Aihearkisto: Tilaisuudet

Yritysvierailu 9.4.2019: Munax oy ja Ulkonax oy

Vierailimme huhtikuun alkupuolella Laitilassa tutustumassa Munax oy:n toimintaan ja samalla pääsimme tutustumaan Ulkonax oy:n ulkokanalaan ja -kanoihin. Munaxin toiminnasta meille kertoi markkinointi- ja viestintäjohtaja Lisa Savola sekä osakas – johtaja ja luomumunien tuottaja Juha Venno. Ulkonaxin toimintaa esitteli Juhani Torikka.

Yleisöpäiviä kananmunantuotannosta tiedottamiseen

Vierailun aluksi Juhani kuljetti meidät Munaxin pihasta autenttisella Los Angelesista tuodulla koulubussilla (nykyisin munabussi) lähellä sijaitsevaan Ulkonaxin ulkokanalaan. Bussi on hankittu tutustujien kuljettamiseen pakkaamolta kanalaan Munaxin järjestäminä yleisöpäivinä. Yleisöpäiviä järjestetään tiedotustarkoituksessa, koska monikaan kuluttaja ei nykyisin tunne kananmunantuotantoa.

Ulkonaxin kanat pääsevät laiduntamaan vuoden ympäri

Juhani otti vetovastuun kotitilastaan noin 1,5 vuotta sitten. Samoihin aikoihin hän perusti Ulkonax oy:n Topi Oikarin kanssa. Toiminta on ollut ripeätä: Yritys perustettiin kesäkuussa ja kanala oli toiminnassa jo tammikuussa. Kanalassa on viisi osastoa ja noin 25 000 kanaa ja kanalan toiminta on täysin automatisoitu. Tavallisesti kanalan hoitoon riittääkin yhden ihmisen työpanos.

Munax oy toi ulkokanat Suomeen vuonna 2013. Nykyisin ulkokanoja on Suomessa noin 2 % kaikista kanoista. Ulkonaxin kanat ovat Nick Chick -rotuisia ja niillä on pääsy ulkotarhaan läpi vuoden. Kylmällä ilmalla ulkoilua helpottaa kanalan seinustalle rakennettu tuuliverkoin suojattu katos. Juhanin mukaan nokkimista ei kanoilla esiinny ja ne saattavat ulkoilla katoksessa vielä jopa -15 °C lämpötilassa. Syy ulkokananmunien tuottajaksi ryhtymiseen oli Juhanin mukaan kuluttajien kasvava kysyntä ulkokanojen munille. Ulkolaidunta kanoilla on käytettävissään yhteensä noin 12 hehtaaria, mutta käytännössä kanat laiduntavat vain osaa ulkotarhasta. Kanojen syömä gmo-vapaa rehu tulee Agrox oy:ltä Mynämäeltä.

Juhani Torikka ja Juha Venno katselevat Munax oy:n liikevaihdon kehitystä v. 2004 – 2017

Munax maksaa tuottajille reilun hinnan

Ulkonaxin vierailun jälkeen siirryimme Munax oy:n tiloihin kuulemaan yrityksen toiminnasta. Yrityksen perustivat Janne Torikka, Hannu Majander ja Juha Venno vuonna 2003. Yhtenä syynä oli kananmunien huono tuottajahinta ja tahto lähteä kehittämään kananmunasta uusia heti valmiita tuotteita. Juha Vennon mukaan tuottajan kuuluu saada se raha mikä hänelle kuuluu ja Munax maksaakin noin 50 sopimustuottajaperheelleen alan parasta tuottajahintaa. Yrityksen munamyynnistä saama raha palautuukin kokonaisuudessaan suomalaiselle maaseudulle.

Monipuolinen tuotevalikoima

Munaxin tuotevalikoimaan kuuluvat perinteiset- (ns. virikehäkkikananmunat, n. 60% kaikista Suomessa tuotetuista munista, kananmunassa leima 3), vapaan- eli lattia- (31%, leima 2) , ulko- (2%, leima 1) ja luomukananmunat (7%, leima 0). Munia myydään Laitilan kanatarha- ja kaupan omilla tuotemerkeillä. Kananmunia Munaxilla pakataan tällä hetkellä noin 7 miljoonaa kappaletta viikossa.

Noin 20 % tuotannosta jalostetaan. Kananmunajalosteet myydään Laitilan Proegg ja Munax -tuotemerkillä. Tuotteisiin kuuluu mm. munavoi, salaattivalkuainen ja erilaiset proteiinismoothiet. Munax tuottaa myös ammattikeittiötuotteita ja monet suuret ruokatalot käyttävät Munaxin kananmunia ja munatuotteita tuotteissaan.

Munaxin kaksi valkuaispohjaista proteiinismoothieta. Kuva: Munax oy

Tiesitkö tämän kananmunista?

Keskustelimme myös kananmunien säilyvyydestä ja säilytyksestä. Kananmunalle sopii säilytys viileässä tai huoneenlämmössä, mutta lämpötilanvaihtelut eivät tee munalle hyvää. Kananmuniin leimataan tuotantotavan ilmaisevan leiman lisäksi pakkaamisen yhteydessä parasta ennen -päiväys, joka on 28 päivää muninnasta. Ihmettelin havaitsemiani eroja keitetyn munan kuoren irtoamisessa milloin mitenkin ja sain asiantuntijalta vastauksen: kuori irtoaa helpoiten 10 päivää vanhasta munasta ja samoin silloin, kun keitetty muna on jäähdytetty kymmenasteiseksi. Suomalaiset syövät keskimäärin 12,2 kiloa munia vuodessa.

Munaxilla koko munaketju hallussa

Munax työllistää nykyisin noin 90 henkilöä. Juhan mukaan heillä on huippuhenkilökunta ja työsuhteet ovat olleetkin pitkiä. Yrityksen hallussa on koko ketju: oma tuotekehitys, myynti ja markkinointi, laatuosasto ja logistiikka. Viennin osuus on vajaa 20 % liikevaihdosta. Yrityksen sopimustuottajat sijaitsevat noin 100 km säteellä pakkaamosta. Yrityksen oma rekka kuljettaa munat keskusliikkeisiin ja paluukyytinä kerää munat tiloilta.

Muoviset kennot kiertävät pakkaamolta kanaloihin ja takaisin pakkaamoon jätemäärän vähentämiseksi. Eri tyyppiset munat kulkevat erivärisissä kennoissa, jolloin sekaannuksen vaaraa ei ole. Pakkaamon katolla on oma aurinkovoimala tuottamassa energiaa pakkaamon käyttöön. Salmonellanäytteet otetaan päivittäin, jolloin munien salmonellattomuus voidaan varmasti todentaa.

Luomumunille ei kotimaassa nykyistä enempää kysyntää

Luomukanojen määrä on ollut viime vuosina kasvussa ja tällä hetkellä Suomessa on Juha Vennon mukaan noin 300 tuhatta luomukanaa. Juhan mukaan luomumunia tuotetaankin tällä hetkellä kysyntää enemmän. En tullut vierailulla kysyneeksi, tehdäänkö luomumunista jalosteita muiden munien tapaan? Voisin kuvitella, että esimerkiksi terveydestään kiinnostuneet kuluttajat olisivat innokkaita luomumunajalosteiden kuluttajia (ks.esim. https://www.hs.fi/ruoka/art-2000006074314.html). Monessa yhteydessä olen myös kuullut, että elintarvikeviennissä luomustatus on usein ehdoton etu. Ehkä luomumunajalosteiden markkinoita voisi löytyä ulkomailta, mikäli kotimaan kysyntä on vielä vähäistä?  

Kestävä kasvinsuojelu puutarhatuotannossa -infopäivä 13.2.2019

Järjestimme helmikuussa infopäivän puutarhakasvien kemikaalittomasta kasvinsuojelusta. Päivän aluksi Anne Nissinen Luonnonvarakeskuksesta kertoi viljelykierron merkityksestä puutarhaviljelyssä kasvinsuojelun kannalta. Annen esitys löytyy tästä. Annen jälkeen Wilhelmiina Kallio Biotus Oy:stä kertoi Biotuksen biologisen tuhoojatorjunnan tuotevalikoimasta ja käyttömahdollisuuksista. Hän toi myös näytille useita tuotteita, kuten tarkkailun apuvälineitä, massatorjunnassa käytettävän liima-ansan ja uuden mallin Prestop mixin mehiläisavusteisessa levityksessä käytettävästä vektorilevittimestä eli vekottimesta. Wilhelmiinan esityksen löydät tästä ja Biotuksen tuotteisiin voit tutustua täällä.

Verdera Oy:n Tomi Pousi kertoi tilaisuudessa Verderan valmistamien biologisten tautitorjunta-aineiden käytöstä kasvihuoneissa, tunneleissa ja avomaalla. Esitetyt esimerkit torjuntatuloksista olivatkin vakuuttavia, voit tutustua niihin tarkemmin Tomin esityksessä tästä. Verderan tuotteista lisätietoa löydät täältä. Ville Korpelainen Luomumpi Varsinais-Suomi -hankkeesta puolestaan kertoi harson ja verkon käytöstä tuhoojatorjunnassa. Villen esitykseen voit tutustua tästä. Loppuyhteenvetona oli, että verkko sopii hyvin vihannesten tuhoojatorjuntaan ja verkon alta on esimerkiksi kaalilla saatu suurempia satoja kuin kemiallista tuhoojatorjuntaa käyttäen.

Villen puheenvuoron jälkeen kuulimme viljelijäpuheenvuoroja päivän teemoista. Mansikanviljelijä Ilmo Riski Sauvosta kertoi biologisen torjunnan kokemuksista omilla viljelmillään. Mervi Suni Ali-Marttilan tilalta esitteli marjan- ja hedelmänviljelyn luomukasvinsuojelun erityispiirteitä painottaen ennaltaehkäiseviä ja viljelyteknisiä keinoja sekä erilaisia tapoja hyödyntää luonnon ekosysteemipalveluja kasvinsuojelussa. Niistä esitys löytyy tästä.

Tutkimusagronomi Maria Pero Räpin koetilalta Köyliöstä puolestaan esitteli Apetit Ruoka Oy:n toimintaa ja kertoi vihannesviljelykokemuksista koetilalla. Apetit viljelyttää vuosittain noin 33 miljoonaa kiloa vihanneksia. Tuotanto on IP-tuotantoa. Luomuvihanneksia Apetitille viljeltiin vuonna 2017 yhteensä 320 tonnia, viime vuonna jo 610 tonnia. Maria valitteli, että luomuvihannesviljelijöitä ei oikein tahdo löytyä kysyntää vastaavasti. Räpin koetilalla tuholaisverkkoja oli ollut tuhoojatorjunnassa käytössä jo vuodesta 2013. Esimerkiksi lantun tuhoojia ei enää torjuttu kemiallisesti ja tänä kesänä verkon (0,6×0,6 mm silmäkoolla) alle oli menossa 3 hehtaaria porkkanaa. Syynä tähän oli mm. se, että sallitut kemialliset torjunta-aineet eivät enää tehoa porkkanakemppiin.

Päivän aikana kuulimme monipuolisia ja asiantuntevia esityksiä luomupuutarhatuotannossakin sallituista kasvinsuojelun menetelmistä. Kiinnostavaa oli myös kuulla, että tavanomaisessa tuotannossakin siirrytään entistä enemmän ’luomumenetelmien’ käyttöön käytännön pakosta. Marjan- ja hedelmänviljelyssä luomun osuus on Varsinais-Suomessa vaihtelevaa. Esimerkiksi Varsinais-Suomen mansikka-alasta vain 2,5 % on luomuviljeltyä, omena-alasta sen sijaan jo 16 % on luomuviljeltyä. Tämä on valtakunnallisestikin merkittävän suuri luomun osuus. Luomun kasvu onkin näillä molemmilla ollut vahvaa viime vuosina. Luomumansikan ala on kasvanut 50% vuosina 2014-2017 ja luomuomenan ala on vastaavasti kasvanut jopa 122% samana ajanjaksona.

Valitettavasti luomuvihannesten osalta tilanne Varsinais-Suomessa on varsin heikko. Avomaan vihanneksia tuotetaan Varsinais-Suomen alueella merkittäviä määriä ja suurilla pinta-aloilla, mutta luomuviljeltyjen vihannesten osuus on marginaalinen. Itse ainakin odotan innolla hedelmän- ja marjanviljelyaloilla jo nähtyä luomun osuuden vahvaa kasvua nähtävän lähitulevaisuudessa myös vihannesviljelyssä. Jos tavanomaisessa tuotannossa ’joudutaan’ tulevaisuudessa siirtymään enemmän luomumenetelmiin kasvinsuojelussa, ei luomuun siirtymisen kynnyksen luulisi enää olevan kovin suuri. Luomun myynti on kuitenkin jatkuvasti kasvussa (jo vuosien ajan) ja luomutuotteet ovat hinnaltaan tavanomaisesti tuotettuja arvokkaampia. Vihannesviljelijä, oletko jo harkinnut luomuun siirtymistä? Järjestämme mielellämme myös tässä hankkeessa toimintaa, mikä tukee luomuun siirtymistä. Jos sinulla on ajatuksia tai toiveita sen suhteen, mitä voisimme hankkeessa tehdä, älä epäröi ottaa yhteyttä.

Jatkojalostusteemainen opintoretki Pohjanmaan maakuntiin 5.-6.2.2019

Luomumpi Varsinais-Suomi ja Uutta kasvua luomusta – osaamisella kannattavuutta Satakuntaan -hankkeet järjestivät opintoretken jatkojalostusteemalla Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien alueilla sijaitseviin yrityksiin. Vierailukohteisiin kuului laaja-alaisesti elintarvikealan yrityksiä ja vierailuilla keskityttiin elintarvikkeiden jatkojalostukseen. Kohteet edustivat sekä luomu- että tavanomaista tuotantoa.

Tiistaina 5.2.2019 linja-auto lähti liikkeelle Turusta ja ajoi Rauman kautta Poriin, josta matka jatkui Kankaanpään kautta Etelä-Pohjanmaalle.

Honkajoen Panimo & Suupohjan Panimo, Isojoki

Ensimmäinen vierailukohde käsitti käytännössä kaksi yritystä. Honkajoen Panimo ja Suupohjan Panimo toimivat synergiassa Isojoen keskustassa kiinteistössä, jossa on aiemmin toiminut mm. lihajalosteyritys. Honkajoen Panimon yrittäjä Tuomo Tenhunen esitteli yrityksen kehityskaaren ja ainutlaatuisen tuotekavalkaadin. Honkajoen Panimon tuotanto ja myynti ovat tuplaantuneet toimintavuosien aikana ja tulevaisuudennäkymät ovat erittäin hyvät, nimittäin artesaanilimonadit ovat murtautumassa markkinoille.

Honkajoen Panimon päätuote on limonadit. Yritys valmistaa hauskalla twistillä kotimaisia, lisäaineettomia marjalimonadeja. Marjat tulevat pääsääntöisesti lähialueelta – tarkemmin ottaen muun muassa Lauhanvuoren kansallispuiston alueelta. Limonadeja on myynnissä valtakunnallisesti.

Tuotteiden visuaalisen ilmeen on suunnitellut ulkopuolinen mainostoimisto. Erottautuminen alalla on haasteellista, joten markkinoinnin ja myynninedistämisen ulkoistaminen on ollut panimolle kannattava ratkaisu ja molemmat osapuolet ovat voineet keskittyä ydinosaamiseensa.

Oluet pannaan pin-up -teemalla ja alkoholin tukkukauppa on limonadien valmistukselle luonteva ja hyvä lisä. Oluita on myynnissä isoissa marketeissa ympäri Suomen. Honkajoen Panimo on tehnyt yhteistyötä ulkomaisen panimomestarin kanssa tuotekehityksessä ja makumaailmojen valinnoissa. Tulevaisuudessa Tenhunen näkee alkoholittomien oluiden vahvistuvat markkinat ja suosion nousun, etenkin pääkaupunkiseudulla ja kaupunkikeskuksissa.

Honkajoen Panimossa on kiinnostusta luomutuotteiden valmistukseen. Haasteena yrityksessä nähdään luomuun siirtymisessä sen hankala byrokratia. Luomuun siirtymisessä yrittäjät uskovat ketjun eri toimijoiden yhteistyön kantavaan voimaan.

Panimon tuotekavalkaadiin kuuluu lisäksi siiderit ja tulevaisuudessa panimolta löytynee myös viskitynnyreitä.

Suupohjan Panimon yrittäjä Esa Kivioja kertoi panimonkiinteistön ”toisesta linjasta”. Suupohjan Panimo valmistaa sahtia ja muinaisoluita muinaisin menetelmin ja reseptein. Pullot saavat mystiset elementtinsä mm. Kalevalasta.

Yritys kuuluu Olu Bryki Raumin kanssa samaan yritysryppääseen. Suupohjan Panimon sahdeilla on kysyntää kaupunkikeskuksissa ravintolamyynnissä. Sahtia löytyy myös Alkosta. Suupohjan Panimo järjestää tasting-tilaisuuksia erilaisille seurueille.

Sahti on nimisuojattu ja käyttää EU:n määrittelemää APT eli aito perinteinen tuote-tunnusta perustuen erityiseen tuotanto- tai valmistustapaan.

Juustoportti Oy, Jalasjärvi

Juustoportilla nautimme lounaan ja kuulimme samalla perheyrityksen edustajan Niklas KeskiKasarin esittelyn yrityksestä ja erityisesti Welfare Quality®-maidosta ja vapaan lehmän maitotuoteperheestä. Vapaan lehmän maitotuotteet ovat Juustoportin kehittämä tuoteperhe ja meijeri on Euroopan ensimmäinen WQ-sertifioitu meijeri. Juustoportti on perheyritys ja se työllistää noin kaksisataa henkilöä, kesäsesongin aikaan sata enemmän. Yrityksellä on yli 50 vuoden tausta. Nyt Juustoportti tähtää Euroopan laajuisesti vastuullisuuteen ja Suomessa yritys on vahvasti lunastanut paikkansa maitotuotemarkkinoilla. Juustoportin brändi on korkealla monenlaisten kuluttajien keskuudessa.

