Aihearkisto: Yleinen

Luomumetsän mahdollisuudet 22.1.2019

Tammikuussa järjestetty Luomumetsän mahdollisuudet -tilaisuus keräsi Ammattiopisto Livian Tuorlan opetusyksikön auditorioon runsaslukuisen joukon keruualueiden luomusertifioinnista kiinnostuneita. Illan puheenvuorot tarjosivat kuulijoille monipuolisen katsauksen luomukeruutuotantoon ja keskustelu tilaisuuden teemojen ympärillä kävi vilkkaana. Olipa paikalle saapunut myös Turun Sanomien toimittaja ja kuvaaja juttua tekemään. Tilaisuudessa esiteltiin myös Luomumpi Varsinais-Suomi -hankkeessa koottu luomukeruuohje. Ohjemateriaaliin pääset sivuston yläreunan valikosta ja tästä.

Alla tilaisuuden ohjelma ja esitysmateriaalit:

Puheenvuorot:

Tilaisuuden avaus, kokemuksia Satakunnasta – Tapio Nummi / Metsäkeskus: esityskalvot

Keruutuotteet, Livian opetustarjonta – Taina Kummunsalo / Ammattiopisto Livia: esityskalvot

Keruualueiden luomusertifiointi – Jaana Elo / Luomukeruutuotannon asiantuntija: esityskalvot

Luomumetsänomistajan kokemuksia – Krista Lehto-Kivelä / Alaspään maatila: video, esityskalvot

Metsään.fi – Jussi Somerpalo / Metsäkeskus: linkki palveluun

Metsänhoitoyhditys – Timo Vesterinen / Lounametsä mhy: esityskalvot

Luomukeruuohje – Alma Lehti / ProAgria Länsi-Suomi: linkki ohjeeseen

Luomukeruutuotteita ostava yritys – Petri Koivisto / Yrttipaja: yrityksen kotisivut

Muut materiaalit:

Tilaisuuden livestriimin tallenne löytyy hankkeen Youtube-kanavalta: esitykset ennen taukoa ja esitykset tauon jälkeen.

Turun Sanomien artikkeliin pääset tästä linkistä (vaatii tunnukset tai ilmaisen kokeilujakson tilauksen).

Yritysvierailu Paijan pihattosikalaan ja tilateurastamoon 30.11.2018

Marraskuussa hanke järjesti yritysvierailun Urjalassa sijaitsevaan Paijan tilateurastamoon ja pihattosikalaan. Nähtävää riitti, sillä tilalta löytyy monia sellaisia yksityiskohtia, joita ei ole totuttu suomalaisissa sikaloissa juuri näkemään.

Oppia ulkomailta

Paijan tila siirtyi nykyisen yrittäjäpariskunnan, Hennan ja Juhan, haltuun vuonna 2009. Jo tuolloin tilalla oli sikoja, mutta vanha sikala alkoi olla käyttöikänsä päässä. Vaihtoehtoina oli vanhan rakennuksen remontointi tai uuden rakentaminen. Henna ja Juha päätyivät jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Sopivimman ratkaisun löytämiseksi oppia käytiin hakemassa mm. Tanskasta. Lukuisien epäilijöiden varoitteluista huolimatta rakennustyöt alkoivat syksyllä 2017 ja ensimmäiset porsaat saapuivat uuteen sikalaan toukokuussa 2018. Monien poikkeuksellisten ratkaisujen ansiosta mediahuomio on ollut siitä asti taattu.

Kahvipöydästä on suora näköyhteys sikalaan.

Sikalan elämää pääsee seuraamaan rakennuksen yläkerrassa sijaitsevan kokoustilan ikkunan läpi. Olkikasassa pötköttävien sikojen seuraaminen olikin varsin kiehtovaa puuhaa, eikä ikkunan ääreltä ollut helppoa irrottautua. Puiset kattopalkit ja korkea ilmatila tuovat mieleen nykyaikaisen nautapihaton. Yrittäjien mukaan runsas ilmatila yhdistettynä painovoimaiseen ilmanvaihtoon takaa raikkaan hengitysilman ja mukavat olosuhteet niin sioille kuin työntekijöille.

Stressitöntä elämää pihatossa

Parissakymmenessä karsinassa on kussakin 35 sikaa. Vaikka eläimiä saisi laittaa karsinaan enemmänkin, ei määrää haluta kasvattaa, sillä suuremman lukumäärän on havaittu lisäävän mm. häiriökäyttäytymistä. Stressin ja tappeluiden ehkäisemiseksi porsaita ei myöskään sekoiteta keskenään niiden saavuttua tilalle, vaan ne saavat elää tutussa ryhmässä ja karsinassa aina teurastukseen saakka. Valtaosa porsaista saapuu tilalle Loimaalta Levomäen vapaaporsitussikalasta.

Vasemmalla ruokinta-, keskellä makuu- ja seinän vierustalla vessa-alue.

Karsinoissa on ruokailualue, lattialämmitetty ja oljilla kuivitettu makuualue sekä vessa-alue. Jokaisesta karsinasta on lisäksi kulku omaan ulkotarhaan. Lanta poistetaan traktorilla 1-2 kertaa viikossa ja samalla makuualueelle lisätään silputtua olkea. Karsinat tyhjennetään ja pestään perusteellisesti aina kasvatuserän vaihtuessa. Syntyvä kuivalanta hyödynnetään lannoitteena.

Sikalassa on käytössä kuivaruokinta ja ruokaa on jatkuvasti saatavilla. Tämä pitää eläimet rauhallisina ja vähentää ruokintatilanteisiin liittyvää stressiä ja kilpailua. Siat ruokitaan täysin kotimaisella, soijattomalla rehulla. Osa viljasta, härkäpavusta ja herneestä saadaan omilta pelloilta, osa ostetaan lähialueelta. Lisäksi sikojen ruokavalio sisältää rypsipitoista tiivistettä.

Investointi kannatti

Yrittäjäpari vaikuttaa uusiin tiloihin varsin tyytyväisiltä. Käsityötä, eläinten siirtelyä ja puhtaanapitoon liittyviä tehtäviä on nykyään huomattavasti vähemmän ja aikaa jää enemmän mm. eläinten tarkkailuun. Uuden rakennuksen katolle asennettujen aurinkopaneelien pitäisi näkyä pienempänä sähkölaskuna.

Kovilla pakkasilla ulkotarhojen ovet pidetään kiinni.

Tuotantotavassa on monia samoja piirteitä kuin luomutuotannossa ja lannoitteiden sekä kasvinsuojeluaineiden käyttö on vähäistä jo nyt – miksei tila sitten ole luomussa? Yrittäjäparin mukaan ensinnäkään tilan peltopinta-ala ei riittäisi, vaan tulisi vähintäänkin kaksinkertaistaa luomuun siirryttäessä. Samalla tuotteen hinta nousisi luultavasti niin korkeaksi, ettei nykyinen asiakaskunta olisi sitä välttämättä valmis maksamaan. Luomusta sinänsä yrittäjillä ei ole mitään huonoa sanottavaa, kuten ei muistakaan tuotantotavoista. Nykysysteemi vain on todettu itselle sopivimmaksi.

