Avainsana-arkisto: luomu

Yritysvierailu 9.4.2019: Munax oy ja Ulkonax oy

Vierailimme huhtikuun alkupuolella Laitilassa tutustumassa Munax oy:n toimintaan ja samalla pääsimme tutustumaan Ulkonax oy:n ulkokanalaan ja -kanoihin. Munaxin toiminnasta meille kertoi markkinointi- ja viestintäjohtaja Lisa Savola sekä osakas – johtaja ja luomumunien tuottaja Juha Venno. Ulkonaxin toimintaa esitteli Juhani Torikka.

Yleisöpäiviä kananmunantuotannosta tiedottamiseen

Vierailun aluksi Juhani kuljetti meidät Munaxin pihasta autenttisella Los Angelesista tuodulla koulubussilla (nykyisin munabussi) lähellä sijaitsevaan Ulkonaxin ulkokanalaan. Bussi on hankittu tutustujien kuljettamiseen pakkaamolta kanalaan Munaxin järjestäminä yleisöpäivinä. Yleisöpäiviä järjestetään tiedotustarkoituksessa, koska monikaan kuluttaja ei nykyisin tunne kananmunantuotantoa.

Ulkonaxin kanat pääsevät laiduntamaan vuoden ympäri

Juhani otti vetovastuun kotitilastaan noin 1,5 vuotta sitten. Samoihin aikoihin hän perusti Ulkonax oy:n Topi Oikarin kanssa. Toiminta on ollut ripeätä: Yritys perustettiin kesäkuussa ja kanala oli toiminnassa jo tammikuussa. Kanalassa on viisi osastoa ja noin 25 000 kanaa ja kanalan toiminta on täysin automatisoitu. Tavallisesti kanalan hoitoon riittääkin yhden ihmisen työpanos.

Munax oy toi ulkokanat Suomeen vuonna 2013. Nykyisin ulkokanoja on Suomessa noin 2 % kaikista kanoista. Ulkonaxin kanat ovat Nick Chick -rotuisia ja niillä on pääsy ulkotarhaan läpi vuoden. Kylmällä ilmalla ulkoilua helpottaa kanalan seinustalle rakennettu tuuliverkoin suojattu katos. Juhanin mukaan nokkimista ei kanoilla esiinny ja ne saattavat ulkoilla katoksessa vielä jopa -15 °C lämpötilassa. Syy ulkokananmunien tuottajaksi ryhtymiseen oli Juhanin mukaan kuluttajien kasvava kysyntä ulkokanojen munille. Ulkolaidunta kanoilla on käytettävissään yhteensä noin 12 hehtaaria, mutta käytännössä kanat laiduntavat vain osaa ulkotarhasta. Kanojen syömä gmo-vapaa rehu tulee Agrox oy:ltä Mynämäeltä.

Juhani Torikka ja Juha Venno katselevat Munax oy:n liikevaihdon kehitystä v. 2004 – 2017

Munax maksaa tuottajille reilun hinnan

Ulkonaxin vierailun jälkeen siirryimme Munax oy:n tiloihin kuulemaan yrityksen toiminnasta. Yrityksen perustivat Janne Torikka, Hannu Majander ja Juha Venno vuonna 2003. Yhtenä syynä oli kananmunien huono tuottajahinta ja tahto lähteä kehittämään kananmunasta uusia heti valmiita tuotteita. Juha Vennon mukaan tuottajan kuuluu saada se raha mikä hänelle kuuluu ja Munax maksaakin noin 50 sopimustuottajaperheelleen alan parasta tuottajahintaa. Yrityksen munamyynnistä saama raha palautuukin kokonaisuudessaan suomalaiselle maaseudulle.

Monipuolinen tuotevalikoima

Munaxin tuotevalikoimaan kuuluvat perinteiset- (ns. virikehäkkikananmunat, n. 60% kaikista Suomessa tuotetuista munista, kananmunassa leima 3), vapaan- eli lattia- (31%, leima 2) , ulko- (2%, leima 1) ja luomukananmunat (7%, leima 0). Munia myydään Laitilan kanatarha- ja kaupan omilla tuotemerkeillä. Kananmunia Munaxilla pakataan tällä hetkellä noin 7 miljoonaa kappaletta viikossa.

Noin 20 % tuotannosta jalostetaan. Kananmunajalosteet myydään Laitilan Proegg ja Munax -tuotemerkillä. Tuotteisiin kuuluu mm. munavoi, salaattivalkuainen ja erilaiset proteiinismoothiet. Munax tuottaa myös ammattikeittiötuotteita ja monet suuret ruokatalot käyttävät Munaxin kananmunia ja munatuotteita tuotteissaan.

Munaxin kaksi valkuaispohjaista proteiinismoothieta. Kuva: Munax oy

Tiesitkö tämän kananmunista?

Keskustelimme myös kananmunien säilyvyydestä ja säilytyksestä. Kananmunalle sopii säilytys viileässä tai huoneenlämmössä, mutta lämpötilanvaihtelut eivät tee munalle hyvää. Kananmuniin leimataan tuotantotavan ilmaisevan leiman lisäksi pakkaamisen yhteydessä parasta ennen -päiväys, joka on 28 päivää muninnasta. Ihmettelin havaitsemiani eroja keitetyn munan kuoren irtoamisessa milloin mitenkin ja sain asiantuntijalta vastauksen: kuori irtoaa helpoiten 10 päivää vanhasta munasta ja samoin silloin, kun keitetty muna on jäähdytetty kymmenasteiseksi. Suomalaiset syövät keskimäärin 12,2 kiloa munia vuodessa.

Munaxilla koko munaketju hallussa

Munax työllistää nykyisin noin 90 henkilöä. Juhan mukaan heillä on huippuhenkilökunta ja työsuhteet ovat olleetkin pitkiä. Yrityksen hallussa on koko ketju: oma tuotekehitys, myynti ja markkinointi, laatuosasto ja logistiikka. Viennin osuus on vajaa 20 % liikevaihdosta. Yrityksen sopimustuottajat sijaitsevat noin 100 km säteellä pakkaamosta. Yrityksen oma rekka kuljettaa munat keskusliikkeisiin ja paluukyytinä kerää munat tiloilta.

Muoviset kennot kiertävät pakkaamolta kanaloihin ja takaisin pakkaamoon jätemäärän vähentämiseksi. Eri tyyppiset munat kulkevat erivärisissä kennoissa, jolloin sekaannuksen vaaraa ei ole. Pakkaamon katolla on oma aurinkovoimala tuottamassa energiaa pakkaamon käyttöön. Salmonellanäytteet otetaan päivittäin, jolloin munien salmonellattomuus voidaan varmasti todentaa.

Luomumunille ei kotimaassa nykyistä enempää kysyntää

Luomukanojen määrä on ollut viime vuosina kasvussa ja tällä hetkellä Suomessa on Juha Vennon mukaan noin 300 tuhatta luomukanaa. Juhan mukaan luomumunia tuotetaankin tällä hetkellä kysyntää enemmän. En tullut vierailulla kysyneeksi, tehdäänkö luomumunista jalosteita muiden munien tapaan? Voisin kuvitella, että esimerkiksi terveydestään kiinnostuneet kuluttajat olisivat innokkaita luomumunajalosteiden kuluttajia (ks.esim. https://www.hs.fi/ruoka/art-2000006074314.html). Monessa yhteydessä olen myös kuullut, että elintarvikeviennissä luomustatus on usein ehdoton etu. Ehkä luomumunajalosteiden markkinoita voisi löytyä ulkomailta, mikäli kotimaan kysyntä on vielä vähäistä?  

Jatkojalostusteemainen opintoretki Pohjanmaan maakuntiin 5.-6.2.2019

Luomumpi Varsinais-Suomi ja Uutta kasvua luomusta – osaamisella kannattavuutta Satakuntaan -hankkeet järjestivät opintoretken jatkojalostusteemalla Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien alueilla sijaitseviin yrityksiin. Vierailukohteisiin kuului laaja-alaisesti elintarvikealan yrityksiä ja vierailuilla keskityttiin elintarvikkeiden jatkojalostukseen. Kohteet edustivat sekä luomu- että tavanomaista tuotantoa.

Tiistaina 5.2.2019 linja-auto lähti liikkeelle Turusta ja ajoi Rauman kautta Poriin, josta matka jatkui Kankaanpään kautta Etelä-Pohjanmaalle.

Honkajoen Panimo & Suupohjan Panimo, Isojoki

Ensimmäinen vierailukohde käsitti käytännössä kaksi yritystä. Honkajoen Panimo ja Suupohjan Panimo toimivat synergiassa Isojoen keskustassa kiinteistössä, jossa on aiemmin toiminut mm. lihajalosteyritys. Honkajoen Panimon yrittäjä Tuomo Tenhunen esitteli yrityksen kehityskaaren ja ainutlaatuisen tuotekavalkaadin. Honkajoen Panimon tuotanto ja myynti ovat tuplaantuneet toimintavuosien aikana ja tulevaisuudennäkymät ovat erittäin hyvät, nimittäin artesaanilimonadit ovat murtautumassa markkinoille.

Honkajoen Panimon päätuote on limonadit. Yritys valmistaa hauskalla twistillä kotimaisia, lisäaineettomia marjalimonadeja. Marjat tulevat pääsääntöisesti lähialueelta – tarkemmin ottaen muun muassa Lauhanvuoren kansallispuiston alueelta. Limonadeja on myynnissä valtakunnallisesti.

Tuotteiden visuaalisen ilmeen on suunnitellut ulkopuolinen mainostoimisto. Erottautuminen alalla on haasteellista, joten markkinoinnin ja myynninedistämisen ulkoistaminen on ollut panimolle kannattava ratkaisu ja molemmat osapuolet ovat voineet keskittyä ydinosaamiseensa.

Oluet pannaan pin-up -teemalla ja alkoholin tukkukauppa on limonadien valmistukselle luonteva ja hyvä lisä. Oluita on myynnissä isoissa marketeissa ympäri Suomen. Honkajoen Panimo on tehnyt yhteistyötä ulkomaisen panimomestarin kanssa tuotekehityksessä ja makumaailmojen valinnoissa. Tulevaisuudessa Tenhunen näkee alkoholittomien oluiden vahvistuvat markkinat ja suosion nousun, etenkin pääkaupunkiseudulla ja kaupunkikeskuksissa.

Honkajoen Panimossa on kiinnostusta luomutuotteiden valmistukseen. Haasteena yrityksessä nähdään luomuun siirtymisessä sen hankala byrokratia. Luomuun siirtymisessä yrittäjät uskovat ketjun eri toimijoiden yhteistyön kantavaan voimaan.

Panimon tuotekavalkaadiin kuuluu lisäksi siiderit ja tulevaisuudessa panimolta löytynee myös viskitynnyreitä.

Suupohjan Panimon yrittäjä Esa Kivioja kertoi panimonkiinteistön ”toisesta linjasta”. Suupohjan Panimo valmistaa sahtia ja muinaisoluita muinaisin menetelmin ja reseptein. Pullot saavat mystiset elementtinsä mm. Kalevalasta.

Yritys kuuluu Olu Bryki Raumin kanssa samaan yritysryppääseen. Suupohjan Panimon sahdeilla on kysyntää kaupunkikeskuksissa ravintolamyynnissä. Sahtia löytyy myös Alkosta. Suupohjan Panimo järjestää tasting-tilaisuuksia erilaisille seurueille.

Sahti on nimisuojattu ja käyttää EU:n määrittelemää APT eli aito perinteinen tuote-tunnusta perustuen erityiseen tuotanto- tai valmistustapaan.

Juustoportti Oy, Jalasjärvi

Juustoportilla nautimme lounaan ja kuulimme samalla perheyrityksen edustajan Niklas KeskiKasarin esittelyn yrityksestä ja erityisesti Welfare Quality®-maidosta ja vapaan lehmän maitotuoteperheestä. Vapaan lehmän maitotuotteet ovat Juustoportin kehittämä tuoteperhe ja meijeri on Euroopan ensimmäinen WQ-sertifioitu meijeri. Juustoportti on perheyritys ja se työllistää noin kaksisataa henkilöä, kesäsesongin aikaan sata enemmän. Yrityksellä on yli 50 vuoden tausta. Nyt Juustoportti tähtää Euroopan laajuisesti vastuullisuuteen ja Suomessa yritys on vahvasti lunastanut paikkansa maitotuotemarkkinoilla. Juustoportin brändi on korkealla monenlaisten kuluttajien keskuudessa.

Tuotanto on keskittynyt Jalasjärven meijeriin ja Etelä-Pohjanmaalle. Juustoportti käyttää tuotannossaan maitoa jopa 60 milj. litraa vuodessa, josta luomumaitoa noin 3 milj. litraa. Luomumaidon osuus on meijerin vastaanotetusta maidosta suurin. Kysyntää luomumaidolle olisi enemmänkin. Keski-Kasarin mukaan luomu on monien eri toimintojen summa ja (tuote)kehitystyö sen suhteen on suhteellisen hidasta verrattuna tavanomaiseen tuotantoon. Vapaan lehmän maito ja luomumaito eivät vertaile toisiaan vastaan, vaan kumpikin on toisenlainen, ennen kaikkea vastuullinen, vaihtoehto.

Welfare Quality eli WQ on maailmanlaajuinen eläinten hyvinvointia mittaava järjestelmä, joka perustuu vahvaan tieteelliseen näyttöön. Eläinten hyvinvointi on todennettavissa selkeästi. Juustoportin Vapaan lehmän maidon tuottajat sitoutuvat monin tavoin eläinten parempaan hyvinvointiin ja huolenpitoon. Hyvinvointia arvioidaan mittaristolla, johon kaikki tilat ovat sitoutuneet.

Vietävän hyvää –myymälä, Alavus

Vietävän hyvää on monen pienen toimijan yhdessä omistama lähiruokamyymälä Alavuden keskustan kupeessa. Yritys on toiminut tyhjilleen jääneessä meijerirakennuksessa viitisen vuotta ja viimeisen vuoden ajan toimitusjohtajana ja myymälävastaavana on toiminut retkiryhmänkin vastaanottanut Minna Ranta. Myymälän valikoimiin kuuluu laaja kattaus pien- ja lähituottajien tuotteita hilloista ja säilykkeistä myllytuotteisiin ja lihasta makeisiin. Pakasteesta löytyy niin marjoja kuin leivonnaisia myös suurkeittiöiden tarpeisiin ja kylmähuoneesta mm. juureksia ja maitotuotteita. Elintarvikkeiden ohella myynnissä on myös mm. kosmetiikkaa. Keskusliikevalikoimiin Vietävän hyvää teettää hilloja, sinappeja ja kalasäilykkeitä omalla Kotitilan-tuotemerkillään.

Pääosa tuotteista on peräisin lähiseudulta, mutta löytyypä hyllyistä myös mm. varsinaissuomalaisia ja satakuntalaisiakin tuotteita. Valikoimassa pyritään suosimaan tuotteita, joita ei tavallisista marketeista välttämättä saa. Osa tuotteista on päätynyt myyntiin tuottajien yhteydenoton kautta, osaan tuottajista myymälästä on otettu itse yhteyttä. Minna kehuu myymälän olevan hyvä testipaikka etenkin uudelle tuotteelle, sillä vilkas sijainti Tuurin kyläkaupan, PowerParkin ja Ähtärin eläinpuiston läheisyydessä sekä myymälässä järjestettävät tapahtumat ja maistatukset tuovat tuotteille näkyvyyttä ja asiakkaita kauempaakin Suomesta.

Alavuden Öljynpuristamo, Alavus

Samassa rakennuksessa Vietävän hyvää-myymälän kanssa sijaitsee viljelijöiden vuonna 1997 perustama ja tänä päivänä Hanna Yli-Kuhan johtama Alavuden öljynpuristamo.

Yrityksen kehittäminen on ollut 2010-luvulla määrätietoista: tuotantokapasiteetti on kolminkertaistettu uusien puristimien avulla, yritysilme uusittu, tuotevalikoimaa täydennetty ja pullot vaihdettu vaaleista tummiin. Seuraavaksi tuotantomäärää on tarkoitus edelleen kasvattaa, kunhan vain raaka-ainetta löydetään riittävästi. Toistaiseksi rypsi on hankittu pääasiassa lähiseudulta sopimusviljelijöiltä tai suorina ostoina, mutta hankintoja ollaan valmiita tekemään myös muualta Suomesta. Ehdoton edellytys on 100 % kotimaisuus. Luomun osuus tuotannosta on muutaman prosentin luokkaa, mutta menekin perusteella osuutta olisi varaa kasvattaakin.

Kaikki rypsi puristetaan kylmäpuristusmenetelmällä, jolloin kemiallisia aineita ei tarvita, eikä jätettä synny. Öljy myydään laadun mukaan elintarvike-, rehu- tai tekniseen käyttöön, puriste kotieläintiloille valkuaisrehuksi. Lajittelussa syntyvä lajittelujäte päätyy raaka-aineeksi paikallisiin lämpölaitoksiin. Yritys työllistää Hannan lisäksi neljä henkilöä. Myynti ja tuotanto ovat henkilöstön omissa käsissä, mutta markkinointia on ulkoistettu.

Hotelli-Ravintola Alma, Seinäjoki

Retkikunta majoittui vanhaan rautatieläisten taloon restauroituun Hotelli-Ravintola Almaan Seinäjoella. Puurakenteinen päärakennus on historiallisesti erityisen arvokas. Illallisen ohella ennakkoluuliton ja rohkea yrittäjä Heidi Ylikoski esitteli yritystoimintaa ja rakennuksen historiaa. Alman keittiössä käytetään paljon lähituottajien raaka-aineita.

Keskiviikkona 6.2.2019 matka jatkui kohti Pohjanmaata ja rannikkoa. Paluumatkalla yritysvierailuja oli vielä Kauhajoella.

RTC Granholm’s Oy Ab, Maksamaa

Granholm’s on toiminut 30 vuoden ajan ja on tunnettu hilloista ja marmeladeista. Hillot ja marmeladit ovat valmistettu tomaateista, omenoista, erilaisista metsämarjoista ja luomuviljellyistä marjoista. Metsämarjat ovat poimittu Pohjanmaan saariston metsistä ja luomumarjat tulevat pääasiassa Pohjois-Suomesta. Luomutuotteita yrityksellä on kolme. Hillot, marmeladit, hyytelöt, erikoistuotteet ja makeiset myydään suoraan asiakkaille. Makeiset kattavat noin 30 % yrityksen tuotannosta. Yritys työllistää yrittäjäpariskunnan lisäksi viisi henkeä.

Granholms’in tytäryhtiö Arctic Birch on yritys, joka on erikoistunut luomukoivunmahlan keräämiseen ja jalostamiseen. Koivunmahla kerätään käsin keväisin muutaman viikon aikana. Yrityksellä on keruuta varten 4000 hehtaaria luomusertifioitua metsää ja vuosittain mahlaa kerätään noin puoli miljoonaa kiloa. Luomukoivunmahlalle kehitetään jatkuvasti uusia reseptejä ja mahlaa on maustettu mm. hunajalla, koivuntuhkalla ja -lehdillä. Koivunmahla on lisäksi korkean lisäarvon raaka-aine erilaisiin tuotteisiin, kuten olueen, virvoitusjuomiin ja kosmetiikkaan.

Arctic Birch Oy:n luomukoivunmahlamarkkinat ovat Italiassa. Kaiken kaikkiaan jopa 95 % tuotannosta menee vientiin esimerkiksi Aasian maihin. Suomessa luomukoivunmahlaa on saatavilla osassa Keskon kauppoja.

Oy Linseed Protein Finland Ltd, Kauhajoki

Kaksikymmentä vuotta sitten perustetun Linseed Oy:n juuret ovat Kauhajoella. 2000-luvun taitteessa pellavanviljely oli vielä harvinaista ja yritys valmisti aluksi tuotteita teollisuuteen. Aktiivisen kehitys- ja koulutustoiminnan ansiosta pellavan viljelyalaa on saatu kasvatettua ja tällä hetkellä yrityksen gluteenittomia pellavatuotteita löytyy jo yli 800 liikkeestä ympäri Suomea. Valo24h- ja Lumina-tuoteperheet on suunnattu kuluttajille ja teollisuudelle tuotteita markkinoidaan FlaxseedFields-tuotemerkin alla. Suosituin yksittäinen tuote on Valo24h-sarjan mustikka-pellavarouhe, joka palkittiin Vuoden suomalaisena elintarvikkeena v. 2012. Luomutuotteita valikoimaan kuuluu yksi: puolukka-pellavarouhe. Tuotekehityksessä on hyödynnetty Foodwestin palveluita. Tuotteita viedään myös ulkomaille ja etenkin vientiä ajatellen tuotteille on hankittu FSSC 22000- ja EAC-sertifikaatit.

Yritys hankkii pellavan n. 40:ltä sopimustuottajalta, joista valtaosa sijaitsee Kauhajoen ympäristössä. Sääriskin vuoksi joukossa on myös muutama eteläsuomalainen viljelijä. Vastaanotetun pellavan mikrobiologinen laatu tutkitaan ja korkeasta laadusta maksetaan viljelijälle lisähintaa. Tuottajille järjestetään viljelijätilaisuuksia ja tarjotaan koulutusta ja neuvontaa. Lajike- ja siemenhankinnoissa tehdään yhteistyötä Boreal Kasvinjalostus Oy:n kanssa. Tällä hetkellä yritys työllistää 5 vakituista ja yhden osa-aikaisen työntekijän.

Yksi ruokalusikallinen rouhittua pellavaa vastaa kahta kalanmaksaöljytablettia! Pellava auttaa pitämään kolesterolitason normaalina ja se on vatsan toiminnalle hyväksi.

Valkoinen Puu Cafe & Shop, Kauhajoki

Valkoinen puu on mainio esimerkki kasvuyrittäjyydestä ja ennakkoluulottomuudesta. Lounaan ohella kuulimme markkinointipäällikkö Sirkku Ylikosken esittelyn yrityksestä. Rakennuksen ja yrityksen taustalla on vahvaa hanketoimintaa ja yhteisöllisyyttä.

Valkoinen puu on amerikkalainen herkkukahvila Kauhajoen keskustassa. Kahden ihmisen rakkaudesta ja loputtomasta luovuuden lähteestä syntynyt leipomo, kahvila ja sisustusliike tarjoaa kokemuksen kaikille aisteille. Sen omistajina ovat yhdysvaltalainen keramiikkataiteilija Mark Heidt ja tämän suomalainen vaimo sisustussuunnittelija-verhoilija Kirsi.

Valkoinen puu käyttää sekä Kauhajoen että Seinäjoen kahvila-ravintoloissaan lähialueen raakaaineita, kuten paikallisen viljelijän luomuspelttijauhoja, lähikylän kanalan munia, paikallisten marjatilojen tuotteita ja Hyypässä kasvanutta ylämaankarjan lihaa sekä Teuvalaista Laidun Herefordia. Reseptiikka saadaan Amerikasta ja ympäri maailmaa eri ruokaperinteistä.

Valkoinen Puu -kahvila on palvellut Kauhajoella kuusi ja Seinäjoella puolisentoista vuotta. Kasvuhakuinen yritys ei ole vielä valmis. Sirkku Ylikoski paljastaa, että kahvilan palvelukonseptia ollaan laajentamassa tämän vuoden aikana.

Riverhill’s Highland, Kauhajoki

Maatilayrittäjä Johanna Roto-Pukkila näki ensimmäistä kertaa skottilaista ylämaankarjaa 90-luvun lopulla Farmari-näyttelyssä. Tuolloin hän haaveili, että olisivatpa ne komeita omalla kylällä. Hihgland on naudan alkuperäisrotu, jonka ominaispiirteitä ovat suuret sarvet ja paksu turkki. Rotu on erittäin karaistunut ja tulee toimeen karuissakin olosuhteissa.

Jokimäen kylälle, Riverhill`s Highlandin tilalle ensimmäiset ylämaankarjan lehmävasikat tulivat vuonna 2004. Muutama niistä on yhä karjassa, nyt 15-vuotiaina emolehminä. Nyt tilalla on 15 emolehmää ja koko karjan pääluku on noin 60 eläintä. Kaikki vasikat kasvatetaan itse, joko teuraaksi tai jalostukseen omalle tilalle tai myyntiin.

Tilan kasvintuotanto siirtyi luomuun vuonna 2011. Valintaan vaikutti luomun ideologia, mutta myös luomutuki. Naudat siirrettiin luomuun myöhemmin, kun peltoalaa oli saatu lisättyä niin, että luomun vaatima rehuomavaraisuus täyttyi. Tilaa on kasvatettu muutamasta hehtaarista nykyiseen 80 ha:n peltoalaan. Peltolaitumien lisäksi naudoille on luonnonlaidunta ja perinnebiotooppeja yli 30 ha. Suurin osa pelloista kasvaa nurmirehua ja laidunta naudoille, mutta myös elintarvikekauraa on viljelty myyntiin.

Kaikki eläimet ovat ympäri vuoden ulkona, laitumilla on avoimet katokset säänsuojina, osin on myös metsälaidunta. Vieroitetut vasikat ovat seinällisessä katoksessa. Karjan rehustus muodostuu yksinomaan nurmirehusta ja laitumesta. Vieroitetuille vasikoille annetaan kilon verran päivässä luomuväkirehua. Säilörehun laatuun panostetaan; imettäville emoille ja kasvaville sonneille halutaan lypsylehmän rehun veroista säilörehua. Umpilehmille syötetään D-arvoltaan matalampaa rehua.

Ylämaankarja kasvaa hitaasti, teurasikä on noin 2,5- 3,5 vuotta. Vuosittain teurastetaan noin 10 nautaa. Teuraspainot sonneilla ovat 350-370 kg, parhaat 400 kg. Teurastus teetetään rahtina pienteurastamoissa, joko Ylistarossa (Hahtolan Liha) tai Ulvilassa (Tilateurastamo Vuorenmaa). Eläimet kuljetetaan teurastamoon itse trailerilla ja kaikki liha myydään tilalta suoraan pääosin kuluttajille, mutta myös ravintoloihin. Rekoon ei ole lähdetty, koska siellä on jo paljon lihanmyyjiä.

Lihalla ei ole luomumerkkiä, koska teurastamot eivät ole olleet halukkaita alihankinasopimuksiin luomusta. Markkinoinnissa kerrotaan, että tila on luomukotieläintila. Asiakkaat ovat pääosin Kauhajoen ympäristöstä.

Illansuussa retkibussi tiputti kunkin osallistujan takaisin lähtöpaikalleen Kankaanpään ja Turun välille. Kotiin viemisinä jokaisella oli kassillinen, jos toinenkin, herkullisia, pohjalaisia lähiruokatuotteita ja toivottavasti monta uutta ideaa varsinaissuomalaisen ja satakuntalaisen yritystoiminnan kehittämiseen. Kiitos kaikille kohteille mielenkiintoisen retken mahdollistamisesta!

Luomumetsän mahdollisuudet 22.1.2019

Tammikuussa järjestetty Luomumetsän mahdollisuudet -tilaisuus keräsi Ammattiopisto Livian Tuorlan opetusyksikön auditorioon runsaslukuisen joukon keruualueiden luomusertifioinnista kiinnostuneita. Illan puheenvuorot tarjosivat kuulijoille monipuolisen katsauksen luomukeruutuotantoon ja keskustelu tilaisuuden teemojen ympärillä kävi vilkkaana. Olipa paikalle saapunut myös Turun Sanomien toimittaja ja kuvaaja juttua tekemään. Tilaisuudessa esiteltiin myös Luomumpi Varsinais-Suomi -hankkeessa koottu luomukeruuohje. Ohjemateriaaliin pääset sivuston yläreunan valikosta ja tästä.

Alla tilaisuuden ohjelma ja esitysmateriaalit:

Puheenvuorot:

Tilaisuuden avaus, kokemuksia Satakunnasta – Tapio Nummi / Metsäkeskus: video, esityskalvot

Keruutuotteet, Livian opetustarjonta – Taina Kummunsalo / Ammattiopisto Livia: video, esityskalvot

Keruualueiden luomusertifiointi – Jaana Elo / Luomukeruutuotannon asiantuntija: video, esityskalvot

Luomumetsänomistajan kokemuksia – Krista Lehto-Kivelä / Alaspään maatila: video, esityskalvot

Metsään.fi – Jussi Somerpalo / Metsäkeskus: video, linkki palveluun

Metsänhoitoyhditys – Timo Vesterinen / Lounametsä mhy: video, esityskalvot

Luomukeruuohje – Alma Lehti / ProAgria Länsi-Suomi: video, linkki ohjeeseen

Luomukeruutuotteita ostava yritys – Petri Koivisto / Yrttipaja: video, yrityksen kotisivut

Muut materiaalit:

Tilaisuuden livestriimin tallenne löytyy hankkeen Youtube-kanavalta: esitykset ennen taukoa ja esitykset tauon jälkeen.

Turun Sanomien artikkeliin pääset tästä linkistä (vaatii tunnukset tai ilmaisen kokeilujakson tilauksen).

Erikoiskasvit vaihtoehtona 16.10.2018

Luomumpi Varsinais-Suomi, Uutta kasvua luomusta – osaamisella kannattavuutta Satakuntaan ja Gluteenittomasta viljelykierrosta vaihtoehto tiloille -hankkeet järjestivät erikoiskasviaiheisen tilaisuuden Sarka-maatalousmuseolla Loimaalla 16.10.2018. Puheenvuoroissa kuultiin mm. erikoiskasvien viljelytekniikoista, markkinoista ja kannattavuudesta.

Alta löydät tilaisuuden ohjelman ja kaikkien puheenvuorojen esityskalvot, osasta myös videotallenteen.

Lue myös tilaisuudesta kirjoitettu juttu Luomulehdestä 6/2018 (s. 18)

Öljyhamppu – Ville Virtanen / Murtolan HamppuFarmi Oy: esityskalvot

Tattari – Juha Anttila / Pohjois-Pirkanmaan Tattariosuuskunta: esityskalvot

Pellava – Tiina Uusitalo / Elixi Oil Oy: esityskalvot / video

Kumina – Sari Yli-Savola / Trans Farm Oy: esityskalvot / video

Viljakas-kuivuri – Susanna Hämäläinen / Viljakas Oy: esityskalvot / video

Luomutilan viljelykierto – Joeli Lintula / luomuviljelijä: esityskalvot / video

Viljelykierron kannattavuus – Sari Peltonen / ProaAgria Keskusten Liitto: esityskalvot / video

Vierailu Vennan luomumaitotilalle pe 12.10.2018 

Vierailimme lokakuun alkupuolella Vennan luomutilalla Turun Paattisilla. Tilan toiminnasta kertoivat Jaakko ja Pirkko Suominen. Tila on Pirkon kotitila, jota Suomiset alkoivat viljellä vuonna 1986. Silloin tilalla oli 12 lypsävää, nuorkarja ja peltoa n. 20 ha. Viljely oli tavanomaista ja karjan lisäksi tilalla viljeltiin mm. juurikasta. 

Tilan kehittäminen luomuun siirtymällä 

Suomen EU:hun liittymisen kynnyksellä Suomiset päättivät keskittyä viljelyyn ja kehittää tilan toimintaa. He laajensivat rakentamalla 50 lehmän kylmäpihaton ja erikoistuivat siirtämällä tilan luomuun vuonna 1995. Jaakko oli jo aiemmin opiskeluaikanaan Viikissä saanut kipinän luomuun Ypäjän luomupioneereilta Aaro ja Elvi Rajalalta.  

Luomuun siirtyminen merkitsi Jaakolle luomuosaamisen syventämistä, uutta ja onnistumisia. Peltoja on ojitettu ja kalkittu sekä tilakokoa kasvatettu vuokraamalla ja ostamalla lisää peltoa. Tilaa on kehitetty ei ainoastaan tuotantoa vaan ympäristöasioita kokonaisvaltaisesti huomioiden mm. tekemällä kosteikkoja, siirtymällä hakelämpöön ja pitämällä rehuketju lähellä.

Jaakko Suominen esittelemässä Vennan luomumaitotilaa

Tilakoon kasvattaminen  

Kun tuotteen hinta on pysynyt samana tai laskenut, on tilakoon kasvattaminen edelleen ollut välttämätöntä tilan kehittämisen kannalta. Nykyisin tilalla on 130-140 lypsävää, nuorkarjaa saman verran ja vajaat 400 ha viljelyssä. Tästä noin puolet on nurmea. Tilalla on myös hyvät verkostot ja säilörehua on riittävästi tulevaksi talveksi. Vuonna 2006 tilalle on rakennettu uusi pihatto. Kaksi vuotta sitten siihen on tehty painovoimainen ilmanvaihto, valokateaukkoja ja vaihdettu valaisimet ledivalaisimiksi. 

Tilan karja koostuu ayrshire ja holstein -roduista. Jaakon mielestä tuotanto on hyvällä mallilla, kun karja voi hyvin eikä eläinlääkärin tai raatoauton tarvitse tiuhaan vierailla. Vanhin lehmä, nyt 12-vuotias Tuulia, lypsi viime vuonna 100 tonnia täyteen.

Iglukasvatus on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi vasikkaterveyden kannalta. Sateen- ja tuulensuojaa tuo kolmelta seinältä umpinainen teltta.

Nautakarja sopii erinomaisesti luomuviljelyyn 

Jaakon mielestä naudat ja luomu on mm. viljelykierron kannalta paras, helpoin ja luonnollisin yhdistelmä harjoittaa kestävää ja paikallisiin resursseihin perustuvaa maataloutta. Luomuviljelyssä viljelykiertoon keskeisesti kuuluvien typensitojakasvien sato voidaan hyödyntää nautakarjan rehuna.  

Valitettavan usein suomalainen eläintuotanto perustuu tuontirehuun. Suomisille on tärkeää, että he tuntevat ja tietävät mitä karja syö ja että rehu tulee mahdollisimman läheltä. Tämän vuoksi tilalla on myös rypsipuristamo. 

Tilan karjaa tutustumassa vierailijoihin

Tilaa viljellään koko perheen voimin 

Luomuun siirtymisen aikoihin Jaakon ja Pirkon pojat Samuli ja Olli Suominen olivat 7- ja 5-vuotiaita. He ovatkin olleet yrittämisessä mukana jo pienestä pitäen. Jo nuorina he ostivat itse hiehoja ja jompikumpi pojista oli aina mukana iltalypsyllä. Vastaavasti pojat saivat palkan työstään aina maitotilin tullessa. 

Yrittäjyyskasvatus on kantanut hedelmää. Samuli ja Olli ovat olleet perustamassa Jymy-jäätelöä tuottavan Suomisen Maito oy:n kolmen muun laadukkaasta luomuruoasta kiinnostuneen yrittäjän kanssa ja sen lisäksi he ovat perustaneet 7000 kanan luomukanalan. 

Suomisen tilan maidosta valmistettujen jäätelöiden lisäksi Jymy-valikoimasta löytyy myös maidottomia vaihtoehtoja.

Työntekijöitäkin tarvitaan 

Vennassa työskentelee Suomisten lisäksi vakituisesti kaksi muuta henkilöä. Tämän lisäksi tilalla käy paljon työssäoppijoita ja harjoittelijoita alan oppilaitoksista oppimassa luomumaitotilan toimintaa ja töitä. Tällä toiminnalla on pitkä historia ja Jaakon mielestä on mukava tavata myöhemmin ihmisiä, joihin on tutustunut heidän ollessaan tilalla harjoittelemassa.  

