Aihearkisto: Retket

Henttula ja SikkaTalu 28.6.2019

Kävimme kesäkuun viimeisenä perjantaina noin kymmenen hengen voimin tutustumassa saariston luomukotieläintuotantoon; Henttulan luomutilaan Velkualla ja SikkaTaluun Rymättylässä.

Henttula luomussa jo 90-luvulta

Aamupäivällä saavuimme Henttulaan ja aloitimme päivän pullakahveilla. Elina kertoi samalla tilastaan. Henttula on Elinan sukutila, joka on ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1544 ja jota Elina on viljellyt vuodesta 2005. Tilan siirsi luomuun Elinan isä Heikki jo 1990-luvun alussa. Tällöin tilalla tuotettiin monipuolisesti lypsykarjan lisäksi mm. perunaa, lanttua, porkkanaa ja pienessä määrin kasvihuonevihanneksia. Tilalla oli myös oma tilamyymälä.

Elina meni syksyllä 2000 opiskelemaan agrologikouluun Hyvinkäälle, kun ei kertomansa mukaan keksinyt muutakaan. Tällöin hän ei vielä ollut varma haluaako jatkaa tilan viljelyä vai ei. Samoihin aikoihin Henttulassa oltiin siirtymässä emolehmätuotantoon kun vanha parsinavetta paloi. Palossa menehtyi myös lähes koko karja.

Palon jälkeen Elinan piti päättää, haluaako hän jatkaa tilan pitoa vai tehdä jotain muuta. Hyvinkäällä oli hyvä opetus, Elina tapasi muita nuoria tilallisia ja kypsyi päätös jatkaa kotitilaa. Karjanpito piti kuitenkin aloittaa alusta. Henttulaan rakennettiin nopealla aikataululla uusi navetta ja vuonna 2001 Elina kävi Sukevasta 12-13 suomenkarjan hiehoa. Tilakaupat hän teki vuonna 2005.

Keskittyminen lypsylehmiin

Viljelyssään Elina on karsinut tilan toimintoja ja keskittynyt maidontuotantoon ja suomenkarjaan. Avomaanvihannesviljelyn hän lopetti luomuvihannesten hyvästä kysynnästä huolimatta, koska yhden ihmisen aika ei riitä liian moneen (puoliso käy töissä tilan ulkopuolella) ja vihanneslohkot oli aina viljelykierron vuoksi sijoitettu parhaiden nurmilohkojen keskelle, mikä häiritsi rehun tekoa.

Tilalla tuotetaan luomumaitoa, joka valitettavasti menee meijeriin tavanomaisena. Lähellä ei ole muita luomumaitotiloja, jotta keräily voitaisiin järjestää. On myös ollut puhetta, että luomumaitomarkkinat eivät vetäisi. Toisaalta esimerkiksi vuosina 2007-2008 oli maidosta pulaa, Valion juustola seisoi raaka-aineen puutteen vuoksi ja tuottajia kannustettiin lisäämään tuotantoa. Mainitusta maitopulasta ei mennyt kuin puoli vuotta, jonka jälkeen maidon hinta laski.

Osta vain kotimaisia maitotuotteita

Elinan sanoin: ”Jos kaikki kuluttajat ostaisivat kotimaista, tilanne olisi huomattavasti parempi”. Kuluttajana hyvä mahdollisuus tukea kotimaista ja kestävää tuotantoa on ostaa vain kotimaisesta maidosta valmistettuja luomutuotteita. Pakkauksista kannattaa tutkia tarkkaan maidon alkuperä. Markkinoilla on yllättävän paljon mielikuvaltaan kotimaisia maitotuotteita, jotka tosiasiassa valmistetaan ulkomailla.  

Pienissä määrin Elinalla on myös raakamaidon suoramyyntiä asiakkaiden omiin astioihin. Elinalla ei ole paloa maidon jatkojalostukseen, koska tila työllistää nykyisellään täysin. Talvisin navettaan mennään aamulypsylle 5.45 ja iltalypsy loppuu 18.30. Kesäisin tilalla on Elinan lisäksi 1-2 alan harjoittelijaa töissä.

Pääosin suomenkarjaa

Tilan karja koostuu pääosin suomenkarjasta; yksi kyyttö, kolme lapinlehmää ja 12 länsisuomenkarjaa. Lisäksi tilalla on muutama friisiläinen ja ayrshire. Yksi friisiläisistä on perua ajalta ennen navettapaloa eikä Elina halua luopua siitä. Lypsäviä on kaikkiaan hiukan alle 20, nuorkarjaa hiukan yli.

Enni Henttula (keskellä) esittelemässä Ronja -vasikkaa vierailijoille

Suomenkarjan sonnivasikat eivät kelpaa välitykseen, koska lihakasvattajat eivät niitä pienen koon ja hitaan kasvun vuoksi kelpuuta. Sonnit kuohitaan, kasvatetaan teurasikään tilalla ja häränliha myydään pääosin suoraan tilalta vakioasiakkaille luomuna. Lihan myynnissä on paljon paperityötä ennen ja jälkeen teurastuksen, mieluiten Elina keskittyisi vain viljelyyn ja antaisi muiden hoitaa myyntityön. Osan eläimistä Elina myy naapureille, missä eläimet ylläpitävät perinnebiotooppilaidunta ennen lihoiksi päätymistä.

Keskimääräinen maidontuotto on Henttulassa noin 6-7 tonnia lehmää kohti. Erot karjassa on valtavat; kyyttö lypsää alle 4 tonnia, lapinlehmät 4-5 tonnia, länsisuomenkarja 6-9 tonnia ja friisiläiset jopa 13 tonnia. Myös rehun syönnissä on eroja; lapparit haluavat matalan D-arvon rehua. Ne saattavat välillä syödä olkea vaikka olisi parempaakin rehua tarjolla.

Karja syö pääosin säilörehua tilan pelloilta, joita Elinalla on viljelyssä 32,5 hehtaaria. Lisäksi lehmille syötetään väkirehua – mm. viljaa ja härkäpapua läheiseltä luomutilalta, luomurypsiä myssyfarmilta ja luomumaituria. Kesäisin lehmät myös laiduntavat tilan lähipelloilla.

Nurmipainotteinen viljelykierto ja monipuoliset nurmet

Elinan viljelykierto on pääpiirteittäin seuraava: apilanurmi 4-5 vuotta – vilja – nurmen perustus suojaviljaan ja kokoviljasäilörehun teko. Tosin yhdellä lohkolla on esimerkiksi hyvin kasvava 8 vuotta sitten kylvetty rehumailanen, jonka seassa kasvaa montaa eri heinäkasvia. Elina on ajatellut että mitä sitä suotta kyntämään hyvin kasvavaa nurmea.

Kävimme katsomassa lohkoa, jossa oli tänä keväänä kylvetty kevätruisvehnä, ruisvirna ja Naturcomin Retu-kuohkeuttava rehuseos. Lohko oli kylvetty 25.4. ja sato näytti runsaalta. Korjuu oli tapahtumassa lähiaikoina. Ensimmäinen nurmisato tilan pelloilta oli jo korjattu ennen juhannusta. Satoa tuli noin 10-11, parhailta lohkoilta 13-14 paalia hehtaarilta.

Elina (vasemmalla) kertomassa rehuviljelyn kokemuksistaan

Alkukesän kuivuus vaikuttaa viljelyyn

Velkualla sataa usein melko vähän kevään ja alkukesän aikaan. Tämän vuoksi Elina ei uskalla myöhästää kylvöjä ja savimailla oikea muokkausaika on lyhyt. Usein kestää vain pari päivää kun pelto kuivuu liian märästä liian kuivaksi. Virna kylvöseoksissa on hyvä tukahduttamaan rikkakasveja kuten savikkaa ja juolavehnää. Rehuvirna on lehmille maittavampi, mutta ruisvirnalla on syvemmät juuret ja se kasvaa paremmin vähillä sateilla.

Lanta kompostoidaan

Henttulassa navetassa käytetään turvetta kuivikkeena. Lantakäytävä tyhjennetään Avantilla kesällä noin kerran ja talvella noin kaksi kertaa viikossa. Lanta (sonta ja virtsa kuivikkeineen) laitetaan navetassa olevaan jatkuvatoimiseen rumpukompostoriin. Mikäli lanta on kovin märkää, sekaan lisätään olkea. Kompostori toimii kesällä kivasti, kovilla pakkasilla se voi jäätyä.

