Yritysvierailu Koivunalhon luomutilalle 26.6.2018

Nurmensiementä ja palkokasveja Koivunalhon luomutilalla

Kesän ensimmäinen yritysvierailu suuntautui Liedon Tarvasjoelle, Esa ja Maarit Heinosen isännöimälle Koivunalhon luomutilalle. Illan aikana osallistujat saivat kuulla mm. tilan historiasta, viljelytekniikoista, tuotteiden markkinoinnista sekä jatkojalostuksesta. Illan päätti kasvustokierros makealupiini-, herne- ja timoteipelloilla.

Koivunalhon luomutila on siirtynyt luomuun vuonna 1995, joten kokeiluita ja kokemuksia luomuviljelystä on kertynyt jo yli 20 vuoden ajalta. Tilalla noudatettava viljelykierto vaihtelee hieman tilanteen ja lohkon mukaan, mutta perusperiaate on se, ettei viljoja viljellä samalla lohkolla useita vuosia peräkkäin, vaan välissä viljellään aina jotain palkokasvia. Lajivalikoimaan kuuluvat tällä hetkellä kaura, vehnä, ohra, herne, härkäpapu ja uusimpana tulokkaana makealupiini. Näiden lisäksi viljellään puna-apila-, nurminata- ja timotei-nurmia, jotka hyödynnetään kokonaan siementuotannossa. Nurmisiementuotannosta onkin kehittynyt tilan päätuotantosuunta ja sitä harjoitetaan vuosittain noin 40 %:lla peltoalasta.

Tilaa on viljelty alusta asti kasvinviljelytilana ja lannoitus on aina perustunut pääasiassa viherlannoitukseen. Ainoastaan timoteille ja nurminadalle levitetään sianlietettä, sillä muuten puhti saattaisi loppua monivuotisista nurmista kesken. Vaikka ostolannoitteilla tai runsaammalla lannankäytöllä saatettaisiin päästä hieman korkeampiin satotasoihin, ollaan tilalla tyytyväisiä nykysysteemiin. Viherlannoituksen etuja ovat mm. riippumattomuus ostopanoksista ja vähäisempi sääriski. Myös maan tiivistyminen on vähäistä, kun ajo raskaalla lannanlevityskalustolla on minimoitu. Palkokasvien viihtymisen tilan väki nimeääkin yhdeksi tärkeimmäksi luomukasvinviljelytilan menestys-tekijäksi.

Vaikka lannoitus on ollut maltillista jo yli 20 vuoden ajan, ei viljavuus Koivunalhon pelloilla ole laskenut – päinvastoin. Ilman fosforilannoitustakin peltojen P-luvut ovat pysyneet tyydyttävällä tasolla ja pH on noussut jopa haitallisen korkeaksi, vaikkei peltoja ole kalkittu lainkaan. Maan rakenne on parantunut luomussa selvästi. Hyvärakenteinen ja runsaasti orgaanista ainesta sisältävä maaperä toimii Esan sanojen mukaan kuin pesusieni: märissä olosuhteissa se imee itseensä ylimääräisen veden ja kuivissa olosuhteissa puolestaan luovuttaa varastoimaan kosteutta. Tilan kasvustot ovatkin selvinneet hyvin jopa viime kasvukausien ääriolosuhteista.

Rikkakasvit nähdään usein luomuviljelyn suurimpana riesana, mutta Koivunalhon tilalla niitä ei pidetä ylitsepääsemättömänä ongelmana. Tärkein torjuntakeino on huolelliset syys-, kevät- ja kylvömuokkaukset sekä hyvän kylvösiemenen käyttö. Näin saadaan aikaan tiheä ja hyvä kasvusto, joka pärjää kilpailussa rikkoja vastaan. Myös viljelykiertoon kuuluvat monivuotiset nurmet vähentävät rikkapainetta. Rikkaäestä tilalta ei löydy ja aluskasvikin on kylvetty vain timoteille, joskin harkinnassa on aluskasvien viljelyn lisääminen. Torjuntatoimenpiteistä huolimatta rikkakasveja toki esiintyy tämänkin tilan pelloilla – joskus enemmän, joskus vähemmän. Paniikkiratkaisuihin ei kuulemma ole syytä ryhtyä rikkakasvien kanssa, sillä rikkakasviongelmat usein ilmestyvät, mutta myös katoavat, pitkälti itsekseen. Ja onhan rikkakasveista myös hyötyä – esimerkiksi puna-apilan tukikasvina ja luontaisten vihollisten elinympäristönä. Ehkä myös tuholaisten houkutuskasvina, sillä vierailun aikana nähtiin hernepellosta kerättyjä, kirvojen kuorruttamia savikoita ja ohdakkeita – herneissä kirvoja ei ollut lainkaan!

Pellot muokataan peruskoneilla. Nurmet päätetään pääsääntöisesti kyntämällä. Vilja- ja palkoviljamaat kultivoidaan mahdollisuuksien mukaan, toisinaan nekin kynnetään. Sekä kultivaattorissa että äkeessä on hanhenjalkaterät.