Ulkopuoliset työntekijät myös helpottavat yrittäjien työtaakkaa. Liika työ voi helposti aiheuttaa tuskaista oloa ja henkisesti ylikireän, huonon työympäristön. Jaakko kertoi myös, että usein voimavarat menevät tilan perustoimintojen pyörittämiseen eikä kaikkea, mitä haluaisi, ehdi tekemään. 

Lokakuun puolivälissä laidunkausi oli juuri lopuillaan ja lehmät pihatossa.

Pellot kuntoon mm. kalkituksilla 

Jaakko korosti, että pellot on syytä saada hyvään kuntoon. Kalkitukset ovat välttämättömiä, pH pitää saada 6,5 tasolle. Perusmuokkaukseen kyntö oli Jaakon mielestä kallis ja hidas toimenpide ja heillä olikin käytössä järeä kultivaattori ja järeä äes, nurmet esimerkiksi kultivoitiin suoraan. Paikoitellen voikukka, ohdake ja juolavehnä ovat aiheuttaneet vähän ongelmia. 

Nurmen lisäksi tilalla viljellään viljaa, härkäpapua ja hernettä. Lannoitukseen käytetään tilan omaa lantaa, jota menee kuivalantana myös läheiselle luomuvihannestilalle. Urakoitsija levittää lietteen. Naudanlannan lisäksi tilalle tulee lantaa luomukanalasta ja joskus vähän Ecolan Agraa. 

Hiehoille tarjotaan täsmälleen samanlaiset olosuhteet kuin lypsylehmille. Näin lypsyn aloitus on mahdollisimman sujuva.

Ei valkuaispulaa 

Nurmet olivat monipuolisia seoksia, viljelyssä oli esimerkiksi puna-apilaa, sinimailasta, valkoapilaa, timoteitä ja sikuria. Nurmista saadaan tyypillisesti kolme satoa vuodessa ja nurmet ovat yleensä 3-vuotisia. Tulevaisuudessa tilalla on haussa nurmen perustamiseen hyvä tapa, koska Jaakon mielestä suojaviljaan perustamalla ei tule hyvä nurmi. 

Valkuaispulaa tilalla ei ole. Tänäkin vuonna rehut on saatu kasaan luomuviljelijöiden verkoston avulla. Tämän lisäksi Jaakolla oli periaate, että ”kaikkea, mitä on vaikea saada, pitää varastoida silloin kun sitä saa”. 

Kiitos Suomisille tilan esittelystä ja maukkaista Jymy-maistiaisista! 

Luomuperunaretki Peltomaan parhaat -luomutilalle 29.8.2018

ProLuomu ry järjesti elokuun lopulla luomuperuna-aiheisen päivän. Päivän aikana tutustuttiin luomuperunan tuotantoon Peltomaan luomutilalla Ulvilassa ja kuultiin esitelmiä muun muassa luomuperunan käyttömahdollisuuksista ammattikeittiöissä sekä luomuperunatärkkelyksen tuotannosta.

Peltomaan parhaat luomutila

Retkipäivänä kokoonnuimme ensin Peltomaan parhaat luomutilalle Ulvilaan, jossa tilaa esittelivät viljelijät Saija ja Teppo Peltomaa. Tilalla on 62,5 ha peltoa viljelyssä, josta noin kolmasosa on perunalla ja vuotuinen tuotanto on tällä hetkellä noin puoli miljoonaa kiloa luomuperunaa.

Viljelykierrossa kaksi kuudesta vuodesta on perunaa, tämän lisäksi viljellään herne-kaura -seosta rehuksi ja apilanurmea viherlannoitukseksi. Perunasato pestään tilalla ja myydään tukkuihin, keskusliikkeille ja teollisuudelle.

Saija ja Teppo Peltomaa esittelemässä perunalohkoa, jossa sadonkorjuu on aloitettu

Luomuun oman, kuluttajan ja pellon hyvinvoinnin vuoksi

Saija Peltomaa kertoi heidän viljelleen tilaansa ensin tavanomaisesti, mutta siirtyneen luomuun kuusi vuotta sitten. Yhtenä syynä luomuun siirtymiseen oli Tepon allergisoituminen kasvinsuojeluaineille.

Tavanomaisesti viljellessäänkin he käyttivät kasvinsuojeluaineita maltillisesti, ruokaperunaa ruiskutettiin noin 4 kertaa kasvukaudella, tärkkelysperunaa kaksi kertaa. Glyfosaattia heillä oli käytetty vain kerran 30 viljelyvuoden aikana. Tavallisesti perunalle saatetaan antaa yhteensä jopa 7-8 eri ruiskutusta kasvukaudessa.

Kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttö soti kuitenkin tuottajien ideologiaa vastaan. Miksi myrkkyjä ruiskutetaan perunalle, jota sitten myydään ihmisille ruoaksi? Saija suhtautuu suurella varauksella mm. glyfosaatin käyttöön ja oli huolissaan pitkään pellossa säilyvistä jäämistä. Hän kertoi kotieläimillä havaitun epämuodostumien ja sikiökuolemien lisääntyvän, kun niille syötetään glyfosaattipitoista rehua ja ihmetteli, miksi ihmisten kohdalla olisi toisin?

Viljelykierto kuntoon luomuun siirtymisen myötä

Myös viljelykiertojen yksipuolisuus ja sitä myötä peltojen kasvukunnon heikkeneminen oli asia mihin Saija ja Teppo halusivat muutoksen luomuviljelyyn siirtymällä. Tavoitteena on pysyvästi hyvässä kunnossa oleva maa, jossa perunakin kasvaa hyvin. Maan parantamiseksi viljelykierrossa olikin runsaasti typensitojakasveja ja viljelykierron aikana käytettiin lannoitteena mm. lehmänlantaa maan eloperäisen aineen lisäämiseksi.

Viljelykierrossa ajateltiin myös maan hiilivaroja. Perunan viljelyn Saija sanoi kuluttavan maasta hiiltä keskimäärin 700 kg vuodessa ja apilanurmen lisäävän saman verran. Tällä hetkellä oli vielä pohdinnassa keinoja ’ikihumuksen’ lisäämiseksi maahan; yhtenä ajatuksena oli voisiko haketta kompostoida 4-5 vuotta ja sitten levittää peltoon lisäämään maan pitkäaikaisia hiilivaroja?

Luomuperunasta saadaan hyvä sato

Perunan satotaso on tilalla vaihdellut 7-30 t/ha välillä keskisadon ollessa noin 23 t/ha. Pellon hyvä kasvukunto on tärkeässä osassa. Sateisena ja kylmänä vuonna 2016 kasvukausi oli 30 päivää normivuotta jäljessä, mutta perunan kokonaissato oli hyvä, 460 tonnia ja hävikki kohtuullinen, noin 7%.

Tänä vuonna kasvukaudella oli satanut kaksi kertaa, yhteensä 80 mm. Heinäkuun Saija kertoi olleen niin kuuma, että perunan varsisto pysyi hengissä, mutta maan alla ei tapahtunut mitään. Helteiden jälkeen peruna on taas kasvanut, mutta perunaa nostetaan kuumuuden vuoksi tavallista myöhemmin. Vain osalla pelloista on kastelumahdollisuus.

Saija kertoi, että hänen laskelmiensa mukaan kastelu ei ole heillä taloudellisesti järkevää. Riskinä on myös, että kasteltaessa juuristo kasvaa lähemmäs pintaa ja mikäli tulee kuumaa ja kuivaa voi se palaa. Stressioloissa kasvi on myös alttiimpi taudeille.

Perunan kasvua heillä edistettiin huolehtimalla tasapainoisesta lannoituksesta. Saija korosti jokaiseen ravinteeseen perehtymistä ja huolehtimista siitä, että kasvi niitä saa. Hivenravinteista huolehdittiin erilaisin ruiskutuksin, joilla on myös tarkoitus stimuloida kasvin omia puolustusmekanismeja ja terveyttä. Saija kertoi heidän ruiskuttavan perunalle Nekon hivenravinnevalmistetta ja merileväuutetta.

Perunarutto ei tilalla ollut ongelma. Osalla peltoja sitä ei ollut ollenkaan, osalla esiintyi lehtiruttoa. Lehtiruttoon ei tarvinnut reagoida mitenkään muuten kuin antamalla perunan kasvaa 4-5 viikkoa pidempään. Tärkeintä oli Tepon kertoman mukaan onnistuminen penkin teossa ja harauksissa/multauksissa. Tiivis penkki ja perunan multaus syvälle estää ruton leviämisen lehdistä mukulaan, vaikka varsistoa ei hävitetäkään. Tärkeätä on myös rikkakasvien hallinta. Perunaa harattiin ja mullattiin itse kehitetyllä koneella alkukasvukaudella neljä kertaa noin viikon välein.

Luomuperunan kaupassa haasteita

Vielä tavanomaisesti viljellessään Peltomaat toimittivat perunaa suoraan kauppoihin. Siinä oli kuitenkin paljon työtä eikä se ollut kannattavaa. Nykyisin heillä on keskitetyt toimitukset tukkuihin, keskusliikkeille ja teollisuuteen, mikä sopii heille hyvin sen vuoksi, että voivat itse keskittyä viljelyyn.

Luomuperunan tuotannossa haastavaa on ailahtelevuus. Kysyntä vaihtelee, viljelysopimuksia on tai ei ole. Tietty perunakoko menee teollisuudelle, tietty koko kuluttajille mutta osa perunasta ei meinaa mennä minnekään. Jos luomuperunan viljelyä haluaa kehittää, pitää kaikki tuotettu peruna saada myytyä.

Päivän osallistujat saivat nostaa perunaa mukaansa

Marja-Riitta Kottila ProLuomusta pohtikin, että perunalla ei ole tällä hetkellä trendiä. Peruna on pastaa, nuudelia ja riisiä parempi kotimainen lisuke, se ei ole kallista ja kulutusta olisi hyvin mahdollista lisätä mutta sen eteen täytyy tehdä työtä. Kauppojen hevihoitajat ovat nykyisin asiantuntevia, eikä aiemmin iso ongelma perunan vihertymisessä kaupassa enää ole niin akuutti.

Luomuperunan menekinedistämistyötä tehtiin Peltomaan tilalla siten, että esimerkiksi koululaisryhmät ja naapuruston lapset saavat käydä tilalla nostamassa perunaa. Sama mahdollisuus tarjottiin myös luomuperunapäivän osallistujille ja osallistujat lähtivätkin tilalta pussillinen tuoreita luomuperunoita mukanaan.

Luomuperunaa ammattikeittiöihin

Tilan esittelyn jälkeen siirryimme lounaalle Friitala-taloon. Lounaan jälkeen kuulimme esityksiä Luomuinstituutin johtaja Sari Iivoselta, Porin palveluliikelaitoksen palvelusuunnittelija Timo Salmelta ja Finnamyl oy:n viljelypäällikkö Kimmo Pusalta.

Sari Iivonen kertoi tutkimuksesta, jossa selvitettiin, miten luomuperunaa saadaan onnistuneesti ammattikeittiöihin. Tutkimuksessa oli mukana 8 keittiötä, jotka valmistivat 30-900 annosta päivässä. Keittiöt ostivat luomuperunat tiloilta, joilla perunan viljelyala oli 0,25-3 ha. Vaikeuksina luomuperunan ammattikeittiökäytössä nähtiin heikko saatavuus isoina, tasalaatuisina erinä, luomuperunan korkeampi hinta ja usein alhaisempi jalostusaste.

Tutkimuksen mukaan avaintekijät onnistuneessa luomuperunan ammattikeittiökäytössä olivat keittiöhenkilökunnan sitoutuminen luomuun ja kestävään kehitykseen (kaikki tutkitut keittiöt olivat mukana portaat luomuun -ohjelmassa), molemminpuolinen (viljelijä & keittiö) tahto ja halu ymmärtää tavoitteita ja yrittäjämäinen asenne ratkaisujen löytämisessä – esimerkiksi kuorinnan alihankintaketjun rakentamisessa.