Kompostointi tuhoaa rikkakasvien siemeniä, taudinaiheuttajat kuolevat, lannan haju vähenee ja ravinteet muuttuvat kasveille käyttökelpoisempaan muotoon. Kompostorista lanta kulkee ruuvilla ulos lantalaan, jossa palaminen jatkuu kasassa. Valmis komposti on melko tasalaatuista ja lantala tyhjennetään kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Lantaa käytetään lannoitteena omien peltojen lisäksi läheisellä kasvintuotantotilalla, josta myös osa rehusta tulee ja läheisellä luomupuutarhaviljelmällä.

Arvokasta työtä luonnon monimuotoisuuden puolesta

Nautakarjatalous on viime aikoina ollut paljon pinnalla eläintuotannon kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi. On helppoa leimata maito- ja naudanlihatuotteet ilmastolle haitallisiksi tuotteiksi. Joskus nostetaan esiin karjatalous uhkana luonnon monimuotoisuudelle viitaten vaikkapa sademetsien hävittämiseen rehusoijapeltojen tieltä.

On varmasti totta, että eläinperäisten tuotteiden kulutustasoa olisi hyvä alentaa suomalaisesta keskiarvosta. Vielä tärkeämpää olisi mielestäni tehdä ero eläintuotteen ja eläintuotteen välille ja suunnata kulutus niihin tuotteisiin, joiden positiiviset vaikutukset ovat merkittäviä.

Karjatalous monimuotoisuuden turvaajana

Viimeisen sadan vuoden aikana perinnebiotooppien määrä on romahtanut alle prosenttiin ja useimmat perinnebiotoopit ovat uhanalaisia.  Kasvi- ja eläinlajistoltaan perinnebiotoopit ovat monipuolisimpia luontotyyppejämme, ja siksi niiden taantuminen on vakava ongelma.

Luomukarja on mitä parhain tapa ylläpitää perinnebiotooppeja ja siten turvata luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Mitä enemmän rehu ja muut tuotantopanokset ovat paikallisia tai lähialueilta peräisin, sitä vähemmän tuotantoon kätkeytyy muualle ulkoistettuja haittavaikutuksia, kuten vaikkapa tuontisoijaan perustuvassa eläintuotannossa sademetsien hävittämistä ja siten monimuotoisuudenkin köyhdyttämistä.

Luomukarjataloudella lienee myös positiivisia paikallisia vaikutuksia viime aikoina paljon puhuttaneisiin hyönteisten ja lintujen määrän vähentymiseen. Alkuperäisrotujen kasvattaminen on itsessään teko geneettisen monimuotoisuuden ja kulttuurimaiseman puolesta ja siten myös paikallisen kulttuurin toivottavaa ja kestävää jatkumoa.

Itse uskon, että perinteiset tuotantomuodot (kuten suomenkarjaan perustuva luomukarjatalous) on ruuantuotannon resilienssin kannalta tärkeätä toimintaa. Mikäli ruoantuotanto perustuu suurelta osin muualta tuotaviin ostopanoksiin tai optimaalisiin kasvuoloihin sopeutuneisiin eläinrotuihin tai kasvilajikkeisiin, sitä herkempi se on esimerkiksi globaaleille markkinoiden häiriöille tai vaikkapa ilmastonmuutoksen myötä yleistyville poikkeuksellisille sääoloille.

SikkaTalussa lypsetään lampaita

Henttulasta siirryimme toiselle saaristossa sijaitsevalle luomukotieläintilalle. Matkalla pysähdyimme ensin runsaasti luomu- ja lähituotteita (mm. Henttulan lihaa & SikkaTalun maitotuotteita) myyvään Livonsaaren osuuskauppaan lähiruokalounaalle. Lounaan ja kahvien jälkeen matka jatkui kohti Rymättylää.

Rymättylässä vierailukohteenamme oli lammastila SikkaTalu. Tilaa pyörittävät Alar ja Katja Sikka. He tapasivat 1992 Vehmaan maamieskoulussa, olivat sen jälkeen muualla opiskelemassa ja töissä ja aloittivat tilanpidon vuonna 2006. Luomuun pellot siirrettiin 2008 ja eläimet muutaman vuoden päästä tästä. Katja kertoi, että luomuun siirtymisen vaikeus oli ainoastaan siinä, että alkoi käyttää lampailla eri rehukauran toimittajaa ja lisäsi vähän ikkunoita entiseen sikalaan rakennettuun lampolaan.

Katja Sikka (keskellä) kertoo SikkaTalun toiminnasta

Katja kertoi, että jonkinlainen luomumyönteisyys on heillä ollut aina läsnä. Esimerkiksi jo Vehmaan kouluaikojen harjoittelupäiväkirjassa hän kritisoi häkkikanojen oloja ja on samoin kummastellut kielenkäytön muuttumista vuosien saatossa; aluksi puhuttiin myrkyistä, sitten torjunta-aineista ja nykyään käytössä onkin termi kasvinsuojeluaine.

Monipuolinen elinkeino

SikkaTalussa on kokeiltu vuosien saatossa monenlaisia elinkeinoja. Katja mainitsi tilan alkutaipaleelta mm. pässinpapanalannoitteen kehitystyön, ponit ja lihakanit. Nykyisin toiminta on jalostunut ja keskittynyt kolmeen ydinalueeseen: lammastuotteiden suoramyyntiin, perinnebiotooppien hoitoon ja tutkimukseen.

Aluksi tilalla oli vain ahvenanmaanlampaita, joiden teuraspaino on pieni, minkä vuoksi he alkoivat myydä tuotteitaan suoraan kuluttajille. Myöhemmin tilalle on hankittu myös itäfriisiläistä maitolammasta, tehty tuotekehitystyötä ja alettu jalostaa lampaanmaidosta jugurttia ja jäätelöä. Jugurtti on juuri päässyt valtakunnalliseen jakeluun Keskon kautta. Uuhia toimitetaan myös tutkimustyöhön Turun ja Oulun yliopistoille.

Tilalla on peltoa noin 80 hehtaaria, joista osa on Lapilansaaressa. Perinnebiotooppeja lampaiden hoidettavana on noin 35 ha. Laidunkausi kestää n. 5-6 kuukautta ja talvirehu korjataan mantereella sijaitsevilta noin 40 ha pelloilta. Uuhia on 100-150, joista friisiläisiä n. 30 ja pässejä 13 kpl. 60 uuhta karitsoi vuosittain. 100 uuhta on Raisionlahden ympäristössä ympäristönhoitotöissä. Valvonta vie runsaasti aikaa, koska lampaat ovat etäällä tilasta, mutta valvonnassa on apuna tuttuja paimenkoiraharrastajia.

Lypsy eläinten ehdoilla ja jatkojalostus tilalla

Katjan mielestä lampaanmaito on kiinnostava ja ihana tuote. Siinä on tuplarasva ja enemmän kuiva-ainetta kuin lehmänmaidossa. Jos esimerkiksi goudaa valmistaa lehmän tai vuohen maidosta, tarvitsee kiloon juustoa noin 10 litraa maitoa. Friisiläislampaan maitoa tarvitaan 7 litraa, ahvenanmaanlampaan maitoa riittää 5 litraa kiloon juustoa.

SikkaTalussa karitsat saavat juoda emojensa maitoa alkukauden runsaimman maidontuoton ajan ja lypsy aloitetaan vasta 2 kk kuluttua karitsoinnista. Lampaat lypsetään kaksi kertaa vuorokaudessa, kahdeksalta ja kuudelta. Friisiläiset vaativat kaksi lypsyä ja ahvenanmaanlampaallakin se lisää maidontuottoa noin 30 %.

Tilalle on hankittu vuohien lypsypöytä ja vanha lypsykone. 20 lampaan lypsy kestää noin vartin (itse lypsy) ja kaikkine oheistöineen siihen menee noin tunti. Tavoitteena on saada eläinmäärää kasvatettua siten, että lypsypöydän saisi täyteen (35 lypsylammasta). Lampaanmaito kestää pakastuksen ja osa maidosta pakastetaan myöhemmin jalostettavaksi.

Lampolan liukuovea koristaa iso kuva ahvenanmaanlampaista

Laadukkaita tuotteita ja perinnebiotooppien hoitoa

Lampolaan on tehty elintarvikehuoneisto ja hankittu tarvittavat laitteet maidon jalostusta varten. SikkaTalussa on valmistettu jäätelöä vuodesta 2015 ja jugurttia vuodesta 2016 Utu-tuotemerkillä. Lampaanmaito sopii molempiin erinomaisesti. Maidon voi käyttää tuotteisiin kokonaan eikä lisäaineita tarvita.

Ahvenanmaanlampaan teurasikä vaihtelee 6-12 kk välillä ja ruhopaino on yleensä noin 15 kg, hyvässä tapauksessa 18-19 kg. Risteytykset kasvavat nopeammin ja isommiksi. Lihan suoramyynnin lisäksi tilalla on yhteistyötä turkulaisen ravintola Gunnarin kanssa.

Ravintola ostaa aina kerralla kokonaisen ruhon ja käyttää sen kokonaan annoksissaan. Mielestäni tämä käytäntö kuulostaa tuottajan näkökulmasta hyvin toimivalta ja toivoisin käytännön yleistyvän muidenkin ammattikeittiöiden osalta. Ravintola myös mainitsee lihan alkuperän ruokalistallaan ja saa täten lisäarvoa valmistamalleen ruoalle.

Vierailu metsälaitumella

Tilavierailun lopuksi kävimme katsomassa lampaita läheisellä metsälaitumella. Laitumella näimme myös perinteisiä rehuksi lehdestettyjä koivuja. Osaa koivuista hyödynnettiin sienten kasvatukseen ennen niiden raivausta ja alueen koivuihin olikin ympätty pakuria. Laitumella kasvoi myös harvinainen suippuorapihlaja.

Katja kertoi heidän ensin kokeilleen puuston raivausta laitumelta tekemällä itse metsätöitä talviaikaan. Se oli työlästä työsaavutukseen ja laidunten pinta-aloihin nähden. Katjalla oli ollut ennakkoluuloja koneellista puunkorjuuta kohtaan, mutta he olivat löytäneet hyvän urakoitsijan, joka osasi harventaa laidunalueen puustoa toiveiden mukaisesti ja Katja suosittelikin osaavien koneurakoitsijoiden käyttöä laiduntenkin hoitohakkuissa.

Päivän päätteeksi pääsimme myös maistamaan Utu-jäätelöä. Tarjolla oli vanilja- ja suklaajäätelöä. Söin tietenkin molempia, vaikka tiukkaa teki. Suu olisi syönyt enemmänkin, mutta vatsa ei vetänyt. Täytyy siis mainostaa, että jäätelöt olivat paitsi maukkaita, varsin täyttäviä.

Kiitokset kiinnostavista tilaesittelyistä Elinalle Henttulaan ja Katjalle SikkaTaluun kaikkien osallistujien puolesta!

Jatkojalostusteemainen opintoretki Pohjanmaan maakuntiin 5.-6.2.2019

Luomumpi Varsinais-Suomi ja Uutta kasvua luomusta – osaamisella kannattavuutta Satakuntaan -hankkeet järjestivät opintoretken jatkojalostusteemalla Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien alueilla sijaitseviin yrityksiin. Vierailukohteisiin kuului laaja-alaisesti elintarvikealan yrityksiä ja vierailuilla keskityttiin elintarvikkeiden jatkojalostukseen. Kohteet edustivat sekä luomu- että tavanomaista tuotantoa.

Tiistaina 5.2.2019 linja-auto lähti liikkeelle Turusta ja ajoi Rauman kautta Poriin, josta matka jatkui Kankaanpään kautta Etelä-Pohjanmaalle.

Honkajoen Panimo & Suupohjan Panimo, Isojoki

Ensimmäinen vierailukohde käsitti käytännössä kaksi yritystä. Honkajoen Panimo ja Suupohjan Panimo toimivat synergiassa Isojoen keskustassa kiinteistössä, jossa on aiemmin toiminut mm. lihajalosteyritys. Honkajoen Panimon yrittäjä Tuomo Tenhunen esitteli yrityksen kehityskaaren ja ainutlaatuisen tuotekavalkaadin. Honkajoen Panimon tuotanto ja myynti ovat tuplaantuneet toimintavuosien aikana ja tulevaisuudennäkymät ovat erittäin hyvät, nimittäin artesaanilimonadit ovat murtautumassa markkinoille.

Honkajoen Panimon päätuote on limonadit. Yritys valmistaa hauskalla twistillä kotimaisia, lisäaineettomia marjalimonadeja. Marjat tulevat pääsääntöisesti lähialueelta – tarkemmin ottaen muun muassa Lauhanvuoren kansallispuiston alueelta. Limonadeja on myynnissä valtakunnallisesti.

Tuotteiden visuaalisen ilmeen on suunnitellut ulkopuolinen mainostoimisto. Erottautuminen alalla on haasteellista, joten markkinoinnin ja myynninedistämisen ulkoistaminen on ollut panimolle kannattava ratkaisu ja molemmat osapuolet ovat voineet keskittyä ydinosaamiseensa.

Oluet pannaan pin-up -teemalla ja alkoholin tukkukauppa on limonadien valmistukselle luonteva ja hyvä lisä. Oluita on myynnissä isoissa marketeissa ympäri Suomen. Honkajoen Panimo on tehnyt yhteistyötä ulkomaisen panimomestarin kanssa tuotekehityksessä ja makumaailmojen valinnoissa. Tulevaisuudessa Tenhunen näkee alkoholittomien oluiden vahvistuvat markkinat ja suosion nousun, etenkin pääkaupunkiseudulla ja kaupunkikeskuksissa.

Honkajoen Panimossa on kiinnostusta luomutuotteiden valmistukseen. Haasteena yrityksessä nähdään luomuun siirtymisessä sen hankala byrokratia. Luomuun siirtymisessä yrittäjät uskovat ketjun eri toimijoiden yhteistyön kantavaan voimaan.

Panimon tuotekavalkaadiin kuuluu lisäksi siiderit ja tulevaisuudessa panimolta löytynee myös viskitynnyreitä.

Suupohjan Panimon yrittäjä Esa Kivioja kertoi panimonkiinteistön ”toisesta linjasta”. Suupohjan Panimo valmistaa sahtia ja muinaisoluita muinaisin menetelmin ja reseptein. Pullot saavat mystiset elementtinsä mm. Kalevalasta.

Yritys kuuluu Olu Bryki Raumin kanssa samaan yritysryppääseen. Suupohjan Panimon sahdeilla on kysyntää kaupunkikeskuksissa ravintolamyynnissä. Sahtia löytyy myös Alkosta. Suupohjan Panimo järjestää tasting-tilaisuuksia erilaisille seurueille.

Sahti on nimisuojattu ja käyttää EU:n määrittelemää APT eli aito perinteinen tuote-tunnusta perustuen erityiseen tuotanto- tai valmistustapaan.

Juustoportti Oy, Jalasjärvi

Juustoportilla nautimme lounaan ja kuulimme samalla perheyrityksen edustajan Niklas KeskiKasarin esittelyn yrityksestä ja erityisesti Welfare Quality®-maidosta ja vapaan lehmän maitotuoteperheestä. Vapaan lehmän maitotuotteet ovat Juustoportin kehittämä tuoteperhe ja meijeri on Euroopan ensimmäinen WQ-sertifioitu meijeri. Juustoportti on perheyritys ja se työllistää noin kaksisataa henkilöä, kesäsesongin aikaan sata enemmän. Yrityksellä on yli 50 vuoden tausta. Nyt Juustoportti tähtää Euroopan laajuisesti vastuullisuuteen ja Suomessa yritys on vahvasti lunastanut paikkansa maitotuotemarkkinoilla. Juustoportin brändi on korkealla monenlaisten kuluttajien keskuudessa.

Tuotanto on keskittynyt Jalasjärven meijeriin ja Etelä-Pohjanmaalle. Juustoportti käyttää tuotannossaan maitoa jopa 60 milj. litraa vuodessa, josta luomumaitoa noin 3 milj. litraa. Luomumaidon osuus on meijerin vastaanotetusta maidosta suurin. Kysyntää luomumaidolle olisi enemmänkin. Keski-Kasarin mukaan luomu on monien eri toimintojen summa ja (tuote)kehitystyö sen suhteen on suhteellisen hidasta verrattuna tavanomaiseen tuotantoon. Vapaan lehmän maito ja luomumaito eivät vertaile toisiaan vastaan, vaan kumpikin on toisenlainen, ennen kaikkea vastuullinen, vaihtoehto.

Welfare Quality eli WQ on maailmanlaajuinen eläinten hyvinvointia mittaava järjestelmä, joka perustuu vahvaan tieteelliseen näyttöön. Eläinten hyvinvointi on todennettavissa selkeästi. Juustoportin Vapaan lehmän maidon tuottajat sitoutuvat monin tavoin eläinten parempaan hyvinvointiin ja huolenpitoon. Hyvinvointia arvioidaan mittaristolla, johon kaikki tilat ovat sitoutuneet.

Vietävän hyvää –myymälä, Alavus

Vietävän hyvää on monen pienen toimijan yhdessä omistama lähiruokamyymälä Alavuden keskustan kupeessa. Yritys on toiminut tyhjilleen jääneessä meijerirakennuksessa viitisen vuotta ja viimeisen vuoden ajan toimitusjohtajana ja myymälävastaavana on toiminut retkiryhmänkin vastaanottanut Minna Ranta. Myymälän valikoimiin kuuluu laaja kattaus pien- ja lähituottajien tuotteita hilloista ja säilykkeistä myllytuotteisiin ja lihasta makeisiin. Pakasteesta löytyy niin marjoja kuin leivonnaisia myös suurkeittiöiden tarpeisiin ja kylmähuoneesta mm. juureksia ja maitotuotteita. Elintarvikkeiden ohella myynnissä on myös mm. kosmetiikkaa. Keskusliikevalikoimiin Vietävän hyvää teettää hilloja, sinappeja ja kalasäilykkeitä omalla Kotitilan-tuotemerkillään.

Pääosa tuotteista on peräisin lähiseudulta, mutta löytyypä hyllyistä myös mm. varsinaissuomalaisia ja satakuntalaisiakin tuotteita. Valikoimassa pyritään suosimaan tuotteita, joita ei tavallisista marketeista välttämättä saa. Osa tuotteista on päätynyt myyntiin tuottajien yhteydenoton kautta, osaan tuottajista myymälästä on otettu itse yhteyttä. Minna kehuu myymälän olevan hyvä testipaikka etenkin uudelle tuotteelle, sillä vilkas sijainti Tuurin kyläkaupan, PowerParkin ja Ähtärin eläinpuiston läheisyydessä sekä myymälässä järjestettävät tapahtumat ja maistatukset tuovat tuotteille näkyvyyttä ja asiakkaita kauempaakin Suomesta.

Alavuden Öljynpuristamo, Alavus

Samassa rakennuksessa Vietävän hyvää-myymälän kanssa sijaitsee viljelijöiden vuonna 1997 perustama ja tänä päivänä Hanna Yli-Kuhan johtama Alavuden öljynpuristamo.

Yrityksen kehittäminen on ollut 2010-luvulla määrätietoista: tuotantokapasiteetti on kolminkertaistettu uusien puristimien avulla, yritysilme uusittu, tuotevalikoimaa täydennetty ja pullot vaihdettu vaaleista tummiin. Seuraavaksi tuotantomäärää on tarkoitus edelleen kasvattaa, kunhan vain raaka-ainetta löydetään riittävästi. Toistaiseksi rypsi on hankittu pääasiassa lähiseudulta sopimusviljelijöiltä tai suorina ostoina, mutta hankintoja ollaan valmiita tekemään myös muualta Suomesta. Ehdoton edellytys on 100 % kotimaisuus. Luomun osuus tuotannosta on muutaman prosentin luokkaa, mutta menekin perusteella osuutta olisi varaa kasvattaakin.

Kaikki rypsi puristetaan kylmäpuristusmenetelmällä, jolloin kemiallisia aineita ei tarvita, eikä jätettä synny. Öljy myydään laadun mukaan elintarvike-, rehu- tai tekniseen käyttöön, puriste kotieläintiloille valkuaisrehuksi. Lajittelussa syntyvä lajittelujäte päätyy raaka-aineeksi paikallisiin lämpölaitoksiin. Yritys työllistää Hannan lisäksi neljä henkilöä. Myynti ja tuotanto ovat henkilöstön omissa käsissä, mutta markkinointia on ulkoistettu.

Hotelli-Ravintola Alma, Seinäjoki

Retkikunta majoittui vanhaan rautatieläisten taloon restauroituun Hotelli-Ravintola Almaan Seinäjoella. Puurakenteinen päärakennus on historiallisesti erityisen arvokas. Illallisen ohella ennakkoluuliton ja rohkea yrittäjä Heidi Ylikoski esitteli yritystoimintaa ja rakennuksen historiaa. Alman keittiössä käytetään paljon lähituottajien raaka-aineita.

Keskiviikkona 6.2.2019 matka jatkui kohti Pohjanmaata ja rannikkoa. Paluumatkalla yritysvierailuja oli vielä Kauhajoella.

RTC Granholm’s Oy Ab, Maksamaa

Granholm’s on toiminut 30 vuoden ajan ja on tunnettu hilloista ja marmeladeista. Hillot ja marmeladit ovat valmistettu tomaateista, omenoista, erilaisista metsämarjoista ja luomuviljellyistä marjoista. Metsämarjat ovat poimittu Pohjanmaan saariston metsistä ja luomumarjat tulevat pääasiassa Pohjois-Suomesta. Luomutuotteita yrityksellä on kolme. Hillot, marmeladit, hyytelöt, erikoistuotteet ja makeiset myydään suoraan asiakkaille. Makeiset kattavat noin 30 % yrityksen tuotannosta. Yritys työllistää yrittäjäpariskunnan lisäksi viisi henkeä.

Granholms’in tytäryhtiö Arctic Birch on yritys, joka on erikoistunut luomukoivunmahlan keräämiseen ja jalostamiseen. Koivunmahla kerätään käsin keväisin muutaman viikon aikana. Yrityksellä on keruuta varten 4000 hehtaaria luomusertifioitua metsää ja vuosittain mahlaa kerätään noin puoli miljoonaa kiloa. Luomukoivunmahlalle kehitetään jatkuvasti uusia reseptejä ja mahlaa on maustettu mm. hunajalla, koivuntuhkalla ja -lehdillä. Koivunmahla on lisäksi korkean lisäarvon raaka-aine erilaisiin tuotteisiin, kuten olueen, virvoitusjuomiin ja kosmetiikkaan.

Arctic Birch Oy:n luomukoivunmahlamarkkinat ovat Italiassa. Kaiken kaikkiaan jopa 95 % tuotannosta menee vientiin esimerkiksi Aasian maihin. Suomessa luomukoivunmahlaa on saatavilla osassa Keskon kauppoja.

Oy Linseed Protein Finland Ltd, Kauhajoki

Kaksikymmentä vuotta sitten perustetun Linseed Oy:n juuret ovat Kauhajoella. 2000-luvun taitteessa pellavanviljely oli vielä harvinaista ja yritys valmisti aluksi tuotteita teollisuuteen. Aktiivisen kehitys- ja koulutustoiminnan ansiosta pellavan viljelyalaa on saatu kasvatettua ja tällä hetkellä yrityksen gluteenittomia pellavatuotteita löytyy jo yli 800 liikkeestä ympäri Suomea. Valo24h- ja Lumina-tuoteperheet on suunnattu kuluttajille ja teollisuudelle tuotteita markkinoidaan FlaxseedFields-tuotemerkin alla. Suosituin yksittäinen tuote on Valo24h-sarjan mustikka-pellavarouhe, joka palkittiin Vuoden suomalaisena elintarvikkeena v. 2012. Luomutuotteita valikoimaan kuuluu yksi: puolukka-pellavarouhe. Tuotekehityksessä on hyödynnetty Foodwestin palveluita. Tuotteita viedään myös ulkomaille ja etenkin vientiä ajatellen tuotteille on hankittu FSSC 22000- ja EAC-sertifikaatit.

Yritys hankkii pellavan n. 40:ltä sopimustuottajalta, joista valtaosa sijaitsee Kauhajoen ympäristössä. Sääriskin vuoksi joukossa on myös muutama eteläsuomalainen viljelijä. Vastaanotetun pellavan mikrobiologinen laatu tutkitaan ja korkeasta laadusta maksetaan viljelijälle lisähintaa. Tuottajille järjestetään viljelijätilaisuuksia ja tarjotaan koulutusta ja neuvontaa. Lajike- ja siemenhankinnoissa tehdään yhteistyötä Boreal Kasvinjalostus Oy:n kanssa. Tällä hetkellä yritys työllistää 5 vakituista ja yhden osa-aikaisen työntekijän.

Yksi ruokalusikallinen rouhittua pellavaa vastaa kahta kalanmaksaöljytablettia! Pellava auttaa pitämään kolesterolitason normaalina ja se on vatsan toiminnalle hyväksi.

Valkoinen Puu Cafe & Shop, Kauhajoki

Valkoinen puu on mainio esimerkki kasvuyrittäjyydestä ja ennakkoluulottomuudesta. Lounaan ohella kuulimme markkinointipäällikkö Sirkku Ylikosken esittelyn yrityksestä. Rakennuksen ja yrityksen taustalla on vahvaa hanketoimintaa ja yhteisöllisyyttä.

Valkoinen puu on amerikkalainen herkkukahvila Kauhajoen keskustassa. Kahden ihmisen rakkaudesta ja loputtomasta luovuuden lähteestä syntynyt leipomo, kahvila ja sisustusliike tarjoaa kokemuksen kaikille aisteille. Sen omistajina ovat yhdysvaltalainen keramiikkataiteilija Mark Heidt ja tämän suomalainen vaimo sisustussuunnittelija-verhoilija Kirsi.

Valkoinen puu käyttää sekä Kauhajoen että Seinäjoen kahvila-ravintoloissaan lähialueen raakaaineita, kuten paikallisen viljelijän luomuspelttijauhoja, lähikylän kanalan munia, paikallisten marjatilojen tuotteita ja Hyypässä kasvanutta ylämaankarjan lihaa sekä Teuvalaista Laidun Herefordia. Reseptiikka saadaan Amerikasta ja ympäri maailmaa eri ruokaperinteistä.

Valkoinen Puu -kahvila on palvellut Kauhajoella kuusi ja Seinäjoella puolisentoista vuotta. Kasvuhakuinen yritys ei ole vielä valmis. Sirkku Ylikoski paljastaa, että kahvilan palvelukonseptia ollaan laajentamassa tämän vuoden aikana.

Riverhill’s Highland, Kauhajoki

Maatilayrittäjä Johanna Roto-Pukkila näki ensimmäistä kertaa skottilaista ylämaankarjaa 90-luvun lopulla Farmari-näyttelyssä. Tuolloin hän haaveili, että olisivatpa ne komeita omalla kylällä. Hihgland on naudan alkuperäisrotu, jonka ominaispiirteitä ovat suuret sarvet ja paksu turkki. Rotu on erittäin karaistunut ja tulee toimeen karuissakin olosuhteissa.

Jokimäen kylälle, Riverhill`s Highlandin tilalle ensimmäiset ylämaankarjan lehmävasikat tulivat vuonna 2004. Muutama niistä on yhä karjassa, nyt 15-vuotiaina emolehminä. Nyt tilalla on 15 emolehmää ja koko karjan pääluku on noin 60 eläintä. Kaikki vasikat kasvatetaan itse, joko teuraaksi tai jalostukseen omalle tilalle tai myyntiin.

Tilan kasvintuotanto siirtyi luomuun vuonna 2011. Valintaan vaikutti luomun ideologia, mutta myös luomutuki. Naudat siirrettiin luomuun myöhemmin, kun peltoalaa oli saatu lisättyä niin, että luomun vaatima rehuomavaraisuus täyttyi. Tilaa on kasvatettu muutamasta hehtaarista nykyiseen 80 ha:n peltoalaan. Peltolaitumien lisäksi naudoille on luonnonlaidunta ja perinnebiotooppeja yli 30 ha. Suurin osa pelloista kasvaa nurmirehua ja laidunta naudoille, mutta myös elintarvikekauraa on viljelty myyntiin.

Kaikki eläimet ovat ympäri vuoden ulkona, laitumilla on avoimet katokset säänsuojina, osin on myös metsälaidunta. Vieroitetut vasikat ovat seinällisessä katoksessa. Karjan rehustus muodostuu yksinomaan nurmirehusta ja laitumesta. Vieroitetuille vasikoille annetaan kilon verran päivässä luomuväkirehua. Säilörehun laatuun panostetaan; imettäville emoille ja kasvaville sonneille halutaan lypsylehmän rehun veroista säilörehua. Umpilehmille syötetään D-arvoltaan matalampaa rehua.

Ylämaankarja kasvaa hitaasti, teurasikä on noin 2,5- 3,5 vuotta. Vuosittain teurastetaan noin 10 nautaa. Teuraspainot sonneilla ovat 350-370 kg, parhaat 400 kg. Teurastus teetetään rahtina pienteurastamoissa, joko Ylistarossa (Hahtolan Liha) tai Ulvilassa (Tilateurastamo Vuorenmaa). Eläimet kuljetetaan teurastamoon itse trailerilla ja kaikki liha myydään tilalta suoraan pääosin kuluttajille, mutta myös ravintoloihin. Rekoon ei ole lähdetty, koska siellä on jo paljon lihanmyyjiä.

Lihalla ei ole luomumerkkiä, koska teurastamot eivät ole olleet halukkaita alihankinasopimuksiin luomusta. Markkinoinnissa kerrotaan, että tila on luomukotieläintila. Asiakkaat ovat pääosin Kauhajoen ympäristöstä.

Illansuussa retkibussi tiputti kunkin osallistujan takaisin lähtöpaikalleen Kankaanpään ja Turun välille. Kotiin viemisinä jokaisella oli kassillinen, jos toinenkin, herkullisia, pohjalaisia lähiruokatuotteita ja toivottavasti monta uutta ideaa varsinaissuomalaisen ja satakuntalaisen yritystoiminnan kehittämiseen. Kiitos kaikille kohteille mielenkiintoisen retken mahdollistamisesta!

Hanketoimijoiden opintoretki 8.8.2018

Elokuisena keskiviikkoaamuna starttasi pikkubussi täynnä Luomumpi Varsinais-Suomi –hankkeen parissa työskentelevää Livian, ProAgria Länsi-Suomen ja Axxell Brusabyn henkilöstöä ja kuljetti matkustajansa opintoretkelle Paraisille.

Retken ensimmäinen etappi oli Jari Koskisen isännöimä Keskylän tila. Mansikka Koskisenakin tunnettu tila kasvattaa pääasiassa mansikkaa (1-2 ha), vadelmaa (n. 0,5 ha), kesäkurpitsaa, kasvihuonekurkkua ja herukoita (< 2 ha) kokonaisviljelyalan ollessa noin 20 ha. Lisäksi tila tuottaa mansikan- ja herukantaimia muille luomuviljelijöille.

Luomussa tila on ollut jo vuodesta 1982 ja löytyypä tilalta myös Demeter-merkki osoituksena biodynaamisesta viljelytavasta. Epäselvyyksien välttämiseksi markkinoinnissa viitataan ensisijaisesti luomuun, sillä Demeter-merkkiä ei tunneta kuluttajien keskuudessa kovin hyvin.

Kaikki eivät esimerkiksi tiedä, että biodynaaminen tuotanto täyttää aina myös luonnonmukaisen tuotannon ehdot – ero luomuun näkyy lähinnä biodynaamisten preparaattien käytössä. Luonnonmukaisen tuotantotavan valintaan vaikutti halu suojella ympäristöä sekä kiinnostus oman ja lasten ruoan terveellisyyttä ja turvallisuutta kohtaan.

Avomaalla viljelykiertoon kuuluu yleensä kolme vuotta mansikkaa, jonka jälkeen on kesäkurpitsan vuoro. Yhden kesäkurpitsavuoden jälkeen viljellään pari vuotta maata parantavia kasveja – härkäpapua, virnaa, sinappia, retikkaa – ennen kuin paikalle perustetaan jälleen uusi mansikkakasvusto. Toisinaan kiertoon sisällytetään myös avokesanto rikkojen kurittamiseksi.

Lannoitukseen käytetään luomuhyväksyttyjä ostolannoitteita, tarpeen mukaan myös hivenlannoitteita, kuten booria. Tuholaisia torjutaan petopunkkien avulla ja vedensaannista huolehditaan tihkukastelujärjestelmällä. Katteena käytetään biohajoavaa muovia vihanneksilla. Mansikan pölytyksessä apuna käytetään kimalaisia.

Vadelmantuotannossa on keskitytty Muskoka-lajikkeeseen sen hyvän maun vuoksi. Sopiva uusimisväli vadelmalle lienee vajaa kymmenisen vuotta – uudistamiseen on syytä ryhtyä jo ennen kuin merkkejä tuotannon hiipumisesta alkaa näkyä. Herukasta tuotannossa on kaikkia värejä, mutta pääasiassa viljelyssä keskitytään mustaherukkaan. Hoitoa herukka kaipaa vain vähän: esimerkiksi liiallinen leikkaaminen aiheuttaa lamoamista ja turhaa rehevöitymistä. Herukka on myös Keskylän tilan ainoa kasvi, joka selvisi ennätyskuivasta kesästä ilman kastelua.