Tilateurastamo merkittävä työllistäjä

Retkiseurueemme pääsi tutustumaan myös tilateurastamoon, jonne matkaa sikalasta on parisataa metriä. Vuodessa teurastetaan n. 1800 sikaa. Omien sikojen lisäksi teurastamo ottaa vastaan nautoja, lampaita ja hevosia. Myös luomueläimiä teurastetaan alihankintana.

Tilamyymälä on avoinna perjantaisin klo 13-18.

Teurastamorakennuksen toisessa päässä sijaitsee tilamyymälä, joka on avoinna yhtenä päivänä viikossa. Myynnissä on omien lihatuotteiden lisäksi myös mm. lähitilojen naudanlihaa. Tilamyymälän lisäksi Paijassa tuotettua lihaa löytyy mm. REKOsta, ravintoloista ja kauppojen hyllyiltä Veljekset Mattilan Vapaa Possu-tuotemerkin alta. Tulevan joulun kinkut on kuulemma varattu loppuun jo kesällä.

Palkittu tuotantomuoto

Tunnustuksena sikojen hyvinvoinnin eteen tehdystä työstä Suomen eläinlääkäriliitto myönsi Paijan tilalle eläinten hyvinvointipalkinnon juuri vierailumme alla. Hyvinvoivilta tilan eläimet vierailumme perusteella vaikuttivatkin ja vinkkejä omien eläinten olosuhteiden edistämiseen tilalta saavat varmasti niin tavanomaista kuin luonnonmukaista tuotantotapaa noudattavat tuottajat.

Kiitos Hennalle ja Juhalle vieraanvaraisuudesta ja onnea ja menestystä myös tuleviin koitoksiin!

Tilan omat nettisivut.

Luomuperunaretki Peltomaan parhaat -luomutilalle 29.8.2018

ProLuomu ry järjesti elokuun lopulla luomuperuna-aiheisen päivän. Päivän aikana tutustuttiin luomuperunan tuotantoon Peltomaan luomutilalla Ulvilassa ja kuultiin esitelmiä muun muassa luomuperunan käyttömahdollisuuksista ammattikeittiöissä sekä luomuperunatärkkelyksen tuotannosta.

Peltomaan parhaat luomutila

Retkipäivänä kokoonnuimme ensin Peltomaan parhaat luomutilalle Ulvilaan, jossa tilaa esittelivät viljelijät Saija ja Teppo Peltomaa. Tilalla on 62,5 ha peltoa viljelyssä, josta noin kolmasosa on perunalla ja vuotuinen tuotanto on tällä hetkellä noin puoli miljoonaa kiloa luomuperunaa.

Viljelykierrossa kaksi kuudesta vuodesta on perunaa, tämän lisäksi viljellään herne-kaura -seosta rehuksi ja apilanurmea viherlannoitukseksi. Perunasato pestään tilalla ja myydään tukkuihin, keskusliikkeille ja teollisuudelle.

Saija ja Teppo Peltomaa esittelemässä perunalohkoa, jossa sadonkorjuu on aloitettu

Luomuun oman, kuluttajan ja pellon hyvinvoinnin vuoksi

Saija Peltomaa kertoi heidän viljelleen tilaansa ensin tavanomaisesti, mutta siirtyneen luomuun kuusi vuotta sitten. Yhtenä syynä luomuun siirtymiseen oli Tepon allergisoituminen kasvinsuojeluaineille.

Tavanomaisesti viljellessäänkin he käyttivät kasvinsuojeluaineita maltillisesti, ruokaperunaa ruiskutettiin noin 4 kertaa kasvukaudella, tärkkelysperunaa kaksi kertaa. Glyfosaattia heillä oli käytetty vain kerran 30 viljelyvuoden aikana. Tavallisesti perunalle saatetaan antaa yhteensä jopa 7-8 eri ruiskutusta kasvukaudessa.

Kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttö soti kuitenkin tuottajien ideologiaa vastaan. Miksi myrkkyjä ruiskutetaan perunalle, jota sitten myydään ihmisille ruoaksi? Saija suhtautuu suurella varauksella mm. glyfosaatin käyttöön ja oli huolissaan pitkään pellossa säilyvistä jäämistä. Hän kertoi kotieläimillä havaitun epämuodostumien ja sikiökuolemien lisääntyvän, kun niille syötetään glyfosaattipitoista rehua ja ihmetteli, miksi ihmisten kohdalla olisi toisin?

Viljelykierto kuntoon luomuun siirtymisen myötä

Myös viljelykiertojen yksipuolisuus ja sitä myötä peltojen kasvukunnon heikkeneminen oli asia mihin Saija ja Teppo halusivat muutoksen luomuviljelyyn siirtymällä. Tavoitteena on pysyvästi hyvässä kunnossa oleva maa, jossa perunakin kasvaa hyvin. Maan parantamiseksi viljelykierrossa olikin runsaasti typensitojakasveja ja viljelykierron aikana käytettiin lannoitteena mm. lehmänlantaa maan eloperäisen aineen lisäämiseksi.

Viljelykierrossa ajateltiin myös maan hiilivaroja. Perunan viljelyn Saija sanoi kuluttavan maasta hiiltä keskimäärin 700 kg vuodessa ja apilanurmen lisäävän saman verran. Tällä hetkellä oli vielä pohdinnassa keinoja ’ikihumuksen’ lisäämiseksi maahan; yhtenä ajatuksena oli voisiko haketta kompostoida 4-5 vuotta ja sitten levittää peltoon lisäämään maan pitkäaikaisia hiilivaroja?

Luomuperunasta saadaan hyvä sato

Perunan satotaso on tilalla vaihdellut 7-30 t/ha välillä keskisadon ollessa noin 23 t/ha. Pellon hyvä kasvukunto on tärkeässä osassa. Sateisena ja kylmänä vuonna 2016 kasvukausi oli 30 päivää normivuotta jäljessä, mutta perunan kokonaissato oli hyvä, 460 tonnia ja hävikki kohtuullinen, noin 7%.

Tänä vuonna kasvukaudella oli satanut kaksi kertaa, yhteensä 80 mm. Heinäkuun Saija kertoi olleen niin kuuma, että perunan varsisto pysyi hengissä, mutta maan alla ei tapahtunut mitään. Helteiden jälkeen peruna on taas kasvanut, mutta perunaa nostetaan kuumuuden vuoksi tavallista myöhemmin. Vain osalla pelloista on kastelumahdollisuus.

Saija kertoi, että hänen laskelmiensa mukaan kastelu ei ole heillä taloudellisesti järkevää. Riskinä on myös, että kasteltaessa juuristo kasvaa lähemmäs pintaa ja mikäli tulee kuumaa ja kuivaa voi se palaa. Stressioloissa kasvi on myös alttiimpi taudeille.

Perunan kasvua heillä edistettiin huolehtimalla tasapainoisesta lannoituksesta. Saija korosti jokaiseen ravinteeseen perehtymistä ja huolehtimista siitä, että kasvi niitä saa. Hivenravinteista huolehdittiin erilaisin ruiskutuksin, joilla on myös tarkoitus stimuloida kasvin omia puolustusmekanismeja ja terveyttä. Saija kertoi heidän ruiskuttavan perunalle Nekon hivenravinnevalmistetta ja merileväuutetta.

Perunarutto ei tilalla ollut ongelma. Osalla peltoja sitä ei ollut ollenkaan, osalla esiintyi lehtiruttoa. Lehtiruttoon ei tarvinnut reagoida mitenkään muuten kuin antamalla perunan kasvaa 4-5 viikkoa pidempään. Tärkeintä oli Tepon kertoman mukaan onnistuminen penkin teossa ja harauksissa/multauksissa. Tiivis penkki ja perunan multaus syvälle estää ruton leviämisen lehdistä mukulaan, vaikka varsistoa ei hävitetäkään. Tärkeätä on myös rikkakasvien hallinta. Perunaa harattiin ja mullattiin itse kehitetyllä koneella alkukasvukaudella neljä kertaa noin viikon välein.

Luomuperunan kaupassa haasteita

Vielä tavanomaisesti viljellessään Peltomaat toimittivat perunaa suoraan kauppoihin. Siinä oli kuitenkin paljon työtä eikä se ollut kannattavaa. Nykyisin heillä on keskitetyt toimitukset tukkuihin, keskusliikkeille ja teollisuuteen, mikä sopii heille hyvin sen vuoksi, että voivat itse keskittyä viljelyyn.

Luomuperunan tuotannossa haastavaa on ailahtelevuus. Kysyntä vaihtelee, viljelysopimuksia on tai ei ole. Tietty perunakoko menee teollisuudelle, tietty koko kuluttajille mutta osa perunasta ei meinaa mennä minnekään. Jos luomuperunan viljelyä haluaa kehittää, pitää kaikki tuotettu peruna saada myytyä.

Päivän osallistujat saivat nostaa perunaa mukaansa

Marja-Riitta Kottila ProLuomusta pohtikin, että perunalla ei ole tällä hetkellä trendiä. Peruna on pastaa, nuudelia ja riisiä parempi kotimainen lisuke, se ei ole kallista ja kulutusta olisi hyvin mahdollista lisätä mutta sen eteen täytyy tehdä työtä. Kauppojen hevihoitajat ovat nykyisin asiantuntevia, eikä aiemmin iso ongelma perunan vihertymisessä kaupassa enää ole niin akuutti.

Luomuperunan menekinedistämistyötä tehtiin Peltomaan tilalla siten, että esimerkiksi koululaisryhmät ja naapuruston lapset saavat käydä tilalla nostamassa perunaa. Sama mahdollisuus tarjottiin myös luomuperunapäivän osallistujille ja osallistujat lähtivätkin tilalta pussillinen tuoreita luomuperunoita mukanaan.

Luomuperunaa ammattikeittiöihin

Tilan esittelyn jälkeen siirryimme lounaalle Friitala-taloon. Lounaan jälkeen kuulimme esityksiä Luomuinstituutin johtaja Sari Iivoselta, Porin palveluliikelaitoksen palvelusuunnittelija Timo Salmelta ja Finnamyl oy:n viljelypäällikkö Kimmo Pusalta.

Sari Iivonen kertoi tutkimuksesta, jossa selvitettiin, miten luomuperunaa saadaan onnistuneesti ammattikeittiöihin. Tutkimuksessa oli mukana 8 keittiötä, jotka valmistivat 30-900 annosta päivässä. Keittiöt ostivat luomuperunat tiloilta, joilla perunan viljelyala oli 0,25-3 ha. Vaikeuksina luomuperunan ammattikeittiökäytössä nähtiin heikko saatavuus isoina, tasalaatuisina erinä, luomuperunan korkeampi hinta ja usein alhaisempi jalostusaste.

Tutkimuksen mukaan avaintekijät onnistuneessa luomuperunan ammattikeittiökäytössä olivat keittiöhenkilökunnan sitoutuminen luomuun ja kestävään kehitykseen (kaikki tutkitut keittiöt olivat mukana portaat luomuun -ohjelmassa), molemminpuolinen (viljelijä & keittiö) tahto ja halu ymmärtää tavoitteita ja yrittäjämäinen asenne ratkaisujen löytämisessä – esimerkiksi kuorinnan alihankintaketjun rakentamisessa.

Haasteina luomuperunan käytön lisääntymiselle nähtiin se, että luomun lisäarvotekijöitä ei tunneta eikä markkinoida sekä se, että keittiöiden pienet tilausmäärät ja vakiintumaton tilausrytmi eivät mahdollista pitkiä kuljetuksia eivätkä luo tulevaisuudenuskoa. Toisaalta lähiluomun ostaminen on vaikeaa, mikäli tuottajia ei ole lähellä.

Poliittiset linjaukset laadukkaan ruoan puolesta puuttuu

Timo Salmi avasi suuren julkisen ostajan ja ateriapalvelujen tuottajan näkökulmaa luomuperunan käyttöön kertomalla käytännöistä Porin alueella. Tämänkaltaisen toimijan (useita keittiöitä, yli 13000 ateriaa päivässä) ollessa kyseessä on yksittäisen keittiön vaikutusmahdollisuudet luomun lisäämisessä rajalliset. Mahdollisuuksina on lähinnä erilaiset teemapäivät liittyen luomuun tai lähiruokaan.

Mikäli julkisissa keittiöissä haluttaisiin siirtyä luomuun suuremmissa määrin, kuten esimerkiksi useissa Kööpenhaminan ja Tukholman päiväkodeissa on tehty, tarvittaisiin asiasta poliittinen päätös. Kunnan- tai kaupunginvaltuusto voisi esimerkiksi mainita luomun ruokastrategiassa. Suomessa luomu on mainittu hankintastrategioissa 23% kunnista. Aina tämäkään ei auta, tarjouksia ei välttämättä saada. Usein hankinnoissa mennään lähinnä ainoastaan hinta edellä. (kappaletta korjattu 22.11.2018)

Ruokastrategiassa voitaisiin esimerkiksi tavoitella, kuten muissa yhteyksissä kestävän kehityksen nimissä usein tehdään, tarjotun ruoan hiilineutraaliutta. Tähän tavoitteeseen pääsemisessä luomuperuna voisi olla yksi hyvä keino. Tästä vinkki vapaasti käyttöön jollekin edistykselliselle kuntapoliitikolle!

Luomutärkkelysperunalla on menekkiä

Kimmo Pusa kertoi FinnAmyl Oy:n toiminnasta. Yritys tuottaa Kokemäellä perunatärkkelystä sekä tavanomaisena että luomuna. Luomutärkkelys menee 80-prosenttisesti vientiin ja kysyntä on kasvussa.

Kimmon mukaan satovaihtelut luomuperunatuotannossa on suuria ja heillä on luomusopimustuottajia ympäri maan. Uusia sopimustuottajia ja -pinta-alaa on myös haussa. Viljelijät: jos luomutärkkelysperunan viljely kiinnostaa, ottakaa yhteyttä Kimmoon.

Kimmo Pusa esittelee FinnAmylin luomusopimusalan kehitystä vuosina 2011-2018

Yleisesti Kimmo kertoi havainneensa, että luomuperunapellot näyttävät tällä hetkellä hyviltä. Hänen mukaansa luomuviljelijöillä on hyvät viljelykierrot ja pellot ovat rakenteeltaan ja kasvukunnoltaan hyviä. Haasteena on luomuun soveltuvien lajikkeiden sertifioidun siemenen rajattu saatavuus.

Vuoden vihannekset

Uutuuksia luomupuutarhatuotantoon Lepaa 2018 -näyttelyssä

Kävin perjantaina 17.8.2018 tutustumassa Lepaa 2018 -näyttelyyn. Näyttely lienee useimmille puutarha-alan ihmisille tuttu. Muille tiedoksi; kyseessä on Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan yksikössä vuosittain järjestettävä puutarha-, viher- ja kiinteistöalan ammattinäyttely.

Kävin tutkimassa, mitä kaikkea luomupuutarhatuottajaa kiinnostavaa näyttelystä löytyy. Tässä tekstissä kerron esillä olleista tuotteista, jotka voisivat olla mielenkiintoisia muillekin luonnonmukaisesta puutarhatuotannosta kiinnostuneille. Blogissa mainitut yritykset eivät ole maksaneet, tukeneet tai vaikuttaneet blogitekstin syntyyn muutoin kuin esittelemällä tuotteitaan.

Luomuunkin sopiva uutuus rikkatorjuntaan marjatiloille

Itselleni täysin uusi tuttavuus oli Konevel oy:n Eco Weedkiller -laite, joka on tullut myyntiin tänä vuonna. Laitteella torjutaan rikkakasveja kuuman veden avulla. Näytillä olleessa weedkillerissä on dieselmoottorilla toimiva korkeapainepumppu, kaksi polttoöljykäyttöistä 93 kW:n vedenkuumenninta, vesisäiliö ja kaksi 80 metrin letkukelaa joiden päässä on kuuman veden levitykseen käytettävät laitteet.

Laite levittää hiukan yli 100-asteista korkeapainevettä käsittelyalalle ja näin tuhoaa rikkakasvit. Laite tappaa myös kestorikat. Näytillä oli viikko sitten käsitelty nurmialue, josta kaikki kasvit nurmea ja voikukkia myöten olivat kuolleet ja edellisenä päivänä käsitelty ala, jossa käsittelyn vaikutus alkoi juuri näkyä.

Eco weedkiller kulkee pakettiautossa. Oikealla edessä viikko sitten, sen takana edellisenä päivänä käsiteltyä aluetta.

Viheralueilla koneella voidaan korvata glyfosaatin käyttö myrkyttömästi, mutta erityisen kiinnostavaa oli kuulla, että konetta on vuokrattu koekäyttöön myös muutamille marjatiloille Itä-Suomessa. Marjatiloilla koneella on käsitelty perinteisesti ongelmallisia marjapenkin ja rivivälinurmen reunoja, josta rivivälikasvuston leikkuu voi olla ongelmallista ja jossa rikkakasvit usein pääsevätkin helposti rehottamaan. Eräällä tilalla laitetta oli kokeiltu karviaispenkissä. Penkin reunoja käsiteltiin 560 m matkalta noin 1,5 tunnissa. Kitkemälla olisi varmaankin  kestänyt kauemmin…

Nykyinen laite on rakennettu enemmän viheralueiden hoitoa kuin marjanviljelyä ajatellen. Laitteesta on kehitteillä traktorisovitteinen versio, jossa on erillinen kärry laitteelle ja isompi vesisäiliö. Ajatuksena on, että koneella voisi käsitellä penkin reunoja helposti rivivälien niiton yhteydessä. Jatkossa veden kuumennukseen on myös kehitteillä muitakin energiamuotoja kuin polttoöljy.

Laite sopii periaatteessa isojenkin alojen käsittelyyn, mutta käytännössä tarvittava vesimäärä on suuri, 2-3 litraa neliömetrille. Koska vesi myös kuumennetaan yli 100 asteeseen, arvelen sen myös vaativan runsaasti polttoainetta. Tämän vuoksi se soveltunee parhaiten pienten, muuten ongelmallisten alojen (kuten marjanviljelyssä penkkien ja rivivälinurmen reunat) käsittelyyn.

Hivenlannoitevalikoima laajenee

Olen sitä mieltä, että luomupuutarhatuotannossa on erityisen tärkeätä kiinnittää huomiota hivenravinteisiin. Tavanomaisessa viljelyssä käytettäessä moniravinteisia kemiallisia puutarhalannoitteita kasvit saavat peruslannoituksen yhteydessä jonkinlaisen hivenlannoituksen ’automaattisesti’. Luomussa hivenravinteiden riittävyydestä on usein syytä huolehtia erikseen.

Booriliuos

Boorilioksessa on 11% booria (150 g/l boorietanoliamiinia)

Hämeenlinnalaisyritys Oy Neko Ab oli Lepaalla esittelemässä mm. lannoitevalikoimaansa. Nekolla on paljon ns. kuluttaja- tai harrastajatuotteita, mutta useita heidän tuotteitaan on saatavilla myös suurempina pakkauskokoina ammattiviljelijöille suunnattuna. Itselleni uusia tuotteita oli ainakin booriliuos, mangaaniliuos ja monihivenlannoite. Luomuviljelyssä hivenlannoitteita käytetään vain todettuun tarpeeseen.

Yrityksellä on runsas valikoima muitakin ammattiviljelyyn soveltuvia rakeisia ja nestemäisiä yksi- ja moniravinteisia lannoitteita. Mikäli viljelmällä ei pystytä takaamaan ravinteiden riittävyyttä viljelykierron typensitojakasvien ja luomulannan tai kompostin avulla, on joidenkin ravinteiden riittävyys mahdollista varmistaa kaupallisilla luomuhyväksytyillä lannoitteilla.

Biologista tuholais-…

Näyttelyssä oli esillä myös biologisia torjuntaeliöitä tuottava ja myyvä yritys Biotus. Yritys lienee tuttu ainakin kaikille kasvihuoneviljelijöille. Keskustelin Biotuksen Wilhelmiina Kallion kanssa heidän tarjonnastaan avomaan puutarhatuottajille.