Tuotanto on keskittynyt Jalasjärven meijeriin ja Etelä-Pohjanmaalle. Juustoportti käyttää tuotannossaan maitoa jopa 60 milj. litraa vuodessa, josta luomumaitoa noin 3 milj. litraa. Luomumaidon osuus on meijerin vastaanotetusta maidosta suurin. Kysyntää luomumaidolle olisi enemmänkin. Keski-Kasarin mukaan luomu on monien eri toimintojen summa ja (tuote)kehitystyö sen suhteen on suhteellisen hidasta verrattuna tavanomaiseen tuotantoon. Vapaan lehmän maito ja luomumaito eivät vertaile toisiaan vastaan, vaan kumpikin on toisenlainen, ennen kaikkea vastuullinen, vaihtoehto.

Welfare Quality eli WQ on maailmanlaajuinen eläinten hyvinvointia mittaava järjestelmä, joka perustuu vahvaan tieteelliseen näyttöön. Eläinten hyvinvointi on todennettavissa selkeästi. Juustoportin Vapaan lehmän maidon tuottajat sitoutuvat monin tavoin eläinten parempaan hyvinvointiin ja huolenpitoon. Hyvinvointia arvioidaan mittaristolla, johon kaikki tilat ovat sitoutuneet.

Vietävän hyvää –myymälä, Alavus

Vietävän hyvää on monen pienen toimijan yhdessä omistama lähiruokamyymälä Alavuden keskustan kupeessa. Yritys on toiminut tyhjilleen jääneessä meijerirakennuksessa viitisen vuotta ja viimeisen vuoden ajan toimitusjohtajana ja myymälävastaavana on toiminut retkiryhmänkin vastaanottanut Minna Ranta. Myymälän valikoimiin kuuluu laaja kattaus pien- ja lähituottajien tuotteita hilloista ja säilykkeistä myllytuotteisiin ja lihasta makeisiin. Pakasteesta löytyy niin marjoja kuin leivonnaisia myös suurkeittiöiden tarpeisiin ja kylmähuoneesta mm. juureksia ja maitotuotteita. Elintarvikkeiden ohella myynnissä on myös mm. kosmetiikkaa. Keskusliikevalikoimiin Vietävän hyvää teettää hilloja, sinappeja ja kalasäilykkeitä omalla Kotitilan-tuotemerkillään.

Pääosa tuotteista on peräisin lähiseudulta, mutta löytyypä hyllyistä myös mm. varsinaissuomalaisia ja satakuntalaisiakin tuotteita. Valikoimassa pyritään suosimaan tuotteita, joita ei tavallisista marketeista välttämättä saa. Osa tuotteista on päätynyt myyntiin tuottajien yhteydenoton kautta, osaan tuottajista myymälästä on otettu itse yhteyttä. Minna kehuu myymälän olevan hyvä testipaikka etenkin uudelle tuotteelle, sillä vilkas sijainti Tuurin kyläkaupan, PowerParkin ja Ähtärin eläinpuiston läheisyydessä sekä myymälässä järjestettävät tapahtumat ja maistatukset tuovat tuotteille näkyvyyttä ja asiakkaita kauempaakin Suomesta.

Alavuden Öljynpuristamo, Alavus

Samassa rakennuksessa Vietävän hyvää-myymälän kanssa sijaitsee viljelijöiden vuonna 1997 perustama ja tänä päivänä Hanna Yli-Kuhan johtama Alavuden öljynpuristamo.

Yrityksen kehittäminen on ollut 2010-luvulla määrätietoista: tuotantokapasiteetti on kolminkertaistettu uusien puristimien avulla, yritysilme uusittu, tuotevalikoimaa täydennetty ja pullot vaihdettu vaaleista tummiin. Seuraavaksi tuotantomäärää on tarkoitus edelleen kasvattaa, kunhan vain raaka-ainetta löydetään riittävästi. Toistaiseksi rypsi on hankittu pääasiassa lähiseudulta sopimusviljelijöiltä tai suorina ostoina, mutta hankintoja ollaan valmiita tekemään myös muualta Suomesta. Ehdoton edellytys on 100 % kotimaisuus. Luomun osuus tuotannosta on muutaman prosentin luokkaa, mutta menekin perusteella osuutta olisi varaa kasvattaakin.

Kaikki rypsi puristetaan kylmäpuristusmenetelmällä, jolloin kemiallisia aineita ei tarvita, eikä jätettä synny. Öljy myydään laadun mukaan elintarvike-, rehu- tai tekniseen käyttöön, puriste kotieläintiloille valkuaisrehuksi. Lajittelussa syntyvä lajittelujäte päätyy raaka-aineeksi paikallisiin lämpölaitoksiin. Yritys työllistää Hannan lisäksi neljä henkilöä. Myynti ja tuotanto ovat henkilöstön omissa käsissä, mutta markkinointia on ulkoistettu.

Hotelli-Ravintola Alma, Seinäjoki

Retkikunta majoittui vanhaan rautatieläisten taloon restauroituun Hotelli-Ravintola Almaan Seinäjoella. Puurakenteinen päärakennus on historiallisesti erityisen arvokas. Illallisen ohella ennakkoluuliton ja rohkea yrittäjä Heidi Ylikoski esitteli yritystoimintaa ja rakennuksen historiaa. Alman keittiössä käytetään paljon lähituottajien raaka-aineita.

Keskiviikkona 6.2.2019 matka jatkui kohti Pohjanmaata ja rannikkoa. Paluumatkalla yritysvierailuja oli vielä Kauhajoella.

RTC Granholm’s Oy Ab, Maksamaa

Granholm’s on toiminut 30 vuoden ajan ja on tunnettu hilloista ja marmeladeista. Hillot ja marmeladit ovat valmistettu tomaateista, omenoista, erilaisista metsämarjoista ja luomuviljellyistä marjoista. Metsämarjat ovat poimittu Pohjanmaan saariston metsistä ja luomumarjat tulevat pääasiassa Pohjois-Suomesta. Luomutuotteita yrityksellä on kolme. Hillot, marmeladit, hyytelöt, erikoistuotteet ja makeiset myydään suoraan asiakkaille. Makeiset kattavat noin 30 % yrityksen tuotannosta. Yritys työllistää yrittäjäpariskunnan lisäksi viisi henkeä.

Granholms’in tytäryhtiö Arctic Birch on yritys, joka on erikoistunut luomukoivunmahlan keräämiseen ja jalostamiseen. Koivunmahla kerätään käsin keväisin muutaman viikon aikana. Yrityksellä on keruuta varten 4000 hehtaaria luomusertifioitua metsää ja vuosittain mahlaa kerätään noin puoli miljoonaa kiloa. Luomukoivunmahlalle kehitetään jatkuvasti uusia reseptejä ja mahlaa on maustettu mm. hunajalla, koivuntuhkalla ja -lehdillä. Koivunmahla on lisäksi korkean lisäarvon raaka-aine erilaisiin tuotteisiin, kuten olueen, virvoitusjuomiin ja kosmetiikkaan.

Arctic Birch Oy:n luomukoivunmahlamarkkinat ovat Italiassa. Kaiken kaikkiaan jopa 95 % tuotannosta menee vientiin esimerkiksi Aasian maihin. Suomessa luomukoivunmahlaa on saatavilla osassa Keskon kauppoja.

Oy Linseed Protein Finland Ltd, Kauhajoki

Kaksikymmentä vuotta sitten perustetun Linseed Oy:n juuret ovat Kauhajoella. 2000-luvun taitteessa pellavanviljely oli vielä harvinaista ja yritys valmisti aluksi tuotteita teollisuuteen. Aktiivisen kehitys- ja koulutustoiminnan ansiosta pellavan viljelyalaa on saatu kasvatettua ja tällä hetkellä yrityksen gluteenittomia pellavatuotteita löytyy jo yli 800 liikkeestä ympäri Suomea. Valo24h- ja Lumina-tuoteperheet on suunnattu kuluttajille ja teollisuudelle tuotteita markkinoidaan FlaxseedFields-tuotemerkin alla. Suosituin yksittäinen tuote on Valo24h-sarjan mustikka-pellavarouhe, joka palkittiin Vuoden suomalaisena elintarvikkeena v. 2012. Luomutuotteita valikoimaan kuuluu yksi: puolukka-pellavarouhe. Tuotekehityksessä on hyödynnetty Foodwestin palveluita. Tuotteita viedään myös ulkomaille ja etenkin vientiä ajatellen tuotteille on hankittu FSSC 22000- ja EAC-sertifikaatit.

Yritys hankkii pellavan n. 40:ltä sopimustuottajalta, joista valtaosa sijaitsee Kauhajoen ympäristössä. Sääriskin vuoksi joukossa on myös muutama eteläsuomalainen viljelijä. Vastaanotetun pellavan mikrobiologinen laatu tutkitaan ja korkeasta laadusta maksetaan viljelijälle lisähintaa. Tuottajille järjestetään viljelijätilaisuuksia ja tarjotaan koulutusta ja neuvontaa. Lajike- ja siemenhankinnoissa tehdään yhteistyötä Boreal Kasvinjalostus Oy:n kanssa. Tällä hetkellä yritys työllistää 5 vakituista ja yhden osa-aikaisen työntekijän.

Yksi ruokalusikallinen rouhittua pellavaa vastaa kahta kalanmaksaöljytablettia! Pellava auttaa pitämään kolesterolitason normaalina ja se on vatsan toiminnalle hyväksi.

Valkoinen Puu Cafe & Shop, Kauhajoki

Valkoinen puu on mainio esimerkki kasvuyrittäjyydestä ja ennakkoluulottomuudesta. Lounaan ohella kuulimme markkinointipäällikkö Sirkku Ylikosken esittelyn yrityksestä. Rakennuksen ja yrityksen taustalla on vahvaa hanketoimintaa ja yhteisöllisyyttä.

Valkoinen puu on amerikkalainen herkkukahvila Kauhajoen keskustassa. Kahden ihmisen rakkaudesta ja loputtomasta luovuuden lähteestä syntynyt leipomo, kahvila ja sisustusliike tarjoaa kokemuksen kaikille aisteille. Sen omistajina ovat yhdysvaltalainen keramiikkataiteilija Mark Heidt ja tämän suomalainen vaimo sisustussuunnittelija-verhoilija Kirsi.

Valkoinen puu käyttää sekä Kauhajoen että Seinäjoen kahvila-ravintoloissaan lähialueen raakaaineita, kuten paikallisen viljelijän luomuspelttijauhoja, lähikylän kanalan munia, paikallisten marjatilojen tuotteita ja Hyypässä kasvanutta ylämaankarjan lihaa sekä Teuvalaista Laidun Herefordia. Reseptiikka saadaan Amerikasta ja ympäri maailmaa eri ruokaperinteistä.

Valkoinen Puu -kahvila on palvellut Kauhajoella kuusi ja Seinäjoella puolisentoista vuotta. Kasvuhakuinen yritys ei ole vielä valmis. Sirkku Ylikoski paljastaa, että kahvilan palvelukonseptia ollaan laajentamassa tämän vuoden aikana.

Riverhill’s Highland, Kauhajoki

Maatilayrittäjä Johanna Roto-Pukkila näki ensimmäistä kertaa skottilaista ylämaankarjaa 90-luvun lopulla Farmari-näyttelyssä. Tuolloin hän haaveili, että olisivatpa ne komeita omalla kylällä. Hihgland on naudan alkuperäisrotu, jonka ominaispiirteitä ovat suuret sarvet ja paksu turkki. Rotu on erittäin karaistunut ja tulee toimeen karuissakin olosuhteissa.

Jokimäen kylälle, Riverhill`s Highlandin tilalle ensimmäiset ylämaankarjan lehmävasikat tulivat vuonna 2004. Muutama niistä on yhä karjassa, nyt 15-vuotiaina emolehminä. Nyt tilalla on 15 emolehmää ja koko karjan pääluku on noin 60 eläintä. Kaikki vasikat kasvatetaan itse, joko teuraaksi tai jalostukseen omalle tilalle tai myyntiin.

Tilan kasvintuotanto siirtyi luomuun vuonna 2011. Valintaan vaikutti luomun ideologia, mutta myös luomutuki. Naudat siirrettiin luomuun myöhemmin, kun peltoalaa oli saatu lisättyä niin, että luomun vaatima rehuomavaraisuus täyttyi. Tilaa on kasvatettu muutamasta hehtaarista nykyiseen 80 ha:n peltoalaan. Peltolaitumien lisäksi naudoille on luonnonlaidunta ja perinnebiotooppeja yli 30 ha. Suurin osa pelloista kasvaa nurmirehua ja laidunta naudoille, mutta myös elintarvikekauraa on viljelty myyntiin.

Kaikki eläimet ovat ympäri vuoden ulkona, laitumilla on avoimet katokset säänsuojina, osin on myös metsälaidunta. Vieroitetut vasikat ovat seinällisessä katoksessa. Karjan rehustus muodostuu yksinomaan nurmirehusta ja laitumesta. Vieroitetuille vasikoille annetaan kilon verran päivässä luomuväkirehua. Säilörehun laatuun panostetaan; imettäville emoille ja kasvaville sonneille halutaan lypsylehmän rehun veroista säilörehua. Umpilehmille syötetään D-arvoltaan matalampaa rehua.

Ylämaankarja kasvaa hitaasti, teurasikä on noin 2,5- 3,5 vuotta. Vuosittain teurastetaan noin 10 nautaa. Teuraspainot sonneilla ovat 350-370 kg, parhaat 400 kg. Teurastus teetetään rahtina pienteurastamoissa, joko Ylistarossa (Hahtolan Liha) tai Ulvilassa (Tilateurastamo Vuorenmaa). Eläimet kuljetetaan teurastamoon itse trailerilla ja kaikki liha myydään tilalta suoraan pääosin kuluttajille, mutta myös ravintoloihin. Rekoon ei ole lähdetty, koska siellä on jo paljon lihanmyyjiä.

Lihalla ei ole luomumerkkiä, koska teurastamot eivät ole olleet halukkaita alihankinasopimuksiin luomusta. Markkinoinnissa kerrotaan, että tila on luomukotieläintila. Asiakkaat ovat pääosin Kauhajoen ympäristöstä.

Illansuussa retkibussi tiputti kunkin osallistujan takaisin lähtöpaikalleen Kankaanpään ja Turun välille. Kotiin viemisinä jokaisella oli kassillinen, jos toinenkin, herkullisia, pohjalaisia lähiruokatuotteita ja toivottavasti monta uutta ideaa varsinaissuomalaisen ja satakuntalaisen yritystoiminnan kehittämiseen. Kiitos kaikille kohteille mielenkiintoisen retken mahdollistamisesta!

Puutarhatuotteiden jatkojalostus -infopäivä 30.1.2019

Järjestimme tammikuun lopussa puutarhatuotteiden jatkojalostusta käsittelevän infopäivän Tuorlassa yhdessä ’Kuluttajat ruokatalouden keskiössä’ ja ’Uutta kasvua luomusta’ -hankkeiden kanssa. Yleisön määrästä päätellen aihe kiinnostaa laajalti.

Päivän anti olikin monipuolinen. Kuulimme Ville Korpelaisen katsauksen ruokatrendeistä liittyen puutarhatuotteiden jalosteisiin ja luomuun, Johanna Mattilan esityksen elintarvike- ja luomulainsäädännön ja vaatimuksista jalostustoiminnalle sekä useita puutarhatuotteiden jalostajien näkökulmia ja kokemuksia jalostustoiminnasta.

Outi Tamminen Kairoon Maatilatuotteesta esitelmöi pienimuotoisesta luomuvihannesten hapatusliiketoiminnasta yksityiskohtaisesti ja kattavasti liiketoiminnan kannalta, Juho Vainio Veljesten kurkuista kertoi tilan omien kurkkujen jalostuksesta perinteisellä menetelmällä suolakurkuiksi, Margot Wikström Suomen Artesaaniruoka ry:stä avasi inspiroivasti artesaaniruoan käsitettä ja mahdollisuuksia jalostajalle, Paula Achrén esitteli Paulan puutarhan polkua omenan jalostamisessa mehuiksi ja siideriksi. Lopuksi Petri Tamminen kertoi yrttejä jalostavan yrityksen Yrttipajan / Nordic Herbs oy:n tarjoamista mahdollisuuksista yrttien viljelijöille ja kerääjille.

Päivän eväät olivatkin laaja ja kattava tietopaketti jalostustoimintaa harjoittaville tai harkitseville yrittäjille. Päivän esitykset ovat luettavissa nyt myös tässä:

Ville Korpelainen, Katsaus markkinoihin ja kuluttajatrendeihin esitys

Johanna Mattila, Puutarhatuotteiden jatkojalostus – elintarvikelainsäädännön ja luomuvalvonnan näkökulma esitys

Outi Tamminen, Kokemuksia pienimuotoisesta vihannesten hapattamisliiketoiminnasta esitys

Juho Vainio, Avomaankurkuista hapankurkkuja nettisivut

Margot Wikström, Artesaaniruokaa marjoista ja hedelmistä esitys

Petri Koivisto, Yrttien tuottaminen jalostukseen nettisivut

Kiitos kaikille esiintyjille sekä yleisölle aktiivisesta osallistumisesta! Ja vielä; Tuorlan opiskelijaravintola Tähkä oli jälleen kerran pannut parastaan ja valmistanut päivän osallistujille maukkaan, päivän teemaan sopivan ja ruokatrendejä seurailevan lounaan. Listalla oli pinaattiohukaisia (luomu) puolukkahillolla, skoonen perunoita, marinoituja härkäpapuja (luomu), salaattia (luomu), ja päälle luomukahvia. Kiitos myös Tähkän väelle!

Luomumetsän mahdollisuudet 22.1.2019

Tammikuussa järjestetty Luomumetsän mahdollisuudet -tilaisuus keräsi Ammattiopisto Livian Tuorlan opetusyksikön auditorioon runsaslukuisen joukon keruualueiden luomusertifioinnista kiinnostuneita. Illan puheenvuorot tarjosivat kuulijoille monipuolisen katsauksen luomukeruutuotantoon ja keskustelu tilaisuuden teemojen ympärillä kävi vilkkaana. Olipa paikalle saapunut myös Turun Sanomien toimittaja ja kuvaaja juttua tekemään. Tilaisuudessa esiteltiin myös Luomumpi Varsinais-Suomi -hankkeessa koottu luomukeruuohje. Ohjemateriaaliin pääset sivuston yläreunan valikosta ja tästä.

