Kirjoittajan arkistot:Ville Korpelainen

Kestävä kasvinsuojelu puutarhatuotannossa -infopäivä 13.2.2019

Järjestimme helmikuussa infopäivän puutarhakasvien kemikaalittomasta kasvinsuojelusta. Päivän aluksi Anne Nissinen Luonnonvarakeskuksesta kertoi viljelykierron merkityksestä puutarhaviljelyssä kasvinsuojelun kannalta. Annen esitys löytyy tästä. Annen jälkeen Wilhelmiina Kallio Biotus Oy:stä kertoi Biotuksen biologisen tuhoojatorjunnan tuotevalikoimasta ja käyttömahdollisuuksista. Hän toi myös näytille useita tuotteita, kuten tarkkailun apuvälineitä, massatorjunnassa käytettävän liima-ansan ja uuden mallin Prestop mixin mehiläisavusteisessa levityksessä käytettävästä vektorilevittimestä eli vekottimesta. Wilhelmiinan esityksen löydät tästä ja Biotuksen tuotteisiin voit tutustua täällä.

Verdera Oy:n Tomi Pousi kertoi tilaisuudessa Verderan valmistamien biologisten tautitorjunta-aineiden käytöstä kasvihuoneissa, tunneleissa ja avomaalla. Esitetyt esimerkit torjuntatuloksista olivatkin vakuuttavia, voit tutustua niihin tarkemmin Tomin esityksessä tästä. Verderan tuotteista lisätietoa löydät täältä. Ville Korpelainen Luomumpi Varsinais-Suomi -hankkeesta puolestaan kertoi harson ja verkon käytöstä tuhoojatorjunnassa. Villen esitykseen voit tutustua tästä. Loppuyhteenvetona oli, että verkko sopii hyvin vihannesten tuhoojatorjuntaan ja verkon alta on esimerkiksi kaalilla saatu suurempia satoja kuin kemiallista tuhoojatorjuntaa käyttäen.

Villen puheenvuoron jälkeen kuulimme viljelijäpuheenvuoroja päivän teemoista. Mansikanviljelijä Ilmo Riski Sauvosta kertoi biologisen torjunnan kokemuksista omilla viljelmillään. Mervi Suni Ali-Marttilan tilalta esitteli marjan- ja hedelmänviljelyn luomukasvinsuojelun erityispiirteitä painottaen ennaltaehkäiseviä ja viljelyteknisiä keinoja sekä erilaisia tapoja hyödyntää luonnon ekosysteemipalveluja kasvinsuojelussa. Niistä esitys löytyy tästä.

Tutkimusagronomi Maria Pero Räpin koetilalta Köyliöstä puolestaan esitteli Apetit Ruoka Oy:n toimintaa ja kertoi vihannesviljelykokemuksista koetilalla. Apetit viljelyttää vuosittain noin 33 miljoonaa kiloa vihanneksia. Tuotanto on IP-tuotantoa. Luomuvihanneksia Apetitille viljeltiin vuonna 2017 yhteensä 320 tonnia, viime vuonna jo 610 tonnia. Maria valitteli, että luomuvihannesviljelijöitä ei oikein tahdo löytyä kysyntää vastaavasti. Räpin koetilalla tuholaisverkkoja oli ollut tuhoojatorjunnassa käytössä jo vuodesta 2013. Esimerkiksi lantun tuhoojia ei enää torjuttu kemiallisesti ja tänä kesänä verkon (0,6×0,6 mm silmäkoolla) alle oli menossa 3 hehtaaria porkkanaa. Syynä tähän oli mm. se, että sallitut kemialliset torjunta-aineet eivät enää tehoa porkkanakemppiin.