Wilhelmiina kertoi että heillä on tarjolla mansikanviljelijöille suunnattu mansikkapunkkianalyysi. Viljelijä lähettää elokuussa mansikan lehtinäytteitä yritykselle, joka pesee punkit lehdistä ja laskee, kuinka paljon mansikkapunkkeja on. Tämän tiedon perusteella voidaan määrittää, millaisille torjuntatoimille on tarvetta.

Uutena palveluna oli myös viljelijöille tehtävä viikkosuunnitelma biologiseen tuholaistorjuntaan, sekä suunnitelmanmukaisten torjuntaeliöiden automaattinen toimitus, jolloin viljelijän ei tarvitse itse muistaa huolehtia torjuntaeliötilauksista.

Yrityksellä on myös tunnistuspalvelu asiakkailleen, eli jos viljelijänä olet epävarma mikä tuhooja on kyseessä, voit kysyä heiltä tuhoojan tunnistamiseen apua. Tarjolla oli myös torjuntaeliö tänä kesänä paljon puhuttaneen gammayökkösen torjuntaan, nimittäin aitomunakiilukainen.

…ja tautitorjuntaa

Toinen pitkän linjan biologisia torjuntaeliöitä tuottava yritys, Verdera, oli myös esillä Lepaalla. Marja-Leena Lahdenperä kertoi heidän tuotevalikoimastaan biologiseen tautitorjuntaan. Yritys valmistaa mm. Prestop Mix -valmistetta, jonka käyttö lisääntyy jatkuvasti erityisesti mansikan ja vadelman harmaahomeen torjunnassa.

Prestop Mixin levityksessä voidaan hyödyntää mehiläisiä tai kimalaisia, jotka kukkia pölyttäessään kuljettavat hyötyeliön (Gliocladium catenulatum -sieni) kukkaan. Viljelijän tarvitsee varustaa pölyttäjien pesä levittimellä ja laittaa valmistetta sinne kukinnan aikana. Kun mehiläiset kulkevat ulos pesästä levittimen läpi, tarttuu valmistetta niihin. Näin biologinen torjunta-aine menee mehiläisten mukana juuri oikeaan paikkaan ja harmaahomeinfektiot vähenevät.

Levitin

Mehiläispesään asennettava levitin, jolla Prestop Mix saadaan mehiläisten matkassa suoraan kukkiin

Syynä tuotteen käytön lisääntymiseen Marja-Leena arveli olevan mm. sen, että harmaahomeesta on kehittynyt useita kemiallisille torjunta-aineille resistenttejä kantoja, jolloin kemiallisella torjunnalla ei välttämättä saavuteta enää hyvää tulosta. Kemiallisilla torjunta-aineilla voi myös olla haittavaikutuksia viljelmillä esiintyville hyötyeliöille.

Prestop Mixiä käytetään silloin, kun valmiste sekoitetaan kasvualustaan tai sen levityksessä käytetään pölyttäjiä. Kastelu- tai ruiskukäsittelyyn samaa torjunta-/hyötyeliötä on tarjolla hienojakoisempana Prestop -tuotteena (sama biologinen ’tehoaine’).

Taimipoltteiden ja juuristotautien torjunnan lisäksi valmisteella on Minor Use -lupa useille avomaan vihanneksille, mm. sipulikasvien fusarium- ja botrytis -sienten, kurkun mustapistemädän ja kaalin möhöjuuren torjuntaan. Myös omenalla Prestop Mixin käyttö on vähentänyt varastotauteja.

Itselleni uusi tuttavuus oli biologinen kasvunedistäjä Greenstim. Se on sokerijuurikkaasta eristetty glysiinibetaiini -sokeri. Tuotetta voidaan käyttää parantamaan kasvua ja kasvin stressinsietoa. Marja-Leena kertoi sitä annettavan esimerkiksi varhaisvihanneksille, mikäli on tulossa halla- tai pakkasyö.

Kasvusto ruiskutetaan ja 1 vrk kuluessa vaikutus leviää koko kasviin. Valmisteen vaikutuksen Marja-Leena kertoi kestävän n. 3 viikkoa. Tuotteella voi kuulemma parantaa myös kasvin stressinsietoa muitakin oloja, kuten kuivuutta tai kuumuutta varten.

Uutta kasvualustarintamalla

Ammattikasvihuoneviljelyn kasvualustoja ja tekniikkaa edustavan Novarbon osastolla törmäsin uuteen kasvualustaan, rahkasammaleeseen. Rahkasammal on yrityksen edustajien mukaan turvetta nopeammin uusiutuva vaihtoehto. Rahkasammalen tuotantoprosessissa suosta korjataan vain aivan pintakerros ja sammal uusiutuu muutamissa vuosissa.

Rahkasammal

Puhdasta rahkasammalta

Yleensä rahkasammalta käytetään kasvualustaseoksissa. Se lisää alustan ilmavuutta ja eroaa vedenpidätyskyvyltään turpeesta. Rahkasammalalustoja käyttäneistä yrityksistä onkin kuulunut tietoja että kastelu pitääkin opetella uudestaan ja erilailla kuin turvetta käytettäessä.

 

Uusia luomukelpoisia kasvualustoja oli tuttujen Kylvöseoksen, Kasvupussi Organicin ja Kasvuturve B2 Organicin lisäksi sammalta sisältävät Turvemulta MossGrow ja MossGrow B2 organic. Itse puhdasta B0 rahkasammalta hypistellessäni huomasin, että se vaikutti aika lailla turpeen kaltaiselta, ehkä kuohkeammalta, vaaleammalta ja tietysti rahkasammalen rakenne erottui siinä turvetta paremmin.

Myös Kekkilällä on luomuammattiviljelyyn sopivia uusia tuotteita; kasvipohjaisella, minirakeisella luomulannoitteella peruslannoitettuja turve-sammalseoksia sekä ruukkuviljelyyn 6-11 cm ruukussa (VHM 620 Airboost Bio) että esimerkiksi marjoille isommissa astioissa viljelyyn sopivana (FBM 640 Bio).

Yrityksellä on myös karkeasta turpeesta, tupasvillasta ja sammalesta valmistettuja viljelylevyjä, jotka sopivat sekä mansikalle (esim. 20 cm leveänä Natural Control Bio 100-20-12) sekä vihanneksille. Pitkään viljeltävillä vihanneksilla pienemmissä levyissä kalsiumin puute saattaa muodostua ongelmaksi. Kasvukauden lisälannoitukseen on tarjolla kasvipohjainen luomuliuoslannoite (Bio Superex 4-1-5).