Alla tilaisuuden ohjelma ja esitysmateriaalit:

Puheenvuorot:

Tilaisuuden avaus, kokemuksia Satakunnasta – Tapio Nummi / Metsäkeskus: video, esityskalvot

Keruutuotteet, Livian opetustarjonta – Taina Kummunsalo / Ammattiopisto Livia: video, esityskalvot

Keruualueiden luomusertifiointi – Jaana Elo / Luomukeruutuotannon asiantuntija: video, esityskalvot

Luomumetsänomistajan kokemuksia – Krista Lehto-Kivelä / Alaspään maatila: video, esityskalvot

Metsään.fi – Jussi Somerpalo / Metsäkeskus: video, linkki palveluun

Metsänhoitoyhditys – Timo Vesterinen / Lounametsä mhy: video, esityskalvot

Luomukeruuohje – Alma Lehti / ProAgria Länsi-Suomi: video, linkki ohjeeseen

Luomukeruutuotteita ostava yritys – Petri Koivisto / Yrttipaja: video, yrityksen kotisivut

Muut materiaalit:

Tilaisuuden livestriimin tallenne löytyy hankkeen Youtube-kanavalta: esitykset ennen taukoa ja esitykset tauon jälkeen.

Turun Sanomien artikkeliin pääset tästä linkistä (vaatii tunnukset tai ilmaisen kokeilujakson tilauksen).

Yritysvierailu Paijan pihattosikalaan ja tilateurastamoon 30.11.2018

Marraskuussa hanke järjesti yritysvierailun Urjalassa sijaitsevaan Paijan tilateurastamoon ja pihattosikalaan. Nähtävää riitti, sillä tilalta löytyy monia sellaisia yksityiskohtia, joita ei ole totuttu suomalaisissa sikaloissa juuri näkemään.

Oppia ulkomailta

Paijan tila siirtyi nykyisen yrittäjäpariskunnan, Hennan ja Juhan, haltuun vuonna 2009. Jo tuolloin tilalla oli sikoja, mutta vanha sikala alkoi olla käyttöikänsä päässä. Vaihtoehtoina oli vanhan rakennuksen remontointi tai uuden rakentaminen. Henna ja Juha päätyivät jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Sopivimman ratkaisun löytämiseksi oppia käytiin hakemassa mm. Tanskasta. Lukuisien epäilijöiden varoitteluista huolimatta rakennustyöt alkoivat syksyllä 2017 ja ensimmäiset porsaat saapuivat uuteen sikalaan toukokuussa 2018. Monien poikkeuksellisten ratkaisujen ansiosta mediahuomio on ollut siitä asti taattu.

Kahvipöydästä on suora näköyhteys sikalaan.

Sikalan elämää pääsee seuraamaan rakennuksen yläkerrassa sijaitsevan kokoustilan ikkunan läpi. Olkikasassa pötköttävien sikojen seuraaminen olikin varsin kiehtovaa puuhaa, eikä ikkunan ääreltä ollut helppoa irrottautua. Puiset kattopalkit ja korkea ilmatila tuovat mieleen nykyaikaisen nautapihaton. Yrittäjien mukaan runsas ilmatila yhdistettynä painovoimaiseen ilmanvaihtoon takaa raikkaan hengitysilman ja mukavat olosuhteet niin sioille kuin työntekijöille.

Stressitöntä elämää pihatossa

Parissakymmenessä karsinassa on kussakin 35 sikaa. Vaikka eläimiä saisi laittaa karsinaan enemmänkin, ei määrää haluta kasvattaa, sillä suuremman lukumäärän on havaittu lisäävän mm. häiriökäyttäytymistä. Stressin ja tappeluiden ehkäisemiseksi porsaita ei myöskään sekoiteta keskenään niiden saavuttua tilalle, vaan ne saavat elää tutussa ryhmässä ja karsinassa aina teurastukseen saakka. Valtaosa porsaista saapuu tilalle Loimaalta Levomäen vapaaporsitussikalasta.

Vasemmalla ruokinta-, keskellä makuu- ja seinän vierustalla vessa-alue.

Karsinoissa on ruokailualue, lattialämmitetty ja oljilla kuivitettu makuualue sekä vessa-alue. Jokaisesta karsinasta on lisäksi kulku omaan ulkotarhaan. Lanta poistetaan traktorilla 1-2 kertaa viikossa ja samalla makuualueelle lisätään silputtua olkea. Karsinat tyhjennetään ja pestään perusteellisesti aina kasvatuserän vaihtuessa. Syntyvä kuivalanta hyödynnetään lannoitteena.

Sikalassa on käytössä kuivaruokinta ja ruokaa on jatkuvasti saatavilla. Tämä pitää eläimet rauhallisina ja vähentää ruokintatilanteisiin liittyvää stressiä ja kilpailua. Siat ruokitaan täysin kotimaisella, soijattomalla rehulla. Osa viljasta, härkäpavusta ja herneestä saadaan omilta pelloilta, osa ostetaan lähialueelta. Lisäksi sikojen ruokavalio sisältää rypsipitoista tiivistettä.

Investointi kannatti

Yrittäjäpari vaikuttaa uusiin tiloihin varsin tyytyväisiltä. Käsityötä, eläinten siirtelyä ja puhtaanapitoon liittyviä tehtäviä on nykyään huomattavasti vähemmän ja aikaa jää enemmän mm. eläinten tarkkailuun. Uuden rakennuksen katolle asennettujen aurinkopaneelien pitäisi näkyä pienempänä sähkölaskuna.

Kovilla pakkasilla ulkotarhojen ovet pidetään kiinni.

Tuotantotavassa on monia samoja piirteitä kuin luomutuotannossa ja lannoitteiden sekä kasvinsuojeluaineiden käyttö on vähäistä jo nyt – miksei tila sitten ole luomussa? Yrittäjäparin mukaan ensinnäkään tilan peltopinta-ala ei riittäisi, vaan tulisi vähintäänkin kaksinkertaistaa luomuun siirryttäessä. Samalla tuotteen hinta nousisi luultavasti niin korkeaksi, ettei nykyinen asiakaskunta olisi sitä välttämättä valmis maksamaan. Luomusta sinänsä yrittäjillä ei ole mitään huonoa sanottavaa, kuten ei muistakaan tuotantotavoista. Nykysysteemi vain on todettu itselle sopivimmaksi.

Tilateurastamo merkittävä työllistäjä

Retkiseurueemme pääsi tutustumaan myös tilateurastamoon, jonne matkaa sikalasta on parisataa metriä. Vuodessa teurastetaan n. 1800 sikaa. Omien sikojen lisäksi teurastamo ottaa vastaan nautoja, lampaita ja hevosia. Myös luomueläimiä teurastetaan alihankintana.

Tilamyymälä on avoinna perjantaisin klo 13-18.

Teurastamorakennuksen toisessa päässä sijaitsee tilamyymälä, joka on avoinna yhtenä päivänä viikossa. Myynnissä on omien lihatuotteiden lisäksi myös mm. lähitilojen naudanlihaa. Tilamyymälän lisäksi Paijassa tuotettua lihaa löytyy mm. REKOsta, ravintoloista ja kauppojen hyllyiltä Veljekset Mattilan Vapaa Possu-tuotemerkin alta. Tulevan joulun kinkut on kuulemma varattu loppuun jo kesällä.

Palkittu tuotantomuoto

Tunnustuksena sikojen hyvinvoinnin eteen tehdystä työstä Suomen eläinlääkäriliitto myönsi Paijan tilalle eläinten hyvinvointipalkinnon juuri vierailumme alla. Hyvinvoivilta tilan eläimet vierailumme perusteella vaikuttivatkin ja vinkkejä omien eläinten olosuhteiden edistämiseen tilalta saavat varmasti niin tavanomaista kuin luonnonmukaista tuotantotapaa noudattavat tuottajat.

Kiitos Hennalle ja Juhalle vieraanvaraisuudesta ja onnea ja menestystä myös tuleviin koitoksiin!

Tilan omat nettisivut.

Erikoiskasvit vaihtoehtona 16.10.2018

Luomumpi Varsinais-Suomi, Uutta kasvua luomusta – osaamisella kannattavuutta Satakuntaan ja Gluteenittomasta viljelykierrosta vaihtoehto tiloille -hankkeet järjestivät erikoiskasviaiheisen tilaisuuden Sarka-maatalousmuseolla Loimaalla 16.10.2018. Puheenvuoroissa kuultiin mm. erikoiskasvien viljelytekniikoista, markkinoista ja kannattavuudesta.

Alta löydät tilaisuuden ohjelman ja kaikkien puheenvuorojen esityskalvot, osasta myös videotallenteen.

Lue myös tilaisuudesta kirjoitettu juttu Luomulehdestä 6/2018 (s. 18)

Öljyhamppu – Ville Virtanen / Murtolan HamppuFarmi Oy: esityskalvot

Tattari – Juha Anttila / Pohjois-Pirkanmaan Tattariosuuskunta: esityskalvot

Pellava – Tiina Uusitalo / Elixi Oil Oy: esityskalvot / video

Kumina – Sari Yli-Savola / Trans Farm Oy: esityskalvot / video

Viljakas-kuivuri – Susanna Hämäläinen / Viljakas Oy: esityskalvot / video

Luomutilan viljelykierto – Joeli Lintula / luomuviljelijä: esityskalvot / video

Viljelykierron kannattavuus – Sari Peltonen / ProaAgria Keskusten Liitto: esityskalvot / video

Vierailu Vennan luomumaitotilalle pe 12.10.2018 

Vierailimme lokakuun alkupuolella Vennan luomutilalla Turun Paattisilla. Tilan toiminnasta kertoivat Jaakko ja Pirkko Suominen. Tila on Pirkon kotitila, jota Suomiset alkoivat viljellä vuonna 1986. Silloin tilalla oli 12 lypsävää, nuorkarja ja peltoa n. 20 ha. Viljely oli tavanomaista ja karjan lisäksi tilalla viljeltiin mm. juurikasta. 