Haasteina luomuperunan käytön lisääntymiselle nähtiin se, että luomun lisäarvotekijöitä ei tunneta eikä markkinoida sekä se, että keittiöiden pienet tilausmäärät ja vakiintumaton tilausrytmi eivät mahdollista pitkiä kuljetuksia eivätkä luo tulevaisuudenuskoa. Toisaalta lähiluomun ostaminen on vaikeaa, mikäli tuottajia ei ole lähellä.

Poliittiset linjaukset laadukkaan ruoan puolesta puuttuu

Timo Salmi avasi suuren julkisen ostajan ja ateriapalvelujen tuottajan näkökulmaa luomuperunan käyttöön kertomalla käytännöistä Porin alueella. Tämänkaltaisen toimijan (useita keittiöitä, yli 13000 ateriaa päivässä) ollessa kyseessä on yksittäisen keittiön vaikutusmahdollisuudet luomun lisäämisessä rajalliset. Mahdollisuuksina on lähinnä erilaiset teemapäivät liittyen luomuun tai lähiruokaan.

Mikäli julkisissa keittiöissä haluttaisiin siirtyä luomuun suuremmissa määrin, kuten esimerkiksi useissa Kööpenhaminan ja Tukholman päiväkodeissa on tehty, tarvittaisiin asiasta poliittinen päätös. Kunnan- tai kaupunginvaltuusto voisi esimerkiksi mainita luomun ruokastrategiassa. Suomessa luomu on mainittu hankintastrategioissa 23% kunnista. Aina tämäkään ei auta, tarjouksia ei välttämättä saada. Usein hankinnoissa mennään lähinnä ainoastaan hinta edellä. (kappaletta korjattu 22.11.2018)

Ruokastrategiassa voitaisiin esimerkiksi tavoitella, kuten muissa yhteyksissä kestävän kehityksen nimissä usein tehdään, tarjotun ruoan hiilineutraaliutta. Tähän tavoitteeseen pääsemisessä luomuperuna voisi olla yksi hyvä keino. Tästä vinkki vapaasti käyttöön jollekin edistykselliselle kuntapoliitikolle!

Luomutärkkelysperunalla on menekkiä

Kimmo Pusa kertoi FinnAmyl Oy:n toiminnasta. Yritys tuottaa Kokemäellä perunatärkkelystä sekä tavanomaisena että luomuna. Luomutärkkelys menee 80-prosenttisesti vientiin ja kysyntä on kasvussa.

Kimmon mukaan satovaihtelut luomuperunatuotannossa on suuria ja heillä on luomusopimustuottajia ympäri maan. Uusia sopimustuottajia ja -pinta-alaa on myös haussa. Viljelijät: jos luomutärkkelysperunan viljely kiinnostaa, ottakaa yhteyttä Kimmoon.

Kimmo Pusa esittelee FinnAmylin luomusopimusalan kehitystä vuosina 2011-2018

Yleisesti Kimmo kertoi havainneensa, että luomuperunapellot näyttävät tällä hetkellä hyviltä. Hänen mukaansa luomuviljelijöillä on hyvät viljelykierrot ja pellot ovat rakenteeltaan ja kasvukunnoltaan hyviä. Haasteena on luomuun soveltuvien lajikkeiden sertifioidun siemenen rajattu saatavuus.

Vadelmaa

Yritysvierailu Kieloniemen luomutilalle 1.8.2018

Kuivan kesän kääntyessä elokuulle kokoonnuimme puutarha- ja hunajatuotanto -teemaiselle yritysvierailulle Kieloniemen luomutilalle Kemiönsaaressa. Osallistujia olisi mahtunut mukaan viiden vierailijan ja luomuviljelijä Lea Räisäsen lisäksi enemmänkin, mutta pienellä ja aiheesta kiinnostuneella porukalla tutustuimme Kieloniemen luomutilaan ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja päivän aiheista.

Luomuun siirtyminen ja peltojen kunnostus

Ensin me osallistujat esittelimme itsemme, kaikki olivat kiinnostuneita luomusta ja puutarhatuotannosta. Tämän jälkeen luomuviljelijä Lea Räisänen kertoi tilasta ja taustastaan. Tila on Lean kotitila, jota hän oli viljellyt aluksi nuoruudessaan 90-luvun alkupuolella. Tällöin tilalla viljeltiin viljaa tavanomaisin menetelmin. 1990-luvun puolivälissä Lea lopetti viljelyn, vuokrasi pellot naapurille ja keskittyi muihin töihin. Vuonna 2012 hän osti tilan hallintaansa ja vuonna 2014 otti pellot omaan hoitoonsa. Tällöin Lea myös siirsi tilan luomuun.

Tilan kokonaisala on noin 30 ha, josta peltoa on noin 14,5 ha. Osa pelloista oli ollut luonnonhoitopeltoa ja ne saatiin heti luomuun ilman siirtymäaikaa. Ensimmäinen luomuviljelyvuosi oli rankka. Pellot vaativat perusteellista kunnostusta, mm. pusikoiden raivausta ojista ja pellonreunoilta, kaivantoja ja ojituksen parantamista.

Monipuolista tuotantoa

Lea viljelee puutarhakasveja monipuolisesti. Kieloniemessä tuotetaan vadelman, mansikan ja hunajan lisäksi perunaa ja vihanneksia. Tämän vuoden olosuhteet tosin olivat tehneet vihannesviljelyn mahdottomaksi. Näiden lisäksi kierrossa on kauraa, nurmea ja mesikasvustoja. Vieraillessamme kasvustot olivat tasaisia ja pääosin rikattomia. Perunat ja vihannekset on viljelty joka vuosi eri lohkoilla.

Mehiläispesiä

Mehiläispesiä oli sijoitettu uuden mansikkalohkon ja mesikasvustojen läheisyyteen

Hunajantuotantoa ja luonnon monimuotoisuutta ajatellen tilan nurmet olivat kiitettävän monipuolisia. Lea oli käyttänyt seosta, jossa oli hunajakukkaa, valkomesikkää, sinimailasta, alsikeapilaa, rainataa, nurminataa ja timoteitä. Tällä seoksella Lea kertoi saatavan hyvää hunajaa ja maanparannusvaikutukseltaan hyvän nurmen.

Hunajakukkanurmi

Hunajakukkanurmi

Mansikkaa ja vadelmaa

Marjaviljelmät on lannoitettu perustamisvaiheessa naudan kuivalannalla ja rivivälit on kylvetty apilanurmelle, jotta ne sitoisivat typpeä ilmasta. Ensimmäinen mansikkalohko (perustettu 2014) oli katettu olkikatteella. Olkikatteen käyttö vaati perustamisvuonna muutaman kitkentäkerran ja se houkutteli etanoita. Nyt rikkakasvit, etenkin juolavehnä oli lohkolla runsastunut ja se olikin suunnitelmissa kyntää syksyllä.

Uusin mansikkalohko oli perustettu mypex-kankaalla katettuihin penkkeihin ja rivivälit olivat apilanurmella. Lajikkeina oli ’Polka’ ja ’Lumotar’, joka oli kuulemma maultaan paras. Lohkolle on istutettu myös ’Honeyeta’, mutta jatkossa se jää viljelystä pois, koska se on todettu maultaan vaatimattomaksi. Tilalla on käytetty sekä potti- että frigotaimia, luomutaimet on hankittu Paraisilta Mansikka Koskiselta.

Uusi mansikkalohko

Uusi mansikkalohko

Riveissä on tihkukasteluletkut, mutta ongelmana on veden saanti. Kaivovesi ei riittänyt viljelmille ja tänä vuonna vettä piti ajaa säiliöllä läheisestä järvestä. Aiempina vuosina kastelua ei ole tarvittu, mutta tänä vuonna kuivuudesta johtuen satoa tuli Lean arvion mukaan noin 30 % normaalista.

Toisaalta homeista ei ole tänä vuonna ollut vaivaa. Tilalla käytetään homeen torjuntaan Prestop mix -valmistetta ja sen levityksen hoitavat mehiläiset. Tuhoojia torjutaan myös biologisesti, vattukärsäkästä on torjuttu feromoniansoilla ja mansikkapunkkia petopunkeilla. Joskus vadelmalla oli myös käytetty luonnonpyretriiniä tuhoojatilanteen ollessa paha. Suurempia tuhoojia kuten peuroja ja kauriita torjutaan sähköaidalla.

Lea esittelemässä vadelmalohkoa

Lea esittelemässä vadelmalohkoa

Monipuolinen viljely työllistää

Alkuun Lea halusi viljellä tilaa mahdollisimman monipuolisesti. Nykyisin ajatus on hiukan muuttunut; tavoitteena oli ettei viljely rönsyilisi joka alalle ja viljelyssä voisi keskittyä johonkin tiettyyn juttuun. Vihanneksissa Lea kertoi olevan niin paljon käsityötä, että kaikki tulo menee palkkoihin. Ehkä kuluttajat eivät osaa arvostaa vihanneksia siinä määrin, että niistä voisi saada riittävän hinnan? Taloudellisessa mielessä mansikka ja vadelma ovat vihanneksia parempia ja niiden viljelyä onkin lisätty.

Tilalla työskenteli tällä hetkellä 4 ukrainalaista työntekijää. Ensimmäisenä vuonna tekijät löytyivät mol.fi -sivuston välityksellä, tämän jälkeen suorien kontaktien kautta. Paikallisia tekijöitä töille ei etsimisestä huolimatta ole riittävästi löytynyt. Joku nuori olikin todennut tulevansa viljelytöistä vihaiseksi…

Tilan päärakennus toimii työntekijöiden asuntona ja lisäksi kellarissa on tilat sadon varastointiin. Kellariin on asennettu kylmäkone, kesällä se toimii marjavarastona ja talvella perunakellarina. Myös hunaja lingotaan, kiteytetään ja pakataan päärakennuksessa.

Luomumarjan hinta on sopiva eikä siitä kannata tinkiä

Lea on päätoiminen viljelijä. Tuotteita myydään suoraan tilalta, talvella REKOssa sekä toimitetaan kauppoihin ja satamiin, mm. Öröön ja Kejsarshamniin. Osa marjoista menee myös Marjat kotiin -yrityksen välityksellä kuluttajille. Markkinointityö on ollut hidasta. Lea on mm. mainostanut lehdissä ja hän sanoikin että vasta nyt alkaa olla nimeä siinä määrin että asiakkaat osaavat kysyä tuotteita.

Luomumarjan hinta on ollut ihan hyvä, mansikalla 12 €/kg ja vadelmalla 21 €/kg, II-luokan marjat on myyty jalostettavaksi. Niitä varten tilalla on pakastekontti, jotta sato saadaan pakastettua heti korjuun jälkeen. Joskus hinnasta oli haluttu tinkiä, mutta Lean periaate oli, että marja maksaa pyydetyn hinnan eikä hän halunnut tinkiä siitä.

Kokemusten jakamista keskustellen    

Tilakierroksen lopuksi kahvittelimme ja saimme maistaa Lean valmistamia voileipiä ja luomu-marjapiiraita, omista marjoista tietenkin. Kahvittelun lomassa oli mukava vielä keskustella vierailun esiin nostamista asioista. Lea kertoi osallistuneensa myös OSMO-hankkeen toimintaan. Sieltä hänen toimiinsa oli tarttunut ainakin pellon kasvukunnosta huolehtiminen; ojitus kuntoon, eloperäisen aineen lisääminen, monivuotiset apilanurmet, karjanlannan käyttö jne. Suunnitelmissa oli vielä saattaa lohkoja yhtenäisemmiksi mm. ojitusten muutoksilla.