Päivän aikana kuulimme monipuolisia ja asiantuntevia esityksiä luomupuutarhatuotannossakin sallituista kasvinsuojelun menetelmistä. Kiinnostavaa oli myös kuulla, että tavanomaisessa tuotannossakin siirrytään entistä enemmän ’luomumenetelmien’ käyttöön käytännön pakosta. Marjan- ja hedelmänviljelyssä luomun osuus on Varsinais-Suomessa vaihtelevaa. Esimerkiksi Varsinais-Suomen mansikka-alasta vain 2,5 % on luomuviljeltyä, omena-alasta sen sijaan jo 16 % on luomuviljeltyä. Tämä on valtakunnallisestikin merkittävän suuri luomun osuus. Luomun kasvu onkin näillä molemmilla ollut vahvaa viime vuosina. Luomumansikan ala on kasvanut 50% vuosina 2014-2017 ja luomuomenan ala on vastaavasti kasvanut jopa 122% samana ajanjaksona.

Valitettavasti luomuvihannesten osalta tilanne Varsinais-Suomessa on varsin heikko. Avomaan vihanneksia tuotetaan Varsinais-Suomen alueella merkittäviä määriä ja suurilla pinta-aloilla, mutta luomuviljeltyjen vihannesten osuus on marginaalinen. Itse ainakin odotan innolla hedelmän- ja marjanviljelyaloilla jo nähtyä luomun osuuden vahvaa kasvua nähtävän lähitulevaisuudessa myös vihannesviljelyssä. Jos tavanomaisessa tuotannossa ’joudutaan’ tulevaisuudessa siirtymään enemmän luomumenetelmiin kasvinsuojelussa, ei luomuun siirtymisen kynnyksen luulisi enää olevan kovin suuri. Luomun myynti on kuitenkin jatkuvasti kasvussa (jo vuosien ajan) ja luomutuotteet ovat hinnaltaan tavanomaisesti tuotettuja arvokkaampia. Vihannesviljelijä, oletko jo harkinnut luomuun siirtymistä? Järjestämme mielellämme myös tässä hankkeessa toimintaa, mikä tukee luomuun siirtymistä. Jos sinulla on ajatuksia tai toiveita sen suhteen, mitä voisimme hankkeessa tehdä, älä epäröi ottaa yhteyttä.

Puutarhatuotteiden jatkojalostus -infopäivä 30.1.2019

Järjestimme tammikuun lopussa puutarhatuotteiden jatkojalostusta käsittelevän infopäivän Tuorlassa yhdessä ’Kuluttajat ruokatalouden keskiössä’ ja ’Uutta kasvua luomusta’ -hankkeiden kanssa. Yleisön määrästä päätellen aihe kiinnostaa laajalti.

Päivän anti olikin monipuolinen. Kuulimme Ville Korpelaisen katsauksen ruokatrendeistä liittyen puutarhatuotteiden jalosteisiin ja luomuun, Johanna Mattilan esityksen elintarvike- ja luomulainsäädännön ja vaatimuksista jalostustoiminnalle sekä useita puutarhatuotteiden jalostajien näkökulmia ja kokemuksia jalostustoiminnasta.

Outi Tamminen Kairoon Maatilatuotteesta esitelmöi pienimuotoisesta luomuvihannesten hapatusliiketoiminnasta yksityiskohtaisesti ja kattavasti liiketoiminnan kannalta, Juho Vainio Veljesten kurkuista kertoi tilan omien kurkkujen jalostuksesta perinteisellä menetelmällä suolakurkuiksi, Margot Wikström Suomen Artesaaniruoka ry:stä avasi inspiroivasti artesaaniruoan käsitettä ja mahdollisuuksia jalostajalle, Paula Achrén esitteli Paulan puutarhan polkua omenan jalostamisessa mehuiksi ja siideriksi. Lopuksi Petri Tamminen kertoi yrttejä jalostavan yrityksen Yrttipajan / Nordic Herbs oy:n tarjoamista mahdollisuuksista yrttien viljelijöille ja kerääjille.

Päivän eväät olivatkin laaja ja kattava tietopaketti jalostustoimintaa harjoittaville tai harkitseville yrittäjille. Päivän esitykset ovat luettavissa nyt myös tässä:

Ville Korpelainen, Katsaus markkinoihin ja kuluttajatrendeihin esitys

Johanna Mattila, Puutarhatuotteiden jatkojalostus – elintarvikelainsäädännön ja luomuvalvonnan näkökulma esitys

Outi Tamminen, Kokemuksia pienimuotoisesta vihannesten hapattamisliiketoiminnasta esitys

Juho Vainio, Avomaankurkuista hapankurkkuja nettisivut

Margot Wikström, Artesaaniruokaa marjoista ja hedelmistä esitys

Petri Koivisto, Yrttien tuottaminen jalostukseen nettisivut

Kiitos kaikille esiintyjille sekä yleisölle aktiivisesta osallistumisesta! Ja vielä; Tuorlan opiskelijaravintola Tähkä oli jälleen kerran pannut parastaan ja valmistanut päivän osallistujille maukkaan, päivän teemaan sopivan ja ruokatrendejä seurailevan lounaan. Listalla oli pinaattiohukaisia (luomu) puolukkahillolla, skoonen perunoita, marinoituja härkäpapuja (luomu), salaattia (luomu), ja päälle luomukahvia. Kiitos myös Tähkän väelle!

Vierailu Vennan luomumaitotilalle pe 12.10.2018 

Vierailimme lokakuun alkupuolella Vennan luomutilalla Turun Paattisilla. Tilan toiminnasta kertoivat Jaakko ja Pirkko Suominen. Tila on Pirkon kotitila, jota Suomiset alkoivat viljellä vuonna 1986. Silloin tilalla oli 12 lypsävää, nuorkarja ja peltoa n. 20 ha. Viljely oli tavanomaista ja karjan lisäksi tilalla viljeltiin mm. juurikasta. 

Tilan kehittäminen luomuun siirtymällä 

Suomen EU:hun liittymisen kynnyksellä Suomiset päättivät keskittyä viljelyyn ja kehittää tilan toimintaa. He laajensivat rakentamalla 50 lehmän kylmäpihaton ja erikoistuivat siirtämällä tilan luomuun vuonna 1995. Jaakko oli jo aiemmin opiskeluaikanaan Viikissä saanut kipinän luomuun Ypäjän luomupioneereilta Aaro ja Elvi Rajalalta.  

Luomuun siirtyminen merkitsi Jaakolle luomuosaamisen syventämistä, uutta ja onnistumisia. Peltoja on ojitettu ja kalkittu sekä tilakokoa kasvatettu vuokraamalla ja ostamalla lisää peltoa. Tilaa on kehitetty ei ainoastaan tuotantoa vaan ympäristöasioita kokonaisvaltaisesti huomioiden mm. tekemällä kosteikkoja, siirtymällä hakelämpöön ja pitämällä rehuketju lähellä.

Jaakko Suominen esittelemässä Vennan luomumaitotilaa

Tilakoon kasvattaminen  

Kun tuotteen hinta on pysynyt samana tai laskenut, on tilakoon kasvattaminen edelleen ollut välttämätöntä tilan kehittämisen kannalta. Nykyisin tilalla on 130-140 lypsävää, nuorkarjaa saman verran ja vajaat 400 ha viljelyssä. Tästä noin puolet on nurmea. Tilalla on myös hyvät verkostot ja säilörehua on riittävästi tulevaksi talveksi. Vuonna 2006 tilalle on rakennettu uusi pihatto. Kaksi vuotta sitten siihen on tehty painovoimainen ilmanvaihto, valokateaukkoja ja vaihdettu valaisimet ledivalaisimiksi. 

