Luomuinfoilta Ilmaristen matkailutilalla 16.4.2018

Hankkeen järjestämä luomuinfotilaisuus keräsi Ilmaristen matkailutilalle huhtikuisena maanantai-iltana yli 40 kuulijaa. Illan ensimmäisissä puheenvuoroissa Alma Lehti ProAgria Länsi-Suomesta esitteli Luomumpi Varsinais-Suomi -hanketta, Erkki Aro toi mukanaan ajankohtaiset kuulumiset Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta ja Rosita Isotalo Liviasta kertasi tukihakuun ja luomuvalvontaan liittyviä asioita. Illan päätti luomuviljelijä Marko Väljän puheenvuoro seoskasvustojen ja aluskasvien viljelystä. Ohessa muutamia poimintoja Väljän esityksestä.

Väljän pitkään uraan luomuviljelijänä mahtuu monenlaisia kokeiluita niin seoskasvustojen, aluskasvien, rikkakasvien torjunnan kuin lajikevalintojen osalta. Seosviljelyn kohdalla tämä tarkoittaa kokemusta ”lähes kaiken mahdollisen” viljelystä seoksina. Seoskasvustot Väljä korjaa pääasiassa kokoviljasäilörehuksi tai pui ja säilöö murskeviljana. Säilöntään käytetään melassia ja hieman muurahaishappoa. Päätös seoskasvuston korjuutavasta voidaan tehdä vasta kesän kuluessa, ja Väljä nimeääkin juuri joustavuuden yhdeksi seoskasvustojen eduista. Muita hyviä puolia ovat mm. viljelyvarmuus, tehokas resurssien käyttö (esim. ravinteet), kilpailukyky rikkakasveja vastaan ja hyvä rehuarvo. Myös seoskasvustoista saatava satotaso on tyypillisesti korkea, n. 4,5-5 tn/ha. Sato hyödynnetään lähinnä oman lypsykarjan rehuna, mutta Pohjanmaalla seosviljalle riittäisi myös ostajia. Varsinais-Suomessa, jossa kotieläintiloja on vähemmän, voi ostajaa joutua haeskelemaan hieman kauempaa. Omaksi suosikkiseoksekseen Väljä nimeää vehnä-kaura-ohra-herne-seoksen. Kylvömäärä kyseisessä seoksessa on noin 30-40 kg kutakin lajia.

Etenkin kaura tuo seoksiin viljelyvarmuutta, sillä se pärjää yleensä pellon huonommissakin kohdissa. Palkokasvina seoksissa on toistaiseksi käytetty lähinnä hernettä, mutta uusien, lyhyemmän kasvuajan omaavien härkäpapulajikkeiden myötä tilanne saattaa muuttua. Pitkän kasvuajan lisäksi härkäpavun viljelyä hillitsee myös sen hernettä haastavampi puinti – härkäpapu ei oikein tahdo irrota paloista vihreänä puitaessa. Härkäpapua viljeltäessä toiminee timotei aluskasvina paremmin kuin esimerkiksi raiheinä tai koiranheinä, joiden kehitysrytmi on härkäpavun kumppaniksi turhan nopea. Runsaasta herneenviljelystä huolimatta taudit tai tuholaiset eivät ole olleet herneen kiusana – liekö monipuolisten seosten ansiota.

Lajiseosten lisäksi Väljä on kokeillut myös lajikeseoksia. Viljelyvarmuutta on haettu esimerkiksi kylvämällä kahta kauralajiketta sekaisin. Lajikevalinnassa Väljä kiinnittää huomiota etenkin sopivaan kasvuaikaan (useita lajeja sisältävissä seoksissa kasvuajan olisi hyvä asettua noin 7-10 vrk:n haarukkaan), korrenpituuteen (pitkä korsi = syvä, voimakas juuristo), hehtolitrapainoon ja valkuaispitoisuuteen. Jos tavoitteena on puitava ja kuivattava kasvusto, on syytä valita riittävän pienisiemenisiä lajikkeita.

Viljojen, nurmien ja palkokasvien ohella tilan pelloilla viljellään myös rypsiä. Muista kasvustoista poiketen rypsi perustetaan hyvin alhaista siemenmäärää käyttäen: kylvömäärä on tyypillisesti n. 2-4 kg/ha. Harvan kylvön ansiosta kasveista kehittyy rotevia ja kasvusto tuulettuu hyvin, mikä ehkäisee mm. tauteja. Myöskään kirpoista ei ole ollut harmia, luultavasti monipuolisen ja riittävän pitkän viljelykierron ansiosta. Aluskasviksi rypsille kylvetään yleensä valkoapila.

Väljän kokemukset aluskasvien käytöstä ovat hyvin myönteisiä ja kaikkien tilalla viljeltävien viljojen alle onkin jo pitkään kylvetty mm. raiheinää, timoteita ja/tai apilaa. Aluskasvin kylvömäärä on tyypillisesti noin 8 kg/ha ja kylvö toteutetaan kylvökoneen piensiemenlaatikosta viljankylvön yhteydessä. Hyvässä viljakasvustossa (satotaso vähintään 2,5 tn/ha) aluskasvi ei kilpaile liiaksi eikä pääse kasvamaan viljan läpi. Pitkäjänteisellä aluskasvien käytöllä tilan peltojen rikkakasvipankki on saatu köyhdytettyä minimiin, eikä esimerkiksi tarvetta rikkakasviäestyksille ole lainkaan – joskin savisilla mailla rikkakasviäestys tuskin toimisi kovin hyvin muutenkaan ja lisäksi rikkaäestys vain rikkoisi aikaisin kylvetyn aluskasvin juuria. Rikkakasvien tukahduttamisen lisäksi Väljä näkee aluskasvien etuna esimerkiksi maan rakennetta parantavan vaikutuksen.

Aluskasvien ohella Väljä torjuu rikkakasveja myös huolellisen kynnön avulla. Kuorimien käytöllä saadaan aikaiseksi tiiviit viilut, joiden pohjalta esimerkiksi juolavehnän tai valvatin on hidasta nousta. Myös lannoituksessa on syytä pyrkiä kohtuuteen, sillä liiallinen lannoittaminen edesauttaa mm. savikan esiintymistä.

Apilanurmet pyritään säilyttämään vähintään 2-3 vuotta, jotta niistä saadaan maksimilataus typpeä. Hyvän apilanurmen jälkeen päästäänkin jopa 4 tonnin viljasatoon ilman lisälannoitusta. Lajikevalinnassa tilalla suositaan diploideja apilalajikkeita niiden tetraploideja lajikkeita paremman talvehtimisen vuoksi. Vastaavasti mailasista sirppimailanen on menestynyt paremmin kuin sinimailanen.

Viherlannoituksen lisäksi lannoitukseen käytetään lietettä ja toisinaan lihaluujauhoa. Lietettä ei turhaan levitetä lohkoille, joilla apila on menestynyt hyvin, jotta vältetään maan ylimääräinen tiivistäminen. Maan ravinnetilaa Väljä seuraa viljavuusnäytteiden lisäksi myös toisinaan rehunäytteistä tehtävien kivennäis-/hivenaineanalyysien avulla.

Luomumpi Varsinais-Suomi kiittää Marko Väljää mielenkiintoisesta esityksestä ja toivottaa runsaita satoja myös tulevaisuudessa!

Videot:

Hanke-esittely, Alma Lehti

Ajankohtaisia luomuasioita Varsinais-Suomen ELY:stä, Erkki Aro

Tukihaku luomutilalla, Rosita Isotalo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *