoseiulus cucumeris) ja vihannespunkkeja kalifornianpetopunkkien (Amblyseius californicus) avulla.

Samoin kasvihuoneessa tapahtuva mansikan taimituotanto on tarkkaa puuhaa. Puhtaudesta on huolehdittava jokaisessa vaiheessa, eikä mansikkahuoneenhoitaja esimerkiksi vieraile mansikkapelloilla ilman vaatteidenvaihtoa. Kotimaiset mikropistokkaat saapuvat tilalle keväällä juurrutettuna geeliin, josta ne siirretään kasvihuoneeseen kasvuturpeeseen. Rönsyjen keruu alkaa loppukesästä ja jatkuu aina syyskuulle saakka.

Rönsyt ruukutetaan ja ne talvehtivat ulkona peitettyinä. Keväällä ne ovat valmiita toimitettaviksi luomumansikantuottajille ympäri Suomea. Taimituotannon haasteeksi Jari mainitsee etenkin suuren vaihtelun taimien kysynnässä. Usein taimia tiedustellaan viime tipassa ennen istutuksia. Löytyisikö selittävä tekijä luomupuutarhatiloille monesti ominaisesta pienehköstä tilakoosta ja monipuolisesta tuotantotavasta, jossa on jätetty tilaa myös kokeiluille ja nopeillekin suunnitelmanmuutoksille?

Vierailun aikana keskustelimme paljon myös luomutuotteiden markkinoista ja markkinoinnista. Jari esitti osuvan vertauksen autojen ja ruoan ympärillä käytävästä keskustelua: autoja vertaillessa keskitytään lukuisiin erilaisiin ominaisuuksiin turvallisuudesta suorituskykyyn ja ulkonäöstä hiilidioksidipäästöihin, mutta vertailtaessa erilaisia elintarvikkeita on hinta usein ainoa mielenkiinnonkohde ja ratkaiseva valintakriteeri. Tähän auttaa ainoastaan kuluttajien kokemusten lisääminen: kuluttajan on päästävä maistamaan tuotetta itse huomatakseen, että kilpailevaan tuotteeseen verrattuna eroa on muussakin kuin hinnassa. Tämä tekee esimerkiksi luomupakastemarjamarkkinasta haastavan – pakastealtaalla maistamiskokemus jää väliin ja valinta tehdään usein hinta edellä.

Avomaanvihannesviljelyssä tuotantomäärän säätäminen sopivaksi tuo omat haasteensa. Esimerkiksi luomukesäkurpitsa on helppo kasvatettava, mutta markkinat vetävät sitä vain rajallisen määrän. Viljelypinta-alan on toisaalta oltava riittävän suuri, jotta sato riittää myös huonona vuonna, mutta esimerkiksi lämpimissä olosuhteissa runsas sato saattaa valmistua kerralla. Tällöin huonosti säilyvälle tuotteelle on vaikeaa löytää ostajaa. Osa kurkusta ja kesäkurpitsasta onkin välillä jouduttu myymään tavanomaisena.

Jarin mukaan harva ostaa luomutuotetta pelkästään viljelymenetelmän vuoksi – tuotteen odotetaan olevan laadultaan ja maultaan vähintään samaa tasoa tai jopa parempi kuin tavanomaisen tuotteen. Keskylän tilalla onkin panostettu etenkin laatuun ja asiakaspalveluun. Tavoitteena ei ole myydä tuotteita kaikille vaan keskittyä etenkin laatutietoisiin kuluttajiin. Marjat lajitellaan erihintaisiin mehu-, hillo- ja priimamarjoihin ja vaativimmat asiakkaat saavat marjansa jopa valmiiksi perattuina ja kotiin kuljetettuina.

Esimerkkinä Jari kertoi tuotteidensa hintoja. Viiden kilon mansikkalaatikon hinta on 85 € valmiiksi perattuna, perkaamaton I-luokan marja 79 €, sosemarja 69 € ja mehumarja 10 €/kg. Vertailun vuoksi hän oli ostanut halvan mansikkalaatikon ja lajitellut sen. Lajittelun tulos oli: 40 % I-luokan marjaa, 40 % II-luokan marjaa ja 20 % huonoja.

Vadelmat myydään valmiiksi pakastimeen sopivissa rasioissa. Marjasato myydään ensisijaisesti suoramyyntinä, vain osa tukkuihin. Vihannekset myydään pääosin tukkujen kautta. Kaupan ketjussa herkästi pilaantuville tuotteille Jari näki ongelmaksi sen, että yleensä kestää 2-3 päivää sadonkorjuusta ennen kuin tuote on kaupassa, mutta etenkin säilyvämpiä tuotteita toimitetaan myös tukkuihin ja valtakunnalliseen jakeluun.

Jarin mielestä viljely voi olla vaikeaa, mutta markkinointi on vielä vaikeampaa. Markkinoinnin eteen täytyy tehdä töitä; esimerkiksi välittää informaatiota, milloin satoa on saatavilla. Tyytyväiset asiakkaat levittävät tietoa, sen vuoksi olemassa olevien asiakkaiden tarpeista huolehtiminen on tärkeää.

Itsepoimintaa tilalla on vain vähän, sillä se vaatisi aivan omanlaisiaan panostuksia: ainoastaan siihen keskittyvää henkilökuntaa sekä virikkeitä ja palveluita koko perheelle. Jatkojalostusta harjoitetaan pienimuotoisesti ja lähinnä markkinointimielessä. Myyjäisissä ja markkinoilla myytävät hillot ja mehut tekevät tilaa tutuksi myös kasvukauden ulkopuolella.

Lue Keskylän tilan nettisivuilta lisää mm. viljelymenetelmistä: http://mansikkakoskinen.fi/

Seuraava kohteemme oli Qvidjan kokeilu- ja tutkimusmaatila. Qvidja Kraftin tekninen johtaja Marko Niskanen esitteli meille kattavasti hiiltä sitovaa ja ravinteita kierrättävää kokonaisuutta, johon kuuluu peltoviljelyn ohella mm. hevosia, nautoja ja lampaita, jatkuvassa kasvatuksessa olevaa metsää sekä bioenergialaitoskokonaisuus hakelämpö-, biokaasu-, puukaasu- ja biometanointilaitoksineen. Tutkimustoiminta tilalla on vilkasta ja vierailullamme pääsimme tutustumaan mm. kenttäkokeeseen, jossa havainnoidaan erilaisten maanparannusaineiden vaikutuksia. Vaikuttavaa toimintaa ja aikaansaannoksista kuullaan varmasti tulevaisuudessa vielä lisää.

Päivän päätteeksi teimme kierroksen Livian Maaseutuopiston Tuorlan opetusyksikössä. Katsastettuamme oppilaitoksen alueella sijaitsevat emolehmäpihaton ja sikalan, hyönteiskasvattamon ja biokaasulaitoksen sekä kasvihuoneet ja hedelmätarhan aikaa jäi vielä hankkeen tulevan toiminnan ideoinnille. Lopputuloksen näette syksyn mittaan!

Vastaa