Tilan karja koostuu ayrshire ja holstein -roduista. Jaakon mielestä tuotanto on hyvällä mallilla, kun karja voi hyvin eikä eläinlääkärin tai raatoauton tarvitse tiuhaan vierailla. Vanhin lehmä, nyt 12-vuotias Tuulia, lypsi viime vuonna 100 tonnia täyteen.

Iglukasvatus on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi vasikkaterveyden kannalta. Sateen- ja tuulensuojaa tuo kolmelta seinältä umpinainen teltta.

Nautakarja sopii erinomaisesti luomuviljelyyn 

Jaakon mielestä naudat ja luomu on mm. viljelykierron kannalta paras, helpoin ja luonnollisin yhdistelmä harjoittaa kestävää ja paikallisiin resursseihin perustuvaa maataloutta. Luomuviljelyssä viljelykiertoon keskeisesti kuuluvien typensitojakasvien sato voidaan hyödyntää nautakarjan rehuna.  

Valitettavan usein suomalainen eläintuotanto perustuu tuontirehuun. Suomisille on tärkeää, että he tuntevat ja tietävät mitä karja syö ja että rehu tulee mahdollisimman läheltä. Tämän vuoksi tilalla on myös rypsipuristamo. 

Tilan karjaa tutustumassa vierailijoihin

Tilaa viljellään koko perheen voimin 

Luomuun siirtymisen aikoihin Jaakon ja Pirkon pojat Samuli ja Olli Suominen olivat 7- ja 5-vuotiaita. He ovatkin olleet yrittämisessä mukana jo pienestä pitäen. Jo nuorina he ostivat itse hiehoja ja jompikumpi pojista oli aina mukana iltalypsyllä. Vastaavasti pojat saivat palkan työstään aina maitotilin tullessa. 

Yrittäjyyskasvatus on kantanut hedelmää. Samuli ja Olli ovat olleet perustamassa Jymy-jäätelöä tuottavan Suomisen Maito oy:n kolmen muun laadukkaasta luomuruoasta kiinnostuneen yrittäjän kanssa ja sen lisäksi he ovat perustaneet 7000 kanan luomukanalan. 

Suomisen tilan maidosta valmistettujen jäätelöiden lisäksi Jymy-valikoimasta löytyy myös maidottomia vaihtoehtoja.

Työntekijöitäkin tarvitaan 

Vennassa työskentelee Suomisten lisäksi vakituisesti kaksi muuta henkilöä. Tämän lisäksi tilalla käy paljon työssäoppijoita ja harjoittelijoita alan oppilaitoksista oppimassa luomumaitotilan toimintaa ja töitä. Tällä toiminnalla on pitkä historia ja Jaakon mielestä on mukava tavata myöhemmin ihmisiä, joihin on tutustunut heidän ollessaan tilalla harjoittelemassa.  

Ulkopuoliset työntekijät myös helpottavat yrittäjien työtaakkaa. Liika työ voi helposti aiheuttaa tuskaista oloa ja henkisesti ylikireän, huonon työympäristön. Jaakko kertoi myös, että usein voimavarat menevät tilan perustoimintojen pyörittämiseen eikä kaikkea, mitä haluaisi, ehdi tekemään. 

Lokakuun puolivälissä laidunkausi oli juuri lopuillaan ja lehmät pihatossa.

Pellot kuntoon mm. kalkituksilla 

Jaakko korosti, että pellot on syytä saada hyvään kuntoon. Kalkitukset ovat välttämättömiä, pH pitää saada 6,5 tasolle. Perusmuokkaukseen kyntö oli Jaakon mielestä kallis ja hidas toimenpide ja heillä olikin käytössä järeä kultivaattori ja järeä äes, nurmet esimerkiksi kultivoitiin suoraan. Paikoitellen voikukka, ohdake ja juolavehnä ovat aiheuttaneet vähän ongelmia. 