Vierailulle osallistunut Kalle Kivelä Alaspään maatilalta kertoi myös olevansa mukana mm. OSMO-hankkeessa ja oppineensa kiinnittämään huomiota maan kasvukuntoon. Hän kertoi käyttävänsä traktorissa tuplapyöriä ja matalia rengaspaineita (0,5-0,6 bar) maan tiivistymisen välttämiseksi ja pitävänsä aina traktorissa mukana lapiota ja penetrometriä voidakseen tutkia peltojensa tilaa. Omien peltojen kasvukunto ja tuntemus olikin kuulemma viime aikoina parantunut.

Keskustelimme myös pienimuotoisen vihannesviljelyn haasteista. Kuten aiemmin mainittu, vihanneksista joita viljellään suuremmassa mittakaavassa ja tuotantoa on mahdollista koneellistaa, voi olla vaikeata saada riittävän hyvää hintaa, jotta viljely olisi käsityönä kannattavaa. Vihannesten luomusiementen hankintakanaviksi todettiin mm. Elomestari Suomessa, Lindbloms Frö Ruotsissa ja Bingenheimer Saatgut Saksassa, joka myy ainoastaan luomusiementä.

Ilta olikin erittäin antoisa ja venähti suunniteltua pidemmäksi. Mutta mihinkäs sitä lähtisi, kun on paljon nähtävää, mielenkiintoista keskusteltavaa ja runsas kahvipöytä? Kiitos Lealle, että vierailu järjestyi ja kaikille osallistujille, että vierailusta tuli antoisa!

Yritysvierailu Myssyfarmille 24.7.2018

Heinäkuun viimeisellä viikolla vuorossa oli yritysvierailu Myssyfarmille Kyröön. Vierailun aikoihin tilalla elettiin vuoden kiireisintä aikaa: syysrypsin puinti oli juuri alkanut, sopimustuottajien rypsiä saapui tilalle jatkojalostettavaksi ja uusia syysrypsimaita valmisteltiin kylvöä varten. Tilan väeltä liikeni kuitenkin aikaa myös luomutilan toiminnasta kiinnostuneelle osallistujajoukollemme – tästä vielä suurkiitos Annalle ja Jannelle!

Syys- ja palkokasvit viljelykierron ydin

Janne ja Anna Rauhansuu ovat viljelleet Jannen kotitilaa täysipäiväisesti viimeiset kymmenisen vuotta ja kuusi vuotta sitten tila siirtyi luomuun. Tuotantoa harjoitetaan n. 170 peltohehtaarilla ja viljelykierto pyritään pitämään viisivuotisena.

Nurmi rikotaan heinäkuussa ennen syysrypsin kylvöä

Kiertoon kuuluu kaksi-, toisinaan yksivuotinen nurmi, joka sisältää mm. puna- ja valkoapilaa, timoteita ja nurminataa sekä rohto- ja valkomesikkää. Nurmet niitetään yleensä 2-3 kertaa kesässä viherlannoitukseksi. Nurmi rikotaan joko kultivoimalla tai kyntämällä heinäkuun loppupuolella, äestetään ja pian tämän jälkeen kylvetään syysrypsi hajakylvönä rikkaäkeellä. Syysrypsiä perustettaessa pellolle levitetään myös kalkkunanlantaa. Syysrypsi puidaan tyypillisesti seuraavan vuoden heinä-elokuun vaihteessa, minkä ansiosta paikalle ehditään kylvää heti perään toinen syyskasvi, yleensä syysvehnä. Syysvehnää seuraa herne, jonka jälkeen perustetaan uusi nurmikasvusto suojaviljaan – useimmiten joko kauraan tai kevätvehnään. Tässä vaiheessa lisälannoituksena on toisinaan käytetty Ecolan Agraa.

Suosikkikasvi syysrypsi

Syysrypsistä Jannella ei ole kuin hyvää sanottavaa. Sen perustamiskustannukset ovat alhaiset, sillä tarvittava siemenmäärä on vain 2-3 kg/ha. Pienemmällä siemenmäärällä saadaan aikaan roteva, pensova ja satoisa kasvusto, kun taas tiheämpi kasvusto kilpailee paremmin rikkakasveja vastaan. Jos syysrypsin talvehtiminen epäonnistuu, on se kuitenkin toiminut tehokkaana kerääjäkasvina ja tilalle voidaan kylvää keväällä jokin kevätvilja, esimerkiksi runsaan typpilatauksen hyvin hyödyntävä vehnä.

Rypsimaa valmis kylvettäväksi

Syysrypsi tasoittaa työhuippuja, sillä sekä sen kylvö että puinti ajoittuvat heinä-elokuun vaihteeseen, eri aikaan kevätviljojen kanssa. Myös perustamisvaiheessa tehtävä lannanajo päästään tyypillisesti tekemään ihanteellisissa olosuhteissa kuivaan maahan.

Riittävän pitkä viljelykierto pitää taudit poissa, ja nopean alkukehityksen ansiosta tuholaiset, kuten kirpat tai rapsikuoriaiset, eivät kiusaa syysrypsiä. Ainoastaan etanat voivat muodostua ongelmaksi. Myssyfarmilla niiden torjumiseksi nurmiseoksiin kylvetään valko- ja rohtomesikkää, joiden erittämän kumariinin arvellaan karkottavan etanoita. Valkomesikkäkasvuston on havaittu lähtevän parhaiten kasvuun aikaisin kylvettynä, puhtaana kasvustona, kun taas myöhäisemmällä kylvöllä ja seoksissa perustaminen ei ole aina onnistunut. Kun rypsin puinti tehdään riittävän varovasti kaatokela ylhäällä, ei syysrypsipellolla melko yleinen saunakukka muodostu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi.

Syysrypsin puinti ajoittuu yleensä heinä-elokuun vaihteeseen

Syysrypsin eduksi Janne luettelee myös alhaiset kuivauskustannukset. Syysrypsi ei nimittäin tarvitse kuin kylmäilmakuivurin ja myös syysrypsiä seuraava syysvilja päästään yleensä puimaan kuivempana kuin kevätviljat. Luomuun siirtymisen ja nykyisen viljelykierron myötä öljynkulutus tilalla onkin laskenut merkittävästi. Myös kuljetuskustannukset jäävät rypsillä – kuten alhaisemman satotason vuoksi muillakin luomuviljelykasveilla – tavanomaista viljaa pienemmiksi.

Jatkojalostuksella lisäarvoa

Puinnin, kuivauksen ja lajittelun jälkeen rypsisato puristetaan tilan omassa puristamossa öljyksi. Iso osa puristettavasta rypsistä on sopimustuotantoa. Sopimustuottajia on tarkoituksella haettu muualtakin kuin Varsinais-Suomesta – näin varmistetaan rypsin saatavuus, vaikka esimerkiksi talvehtiminen jossain päin Suomea epäonnistuisi. Uusiakin luomusyysrypsin viljelysopimuksia tehdään edelleen. Rypsiöljy, samoin kuin hernesadosta jalostettava hernerouhe ja –jauho, pakataan tilalla itse.

Myssyfarmin hernerouhe ja rypsiöljy ovat löytäneet tiensä lukuisten kauppojen hyllyille

Posti hakee valmiit tuotteet tilalta ja toimittaa ne myyntikanaviin ympäri maata. Aluksi tuotteita markkinoitiin mm. REKO-toreilla, messuilla ja markkinoilla, mutta tällä hetkellä tuotteita myydään pääasiassa S- ja K-ryhmän kaupoissa, erikoisliikkeissä ja omassa verkkokaupassa. Lisäksi öljyä käyttävät mm. elintarviketeollisuus, luomukosmetiikan valmistajat sekä ravintolat. Öljyntuotannosta ylijäävä puriste puolestaan hyödynnetään luomukotieläinten rehuna. Hyvinä myynnin vauhdittajina Anna ja Janne mainitsevat mm. valinnan Vuoden Luomutuotteeksi v. 2015, tuotemaistatukset ruokakaupoissa sekä tuotteiden pääsyn esille kaupan päätyhyllyyn.

Parhaat käytännöt löytyvät kokeilemalla

Kuuden vuoden jälkeen päätös luomuun siirtymisestä tuntuu edelleen oikealta. Maan rakenne aikaisemmin tehoviljellyillä lohkoilla on selvästi parantunut, eikä esimerkiksi vesi seiso enää pelloilla. Ensimmäisinä luomuvuosina rikkakasvien kanssa pääsi melko helpolla, mutta sittemmin etenkin ohdake ja valvatti ovat alkaneet yleistyä. Janne ei kuitenkaan pidä rikkakasveja maineensa veroisena ongelmana luomuviljelyssä – suurin ongelma on se, että pelloilla ei ole totuttu näkemään pienintäkään määrää oheiskasveja. Kohtuullinen määrä rikkakasveja on kuitenkin asia, josta ei kannattaisi ottaa liikaa stressiä. Myssyfarmilla rikkoja pidetään kurissa mm. viljelykierron avulla, nurmien puhdistusniitoilla sekä rikkaäestyksillä.

Jannen mukaan luomussa korostuu omien lohkojen tuntemus – yleispäteviä ohjeita on usein vaikeaa antaa, sillä kullekin lohkolle parhaiten soveltuvat viljelytoimenpiteet riippuvat monesta tekijästä, mm. maalajista. Sopivimmat menetelmät löytyvätkin usein kokeiluiden kautta – esimerkiksi kokemuksia erilaisista rypsimaan perustamismenetelmistä on tällä tilalla takana lukuisia.

Yhden kaikille sopivan ohjeen Janne kuitenkin antaa: tehkää yhteistyötä! Siitä hyötyvät niin pienet kuin suuret tilat. Myssyfarmilla yhdessä tekeminen näkyy sopimustuotannon lisäksi esimerkiksi yhteiskoneiden käytössä.

Myssyjä maailmalle

Illan päätteeksi saimme kuulla myös maailmankuulujen myssyjen tarinan. Jannen neulontaharrastuksesta alkunsa saanut idea on vuosien saatossa kasvanut yritystoiminnaksi, joka liikevaihdossa ohittaa jo tilan maataloustuotannon ja työllistää Annan lisäksi kaksi vakituista ja liudan osa-aikaisia työntekijöitä.

Tuotteissa käytettävä villa hankitaan yläneläiseltä Rintalan luomulammastilalta, käsitellään Pirtin kehräämössä sekä värjätään kasviväreillä. Paikallisten myssymummojen käsissä valmiista langasta syntyy myssyjä, kaulureita ja muita villa-asusteita. Tällä hetkellä myssytuotteita myydään 60 liikkeessä 15 maassa ja maailmanvalloitus jatkuu edelleen.

Kiitokset antoisasta vierailusta koko Rauhansuun perheelle ja onnea tuleviin projekteihin!

https://www.myssyfarmi.fi/fi/

Erikoiskasviretki 17.7.2018

Rainingon luomutilalla tähdätään laadukkaaseen lopputuotteeseen

Helteisenä tiistaina 17.7. teimme noin 10 hengen voimin erikoiskasviretken kolmelle erilaiselle ja erittäin mielenkiintoiselle varsinaissuomalaiselle luomutilalle. Ensimmäinen vierailukohde oli Rainingon luomutila Liedon Inkoisten kylässä. Siellä meidät otti vastaan ja tilaa esittelivät Juha ja Terhi Raininko. Aluksi Juha kertoi tilan historiasta. Tila on perustettu vuonna 1946, jolloin Juha ja Kari Rainingon isä muutti paikalle ja alkoi viljellä tilaa. Aluksi paikalla ei ollut kuin yksi makasiini, jossa asui alkuun sekä perhe että karja toisessa päässä. Viljelyssä oli 13 ha peltoa ja karjan lisäksi viljeltiin mm. juurikasta.

Luomuun jo 90-luvulla

Tilaa viljelee nykyisin maatalousyhtymä Juha ja Kari Raininko. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 1987, jolloin tilalla viljeltiin viljaa ns. ’tehoviljelyn’ menetelmin. Sittemmin myös Juhan poika Tapani on ryhtynyt viljelijäksi ja Rainingot viljelevätkin yhteensä melko suurta alaa luonnonmukaisin menetelmin. Päätös luomuun siirtymisestä syntyi v. 1994 ja tila siirtyi luomuun v. 1995. Tila oli edelläkävijä alueella ja aluksi valintaa arvosteltiin, nykyisin luomutuotantoa pääasiassa arvostetaan.