Mansikkaa

Mansikka kasvaa myös turve-tupasvilla-sammallevyssä, tässä 50 cm pitkä levy (ei luomu vaikka voisi olla)

Lopuksi

Lepaan näyttelyssä vieraillessa oli mukava havaita, että ammattimaiseen luomupuutarhatuotantoon suunnattu tuotevalikoima vaikuttaisi koko ajan kasvavan. Viljelijöille on enemmän tarjontaa ja mahdollisuuksia löytää oman tuotannon tarpeisiin parhaiten soveltuvia tuotantopanoksia.

Usein luomutuotantoon soveltuvat tuotteet sopivat kyllä erittäin hyvin tavanomaiseenkin tuotantoon ja voivat olla monessa mielessä tavanomaisia menetelmiä parempia. Kuten esim. tuholaistorjunnassa käytettävät biologiset eliöt; käyttö on melko yksinkertaista ja joskus työnkäytöltään kemiallisia menetelmiä tehokkaampia (esim. pölyttäjien avulla tehtävä levitys) ja tietysti ympäristövaikutuksiltaan ja työturvallisuudeltaan vähemmän riskialttiita.

Viljely tosin vaatii viljelijältä aktiivisuutta ja jatkuvaa uuden opiskelua. Mutta hei, ainakin minusta se on pääosin vain kivaa ja antoisaa. Uuden oppimiseenkin on paljon mahdollisuuksia esimerkiksi erilaisten hankkeiden (tervetuloa vaan meidänkin tapahtumiin…) tuoman tarjonnan puitteissa. Monesti nämä mahdollisuudet ovat maksuttomia, vaatii viljelijältä vain hieman aikaa ja viitseliäisyyttä.

Luomupuutarhatuottajana onkin hyvä pysyä ’ajan hermolla’ tarjonnasta. Näin voi löytää niitä tuotteita tai menetelmiä mitä omassa tuotannossa tarvitsee ja tuotetarjonnan lisääntyessä on mahdollista myös etsiä kustannustehokkaimpia vaihtoehtoja.

Toki yksi luomun hyvä puoli on se, että tuotannossa voidaan tukeutua myös paljon tilan omavaraisuuden ja luonnon tarjoamien ekosysteemipalveluiden varaan ja vähemmän tuotantopanosteollisuuden tuotteiden käyttöön. Luomupuutarhatuotanto on usein sen verran vaativaa, että ilman ostopanoksia se on hankala toteuttaa ja onneksi luomutarjonta markkinoilla lisääntyy.

Erikoiskasviretki 17.7.2018

Rainingon luomutilalla tähdätään laadukkaaseen lopputuotteeseen

Helteisenä tiistaina 17.7. teimme noin 10 hengen voimin erikoiskasviretken kolmelle erilaiselle ja erittäin mielenkiintoiselle varsinaissuomalaiselle luomutilalle. Ensimmäinen vierailukohde oli Rainingon luomutila Liedon Inkoisten kylässä. Siellä meidät otti vastaan ja tilaa esittelivät Juha ja Terhi Raininko. Aluksi Juha kertoi tilan historiasta. Tila on perustettu vuonna 1946, jolloin Juha ja Kari Rainingon isä muutti paikalle ja alkoi viljellä tilaa. Aluksi paikalla ei ollut kuin yksi makasiini, jossa asui alkuun sekä perhe että karja toisessa päässä. Viljelyssä oli 13 ha peltoa ja karjan lisäksi viljeltiin mm. juurikasta.

Luomuun jo 90-luvulla

Tilaa viljelee nykyisin maatalousyhtymä Juha ja Kari Raininko. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 1987, jolloin tilalla viljeltiin viljaa ns. ’tehoviljelyn’ menetelmin. Sittemmin myös Juhan poika Tapani on ryhtynyt viljelijäksi ja Rainingot viljelevätkin yhteensä melko suurta alaa luonnonmukaisin menetelmin. Päätös luomuun siirtymisestä syntyi v. 1994 ja tila siirtyi luomuun v. 1995. Tila oli edelläkävijä alueella ja aluksi valintaa arvosteltiin, nykyisin luomutuotantoa pääasiassa arvostetaan.

Alkuun tilaa viljeltiin sivutoimisesti, päätoimeksi viljely muuttui vuonna 2007. Tilalla työskentelee Juhan, Terhin, Karin ja Tapanin lisäksi välillä yksi palkattu työntekijä. Viljelykasveja ovat mm. ruis, herne, härkäpapu, puhdaskaura, kvinoa ja apila. Viljelykierto suunnitellaan tilanteen ja lohkon mukaan, mm. herne ja kvinoa vaativat läpäisevän maan, härkäpapu taas kasvaa kosteammassakin. Ruis ja kaura ovat puolestaan vaatimattomampia kasvupaikan suhteen.

Kävimme katsomassa lohkoa, jossa kasvoi puhdaskaura ’Mattya’. Lohkolla oli ollut viimeksi kvinoaa ja kauraa oli lannoitettu Ecolan Agralla n. 600 kg/ha. Juha sanoi viljelyssä laadun olevan todella tärkeä asia ja tilalla tavoiteltavan korkealaatuista satoa. Tämän vuoden satotasoksi hän arvioi n. 2000 kg/ha. Ostajan nimittäin kannattaa maksaa hyvästä, huono on aina kallista (ostaa). Juhan mielestä MT:n tuotehintasivut joutaisikin heittää roskiin.

Kvinoa viljelykasvina

Juha Raininko

Juha esittelemässä kvinoalohkoa

Tilan erikoisin viljelykasvi on kvinoa, jonka viljely aloitettiin vuonna 2009. Tutkija Marjo Keskitalon ansiosta löydettiin Suomen oloihin sopiva kvinoalajike. Kvinoa on jauhosavikan sukuinen gluteeniton ja runsaasti ja monipuolisesti valkuaista sisältävä valevilja, jonka pääviljelyalue on Etelä-Amerikka. Suomessa kvinoaa viljellään tällä hetkellä noin 170 hehtaarin alalla, josta Raininkojen viljelyssä on noin 2/3.

Kvinoasato myydään pääasiassa Suomeen, mutta vientiä on jonkin verran myös Ruotsiin. Kvinoa kylvetään joka toisella vantaalla lämpimään maahan touko-kesäkuussa, harataan kertaalleen juurikasharalla ja puidaan tyypillisesti syys-lokakuussa. Vierailulla saimme myös maistaa Terhin leipomia erilaisia kvinoakakkuja. Oli muuten hyvää.

 

kvinoaa

Kvinoaa kasvamassa

Ennen kvinoaa lohkolla viljellään yleensä apilaa. Puhdas puna-apila (kylvömäärä 7 kg/ha) murskataan kolmesti kasvukauden aikana ja näin maa ladataan kvinoaa varten, jonka typpitarve on n. 80 – 100 kg/ha. Pitkään luomuviljelyssä olleilla lohkoilla yksivuotisella apilakasvustolla on riittävä maanparannusvaikutus. Etuleikkurilla varmistetaan, ettei esimerkiksi juolavehnä jää niittämättä ajourista.