Nurmen lisäksi tilalla viljellään viljaa, härkäpapua ja hernettä. Lannoitukseen käytetään tilan omaa lantaa, jota menee kuivalantana myös läheiselle luomuvihannestilalle. Urakoitsija levittää lietteen. Naudanlannan lisäksi tilalle tulee lantaa luomukanalasta ja joskus vähän Ecolan Agraa. 

Hiehoille tarjotaan täsmälleen samanlaiset olosuhteet kuin lypsylehmille. Näin lypsyn aloitus on mahdollisimman sujuva.

Ei valkuaispulaa 

Nurmet olivat monipuolisia seoksia, viljelyssä oli esimerkiksi puna-apilaa, sinimailasta, valkoapilaa, timoteitä ja sikuria. Nurmista saadaan tyypillisesti kolme satoa vuodessa ja nurmet ovat yleensä 3-vuotisia. Tulevaisuudessa tilalla on haussa nurmen perustamiseen hyvä tapa, koska Jaakon mielestä suojaviljaan perustamalla ei tule hyvä nurmi. 

Valkuaispulaa tilalla ei ole. Tänäkin vuonna rehut on saatu kasaan luomuviljelijöiden verkoston avulla. Tämän lisäksi Jaakolla oli periaate, että ”kaikkea, mitä on vaikea saada, pitää varastoida silloin kun sitä saa”. 

Kiitos Suomisille tilan esittelystä ja maukkaista Jymy-maistiaisista! 

Hanketoimijoiden opintoretki 8.8.2018

Elokuisena keskiviikkoaamuna starttasi pikkubussi täynnä Luomumpi Varsinais-Suomi –hankkeen parissa työskentelevää Livian, ProAgria Länsi-Suomen ja Axxell Brusabyn henkilöstöä ja kuljetti matkustajansa opintoretkelle Paraisille.

Retken ensimmäinen etappi oli Jari Koskisen isännöimä Keskylän tila. Mansikka Koskisenakin tunnettu tila kasvattaa pääasiassa mansikkaa (1-2 ha), vadelmaa (n. 0,5 ha), kesäkurpitsaa, kasvihuonekurkkua ja herukoita (< 2 ha) kokonaisviljelyalan ollessa noin 20 ha. Lisäksi tila tuottaa mansikan- ja herukantaimia muille luomuviljelijöille.

Luomussa tila on ollut jo vuodesta 1982 ja löytyypä tilalta myös Demeter-merkki osoituksena biodynaamisesta viljelytavasta. Epäselvyyksien välttämiseksi markkinoinnissa viitataan ensisijaisesti luomuun, sillä Demeter-merkkiä ei tunneta kuluttajien keskuudessa kovin hyvin.

Kaikki eivät esimerkiksi tiedä, että biodynaaminen tuotanto täyttää aina myös luonnonmukaisen tuotannon ehdot – ero luomuun näkyy lähinnä biodynaamisten preparaattien käytössä. Luonnonmukaisen tuotantotavan valintaan vaikutti halu suojella ympäristöä sekä kiinnostus oman ja lasten ruoan terveellisyyttä ja turvallisuutta kohtaan.

Avomaalla viljelykiertoon kuuluu yleensä kolme vuotta mansikkaa, jonka jälkeen on kesäkurpitsan vuoro. Yhden kesäkurpitsavuoden jälkeen viljellään pari vuotta maata parantavia kasveja – härkäpapua, virnaa, sinappia, retikkaa – ennen kuin paikalle perustetaan jälleen uusi mansikkakasvusto. Toisinaan kiertoon sisällytetään myös avokesanto rikkojen kurittamiseksi.

Lannoitukseen käytetään luomuhyväksyttyjä ostolannoitteita, tarpeen mukaan myös hivenlannoitteita, kuten booria. Tuholaisia torjutaan petopunkkien avulla ja vedensaannista huolehditaan tihkukastelujärjestelmällä. Katteena käytetään biohajoavaa muovia vihanneksilla. Mansikan pölytyksessä apuna käytetään kimalaisia.