Kasvihuonekurkkua tuotetaan vain kesäaikaan, ilman keinovalaistusta. Toukokuun puolessa välissä istutettujen kurkkujen sato oli elokuun alkupuolella hiipumaan päin. Kukin taimi kasvaa omassa 70 litran säkissään. Lannoitteeksi kurkku saa aluksi Novarbo Arvoa, jota täydennetään myöhemmin Novarbo Aino-typpilannoitteella. Härmää torjutaan biologisella Serenade-bakteerivalmisteella, ripsiäisiä ripsiäispetopunkeilla (Neoseiulus cucumeris) ja vihannespunkkeja kalifornianpetopunkkien (Amblyseius californicus) avulla.

Samoin kasvihuoneessa tapahtuva mansikan taimituotanto on tarkkaa puuhaa. Puhtaudesta on huolehdittava jokaisessa vaiheessa, eikä mansikkahuoneenhoitaja esimerkiksi vieraile mansikkapelloilla ilman vaatteidenvaihtoa. Kotimaiset mikropistokkaat saapuvat tilalle keväällä juurrutettuna geeliin, josta ne siirretään kasvihuoneeseen kasvuturpeeseen. Rönsyjen keruu alkaa loppukesästä ja jatkuu aina syyskuulle saakka.

Rönsyt ruukutetaan ja ne talvehtivat ulkona peitettyinä. Keväällä ne ovat valmiita toimitettaviksi luomumansikantuottajille ympäri Suomea. Taimituotannon haasteeksi Jari mainitsee etenkin suuren vaihtelun taimien kysynnässä. Usein taimia tiedustellaan viime tipassa ennen istutuksia. Löytyisikö selittävä tekijä luomupuutarhatiloille monesti ominaisesta pienehköstä tilakoosta ja monipuolisesta tuotantotavasta, jossa on jätetty tilaa myös kokeiluille ja nopeillekin suunnitelmanmuutoksille?

Vierailun aikana keskustelimme paljon myös luomutuotteiden markkinoista ja markkinoinnista. Jari esitti osuvan vertauksen autojen ja ruoan ympärillä käytävästä keskustelua: autoja vertaillessa keskitytään lukuisiin erilaisiin ominaisuuksiin turvallisuudesta suorituskykyyn ja ulkonäöstä hiilidioksidipäästöihin, mutta vertailtaessa erilaisia elintarvikkeita on hinta usein ainoa mielenkiinnonkohde ja ratkaiseva valintakriteeri. Tähän auttaa ainoastaan kuluttajien kokemusten lisääminen: kuluttajan on päästävä maistamaan tuotetta itse huomatakseen, että kilpailevaan tuotteeseen verrattuna eroa on muussakin kuin hinnassa. Tämä tekee esimerkiksi luomupakastemarjamarkkinasta haastavan – pakastealtaalla maistamiskokemus jää väliin ja valinta tehdään usein hinta edellä.

Avomaanvihannesviljelyssä tuotantomäärän säätäminen sopivaksi tuo omat haasteensa. Esimerkiksi luomukesäkurpitsa on helppo kasvatettava, mutta markkinat vetävät sitä vain rajallisen määrän. Viljelypinta-alan on toisaalta oltava riittävän suuri, jotta sato riittää myös huonona vuonna, mutta esimerkiksi lämpimissä olosuhteissa runsas sato saattaa valmistua kerralla. Tällöin huonosti säilyvälle tuotteelle on vaikeaa löytää ostajaa. Osa kurkusta ja kesäkurpitsasta onkin välillä jouduttu myymään tavanomaisena.

Jarin mukaan harva ostaa luomutuotetta pelkästään viljelymenetelmän vuoksi – tuotteen odotetaan olevan laadultaan ja maultaan vähintään samaa tasoa tai jopa parempi kuin tavanomaisen tuotteen. Keskylän tilalla onkin panostettu etenkin laatuun ja asiakaspalveluun. Tavoitteena ei ole myydä tuotteita kaikille vaan keskittyä etenkin laatutietoisiin kuluttajiin. Marjat lajitellaan erihintaisiin mehu-, hillo- ja priimamarjoihin ja vaativimmat asiakkaat saavat marjansa jopa valmiiksi perattuina ja kotiin kuljetettuina.

Esimerkkinä Jari kertoi tuotteidensa hintoja. Viiden kilon mansikkalaatikon hinta on 85 € valmiiksi perattuna, perkaamaton I-luokan marja 79 €, sosemarja 69 € ja mehumarja 10 €/kg. Vertailun vuoksi hän oli ostanut halvan mansikkalaatikon ja lajitellut sen. Lajittelun tulos oli: 40 % I-luokan marjaa, 40 % II-luokan marjaa ja 20 % huonoja.

Vadelmat myydään valmiiksi pakastimeen sopivissa rasioissa. Marjasato myydään ensisijaisesti suoramyyntinä, vain osa tukkuihin. Vihannekset myydään pääosin tukkujen kautta. Kaupan ketjussa herkästi pilaantuville tuotteille Jari näki ongelmaksi sen, että yleensä kestää 2-3 päivää sadonkorjuusta ennen kuin tuote on kaupassa, mutta etenkin säilyvämpiä tuotteita toimitetaan myös tukkuihin ja valtakunnalliseen jakeluun.

Jarin mielestä viljely voi olla vaikeaa, mutta markkinointi on vielä vaikeampaa. Markkinoinnin eteen täytyy tehdä töitä; esimerkiksi välittää informaatiota, milloin satoa on saatavilla. Tyytyväiset asiakkaat levittävät tietoa, sen vuoksi olemassa olevien asiakkaiden tarpeista huolehtiminen on tärkeää.

Itsepoimintaa tilalla on vain vähän, sillä se vaatisi aivan omanlaisiaan panostuksia: ainoastaan siihen keskittyvää henkilökuntaa sekä virikkeitä ja palveluita koko perheelle. Jatkojalostusta harjoitetaan pienimuotoisesti ja lähinnä markkinointimielessä. Myyjäisissä ja markkinoilla myytävät hillot ja mehut tekevät tilaa tutuksi myös kasvukauden ulkopuolella.

Lue Keskylän tilan nettisivuilta lisää mm. viljelymenetelmistä: http://mansikkakoskinen.fi/

Seuraava kohteemme oli Qvidjan kokeilu- ja tutkimusmaatila. Qvidja Kraftin tekninen johtaja Marko Niskanen esitteli meille kattavasti hiiltä sitovaa ja ravinteita kierrättävää kokonaisuutta, johon kuuluu peltoviljelyn ohella mm. hevosia, nautoja ja lampaita, jatkuvassa kasvatuksessa olevaa metsää sekä bioenergialaitoskokonaisuus hakelämpö-, biokaasu-, puukaasu- ja biometanointilaitoksineen. Tutkimustoiminta tilalla on vilkasta ja vierailullamme pääsimme tutustumaan mm. kenttäkokeeseen, jossa havainnoidaan erilaisten maanparannusaineiden vaikutuksia. Vaikuttavaa toimintaa ja aikaansaannoksista kuullaan varmasti tulevaisuudessa vielä lisää.

Päivän päätteeksi teimme kierroksen Livian Maaseutuopiston Tuorlan opetusyksikössä. Katsastettuamme oppilaitoksen alueella sijaitsevat emolehmäpihaton ja sikalan, hyönteiskasvattamon ja biokaasulaitoksen sekä kasvihuoneet ja hedelmätarhan aikaa jäi vielä hankkeen tulevan toiminnan ideoinnille. Lopputuloksen näette syksyn mittaan!

Erikoiskasviretki 17.7.2018

Rainingon luomutilalla tähdätään laadukkaaseen lopputuotteeseen

Helteisenä tiistaina 17.7. teimme noin 10 hengen voimin erikoiskasviretken kolmelle erilaiselle ja erittäin mielenkiintoiselle varsinaissuomalaiselle luomutilalle. Ensimmäinen vierailukohde oli Rainingon luomutila Liedon Inkoisten kylässä. Siellä meidät otti vastaan ja tilaa esittelivät Juha ja Terhi Raininko. Aluksi Juha kertoi tilan historiasta. Tila on perustettu vuonna 1946, jolloin Juha ja Kari Rainingon isä muutti paikalle ja alkoi viljellä tilaa. Aluksi paikalla ei ollut kuin yksi makasiini, jossa asui alkuun sekä perhe että karja toisessa päässä. Viljelyssä oli 13 ha peltoa ja karjan lisäksi viljeltiin mm. juurikasta.