Kvinoan satotaso voi parhaimmillaan olla 2000 kg/ha, normaalisti sato vaihtelee 0-1500 kg/ha välillä. Lajittelussa sadosta häviää noin puolet. Juha mainitsikin kvinoan viljelyssä työn alkavan vasta sadonkorjuun jälkeen viitaten mm. juuri lajitteluun ja valtavaan markkinointityöhön, mitä uuden viljelykasvin markkinoille lanseeraaminen on vaatinut. Työ on kuitenkin kannattanut, koska kotimaisen luomukvinoan vähittäishinta kaupoissa on luokkaa 11-13 €/kg.

Maan hyvä kasvukunto auttaa vaikeissa oloissa

Herne oli hyvässä kasvussa

Kävimme myös katsomassa hyvää ja rehevää hernekasvustoa. Herneistä viljelyssä on ’Brutus’ ja ’Karita’, sato myydään teollisuudelle ruokaherneeksi. Hernelohkon pH oli 6,3 ja Juha mainitsi jatkuvien kalkitusten olevan tärkeitä maan kalsiumtason hyvänä pysymiselle. Kalkituksen kertamäärä heillä on n. 7 t/ha. Herneelle oli annettu myös Ecolan Agraa pieni annos, n.250 kg/ha ja lohkoa oli sadetettu alkukesän kuivuuden aikana, jotta kasvu ja sato olisivat hyviä. Ennen hernettä lohkolla oli viljelty kvinoaa.

Tilan lohkot pyritään kyntämään vain apilakasvustoa rikottaessa. Muuten lohkot pääasiassa kultivoidaan, sillä liiallinen kyntäminen alentaa maan multavuutta. Korkea multavuus ja hyvä maan rakenne edesauttavat kasvustoja selviämään ääriolosuhteista, kuten edellistä ja kuluvaa kasvukautta piinanneista märistä ja kuivista ajanjaksoista. Multavuutta lisää osaltaan myös lannoitukseen käytettävä broilerinlanta.

kultivaattori ja traktori

Perusmuokkaukseen käytetään paljon kultivaattoria. Telatraktorissa pintapaine on matala ja pellon tiivistymisriski pysyy pienenä.

Joeli Lintulalla ajatukset lähtevät maan alta

Toinen vierailukohde oli Joeli Lintulan luomutila. Joelin viljelemiä erikoisempia kasveja ovat mm. pakasteherne, kumina, tattari ja syysrypsi. Joeli on siirtynyt luomuun vuonna 2000 ja kehittänyt tilalleen sopivan 10-vuotisen viljelykierron. Viljelyssä Joelille on tärkeää maaperän huomioiminen ja monimuotoisuus. Peltoa on n. 120 ha, josta n. 100 ha aktiiviviljelyssä.

Viljelykierrossa rivisekaviljelyä ja pieniä kylvömääriä

Viljelykierto alkaa härkäpapu-kumina seosviljelyllä. Joeli on kehittänyt mielenkiintoisia rivisekaviljely -menetelmiä. Härkäpapua kylvetään 45 cm rivivälillä 100 kg/ha ja kuminaa tulee kaksi vannasta kunkin härkäpapurivin väliin. Joeli on saanut härkäpavusta tällä kylvömäärällä samansuuruisia satoja (2,5-3 t/ha) kuin normikylvömäärällä 260 kg/ha. Tämä johtuu siitä, että harvaan kylvetty härkäpapu tuottaa enemmän palkoja per kasvi kuin tiheään kylvetty. Joeli vinkkasikin, että ”isonna riviväliä, pienennä siemenmäärää kukkivilla kasveilla”. Kumina kasvaa matalana väleissä ja pitää rikkakasveja aisoissa. Kun papu puidaan, jää kumina talvehtimaan.

Toisena vuonna kumina puidaan. Joeli on saanut n. 500-700 kg/ha satotasoja kuminasta. Rikkapaineen vuoksi luomukuminasta saadaan yleensä satoa vain yhtenä vuonna. Toisinaan kuminakoi saattaa viedä senkin. Vaikka satoa ei aina saada ollenkaan, kannattaa kuminaa Joelin mielestä pitää viljelykierrossa jo pelkästään sen erinomaisen maanparannusvaikutuksen vuoksi. Kuminan syvä ja paksu juuri kuohkeuttaa nimittäin maata tehokkaasti.

Luomupakasteherneelle on kysyntää

Kolmantena vuonna kierrossa on puhdaskaura, neljäntenä herne. Tämän vuoden pakasteherneet oli juuri puitu vierailuamme edeltävänä päivänä. Pakasteherne viljellään sopimusviljelynä Apetitille. Luomupakasteherneelle olisi kysyntää enemmänkin.

Viidentenä vuonna on vuorossa taas sekaviljelyä. Esimerkiksi öljyhamppu 45 cm väleillä ja apila riviväleihin. Tänä vuonna näimme myös tattari-syysrypsi -seoksen, joka oli kärsinyt ankarasta kuivuudesta. Ideana on kuitenkin viljellä tattaria harvalla rivivälillä ja syysrypsiä väleissä. Siemenmäärä syysrypsillä oli 4 kg ja tattarilla 50 kg/ha. Onnistuessaan tattari peittää rikkakasveja tehokkaasti alleen ja lannoituksen suhteenkin se on varsin vaatimaton. Myös tattarin kysyntä on kova ja luomutattarista voi saada n. 800 €/t.

Monivuotisia nurmia ja jankkurointia

Kuudes ja seitsemäs vuosi on apila – timotei – ruoko-/nurminata seosviljelyä. Nurmet Joeli kylvää suojaviljaan (esim. öljyhamppu) ja murskaa 2-3 kertaa kesässä. Nurmilohkot Joeli jankkuroi harvaan eri suuntiin perättäisinä vuosina. Hän on viljellyt auratta vuodesta 2013 ja päättää nurmet vetojyrsimellä, jonka jälkeen kelajyrsintä matalaan (n.7 cm). Hänen ajatuksensa oli muokata matalaan, kuohkeuttaa syvältä. Samalla vältetään esimerkiksi rikkakasvin siementen hautaaminen syvään ja kierrättäminen uudelleen pintaan. Vetojyrsimen Joeli on todennut varsin toimivaksi ratkaisuksi, sillä se jättää kasvijätteen pintaan kuivumaan, mutta ei tukkeudu tai hierrä maata.

Joeli oli myös luopunut sianlietteen käytöstä, sillä hänellä se lisäsi valvattia ja ohdaketta. Viherlannoitus on siten ainakin toistaiseksi viljelykierron ainoa typenlähde. Tattari puolestaan kykenee irrottamaan fosforia tehokkaasti myös maan vaikealiukoisesta varastosta, minkä ansiosta fosforia liukenee myös muiden kasvien käyttöön.