Vadelmantuotannossa on keskitytty Muskoka-lajikkeeseen sen hyvän maun vuoksi. Sopiva uusimisväli vadelmalle lienee vajaa kymmenisen vuotta – uudistamiseen on syytä ryhtyä jo ennen kuin merkkejä tuotannon hiipumisesta alkaa näkyä. Herukasta tuotannossa on kaikkia värejä, mutta pääasiassa viljelyssä keskitytään mustaherukkaan. Hoitoa herukka kaipaa vain vähän: esimerkiksi liiallinen leikkaaminen aiheuttaa lamoamista ja turhaa rehevöitymistä. Herukka on myös Keskylän tilan ainoa kasvi, joka selvisi ennätyskuivasta kesästä ilman kastelua.

Kasvihuonekurkkua tuotetaan vain kesäaikaan, ilman keinovalaistusta. Toukokuun puolessa välissä istutettujen kurkkujen sato oli elokuun alkupuolella hiipumaan päin. Kukin taimi kasvaa omassa 70 litran säkissään. Lannoitteeksi kurkku saa aluksi Novarbo Arvoa, jota täydennetään myöhemmin Novarbo Aino-typpilannoitteella. Härmää torjutaan biologisella Serenade-bakteerivalmisteella, ripsiäisiä ripsiäispetopunkeilla (Neoseiulus cucumeris) ja vihannespunkkeja kalifornianpetopunkkien (Amblyseius californicus) avulla.

Samoin kasvihuoneessa tapahtuva mansikan taimituotanto on tarkkaa puuhaa. Puhtaudesta on huolehdittava jokaisessa vaiheessa, eikä mansikkahuoneenhoitaja esimerkiksi vieraile mansikkapelloilla ilman vaatteidenvaihtoa. Kotimaiset mikropistokkaat saapuvat tilalle keväällä juurrutettuna geeliin, josta ne siirretään kasvihuoneeseen kasvuturpeeseen. Rönsyjen keruu alkaa loppukesästä ja jatkuu aina syyskuulle saakka.

Rönsyt ruukutetaan ja ne talvehtivat ulkona peitettyinä. Keväällä ne ovat valmiita toimitettaviksi luomumansikantuottajille ympäri Suomea. Taimituotannon haasteeksi Jari mainitsee etenkin suuren vaihtelun taimien kysynnässä. Usein taimia tiedustellaan viime tipassa ennen istutuksia. Löytyisikö selittävä tekijä luomupuutarhatiloille monesti ominaisesta pienehköstä tilakoosta ja monipuolisesta tuotantotavasta, jossa on jätetty tilaa myös kokeiluille ja nopeillekin suunnitelmanmuutoksille?

Vierailun aikana keskustelimme paljon myös luomutuotteiden markkinoista ja markkinoinnista. Jari esitti osuvan vertauksen autojen ja ruoan ympärillä käytävästä keskustelua: autoja vertaillessa keskitytään lukuisiin erilaisiin ominaisuuksiin turvallisuudesta suorituskykyyn ja ulkonäöstä hiilidioksidipäästöihin, mutta vertailtaessa erilaisia elintarvikkeita on hinta usein ainoa mielenkiinnonkohde ja ratkaiseva valintakriteeri. Tähän auttaa ainoastaan kuluttajien kokemusten lisääminen: kuluttajan on päästävä maistamaan tuotetta itse huomatakseen, että kilpailevaan tuotteeseen verrattuna eroa on muussakin kuin hinnassa. Tämä tekee esimerkiksi luomupakastemarjamarkkinasta haastavan – pakastealtaalla maistamiskokemus jää väliin ja valinta tehdään usein hinta edellä.