Alkuun tilaa viljeltiin sivutoimisesti, päätoimeksi viljely muuttui vuonna 2007. Tilalla työskentelee Juhan, Terhin, Karin ja Tapanin lisäksi välillä yksi palkattu työntekijä. Viljelykasveja ovat mm. ruis, herne, härkäpapu, puhdaskaura, kvinoa ja apila. Viljelykierto suunnitellaan tilanteen ja lohkon mukaan, mm. herne ja kvinoa vaativat läpäisevän maan, härkäpapu taas kasvaa kosteammassakin. Ruis ja kaura ovat puolestaan vaatimattomampia kasvupaikan suhteen.

Kävimme katsomassa lohkoa, jossa kasvoi puhdaskaura ’Mattya’. Lohkolla oli ollut viimeksi kvinoaa ja kauraa oli lannoitettu Ecolan Agralla n. 600 kg/ha. Juha sanoi viljelyssä laadun olevan todella tärkeä asia ja tilalla tavoiteltavan korkealaatuista satoa. Tämän vuoden satotasoksi hän arvioi n. 2000 kg/ha. Ostajan nimittäin kannattaa maksaa hyvästä, huono on aina kallista (ostaa). Juhan mielestä MT:n tuotehintasivut joutaisikin heittää roskiin.

Kvinoa viljelykasvina

Juha Raininko

Juha esittelemässä kvinoalohkoa

Tilan erikoisin viljelykasvi on kvinoa, jonka viljely aloitettiin vuonna 2009. Tutkija Marjo Keskitalon ansiosta löydettiin Suomen oloihin sopiva kvinoalajike. Kvinoa on jauhosavikan sukuinen gluteeniton ja runsaasti ja monipuolisesti valkuaista sisältävä valevilja, jonka pääviljelyalue on Etelä-Amerikka. Suomessa kvinoaa viljellään tällä hetkellä noin 170 hehtaarin alalla, josta Raininkojen viljelyssä on noin 2/3.

Kvinoasato myydään pääasiassa Suomeen, mutta vientiä on jonkin verran myös Ruotsiin. Kvinoa kylvetään joka toisella vantaalla lämpimään maahan touko-kesäkuussa, harataan kertaalleen juurikasharalla ja puidaan tyypillisesti syys-lokakuussa. Vierailulla saimme myös maistaa Terhin leipomia erilaisia kvinoakakkuja. Oli muuten hyvää.

 

kvinoaa

Kvinoaa kasvamassa

Ennen kvinoaa lohkolla viljellään yleensä apilaa. Puhdas puna-apila (kylvömäärä 7 kg/ha) murskataan kolmesti kasvukauden aikana ja näin maa ladataan kvinoaa varten, jonka typpitarve on n. 80 – 100 kg/ha. Pitkään luomuviljelyssä olleilla lohkoilla yksivuotisella apilakasvustolla on riittävä maanparannusvaikutus. Etuleikkurilla varmistetaan, ettei esimerkiksi juolavehnä jää niittämättä ajourista.

Kvinoan satotaso voi parhaimmillaan olla 2000 kg/ha, normaalisti sato vaihtelee 0-1500 kg/ha välillä. Lajittelussa sadosta häviää noin puolet. Juha mainitsikin kvinoan viljelyssä työn alkavan vasta sadonkorjuun jälkeen viitaten mm. juuri lajitteluun ja valtavaan markkinointityöhön, mitä uuden viljelykasvin markkinoille lanseeraaminen on vaatinut. Työ on kuitenkin kannattanut, koska kotimaisen luomukvinoan vähittäishinta kaupoissa on luokkaa 11-13 €/kg.

Maan hyvä kasvukunto auttaa vaikeissa oloissa

Herne oli hyvässä kasvussa

Kävimme myös katsomassa hyvää ja rehevää hernekasvustoa. Herneistä viljelyssä on ’Brutus’ ja ’Karita’, sato myydään teollisuudelle ruokaherneeksi. Hernelohkon pH oli 6,3 ja Juha mainitsi jatkuvien kalkitusten olevan tärkeitä maan kalsiumtason hyvänä pysymiselle. Kalkituksen kertamäärä heillä on n. 7 t/ha. Herneelle oli annettu myös Ecolan Agraa pieni annos, n.250 kg/ha ja lohkoa oli sadetettu alkukesän kuivuuden aikana, jotta kasvu ja sato olisivat hyviä. Ennen hernettä lohkolla oli viljelty kvinoaa.

Tilan lohkot pyritään kyntämään vain apilakasvustoa rikottaessa. Muuten lohkot pääasiassa kultivoidaan, sillä liiallinen kyntäminen alentaa maan multavuutta. Korkea multavuus ja hyvä maan rakenne edesauttavat kasvustoja selviämään ääriolosuhteista, kuten edellistä ja kuluvaa kasvukautta piinanneista märistä ja kuivista ajanjaksoista. Multavuutta lisää osaltaan myös lannoitukseen käytettävä broilerinlanta.

kultivaattori ja traktori

Perusmuokkaukseen käytetään paljon kultivaattoria. Telatraktorissa pintapaine on matala ja pellon tiivistymisriski pysyy pienenä.

Joeli Lintulalla ajatukset lähtevät maan alta

Toinen vierailukohde oli Joeli Lintulan luomutila. Joelin viljelemiä erikoisempia kasveja ovat mm. pakasteherne, kumina, tattari ja syysrypsi. Joeli on siirtynyt luomuun vuonna 2000 ja kehittänyt tilalleen sopivan 10-vuotisen viljelykierron. Viljelyssä Joelille on tärkeää maaperän huomioiminen ja monimuotoisuus. Peltoa on n. 120 ha, josta n. 100 ha aktiiviviljelyssä.

Viljelykierrossa rivisekaviljelyä ja pieniä kylvömääriä

Viljelykierto alkaa härkäpapu-kumina seosviljelyllä. Joeli on kehittänyt mielenkiintoisia rivisekaviljely -menetelmiä. Härkäpapua kylvetään 45 cm rivivälillä 100 kg/ha ja kuminaa tulee kaksi vannasta kunkin härkäpapurivin väliin. Joeli on saanut härkäpavusta tällä kylvömäärällä samansuuruisia satoja (2,5-3 t/ha) kuin normikylvömäärällä 260 kg/ha. Tämä johtuu siitä, että harvaan kylvetty härkäpapu tuottaa enemmän palkoja per kasvi kuin tiheään kylvetty. Joeli vinkkasikin, että ”isonna riviväliä, pienennä siemenmäärää kukkivilla kasveilla”. Kumina kasvaa matalana väleissä ja pitää rikkakasveja aisoissa. Kun papu puidaan, jää kumina talvehtimaan.

Toisena vuonna kumina puidaan. Joeli on saanut n. 500-700 kg/ha satotasoja kuminasta. Rikkapaineen vuoksi luomukuminasta saadaan yleensä satoa vain yhtenä vuonna. Toisinaan kuminakoi saattaa viedä senkin. Vaikka satoa ei aina saada ollenkaan, kannattaa kuminaa Joelin mielestä pitää viljelykierrossa jo pelkästään sen erinomaisen maanparannusvaikutuksen vuoksi. Kuminan syvä ja paksu juuri kuohkeuttaa nimittäin maata tehokkaasti.

Luomupakasteherneelle on kysyntää

Kolmantena vuonna kierrossa on puhdaskaura, neljäntenä herne. Tämän vuoden pakasteherneet oli juuri puitu vierailuamme edeltävänä päivänä. Pakasteherne viljellään sopimusviljelynä Apetitille. Luomupakasteherneelle olisi kysyntää enemmänkin.

Viidentenä vuonna on vuorossa taas sekaviljelyä. Esimerkiksi öljyhamppu 45 cm väleillä ja apila riviväleihin. Tänä vuonna näimme myös tattari-syysrypsi -seoksen, joka oli kärsinyt ankarasta kuivuudesta. Ideana on kuitenkin viljellä tattaria harvalla rivivälillä ja syysrypsiä väleissä. Siemenmäärä syysrypsillä oli 4 kg ja tattarilla 50 kg/ha. Onnistuessaan tattari peittää rikkakasveja tehokkaasti alleen ja lannoituksen suhteenkin se on varsin vaatimaton. Myös tattarin kysyntä on kova ja luomutattarista voi saada n. 800 €/t.

Monivuotisia nurmia ja jankkurointia

Kuudes ja seitsemäs vuosi on apila – timotei – ruoko-/nurminata seosviljelyä. Nurmet Joeli kylvää suojaviljaan (esim. öljyhamppu) ja murskaa 2-3 kertaa kesässä. Nurmilohkot Joeli jankkuroi harvaan eri suuntiin perättäisinä vuosina. Hän on viljellyt auratta vuodesta 2013 ja päättää nurmet vetojyrsimellä, jonka jälkeen kelajyrsintä matalaan (n.7 cm). Hänen ajatuksensa oli muokata matalaan, kuohkeuttaa syvältä. Samalla vältetään esimerkiksi rikkakasvin siementen hautaaminen syvään ja kierrättäminen uudelleen pintaan. Vetojyrsimen Joeli on todennut varsin toimivaksi ratkaisuksi, sillä se jättää kasvijätteen pintaan kuivumaan, mutta ei tukkeudu tai hierrä maata.

Joeli oli myös luopunut sianlietteen käytöstä, sillä hänellä se lisäsi valvattia ja ohdaketta. Viherlannoitus on siten ainakin toistaiseksi viljelykierron ainoa typenlähde. Tattari puolestaan kykenee irrottamaan fosforia tehokkaasti myös maan vaikealiukoisesta varastosta, minkä ansiosta fosforia liukenee myös muiden kasvien käyttöön.

Rikkatorjunnassa apuna on mahdollisuus keväiseen kesannointiin myöhään kylvettävillä lajeilla (tattari) tai kesannointiin syksyllä herneen jälkeen. Tilan kehittäminen on määrätietoista; ensin Joeli oli halunnut saada rikkakasvit kuriin, sitten siirtyä ruokakasvien viljelyyn rehun sijaan. Kehitystyö on jatkuvaa ja kohdistuu edelleen mm. erilaisten seka- tai kerrosviljelytekniikoiden kehittämiseen.

Kahdeksantena vuonna vuorossa on puhdaskaura. Kauran satotaso on ollut parhaimmillaan 3500 kg/ha luokkaa. Kauran jälkeen yhdeksäntenä vuonna viljellään hernettä ja kymmentenä esimerkiksi 1-vuotista nurmea tai syysrypsiä. Tilan pellot on jaettu noin kymmeneen noin 10 ha lohkoon, joilla on käytössä tämä sama viljelykierto.

Luomun myötä peltojen ominaisuudet ovat tasoittuneet

Lähes kaikille kierron kasveille kylvetään aluskasviksi 1 kg valkoapilaa ja 1 kg italianraiheinää. Joeli kertoi havainneensa, että luomuviljelyyn siirtymisen ja maan kasvukuntoa ylläpitävien viljelymenetelmien käytön myötä tilan pellot ovat ominaisuuksiltaan tasoittuneet.

Joeli on hyvin verkottunut. Hänen kaikki viljelynsä härkäpapua lukuun ottamatta on sopimusviljelyä. Kaura menee Helsingin Myllylle, pakasteherne Apetitille, hamppu Murtolan Hamppufarmille, syysrypsi Myssyfarmille, tattari Pirkanmaan Tattariosuuskunnalle ja kumina Transfarmille. Joeli totesi viljaa olevan kaikilla, siksi hän on halunnut viljellä erikoiskasveja. Myös maan kasvukunnon parantaminen on yksi tärkeä syy erikoiskasvien viljelylle.