Luomuun jo 90-luvulla

Tilaa viljelee nykyisin maatalousyhtymä Juha ja Kari Raininko. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 1987, jolloin tilalla viljeltiin viljaa ns. ’tehoviljelyn’ menetelmin. Sittemmin myös Juhan poika Tapani on ryhtynyt viljelijäksi ja Rainingot viljelevätkin yhteensä melko suurta alaa luonnonmukaisin menetelmin. Päätös luomuun siirtymisestä syntyi v. 1994 ja tila siirtyi luomuun v. 1995. Tila oli edelläkävijä alueella ja aluksi valintaa arvosteltiin, nykyisin luomutuotantoa pääasiassa arvostetaan.

Alkuun tilaa viljeltiin sivutoimisesti, päätoimeksi viljely muuttui vuonna 2007. Tilalla työskentelee Juhan, Terhin, Karin ja Tapanin lisäksi välillä yksi palkattu työntekijä. Viljelykasveja ovat mm. ruis, herne, härkäpapu, puhdaskaura, kvinoa ja apila. Viljelykierto suunnitellaan tilanteen ja lohkon mukaan, mm. herne ja kvinoa vaativat läpäisevän maan, härkäpapu taas kasvaa kosteammassakin. Ruis ja kaura ovat puolestaan vaatimattomampia kasvupaikan suhteen.

Kävimme katsomassa lohkoa, jossa kasvoi puhdaskaura ’Mattya’. Lohkolla oli ollut viimeksi kvinoaa ja kauraa oli lannoitettu Ecolan Agralla n. 600 kg/ha. Juha sanoi viljelyssä laadun olevan todella tärkeä asia ja tilalla tavoiteltavan korkealaatuista satoa. Tämän vuoden satotasoksi hän arvioi n. 2000 kg/ha. Ostajan nimittäin kannattaa maksaa hyvästä, huono on aina kallista (ostaa). Juhan mielestä MT:n tuotehintasivut joutaisikin heittää roskiin.

Kvinoa viljelykasvina

Juha Raininko

Juha esittelemässä kvinoalohkoa

Tilan erikoisin viljelykasvi on kvinoa, jonka viljely aloitettiin vuonna 2009. Tutkija Marjo Keskitalon ansiosta löydettiin Suomen oloihin sopiva kvinoalajike. Kvinoa on jauhosavikan sukuinen gluteeniton ja runsaasti ja monipuolisesti valkuaista sisältävä valevilja, jonka pääviljelyalue on Etelä-Amerikka. Suomessa kvinoaa viljellään tällä hetkellä noin 170 hehtaarin alalla, josta Raininkojen viljelyssä on noin 2/3.

Kvinoasato myydään pääasiassa Suomeen, mutta vientiä on jonkin verran myös Ruotsiin. Kvinoa kylvetään joka toisella vantaalla lämpimään maahan touko-kesäkuussa, harataan kertaalleen juurikasharalla ja puidaan tyypillisesti syys-lokakuussa. Vierailulla saimme myös maistaa Terhin leipomia erilaisia kvinoakakkuja. Oli muuten hyvää.

 

kvinoaa

Kvinoaa kasvamassa

Ennen kvinoaa lohkolla viljellään yleensä apilaa. Puhdas puna-apila (kylvömäärä 7 kg/ha) murskataan kolmesti kasvukauden aikana ja näin maa ladataan kvinoaa varten, jonka typpitarve on n. 80 – 100 kg/ha. Pitkään luomuviljelyssä olleilla lohkoilla yksivuotisella apilakasvustolla on riittävä maanparannusvaikutus. Etuleikkurilla varmistetaan, ettei esimerkiksi juolavehnä jää niittämättä ajourista.

Kvinoan satotaso voi parhaimmillaan olla 2000 kg/ha, normaalisti sato vaihtelee 0-1500 kg/ha välillä. Lajittelussa sadosta häviää noin puolet. Juha mainitsikin kvinoan viljelyssä työn alkavan vasta sadonkorjuun jälkeen viitaten mm. juuri lajitteluun ja valtavaan markkinointityöhön, mitä uuden viljelykasvin markkinoille lanseeraaminen on vaatinut. Työ on kuitenkin kannattanut, koska kotimaisen luomukvinoan vähittäishinta kaupoissa on luokkaa 11-13 €/kg.

Maan hyvä kasvukunto auttaa vaikeissa oloissa

Herne oli hyvässä kasvussa

Kävimme myös katsomassa hyvää ja rehevää hernekasvustoa. Herneistä viljelyssä on ’Brutus’ ja ’Karita’, sato myydään teollisuudelle ruokaherneeksi. Hernelohkon pH oli 6,3 ja Juha mainitsi jatkuvien kalkitusten olevan tärkeitä maan kalsiumtason hyvänä pysymiselle. Kalkituksen kertamäärä heillä on n. 7 t/ha. Herneelle oli annettu myös Ecolan Agraa pieni annos, n.250 kg/ha ja lohkoa oli sadetettu alkukesän kuivuuden aikana, jotta kasvu ja sato olisivat hyviä. Ennen hernettä lohkolla oli viljelty kvinoaa.

Tilan lohkot pyritään kyntämään vain apilakasvustoa rikottaessa. Muuten lohkot pääasiassa kultivoidaan, sillä liiallinen kyntäminen alentaa maan multavuutta. Korkea multavuus ja hyvä maan rakenne edesauttavat kasvustoja selviämään ääriolosuhteista, kuten edellistä ja kuluvaa kasvukautta piinanneista märistä ja kuivista ajanjaksoista. Multavuutta lisää osaltaan myös lannoitukseen käytettävä broilerinlanta.

kultivaattori ja traktori

Perusmuokkaukseen käytetään paljon kultivaattoria. Telatraktorissa pintapaine on matala ja pellon tiivistymisriski pysyy pienenä.

Joeli Lintulalla ajatukset lähtevät maan alta

Toinen vierailukohde oli Joeli Lintulan luomutila. Joelin viljelemiä erikoisempia kasveja ovat mm. pakasteherne, kumina, tattari ja syysrypsi. Joeli on siirtynyt luomuun vuonna 2000 ja kehittänyt tilalleen sopivan 10-vuotisen viljelykierron. Viljelyssä Joelille on tärkeää maaperän huomioiminen ja monimuotoisuus. Peltoa on n. 120 ha, josta n. 100 ha aktiiviviljelyssä.

Viljelykierrossa rivisekaviljelyä ja pieniä kylvömääriä

Viljelykierto alkaa härkäpapu-kumina seosviljelyllä. Joeli on kehittänyt mielenkiintoisia rivisekaviljely -menetelmiä. Härkäpapua kylvetään 45 cm rivivälillä 100 kg/ha ja kuminaa tulee kaksi vannasta kunkin härkäpapurivin väliin. Joeli on saanut härkäpavusta tällä kylvömäärällä samansuuruisia satoja (2,5-3 t/ha) kuin normikylvömäärällä 260 kg/ha. Tämä johtuu siitä, että harvaan kylvetty härkäpapu tuottaa enemmän palkoja per kasvi kuin tiheään kylvetty. Joeli vinkkasikin, että ”isonna riviväliä, pienennä siemenmäärää kukkivilla kasveilla”. Kumina kasvaa matalana väleissä ja pitää rikkakasveja aisoissa. Kun papu puidaan, jää kumina talvehtimaan.

Toisena vuonna kumina puidaan. Joeli on saanut n. 500-700 kg/ha satotasoja kuminasta. Rikkapaineen vuoksi luomukuminasta saadaan yleensä satoa vain yhtenä vuonna. Toisinaan kuminakoi saattaa viedä senkin. Vaikka satoa ei aina saada ollenkaan, kannattaa kuminaa Joelin mielestä pitää viljelykierrossa jo pelkästään sen erinomaisen maanparannusvaikutuksen vuoksi. Kuminan syvä ja paksu juuri kuohkeuttaa nimittäin maata tehokkaasti.

Luomupakasteherneelle on kysyntää

Kolmantena vuonna kierrossa on puhdaskaura, neljäntenä herne. Tämän vuoden pakasteherneet oli juuri puitu vierailuamme edeltävänä päivänä. Pakasteherne viljellään sopimusviljelynä Apetitille. Luomupakasteherneelle olisi kysyntää enemmänkin.

Viidentenä vuonna on vuorossa taas sekaviljelyä. Esimerkiksi öljyhamppu 45 cm väleillä ja apila riviväleihin. Tänä vuonna näimme myös tattari-syysrypsi -seoksen, joka oli kärsinyt ankarasta kuivuudesta. Ideana on kuitenkin viljellä tattaria harvalla rivivälillä ja syysrypsiä väleissä. Siemenmäärä syysrypsillä oli 4 kg ja tattarilla 50 kg/ha. Onnistuessaan tattari peittää rikkakasveja tehokkaasti alleen ja lannoituksen suhteenkin se on varsin vaatimaton. Myös tattarin kysyntä on kova ja luomutattarista voi saada n. 800 €/t.