Tilan kehittäminen luomuun siirtymällä 

Suomen EU:hun liittymisen kynnyksellä Suomiset päättivät keskittyä viljelyyn ja kehittää tilan toimintaa. He laajensivat rakentamalla 50 lehmän kylmäpihaton ja erikoistuivat siirtämällä tilan luomuun vuonna 1995. Jaakko oli jo aiemmin opiskeluaikanaan Viikissä saanut kipinän luomuun Ypäjän luomupioneereilta Aaro ja Elvi Rajalalta.  

Luomuun siirtyminen merkitsi Jaakolle luomuosaamisen syventämistä, uutta ja onnistumisia. Peltoja on ojitettu ja kalkittu sekä tilakokoa kasvatettu vuokraamalla ja ostamalla lisää peltoa. Tilaa on kehitetty ei ainoastaan tuotantoa vaan ympäristöasioita kokonaisvaltaisesti huomioiden mm. tekemällä kosteikkoja, siirtymällä hakelämpöön ja pitämällä rehuketju lähellä.

Jaakko Suominen esittelemässä Vennan luomumaitotilaa

Tilakoon kasvattaminen  

Kun tuotteen hinta on pysynyt samana tai laskenut, on tilakoon kasvattaminen edelleen ollut välttämätöntä tilan kehittämisen kannalta. Nykyisin tilalla on 130-140 lypsävää, nuorkarjaa saman verran ja vajaat 400 ha viljelyssä. Tästä noin puolet on nurmea. Tilalla on myös hyvät verkostot ja säilörehua on riittävästi tulevaksi talveksi. Vuonna 2006 tilalle on rakennettu uusi pihatto. Kaksi vuotta sitten siihen on tehty painovoimainen ilmanvaihto, valokateaukkoja ja vaihdettu valaisimet ledivalaisimiksi. 

Tilan karja koostuu ayrshire ja holstein -roduista. Jaakon mielestä tuotanto on hyvällä mallilla, kun karja voi hyvin eikä eläinlääkärin tai raatoauton tarvitse tiuhaan vierailla. Vanhin lehmä, nyt 12-vuotias Tuulia, lypsi viime vuonna 100 tonnia täyteen.

Iglukasvatus on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi vasikkaterveyden kannalta. Sateen- ja tuulensuojaa tuo kolmelta seinältä umpinainen teltta.

Nautakarja sopii erinomaisesti luomuviljelyyn 

Jaakon mielestä naudat ja luomu on mm. viljelykierron kannalta paras, helpoin ja luonnollisin yhdistelmä harjoittaa kestävää ja paikallisiin resursseihin perustuvaa maataloutta. Luomuviljelyssä viljelykiertoon keskeisesti kuuluvien typensitojakasvien sato voidaan hyödyntää nautakarjan rehuna.  

Valitettavan usein suomalainen eläintuotanto perustuu tuontirehuun. Suomisille on tärkeää, että he tuntevat ja tietävät mitä karja syö ja että rehu tulee mahdollisimman läheltä. Tämän vuoksi tilalla on myös rypsipuristamo. 

Tilan karjaa tutustumassa vierailijoihin

Tilaa viljellään koko perheen voimin 

Luomuun siirtymisen aikoihin Jaakon ja Pirkon pojat Samuli ja Olli Suominen olivat 7- ja 5-vuotiaita. He ovatkin olleet yrittämisessä mukana jo pienestä pitäen. Jo nuorina he ostivat itse hiehoja ja jompikumpi pojista oli aina mukana iltalypsyllä. Vastaavasti pojat saivat palkan työstään aina maitotilin tullessa. 

Yrittäjyyskasvatus on kantanut hedelmää. Samuli ja Olli ovat olleet perustamassa Jymy-jäätelöä tuottavan Suomisen Maito oy:n kolmen muun laadukkaasta luomuruoasta kiinnostuneen yrittäjän kanssa ja sen lisäksi he ovat perustaneet 7000 kanan luomukanalan. 

Suomisen tilan maidosta valmistettujen jäätelöiden lisäksi Jymy-valikoimasta löytyy myös maidottomia vaihtoehtoja.

Työntekijöitäkin tarvitaan 

Vennassa työskentelee Suomisten lisäksi vakituisesti kaksi muuta henkilöä. Tämän lisäksi tilalla käy paljon työssäoppijoita ja harjoittelijoita alan oppilaitoksista oppimassa luomumaitotilan toimintaa ja töitä. Tällä toiminnalla on pitkä historia ja Jaakon mielestä on mukava tavata myöhemmin ihmisiä, joihin on tutustunut heidän ollessaan tilalla harjoittelemassa.  

Ulkopuoliset työntekijät myös helpottavat yrittäjien työtaakkaa. Liika työ voi helposti aiheuttaa tuskaista oloa ja henkisesti ylikireän, huonon työympäristön. Jaakko kertoi myös, että usein voimavarat menevät tilan perustoimintojen pyörittämiseen eikä kaikkea, mitä haluaisi, ehdi tekemään. 

Lokakuun puolivälissä laidunkausi oli juuri lopuillaan ja lehmät pihatossa.

Pellot kuntoon mm. kalkituksilla 

Jaakko korosti, että pellot on syytä saada hyvään kuntoon. Kalkitukset ovat välttämättömiä, pH pitää saada 6,5 tasolle. Perusmuokkaukseen kyntö oli Jaakon mielestä kallis ja hidas toimenpide ja heillä olikin käytössä järeä kultivaattori ja järeä äes, nurmet esimerkiksi kultivoitiin suoraan. Paikoitellen voikukka, ohdake ja juolavehnä ovat aiheuttaneet vähän ongelmia. 

Nurmen lisäksi tilalla viljellään viljaa, härkäpapua ja hernettä. Lannoitukseen käytetään tilan omaa lantaa, jota menee kuivalantana myös läheiselle luomuvihannestilalle. Urakoitsija levittää lietteen. Naudanlannan lisäksi tilalle tulee lantaa luomukanalasta ja joskus vähän Ecolan Agraa. 

Hiehoille tarjotaan täsmälleen samanlaiset olosuhteet kuin lypsylehmille. Näin lypsyn aloitus on mahdollisimman sujuva.

Ei valkuaispulaa 

Nurmet olivat monipuolisia seoksia, viljelyssä oli esimerkiksi puna-apilaa, sinimailasta, valkoapilaa, timoteitä ja sikuria. Nurmista saadaan tyypillisesti kolme satoa vuodessa ja nurmet ovat yleensä 3-vuotisia. Tulevaisuudessa tilalla on haussa nurmen perustamiseen hyvä tapa, koska Jaakon mielestä suojaviljaan perustamalla ei tule hyvä nurmi. 

Valkuaispulaa tilalla ei ole. Tänäkin vuonna rehut on saatu kasaan luomuviljelijöiden verkoston avulla. Tämän lisäksi Jaakolla oli periaate, että ”kaikkea, mitä on vaikea saada, pitää varastoida silloin kun sitä saa”. 

Kiitos Suomisille tilan esittelystä ja maukkaista Jymy-maistiaisista! 

Hanketoimijoiden opintoretki 8.8.2018

Elokuisena keskiviikkoaamuna starttasi pikkubussi täynnä Luomumpi Varsinais-Suomi –hankkeen parissa työskentelevää Livian, ProAgria Länsi-Suomen ja Axxell Brusabyn henkilöstöä ja kuljetti matkustajansa opintoretkelle Paraisille.

Retken ensimmäinen etappi oli Jari Koskisen isännöimä Keskylän tila. Mansikka Koskisenakin tunnettu tila kasvattaa pääasiassa mansikkaa (1-2 ha), vadelmaa (n. 0,5 ha), kesäkurpitsaa, kasvihuonekurkkua ja herukoita (< 2 ha) kokonaisviljelyalan ollessa noin 20 ha. Lisäksi tila tuottaa mansikan- ja herukantaimia muille luomuviljelijöille.

Luomussa tila on ollut jo vuodesta 1982 ja löytyypä tilalta myös Demeter-merkki osoituksena biodynaamisesta viljelytavasta. Epäselvyyksien välttämiseksi markkinoinnissa viitataan ensisijaisesti luomuun, sillä Demeter-merkkiä ei tunneta kuluttajien keskuudessa kovin hyvin.

Kaikki eivät esimerkiksi tiedä, että biodynaaminen tuotanto täyttää aina myös luonnonmukaisen tuotannon ehdot – ero luomuun näkyy lähinnä biodynaamisten preparaattien käytössä. Luonnonmukaisen tuotantotavan valintaan vaikutti halu suojella ympäristöä sekä kiinnostus oman ja lasten ruoan terveellisyyttä ja turvallisuutta kohtaan.

Avomaalla viljelykiertoon kuuluu yleensä kolme vuotta mansikkaa, jonka jälkeen on kesäkurpitsan vuoro. Yhden kesäkurpitsavuoden jälkeen viljellään pari vuotta maata parantavia kasveja – härkäpapua, virnaa, sinappia, retikkaa – ennen kuin paikalle perustetaan jälleen uusi mansikkakasvusto. Toisinaan kiertoon sisällytetään myös avokesanto rikkojen kurittamiseksi.