Rikkatorjunnassa apuna on mahdollisuus keväiseen kesannointiin myöhään kylvettävillä lajeilla (tattari) tai kesannointiin syksyllä herneen jälkeen. Tilan kehittäminen on määrätietoista; ensin Joeli oli halunnut saada rikkakasvit kuriin, sitten siirtyä ruokakasvien viljelyyn rehun sijaan. Kehitystyö on jatkuvaa ja kohdistuu edelleen mm. erilaisten seka- tai kerrosviljelytekniikoiden kehittämiseen.

Kahdeksantena vuonna vuorossa on puhdaskaura. Kauran satotaso on ollut parhaimmillaan 3500 kg/ha luokkaa. Kauran jälkeen yhdeksäntenä vuonna viljellään hernettä ja kymmentenä esimerkiksi 1-vuotista nurmea tai syysrypsiä. Tilan pellot on jaettu noin kymmeneen noin 10 ha lohkoon, joilla on käytössä tämä sama viljelykierto.

Luomun myötä peltojen ominaisuudet ovat tasoittuneet

Lähes kaikille kierron kasveille kylvetään aluskasviksi 1 kg valkoapilaa ja 1 kg italianraiheinää. Joeli kertoi havainneensa, että luomuviljelyyn siirtymisen ja maan kasvukuntoa ylläpitävien viljelymenetelmien käytön myötä tilan pellot ovat ominaisuuksiltaan tasoittuneet.

Joeli on hyvin verkottunut. Hänen kaikki viljelynsä härkäpapua lukuun ottamatta on sopimusviljelyä. Kaura menee Helsingin Myllylle, pakasteherne Apetitille, hamppu Murtolan Hamppufarmille, syysrypsi Myssyfarmille, tattari Pirkanmaan Tattariosuuskunnalle ja kumina Transfarmille. Joeli totesi viljaa olevan kaikilla, siksi hän on halunnut viljellä erikoiskasveja. Myös maan kasvukunnon parantaminen on yksi tärkeä syy erikoiskasvien viljelylle.

 

Murtolan hamppufarmi viljelee ja jalostaa öljyhamppua

Murtolan hamppufarmia esittelivät Ville ja Virve Virtanen. He ovat viljelleet tilaa vuodesta 2006. Maatilalla perinteisen viljanviljelyn rinnalle etsittiin jotain sivutoimialaa, jotta maatila olisi tuonut palkan molemmille. Vaihtoehtona oli ensin hunajantuotanto, mutta vuonna 2013 he keksivät Turun amk:n Hyötyhamppu -hankkeen kautta ryhtyä öljyhampun viljelyyn ja jalostamaan siitä kuluttajatuotteita. Ensimmäisenä vuonna hamppua kasvoi 3,5 hehtaarin alalla ja kokeilu oli niin onnistunut, että hampun viljely jäi.

Ville hamppupellossa

Ville Virtanen esittelee hamppupeltoa. Hedekasvit kuolevat kukittuaan ja peltoon jää siemensadon muodostavat emikasvit.

Nyt kuudentena satovuonna hamppua kasvaa Murtolan hamppufarmilla 28 hehtaarin alalla. Luomua oma tuotanto on ollut vuodesta 2014. Oman hampunsiemenen lisäksi tila ostaa hamppua 24 sopimusviljelijältä, joilla on yhteensä noin 260 ha hamppua, josta noin 100 ha on luomua. Tilalla työskentelee pariskunnan lisäksi 1 työntekijä pakkaamossa ja yksi osa-aikainen työntekijä Helsingissä markkinoimassa tuotteita. Hampun lisäksi viljelykiertoon kuuluu hernettä, kauraa, mallasohraa ja apilanurmia.

Hampussa kiinnostaa viljelyn ohella sen hyvät ravintoarvot. Hampun siemenessä on hyvä paketti rasvahappoja, proteiineja ja kuituja. Hampusta jalostetaan tilalla yli 20 erilaista tuotetta, siemenen lisäksi on tarjolla mm. erilaisia rouheita ja jauheita, kuorittua siementä, öljyä ja suosituimpana tuotteena hamppusnacks.

Luomuhamppua arvostetaan ja sille on kysyntää

Tuotteista 10 on luomumerkittyjä ja 12 tavanomaisia. Sekä luomu- että tavanomaisten tuotteiden valmistus yhtäaikaisesti lisää työmäärää, sillä niiden täytyy pysyä selkeästi erillään. Luomutuottajia ei ole kuitenkaan riittävästi, jotta kaikki tuotteet voitaisiin valmistaa luomuna. Pääosa tuotteista myydään kotimaassa, vientiä on myös Ruotsiin ja Hollantiin. Ulkomailla asiakkaita kiinnostaa ainoastaan luomuhamppu, ei tavanomaisesti tuotetut tuotteet.

Hampun viljely ei ole vaikeaa. Se kylvetään kuten rypsi tai rapsi kylvömäärän ollessa n. 25 kg/ha (15-30 kg/ha). Tukien saamiseksi kylvösiemenen on oltava sertifioitua. Maassa tulee olla hyvä, murustuva pinta, eikä tiivistymiä saa olla. Maan rakenteen tulee siis olla kunnossa. Kevätkynnettävät maat olisivat optimaalisia.

Hamppu kestää jopa –5 asteen lämpötiloja, joten kylvön voi tehdä hyvissä ajoin keväällä. Hampulla ei myöskään tarvita rikkojen torjuntaa; kasvun ollessa hyvä se peittää maan ja estää rikkoja kasvamasta. Typpeä hamppu tarvitsee n. 60-90 kg/ha maalajista riippuen. Typen tulee olla nopeasti hampun käytettävissä kasvin lähtiessä kasvuun. Lannoitukseen soveltuvat siten esimerkiksi sianliete kevätlevityksenä tai edellisenä syksynä levitetty karjanlanta.

Murtolassa hamppu kylvetään 2-vuotisen apilanurmen jälkeen ja lisälannoituksena annetaan keväällä sianlietettä. Satotaso on usein luokkaa 700-800 kg/ha, potentiaalia on jopa 1,5 t/ha satoihin. Hamppu jättää seuraavan kasvin käyttöön n. 20-30 kg typpeä ja sen paksu juuri kuohkeuttaa maata tehokkaasti.

Hamppu on tilalla puitu loka-syyskuun vaiheessa kylvöajankohdasta riippumatta. Sillä on noin kuukauden mittainen sadonkorjuuikkuna. Linnut ovat pahin tuhooja hampulla, siemenen kypsyttyä se on lintujen herkkua. Hampusta puidaan pelkkä tähkä, koska varsi aiheuttaa ongelmia puimurissa. Siemen kuivataan 40 asteessa aluksi nopeasti, lopuksi hitaalla kierrolla siihen saakka kunnes kosteus on 8-8,5 %.

Luomuhamppua