Nurmensiementen kuivausta varten tilan vanhaan kanalaan on rakennettu kylmäilmakuivuri. Nurmensiemen kuivataan ja lajitellaan tilalla kertaalleen itse. Varsinaista kunnostusta varten siemen lähetetään muualle. Heinänsiemenen kunnostus on taitolaji ja kunnostajan valintaan onkin syytä kiinnittää huomiota. Kunnostuksen jälkeen siemen jatkaa matkaansa siemenpakkaajalle, joka hoitaa sadon myynnin ja markkinoinnin. Kokemukset heinänsiemenentuotannosta ovat olleet Koivunalhon tilalla varsin positiivisia, ja tilan väki kannustaakin myös muita kokeilemaan siemenviljelyä. Tilaa markkinoilla on jo nyt ja luomutilojen lisääntymisen myötä kysyntä vain luultavasti kasvaa tulevaisuudessa.

Koivunalhon luomutilalla on aina kokeiltu rohkeasti uutta. Uusin innovaatio on makealupiinijauho, joka on levinnyt nopeasti lukuisten kauppojen hyllyille niin Varsinais-Suomeen kuin lähimaakuntiinkin. Oman tuotteen kehittely on koettu hyvin mielekkääksi. Se tuo toimintaan tietynlaista vapautta ja tuotetta markkinoidessa pääsee lähelle kuluttajia. Työstään saa myös palautetta ja oman tilan nimen näkeminen hyllyn reunassa kauppareissun yhteydessä lisää arvostusta omaa työtä kohtaan. Tilaisuuden osallistujat saivat todisteen makealupiinin soveltuvuudesta leivontaan herkullisen marjapiirakan muodossa. Tällä hetkellä makealupiinista on valmistettu vain jauhoa, mutta jää nähtäväksi millaisia ideoita kekseliään pariskunnan mielissä tulevaisuudessa syntyy…

Koivunalhon viljelijäpariskunta kannustaa myös muita viljelijöitä: Kokeilkaa rohkeasti uutta, älkääkä tyytykö tekemään kuten muut käskevät tai kuten on aina tehty!

Luomumpi Varsinais-Suomi kiittää Esaa ja Maaritia mukavasta kesäillasta Koivunalhon luomutilalla ja toivottaa menestystä myös jatkossa!

Luomuinfoilta Ilmaristen matkailutilalla 16.4.2018

Hankkeen järjestämä luomuinfotilaisuus keräsi Ilmaristen matkailutilalle huhtikuisena maanantai-iltana yli 40 kuulijaa. Illan ensimmäisissä puheenvuoroissa Alma Lehti ProAgria Länsi-Suomesta esitteli Luomumpi Varsinais-Suomi -hanketta, Erkki Aro toi mukanaan ajankohtaiset kuulumiset Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta ja Rosita Isotalo Liviasta kertasi tukihakuun ja luomuvalvontaan liittyviä asioita. Illan päätti luomuviljelijä Marko Väljän puheenvuoro seoskasvustojen ja aluskasvien viljelystä. Ohessa muutamia poimintoja Väljän esityksestä.

Väljän pitkään uraan luomuviljelijänä mahtuu monenlaisia kokeiluita niin seoskasvustojen, aluskasvien, rikkakasvien torjunnan kuin lajikevalintojen osalta. Seosviljelyn kohdalla tämä tarkoittaa kokemusta ”lähes kaiken mahdollisen” viljelystä seoksina. Seoskasvustot Väljä korjaa pääasiassa kokoviljasäilörehuksi tai pui ja säilöö murskeviljana. Säilöntään käytetään melassia ja hieman muurahaishappoa. Päätös seoskasvuston korjuutavasta voidaan tehdä vasta kesän kuluessa, ja Väljä nimeääkin juuri joustavuuden yhdeksi seoskasvustojen eduista. Muita hyviä puolia ovat mm. viljelyvarmuus, tehokas resurssien käyttö (esim. ravinteet), kilpailukyky rikkakasveja vastaan ja hyvä rehuarvo. Myös seoskasvustoista saatava satotaso on tyypillisesti korkea, n. 4,5-5 tn/ha. Sato hyödynnetään lähinnä oman lypsykarjan rehuna, mutta Pohjanmaalla seosviljalle riittäisi myös ostajia. Varsinais-Suomessa, jossa kotieläintiloja on vähemmän, voi ostajaa joutua haeskelemaan hieman kauempaa. Omaksi suosikkiseoksekseen Väljä nimeää vehnä-kaura-ohra-herne-seoksen. Kylvömäärä kyseisessä seoksessa on noin 30-40 kg kutakin lajia.