Lannoitukseen käytetään luomuhyväksyttyjä ostolannoitteita, tarpeen mukaan myös hivenlannoitteita, kuten booria. Tuholaisia torjutaan petopunkkien avulla ja vedensaannista huolehditaan tihkukastelujärjestelmällä. Katteena käytetään biohajoavaa muovia vihanneksilla. Mansikan pölytyksessä apuna käytetään kimalaisia.

Vadelmantuotannossa on keskitytty Muskoka-lajikkeeseen sen hyvän maun vuoksi. Sopiva uusimisväli vadelmalle lienee vajaa kymmenisen vuotta – uudistamiseen on syytä ryhtyä jo ennen kuin merkkejä tuotannon hiipumisesta alkaa näkyä. Herukasta tuotannossa on kaikkia värejä, mutta pääasiassa viljelyssä keskitytään mustaherukkaan. Hoitoa herukka kaipaa vain vähän: esimerkiksi liiallinen leikkaaminen aiheuttaa lamoamista ja turhaa rehevöitymistä. Herukka on myös Keskylän tilan ainoa kasvi, joka selvisi ennätyskuivasta kesästä ilman kastelua.

Kasvihuonekurkkua tuotetaan vain kesäaikaan, ilman keinovalaistusta. Toukokuun puolessa välissä istutettujen kurkkujen sato oli elokuun alkupuolella hiipumaan päin. Kukin taimi kasvaa omassa 70 litran säkissään. Lannoitteeksi kurkku saa aluksi Novarbo Arvoa, jota täydennetään myöhemmin Novarbo Aino-typpilannoitteella. Härmää torjutaan biologisella Serenade-bakteerivalmisteella, ripsiäisiä ripsiäispetopunkeilla (Neoseiulus cucumeris) ja vihannespunkkeja kalifornianpetopunkkien (Amblyseius californicus) avulla.

Samoin kasvihuoneessa tapahtuva mansikan taimituotanto on tarkkaa puuhaa. Puhtaudesta on huolehdittava jokaisessa vaiheessa, eikä mansikkahuoneenhoitaja esimerkiksi vieraile mansikkapelloilla ilman vaatteidenvaihtoa. Kotimaiset mikropistokkaat saapuvat tilalle keväällä juurrutettuna geeliin, josta ne siirretään kasvihuoneeseen kasvuturpeeseen. Rönsyjen keruu alkaa loppukesästä ja jatkuu aina syyskuulle saakka.

Rönsyt ruukutetaan ja ne talvehtivat ulkona peitettyinä. Keväällä ne ovat valmiita toimitettaviksi luomumansikantuottajille ympäri Suomea. Taimituotannon haasteeksi Jari mainitsee etenkin suuren vaihtelun taimien kysynnässä. Usein taimia tiedustellaan viime tipassa ennen istutuksia. Löytyisikö selittävä tekijä luomupuutarhatiloille monesti ominaisesta pienehköstä tilakoosta ja monipuolisesta tuotantotavasta, jossa on jätetty tilaa myös kokeiluille ja nopeillekin suunnitelmanmuutoksille?

Vierailun aikana keskustelimme paljon myös luomutuotteiden markkinoista ja markkinoinnista. Jari esitti osuvan vertauksen autojen ja ruoan ympärillä käytävästä keskustelua: autoja vertaillessa keskitytään lukuisiin erilaisiin ominaisuuksiin turvallisuudesta suorituskykyyn ja ulkonäöstä hiilidioksidipäästöihin, mutta vertailtaessa erilaisia elintarvikkeita on hinta usein ainoa mielenkiinnonkohde ja ratkaiseva valintakriteeri. Tähän auttaa ainoastaan kuluttajien kokemusten lisääminen: kuluttajan on päästävä maistamaan tuotetta itse huomatakseen, että kilpailevaan tuotteeseen verrattuna eroa on muussakin kuin hinnassa. Tämä tekee esimerkiksi luomupakastemarjamarkkinasta haastavan – pakastealtaalla maistamiskokemus jää väliin ja valinta tehdään usein hinta edellä.

Avomaanvihannesviljelyssä tuotantomäärän säätäminen sopivaksi tuo omat haasteensa. Esimerkiksi luomukesäkurpitsa on helppo kasvatettava, mutta markkinat vetävät sitä vain rajallisen määrän. Viljelypinta-alan on toisaalta oltava riittävän suuri, jotta sato riittää myös huonona vuonna, mutta esimerkiksi lämpimissä olosuhteissa runsas sato saattaa valmistua kerralla. Tällöin huonosti säilyvälle tuotteelle on vaikeaa löytää ostajaa. Osa kurkusta ja kesäkurpitsasta onkin välillä jouduttu myymään tavanomaisena.

Jarin mukaan harva ostaa luomutuotetta pelkästään viljelymenetelmän vuoksi – tuotteen odotetaan olevan laadultaan ja maultaan vähintään samaa tasoa tai jopa parempi kuin tavanomaisen tuotteen. Keskylän tilalla onkin panostettu etenkin laatuun ja asiakaspalveluun. Tavoitteena ei ole myydä tuotteita kaikille vaan keskittyä etenkin laatutietoisiin kuluttajiin. Marjat lajitellaan erihintaisiin mehu-, hillo- ja priimamarjoihin ja vaativimmat asiakkaat saavat marjansa jopa valmiiksi perattuina ja kotiin kuljetettuina.

Esimerkkinä Jari kertoi tuotteidensa hintoja. Viiden kilon mansikkalaatikon hinta on 85 € valmiiksi perattuna, perkaamaton I-luokan marja 79 €, sosemarja 69 € ja mehumarja 10 €/kg. Vertailun vuoksi hän oli ostanut halvan mansikkalaatikon ja lajitellut sen. Lajittelun tulos oli: 40 % I-luokan marjaa, 40 % II-luokan marjaa ja 20 % huonoja.

Vadelmat myydään valmiiksi pakastimeen sopivissa rasioissa. Marjasato myydään ensisijaisesti suoramyyntinä, vain osa tukkuihin. Vihannekset myydään pääosin tukkujen kautta. Kaupan ketjussa herkästi pilaantuville tuotteille Jari näki ongelmaksi sen, että yleensä kestää 2-3 päivää sadonkorjuusta ennen kuin tuote on kaupassa, mutta etenkin säilyvämpiä tuotteita toimitetaan myös tukkuihin ja valtakunnalliseen jakeluun.

Jarin mielestä viljely voi olla vaikeaa, mutta markkinointi on vielä vaikeampaa. Markkinoinnin eteen täytyy tehdä töitä; esimerkiksi välittää informaatiota, milloin satoa on saatavilla. Tyytyväiset asiakkaat levittävät tietoa, sen vuoksi olemassa olevien asiakkaiden tarpeista huolehtiminen on tärkeää.

Itsepoimintaa tilalla on vain vähän, sillä se vaatisi aivan omanlaisiaan panostuksia: ainoastaan siihen keskittyvää henkilökuntaa sekä virikkeitä ja palveluita koko perheelle. Jatkojalostusta harjoitetaan pienimuotoisesti ja lähinnä markkinointimielessä. Myyjäisissä ja markkinoilla myytävät hillot ja mehut tekevät tilaa tutuksi myös kasvukauden ulkopuolella.

Lue Keskylän tilan nettisivuilta lisää mm. viljelymenetelmistä: http://mansikkakoskinen.fi/

Seuraava kohteemme oli Qvidjan kokeilu- ja tutkimusmaatila. Qvidja Kraftin tekninen johtaja Marko Niskanen esitteli meille kattavasti hiiltä sitovaa ja ravinteita kierrättävää kokonaisuutta, johon kuuluu peltoviljelyn ohella mm. hevosia, nautoja ja lampaita, jatkuvassa kasvatuksessa olevaa metsää sekä bioenergialaitoskokonaisuus hakelämpö-, biokaasu-, puukaasu- ja biometanointilaitoksineen. Tutkimustoiminta tilalla on vilkasta ja vierailullamme pääsimme tutustumaan mm. kenttäkokeeseen, jossa havainnoidaan erilaisten maanparannusaineiden vaikutuksia. Vaikuttavaa toimintaa ja aikaansaannoksista kuullaan varmasti tulevaisuudessa vielä lisää.

Päivän päätteeksi teimme kierroksen Livian Maaseutuopiston Tuorlan opetusyksikössä. Katsastettuamme oppilaitoksen alueella sijaitsevat emolehmäpihaton ja sikalan, hyönteiskasvattamon ja biokaasulaitoksen sekä kasvihuoneet ja hedelmätarhan aikaa jäi vielä hankkeen tulevan toiminnan ideoinnille. Lopputuloksen näette syksyn mittaan!

Vadelmaa

Yritysvierailu Kieloniemen luomutilalle 1.8.2018

Kuivan kesän kääntyessä elokuulle kokoonnuimme puutarha- ja hunajatuotanto -teemaiselle yritysvierailulle Kieloniemen luomutilalle Kemiönsaaressa. Osallistujia olisi mahtunut mukaan viiden vierailijan ja luomuviljelijä Lea Räisäsen lisäksi enemmänkin, mutta pienellä ja aiheesta kiinnostuneella porukalla tutustuimme Kieloniemen luomutilaan ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja päivän aiheista.