Monivuotisia nurmia ja jankkurointia

Kuudes ja seitsemäs vuosi on apila – timotei – ruoko-/nurminata seosviljelyä. Nurmet Joeli kylvää suojaviljaan (esim. öljyhamppu) ja murskaa 2-3 kertaa kesässä. Nurmilohkot Joeli jankkuroi harvaan eri suuntiin perättäisinä vuosina. Hän on viljellyt auratta vuodesta 2013 ja päättää nurmet vetojyrsimellä, jonka jälkeen kelajyrsintä matalaan (n.7 cm). Hänen ajatuksensa oli muokata matalaan, kuohkeuttaa syvältä. Samalla vältetään esimerkiksi rikkakasvin siementen hautaaminen syvään ja kierrättäminen uudelleen pintaan. Vetojyrsimen Joeli on todennut varsin toimivaksi ratkaisuksi, sillä se jättää kasvijätteen pintaan kuivumaan, mutta ei tukkeudu tai hierrä maata.

Joeli oli myös luopunut sianlietteen käytöstä, sillä hänellä se lisäsi valvattia ja ohdaketta. Viherlannoitus on siten ainakin toistaiseksi viljelykierron ainoa typenlähde. Tattari puolestaan kykenee irrottamaan fosforia tehokkaasti myös maan vaikealiukoisesta varastosta, minkä ansiosta fosforia liukenee myös muiden kasvien käyttöön.

Rikkatorjunnassa apuna on mahdollisuus keväiseen kesannointiin myöhään kylvettävillä lajeilla (tattari) tai kesannointiin syksyllä herneen jälkeen. Tilan kehittäminen on määrätietoista; ensin Joeli oli halunnut saada rikkakasvit kuriin, sitten siirtyä ruokakasvien viljelyyn rehun sijaan. Kehitystyö on jatkuvaa ja kohdistuu edelleen mm. erilaisten seka- tai kerrosviljelytekniikoiden kehittämiseen.

Kahdeksantena vuonna vuorossa on puhdaskaura. Kauran satotaso on ollut parhaimmillaan 3500 kg/ha luokkaa. Kauran jälkeen yhdeksäntenä vuonna viljellään hernettä ja kymmentenä esimerkiksi 1-vuotista nurmea tai syysrypsiä. Tilan pellot on jaettu noin kymmeneen noin 10 ha lohkoon, joilla on käytössä tämä sama viljelykierto.

Luomun myötä peltojen ominaisuudet ovat tasoittuneet

Lähes kaikille kierron kasveille kylvetään aluskasviksi 1 kg valkoapilaa ja 1 kg italianraiheinää. Joeli kertoi havainneensa, että luomuviljelyyn siirtymisen ja maan kasvukuntoa ylläpitävien viljelymenetelmien käytön myötä tilan pellot ovat ominaisuuksiltaan tasoittuneet.

Joeli on hyvin verkottunut. Hänen kaikki viljelynsä härkäpapua lukuun ottamatta on sopimusviljelyä. Kaura menee Helsingin Myllylle, pakasteherne Apetitille, hamppu Murtolan Hamppufarmille, syysrypsi Myssyfarmille, tattari Pirkanmaan Tattariosuuskunnalle ja kumina Transfarmille. Joeli totesi viljaa olevan kaikilla, siksi hän on halunnut viljellä erikoiskasveja. Myös maan kasvukunnon parantaminen on yksi tärkeä syy erikoiskasvien viljelylle.

 

Murtolan hamppufarmi viljelee ja jalostaa öljyhamppua

Murtolan hamppufarmia esittelivät Ville ja Virve Virtanen. He ovat viljelleet tilaa vuodesta 2006. Maatilalla perinteisen viljanviljelyn rinnalle etsittiin jotain sivutoimialaa, jotta maatila olisi tuonut palkan molemmille. Vaihtoehtona oli ensin hunajantuotanto, mutta vuonna 2013 he keksivät Turun amk:n Hyötyhamppu -hankkeen kautta ryhtyä öljyhampun viljelyyn ja jalostamaan siitä kuluttajatuotteita. Ensimmäisenä vuonna hamppua kasvoi 3,5 hehtaarin alalla ja kokeilu oli niin onnistunut, että hampun viljely jäi.

Ville hamppupellossa

Ville Virtanen esittelee hamppupeltoa. Hedekasvit kuolevat kukittuaan ja peltoon jää siemensadon muodostavat emikasvit.

Nyt kuudentena satovuonna hamppua kasvaa Murtolan hamppufarmilla 28 hehtaarin alalla. Luomua oma tuotanto on ollut vuodesta 2014. Oman hampunsiemenen lisäksi tila ostaa hamppua 24 sopimusviljelijältä, joilla on yhteensä noin 260 ha hamppua, josta noin 100 ha on luomua. Tilalla työskentelee pariskunnan lisäksi 1 työntekijä pakkaamossa ja yksi osa-aikainen työntekijä Helsingissä markkinoimassa tuotteita. Hampun lisäksi viljelykiertoon kuuluu hernettä, kauraa, mallasohraa ja apilanurmia.

Hampussa kiinnostaa viljelyn ohella sen hyvät ravintoarvot. Hampun siemenessä on hyvä paketti rasvahappoja, proteiineja ja kuituja. Hampusta jalostetaan tilalla yli 20 erilaista tuotetta, siemenen lisäksi on tarjolla mm. erilaisia rouheita ja jauheita, kuorittua siementä, öljyä ja suosituimpana tuotteena hamppusnacks.

Luomuhamppua arvostetaan ja sille on kysyntää

Tuotteista 10 on luomumerkittyjä ja 12 tavanomaisia. Sekä luomu- että tavanomaisten tuotteiden valmistus yhtäaikaisesti lisää työmäärää, sillä niiden täytyy pysyä selkeästi erillään. Luomutuottajia ei ole kuitenkaan riittävästi, jotta kaikki tuotteet voitaisiin valmistaa luomuna. Pääosa tuotteista myydään kotimaassa, vientiä on myös Ruotsiin ja Hollantiin. Ulkomailla asiakkaita kiinnostaa ainoastaan luomuhamppu, ei tavanomaisesti tuotetut tuotteet.

Hampun viljely ei ole vaikeaa. Se kylvetään kuten rypsi tai rapsi kylvömäärän ollessa n. 25 kg/ha (15-30 kg/ha). Tukien saamiseksi kylvösiemenen on oltava sertifioitua. Maassa tulee olla hyvä, murustuva pinta, eikä tiivistymiä saa olla. Maan rakenteen tulee siis olla kunnossa. Kevätkynnettävät maat olisivat optimaalisia.

Hamppu kestää jopa –5 asteen lämpötiloja, joten kylvön voi tehdä hyvissä ajoin keväällä. Hampulla ei myöskään tarvita rikkojen torjuntaa; kasvun ollessa hyvä se peittää maan ja estää rikkoja kasvamasta. Typpeä hamppu tarvitsee n. 60-90 kg/ha maalajista riippuen. Typen tulee olla nopeasti hampun käytettävissä kasvin lähtiessä kasvuun. Lannoitukseen soveltuvat siten esimerkiksi sianliete kevätlevityksenä tai edellisenä syksynä levitetty karjanlanta.

Murtolassa hamppu kylvetään 2-vuotisen apilanurmen jälkeen ja lisälannoituksena annetaan keväällä sianlietettä. Satotaso on usein luokkaa 700-800 kg/ha, potentiaalia on jopa 1,5 t/ha satoihin. Hamppu jättää seuraavan kasvin käyttöön n. 20-30 kg typpeä ja sen paksu juuri kuohkeuttaa maata tehokkaasti.

Hamppu on tilalla puitu loka-syyskuun vaiheessa kylvöajankohdasta riippumatta. Sillä on noin kuukauden mittainen sadonkorjuuikkuna. Linnut ovat pahin tuhooja hampulla, siemenen kypsyttyä se on lintujen herkkua. Hampusta puidaan pelkkä tähkä, koska varsi aiheuttaa ongelmia puimurissa. Siemen kuivataan 40 asteessa aluksi nopeasti, lopuksi hitaalla kierrolla siihen saakka kunnes kosteus on 8-8,5 %.

Luomuhamppua