 

Murtolan hamppufarmi viljelee ja jalostaa öljyhamppua

Murtolan hamppufarmia esittelivät Ville ja Virve Virtanen. He ovat viljelleet tilaa vuodesta 2006. Maatilalla perinteisen viljanviljelyn rinnalle etsittiin jotain sivutoimialaa, jotta maatila olisi tuonut palkan molemmille. Vaihtoehtona oli ensin hunajantuotanto, mutta vuonna 2013 he keksivät Turun amk:n Hyötyhamppu -hankkeen kautta ryhtyä öljyhampun viljelyyn ja jalostamaan siitä kuluttajatuotteita. Ensimmäisenä vuonna hamppua kasvoi 3,5 hehtaarin alalla ja kokeilu oli niin onnistunut, että hampun viljely jäi.

Ville hamppupellossa

Ville Virtanen esittelee hamppupeltoa. Hedekasvit kuolevat kukittuaan ja peltoon jää siemensadon muodostavat emikasvit.

Nyt kuudentena satovuonna hamppua kasvaa Murtolan hamppufarmilla 28 hehtaarin alalla. Luomua oma tuotanto on ollut vuodesta 2014. Oman hampunsiemenen lisäksi tila ostaa hamppua 24 sopimusviljelijältä, joilla on yhteensä noin 260 ha hamppua, josta noin 100 ha on luomua. Tilalla työskentelee pariskunnan lisäksi 1 työntekijä pakkaamossa ja yksi osa-aikainen työntekijä Helsingissä markkinoimassa tuotteita. Hampun lisäksi viljelykiertoon kuuluu hernettä, kauraa, mallasohraa ja apilanurmia.

Hampussa kiinnostaa viljelyn ohella sen hyvät ravintoarvot. Hampun siemenessä on hyvä paketti rasvahappoja, proteiineja ja kuituja. Hampusta jalostetaan tilalla yli 20 erilaista tuotetta, siemenen lisäksi on tarjolla mm. erilaisia rouheita ja jauheita, kuorittua siementä, öljyä ja suosituimpana tuotteena hamppusnacks.

Luomuhamppua arvostetaan ja sille on kysyntää

Tuotteista 10 on luomumerkittyjä ja 12 tavanomaisia. Sekä luomu- että tavanomaisten tuotteiden valmistus yhtäaikaisesti lisää työmäärää, sillä niiden täytyy pysyä selkeästi erillään. Luomutuottajia ei ole kuitenkaan riittävästi, jotta kaikki tuotteet voitaisiin valmistaa luomuna. Pääosa tuotteista myydään kotimaassa, vientiä on myös Ruotsiin ja Hollantiin. Ulkomailla asiakkaita kiinnostaa ainoastaan luomuhamppu, ei tavanomaisesti tuotetut tuotteet.

Hampun viljely ei ole vaikeaa. Se kylvetään kuten rypsi tai rapsi kylvömäärän ollessa n. 25 kg/ha (15-30 kg/ha). Tukien saamiseksi kylvösiemenen on oltava sertifioitua. Maassa tulee olla hyvä, murustuva pinta, eikä tiivistymiä saa olla. Maan rakenteen tulee siis olla kunnossa. Kevätkynnettävät maat olisivat optimaalisia.

Hamppu kestää jopa –5 asteen lämpötiloja, joten kylvön voi tehdä hyvissä ajoin keväällä. Hampulla ei myöskään tarvita rikkojen torjuntaa; kasvun ollessa hyvä se peittää maan ja estää rikkoja kasvamasta. Typpeä hamppu tarvitsee n. 60-90 kg/ha maalajista riippuen. Typen tulee olla nopeasti hampun käytettävissä kasvin lähtiessä kasvuun. Lannoitukseen soveltuvat siten esimerkiksi sianliete kevätlevityksenä tai edellisenä syksynä levitetty karjanlanta.

Murtolassa hamppu kylvetään 2-vuotisen apilanurmen jälkeen ja lisälannoituksena annetaan keväällä sianlietettä. Satotaso on usein luokkaa 700-800 kg/ha, potentiaalia on jopa 1,5 t/ha satoihin. Hamppu jättää seuraavan kasvin käyttöön n. 20-30 kg typpeä ja sen paksu juuri kuohkeuttaa maata tehokkaasti.

Hamppu on tilalla puitu loka-syyskuun vaiheessa kylvöajankohdasta riippumatta. Sillä on noin kuukauden mittainen sadonkorjuuikkuna. Linnut ovat pahin tuhooja hampulla, siemenen kypsyttyä se on lintujen herkkua. Hampusta puidaan pelkkä tähkä, koska varsi aiheuttaa ongelmia puimurissa. Siemen kuivataan 40 asteessa aluksi nopeasti, lopuksi hitaalla kierrolla siihen saakka kunnes kosteus on 8-8,5 %.

Luomuhamppua

Yritysvierailu Koivunalhon luomutilalle 26.6.2018

Nurmensiementä ja palkokasveja Koivunalhon luomutilalla

Kesän ensimmäinen yritysvierailu suuntautui Liedon Tarvasjoelle, Esa ja Maarit Heinosen isännöimälle Koivunalhon luomutilalle. Illan aikana osallistujat saivat kuulla mm. tilan historiasta, viljelytekniikoista, tuotteiden markkinoinnista sekä jatkojalostuksesta. Illan päätti kasvustokierros makealupiini-, herne- ja timoteipelloilla.

Koivunalhon luomutila on siirtynyt luomuun vuonna 1995, joten kokeiluita ja kokemuksia luomuviljelystä on kertynyt jo yli 20 vuoden ajalta. Tilalla noudatettava viljelykierto vaihtelee hieman tilanteen ja lohkon mukaan, mutta perusperiaate on se, ettei viljoja viljellä samalla lohkolla useita vuosia peräkkäin, vaan välissä viljellään aina jotain palkokasvia. Lajivalikoimaan kuuluvat tällä hetkellä kaura, vehnä, ohra, herne, härkäpapu ja uusimpana tulokkaana makealupiini. Näiden lisäksi viljellään puna-apila-, nurminata- ja timotei-nurmia, jotka hyödynnetään kokonaan siementuotannossa. Nurmisiementuotannosta onkin kehittynyt tilan päätuotantosuunta ja sitä harjoitetaan vuosittain noin 40 %:lla peltoalasta.

Tilaa on viljelty alusta asti kasvinviljelytilana ja lannoitus on aina perustunut pääasiassa viherlannoitukseen. Ainoastaan timoteille ja nurminadalle levitetään sianlietettä, sillä muuten puhti saattaisi loppua monivuotisista nurmista kesken. Vaikka ostolannoitteilla tai runsaammalla lannankäytöllä saatettaisiin päästä hieman korkeampiin satotasoihin, ollaan tilalla tyytyväisiä nykysysteemiin. Viherlannoituksen etuja ovat mm. riippumattomuus ostopanoksista ja vähäisempi sääriski. Myös maan tiivistyminen on vähäistä, kun ajo raskaalla lannanlevityskalustolla on minimoitu. Palkokasvien viihtymisen tilan väki nimeääkin yhdeksi tärkeimmäksi luomukasvinviljelytilan menestys-tekijäksi.

Vaikka lannoitus on ollut maltillista jo yli 20 vuoden ajan, ei viljavuus Koivunalhon pelloilla ole laskenut – päinvastoin. Ilman fosforilannoitustakin peltojen P-luvut ovat pysyneet tyydyttävällä tasolla ja pH on noussut jopa haitallisen korkeaksi, vaikkei peltoja ole kalkittu lainkaan. Maan rakenne on parantunut luomussa selvästi. Hyvärakenteinen ja runsaasti orgaanista ainesta sisältävä maaperä toimii Esan sanojen mukaan kuin pesusieni: märissä olosuhteissa se imee itseensä ylimääräisen veden ja kuivissa olosuhteissa puolestaan luovuttaa varastoimaan kosteutta. Tilan kasvustot ovatkin selvinneet hyvin jopa viime kasvukausien ääriolosuhteista.

Rikkakasvit nähdään usein luomuviljelyn suurimpana riesana, mutta Koivunalhon tilalla niitä ei pidetä ylitsepääsemättömänä ongelmana. Tärkein torjuntakeino on huolelliset syys-, kevät- ja kylvömuokkaukset sekä hyvän kylvösiemenen käyttö. Näin saadaan aikaan tiheä ja hyvä kasvusto, joka pärjää kilpailussa rikkoja vastaan. Myös viljelykiertoon kuuluvat monivuotiset nurmet vähentävät rikkapainetta. Rikkaäestä tilalta ei löydy ja aluskasvikin on kylvetty vain timoteille, joskin harkinnassa on aluskasvien viljelyn lisääminen. Torjuntatoimenpiteistä huolimatta rikkakasveja toki esiintyy tämänkin tilan pelloilla – joskus enemmän, joskus vähemmän. Paniikkiratkaisuihin ei kuulemma ole syytä ryhtyä rikkakasvien kanssa, sillä rikkakasviongelmat usein ilmestyvät, mutta myös katoavat, pitkälti itsekseen. Ja onhan rikkakasveista myös hyötyä – esimerkiksi puna-apilan tukikasvina ja luontaisten vihollisten elinympäristönä. Ehkä myös tuholaisten houkutuskasvina, sillä vierailun aikana nähtiin hernepellosta kerättyjä, kirvojen kuorruttamia savikoita ja ohdakkeita – herneissä kirvoja ei ollut lainkaan!

Pellot muokataan peruskoneilla. Nurmet päätetään pääsääntöisesti kyntämällä. Vilja- ja palkoviljamaat kultivoidaan mahdollisuuksien mukaan, toisinaan nekin kynnetään. Sekä kultivaattorissa että äkeessä on hanhenjalkaterät.

Nurmensiementen kuivausta varten tilan vanhaan kanalaan on rakennettu kylmäilmakuivuri. Nurmensiemen kuivataan ja lajitellaan tilalla kertaalleen itse. Varsinaista kunnostusta varten siemen lähetetään muualle. Heinänsiemenen kunnostus on taitolaji ja kunnostajan valintaan onkin syytä kiinnittää huomiota. Kunnostuksen jälkeen siemen jatkaa matkaansa siemenpakkaajalle, joka hoitaa sadon myynnin ja markkinoinnin. Kokemukset heinänsiemenentuotannosta ovat olleet Koivunalhon tilalla varsin positiivisia, ja tilan väki kannustaakin myös muita kokeilemaan siemenviljelyä. Tilaa markkinoilla on jo nyt ja luomutilojen lisääntymisen myötä kysyntä vain luultavasti kasvaa tulevaisuudessa.

Koivunalhon luomutilalla on aina kokeiltu rohkeasti uutta. Uusin innovaatio on makealupiinijauho, joka on levinnyt nopeasti lukuisten kauppojen hyllyille niin Varsinais-Suomeen kuin lähimaakuntiinkin. Oman tuotteen kehittely on koettu hyvin mielekkääksi. Se tuo toimintaan tietynlaista vapautta ja tuotetta markkinoidessa pääsee lähelle kuluttajia. Työstään saa myös palautetta ja oman tilan nimen näkeminen hyllyn reunassa kauppareissun yhteydessä lisää arvostusta omaa työtä kohtaan. Tilaisuuden osallistujat saivat todisteen makealupiinin soveltuvuudesta leivontaan herkullisen marjapiirakan muodossa. Tällä hetkellä makealupiinista on valmistettu vain jauhoa, mutta jää nähtäväksi millaisia ideoita kekseliään pariskunnan mielissä tulevaisuudessa syntyy…

Koivunalhon viljelijäpariskunta kannustaa myös muita viljelijöitä: Kokeilkaa rohkeasti uutta, älkääkä tyytykö tekemään kuten muut käskevät tai kuten on aina tehty!

Luomumpi Varsinais-Suomi kiittää Esaa ja Maaritia mukavasta kesäillasta Koivunalhon luomutilalla ja toivottaa menestystä myös jatkossa!