Luomuun siirtyminen ja peltojen kunnostus

Ensin me osallistujat esittelimme itsemme, kaikki olivat kiinnostuneita luomusta ja puutarhatuotannosta. Tämän jälkeen luomuviljelijä Lea Räisänen kertoi tilasta ja taustastaan. Tila on Lean kotitila, jota hän oli viljellyt aluksi nuoruudessaan 90-luvun alkupuolella. Tällöin tilalla viljeltiin viljaa tavanomaisin menetelmin. 1990-luvun puolivälissä Lea lopetti viljelyn, vuokrasi pellot naapurille ja keskittyi muihin töihin. Vuonna 2012 hän osti tilan hallintaansa ja vuonna 2014 otti pellot omaan hoitoonsa. Tällöin Lea myös siirsi tilan luomuun.

Tilan kokonaisala on noin 30 ha, josta peltoa on noin 14,5 ha. Osa pelloista oli ollut luonnonhoitopeltoa ja ne saatiin heti luomuun ilman siirtymäaikaa. Ensimmäinen luomuviljelyvuosi oli rankka. Pellot vaativat perusteellista kunnostusta, mm. pusikoiden raivausta ojista ja pellonreunoilta, kaivantoja ja ojituksen parantamista.

Monipuolista tuotantoa

Lea viljelee puutarhakasveja monipuolisesti. Kieloniemessä tuotetaan vadelman, mansikan ja hunajan lisäksi perunaa ja vihanneksia. Tämän vuoden olosuhteet tosin olivat tehneet vihannesviljelyn mahdottomaksi. Näiden lisäksi kierrossa on kauraa, nurmea ja mesikasvustoja. Vieraillessamme kasvustot olivat tasaisia ja pääosin rikattomia. Perunat ja vihannekset on viljelty joka vuosi eri lohkoilla.

Mehiläispesiä

Mehiläispesiä oli sijoitettu uuden mansikkalohkon ja mesikasvustojen läheisyyteen

Hunajantuotantoa ja luonnon monimuotoisuutta ajatellen tilan nurmet olivat kiitettävän monipuolisia. Lea oli käyttänyt seosta, jossa oli hunajakukkaa, valkomesikkää, sinimailasta, alsikeapilaa, rainataa, nurminataa ja timoteitä. Tällä seoksella Lea kertoi saatavan hyvää hunajaa ja maanparannusvaikutukseltaan hyvän nurmen.

Hunajakukkanurmi

Hunajakukkanurmi

Mansikkaa ja vadelmaa

Marjaviljelmät on lannoitettu perustamisvaiheessa naudan kuivalannalla ja rivivälit on kylvetty apilanurmelle, jotta ne sitoisivat typpeä ilmasta. Ensimmäinen mansikkalohko (perustettu 2014) oli katettu olkikatteella. Olkikatteen käyttö vaati perustamisvuonna muutaman kitkentäkerran ja se houkutteli etanoita. Nyt rikkakasvit, etenkin juolavehnä oli lohkolla runsastunut ja se olikin suunnitelmissa kyntää syksyllä.

Uusin mansikkalohko oli perustettu mypex-kankaalla katettuihin penkkeihin ja rivivälit olivat apilanurmella. Lajikkeina oli ’Polka’ ja ’Lumotar’, joka oli kuulemma maultaan paras. Lohkolle on istutettu myös ’Honeyeta’, mutta jatkossa se jää viljelystä pois, koska se on todettu maultaan vaatimattomaksi. Tilalla on käytetty sekä potti- että frigotaimia, luomutaimet on hankittu Paraisilta Mansikka Koskiselta.

Uusi mansikkalohko

Uusi mansikkalohko

Riveissä on tihkukasteluletkut, mutta ongelmana on veden saanti. Kaivovesi ei riittänyt viljelmille ja tänä vuonna vettä piti ajaa säiliöllä läheisestä järvestä. Aiempina vuosina kastelua ei ole tarvittu, mutta tänä vuonna kuivuudesta johtuen satoa tuli Lean arvion mukaan noin 30 % normaalista.

Toisaalta homeista ei ole tänä vuonna ollut vaivaa. Tilalla käytetään homeen torjuntaan Prestop mix -valmistetta ja sen levityksen hoitavat mehiläiset. Tuhoojia torjutaan myös biologisesti, vattukärsäkästä on torjuttu feromoniansoilla ja mansikkapunkkia petopunkeilla. Joskus vadelmalla oli myös käytetty luonnonpyretriiniä tuhoojatilanteen ollessa paha. Suurempia tuhoojia kuten peuroja ja kauriita torjutaan sähköaidalla.

Lea esittelemässä vadelmalohkoa

Lea esittelemässä vadelmalohkoa

Monipuolinen viljely työllistää

Alkuun Lea halusi viljellä tilaa mahdollisimman monipuolisesti. Nykyisin ajatus on hiukan muuttunut; tavoitteena oli ettei viljely rönsyilisi joka alalle ja viljelyssä voisi keskittyä johonkin tiettyyn juttuun. Vihanneksissa Lea kertoi olevan niin paljon käsityötä, että kaikki tulo menee palkkoihin. Ehkä kuluttajat eivät osaa arvostaa vihanneksia siinä määrin, että niistä voisi saada riittävän hinnan? Taloudellisessa mielessä mansikka ja vadelma ovat vihanneksia parempia ja niiden viljelyä onkin lisätty.

Tilalla työskenteli tällä hetkellä 4 ukrainalaista työntekijää. Ensimmäisenä vuonna tekijät löytyivät mol.fi -sivuston välityksellä, tämän jälkeen suorien kontaktien kautta. Paikallisia tekijöitä töille ei etsimisestä huolimatta ole riittävästi löytynyt. Joku nuori olikin todennut tulevansa viljelytöistä vihaiseksi…

Tilan päärakennus toimii työntekijöiden asuntona ja lisäksi kellarissa on tilat sadon varastointiin. Kellariin on asennettu kylmäkone, kesällä se toimii marjavarastona ja talvella perunakellarina. Myös hunaja lingotaan, kiteytetään ja pakataan päärakennuksessa.

Luomumarjan hinta on sopiva eikä siitä kannata tinkiä

Lea on päätoiminen viljelijä. Tuotteita myydään suoraan tilalta, talvella REKOssa sekä toimitetaan kauppoihin ja satamiin, mm. Öröön ja Kejsarshamniin. Osa marjoista menee myös Marjat kotiin -yrityksen välityksellä kuluttajille. Markkinointityö on ollut hidasta. Lea on mm. mainostanut lehdissä ja hän sanoikin että vasta nyt alkaa olla nimeä siinä määrin että asiakkaat osaavat kysyä tuotteita.

Luomumarjan hinta on ollut ihan hyvä, mansikalla 12 €/kg ja vadelmalla 21 €/kg, II-luokan marjat on myyty jalostettavaksi. Niitä varten tilalla on pakastekontti, jotta sato saadaan pakastettua heti korjuun jälkeen. Joskus hinnasta oli haluttu tinkiä, mutta Lean periaate oli, että marja maksaa pyydetyn hinnan eikä hän halunnut tinkiä siitä.

Kokemusten jakamista keskustellen    

Tilakierroksen lopuksi kahvittelimme ja saimme maistaa Lean valmistamia voileipiä ja luomu-marjapiiraita, omista marjoista tietenkin. Kahvittelun lomassa oli mukava vielä keskustella vierailun esiin nostamista asioista. Lea kertoi osallistuneensa myös OSMO-hankkeen toimintaan. Sieltä hänen toimiinsa oli tarttunut ainakin pellon kasvukunnosta huolehtiminen; ojitus kuntoon, eloperäisen aineen lisääminen, monivuotiset apilanurmet, karjanlannan käyttö jne. Suunnitelmissa oli vielä saattaa lohkoja yhtenäisemmiksi mm. ojitusten muutoksilla.

Vierailulle osallistunut Kalle Kivelä Alaspään maatilalta kertoi myös olevansa mukana mm. OSMO-hankkeessa ja oppineensa kiinnittämään huomiota maan kasvukuntoon. Hän kertoi käyttävänsä traktorissa tuplapyöriä ja matalia rengaspaineita (0,5-0,6 bar) maan tiivistymisen välttämiseksi ja pitävänsä aina traktorissa mukana lapiota ja penetrometriä voidakseen tutkia peltojensa tilaa. Omien peltojen kasvukunto ja tuntemus olikin kuulemma viime aikoina parantunut.

Keskustelimme myös pienimuotoisen vihannesviljelyn haasteista. Kuten aiemmin mainittu, vihanneksista joita viljellään suuremmassa mittakaavassa ja tuotantoa on mahdollista koneellistaa, voi olla vaikeata saada riittävän hyvää hintaa, jotta viljely olisi käsityönä kannattavaa. Vihannesten luomusiementen hankintakanaviksi todettiin mm. Elomestari Suomessa, Lindbloms Frö Ruotsissa ja Bingenheimer Saatgut Saksassa, joka myy ainoastaan luomusiementä.

Ilta olikin erittäin antoisa ja venähti suunniteltua pidemmäksi. Mutta mihinkäs sitä lähtisi, kun on paljon nähtävää, mielenkiintoista keskusteltavaa ja runsas kahvipöytä? Kiitos Lealle, että vierailu järjestyi ja kaikille osallistujille, että vierailusta tuli antoisa!