Etenkin kaura tuo seoksiin viljelyvarmuutta, sillä se pärjää yleensä pellon huonommissakin kohdissa. Palkokasvina seoksissa on toistaiseksi käytetty lähinnä hernettä, mutta uusien, lyhyemmän kasvuajan omaavien härkäpapulajikkeiden myötä tilanne saattaa muuttua. Pitkän kasvuajan lisäksi härkäpavun viljelyä hillitsee myös sen hernettä haastavampi puinti – härkäpapu ei oikein tahdo irrota paloista vihreänä puitaessa. Härkäpapua viljeltäessä toiminee timotei aluskasvina paremmin kuin esimerkiksi raiheinä tai koiranheinä, joiden kehitysrytmi on härkäpavun kumppaniksi turhan nopea. Runsaasta herneenviljelystä huolimatta taudit tai tuholaiset eivät ole olleet herneen kiusana – liekö monipuolisten seosten ansiota.

Lajiseosten lisäksi Väljä on kokeillut myös lajikeseoksia. Viljelyvarmuutta on haettu esimerkiksi kylvämällä kahta kauralajiketta sekaisin. Lajikevalinnassa Väljä kiinnittää huomiota etenkin sopivaan kasvuaikaan (useita lajeja sisältävissä seoksissa kasvuajan olisi hyvä asettua noin 7-10 vrk:n haarukkaan), korrenpituuteen (pitkä korsi = syvä, voimakas juuristo), hehtolitrapainoon ja valkuaispitoisuuteen. Jos tavoitteena on puitava ja kuivattava kasvusto, on syytä valita riittävän pienisiemenisiä lajikkeita.

Viljojen, nurmien ja palkokasvien ohella tilan pelloilla viljellään myös rypsiä. Muista kasvustoista poiketen rypsi perustetaan hyvin alhaista siemenmäärää käyttäen: kylvömäärä on tyypillisesti n. 2-4 kg/ha. Harvan kylvön ansiosta kasveista kehittyy rotevia ja kasvusto tuulettuu hyvin, mikä ehkäisee mm. tauteja. Myöskään kirpoista ei ole ollut harmia, luultavasti monipuolisen ja riittävän pitkän viljelykierron ansiosta. Aluskasviksi rypsille kylvetään yleensä valkoapila.

Väljän kokemukset aluskasvien käytöstä ovat hyvin myönteisiä ja kaikkien tilalla viljeltävien viljojen alle onkin jo pitkään kylvetty mm. raiheinää, timoteita ja/tai apilaa. Aluskasvin kylvömäärä on tyypillisesti noin 8 kg/ha ja kylvö toteutetaan kylvökoneen piensiemenlaatikosta viljankylvön yhteydessä. Hyvässä viljakasvustossa (satotaso vähintään 2,5 tn/ha) aluskasvi ei kilpaile liiaksi eikä pääse kasvamaan viljan läpi. Pitkäjänteisellä aluskasvien käytöllä tilan peltojen rikkakasvipankki on saatu köyhdytettyä minimiin, eikä esimerkiksi tarvetta rikkakasviäestyksille ole lainkaan – joskin savisilla mailla rikkakasviäestys tuskin toimisi kovin hyvin muutenkaan ja lisäksi rikkaäestys vain rikkoisi aikaisin kylvetyn aluskasvin juuria. Rikkakasvien tukahduttamisen lisäksi Väljä näkee aluskasvien etuna esimerkiksi maan rakennetta parantavan vaikutuksen.

Aluskasvien ohella Väljä torjuu rikkakasveja myös huolellisen kynnön avulla. Kuorimien käytöllä saadaan aikaiseksi tiiviit viilut, joiden pohjalta esimerkiksi juolavehnän tai valvatin on hidasta nousta. Myös lannoituksessa on syytä pyrkiä kohtuuteen, sillä liiallinen lannoittaminen edesauttaa mm. savikan esiintymistä.

Apilanurmet pyritään säilyttämään vähintään 2-3 vuotta, jotta niistä saadaan maksimilataus typpeä. Hyvän apilanurmen jälkeen päästäänkin jopa 4 tonnin viljasatoon ilman lisälannoitusta. Lajikevalinnassa tilalla suositaan diploideja apilalajikkeita niiden tetraploideja lajikkeita paremman talvehtimisen vuoksi. Vastaavasti mailasista sirppimailanen on menestynyt paremmin kuin sinimailanen.

Viherlannoituksen lisäksi lannoitukseen käytetään lietettä ja toisinaan lihaluujauhoa. Lietettä ei turhaan levitetä lohkoille, joilla apila on menestynyt hyvin, jotta vältetään maan ylimääräinen tiivistäminen. Maan ravinnetilaa Väljä seuraa viljavuusnäytteiden lisäksi myös toisinaan rehunäytteistä tehtävien kivennäis-/hivenaineanalyysien avulla.

Luomumpi Varsinais-Suomi kiittää Marko Väljää mielenkiintoisesta esityksestä ja toivottaa runsaita satoja myös tulevaisuudessa!

Videot:

Hanke-esittely, Alma Lehti

Ajankohtaisia luomuasioita Varsinais-Suomen ELY:stä, Erkki Aro

Tukihaku luomutilalla, Rosita Isotalo