Avomaanvihannesviljelyssä tuotantomäärän säätäminen sopivaksi tuo omat haasteensa. Esimerkiksi luomukesäkurpitsa on helppo kasvatettava, mutta markkinat vetävät sitä vain rajallisen määrän. Viljelypinta-alan on toisaalta oltava riittävän suuri, jotta sato riittää myös huonona vuonna, mutta esimerkiksi lämpimissä olosuhteissa runsas sato saattaa valmistua kerralla. Tällöin huonosti säilyvälle tuotteelle on vaikeaa löytää ostajaa. Osa kurkusta ja kesäkurpitsasta onkin välillä jouduttu myymään tavanomaisena.

Jarin mukaan harva ostaa luomutuotetta pelkästään viljelymenetelmän vuoksi – tuotteen odotetaan olevan laadultaan ja maultaan vähintään samaa tasoa tai jopa parempi kuin tavanomaisen tuotteen. Keskylän tilalla onkin panostettu etenkin laatuun ja asiakaspalveluun. Tavoitteena ei ole myydä tuotteita kaikille vaan keskittyä etenkin laatutietoisiin kuluttajiin. Marjat lajitellaan erihintaisiin mehu-, hillo- ja priimamarjoihin ja vaativimmat asiakkaat saavat marjansa jopa valmiiksi perattuina ja kotiin kuljetettuina.

Esimerkkinä Jari kertoi tuotteidensa hintoja. Viiden kilon mansikkalaatikon hinta on 85 € valmiiksi perattuna, perkaamaton I-luokan marja 79 €, sosemarja 69 € ja mehumarja 10 €/kg. Vertailun vuoksi hän oli ostanut halvan mansikkalaatikon ja lajitellut sen. Lajittelun tulos oli: 40 % I-luokan marjaa, 40 % II-luokan marjaa ja 20 % huonoja.

Vadelmat myydään valmiiksi pakastimeen sopivissa rasioissa. Marjasato myydään ensisijaisesti suoramyyntinä, vain osa tukkuihin. Vihannekset myydään pääosin tukkujen kautta. Kaupan ketjussa herkästi pilaantuville tuotteille Jari näki ongelmaksi sen, että yleensä kestää 2-3 päivää sadonkorjuusta ennen kuin tuote on kaupassa, mutta etenkin säilyvämpiä tuotteita toimitetaan myös tukkuihin ja valtakunnalliseen jakeluun.

Jarin mielestä viljely voi olla vaikeaa, mutta markkinointi on vielä vaikeampaa. Markkinoinnin eteen täytyy tehdä töitä; esimerkiksi välittää informaatiota, milloin satoa on saatavilla. Tyytyväiset asiakkaat levittävät tietoa, sen vuoksi olemassa olevien asiakkaiden tarpeista huolehtiminen on tärkeää.

Itsepoimintaa tilalla on vain vähän, sillä se vaatisi aivan omanlaisiaan panostuksia: ainoastaan siihen keskittyvää henkilökuntaa sekä virikkeitä ja palveluita koko perheelle. Jatkojalostusta harjoitetaan pienimuotoisesti ja lähinnä markkinointimielessä. Myyjäisissä ja markkinoilla myytävät hillot ja mehut tekevät tilaa tutuksi myös kasvukauden ulkopuolella.

Lue Keskylän tilan nettisivuilta lisää mm. viljelymenetelmistä: http://mansikkakoskinen.fi/

Seuraava kohteemme oli Qvidjan kokeilu- ja tutkimusmaatila. Qvidja Kraftin tekninen johtaja Marko Niskanen esitteli meille kattavasti hiiltä sitovaa ja ravinteita kierrättävää kokonaisuutta, johon kuuluu peltoviljelyn ohella mm. hevosia, nautoja ja lampaita, jatkuvassa kasvatuksessa olevaa metsää sekä bioenergialaitoskokonaisuus hakelämpö-, biokaasu-, puukaasu- ja biometanointilaitoksineen. Tutkimustoiminta tilalla on vilkasta ja vierailullamme pääsimme tutustumaan mm. kenttäkokeeseen, jossa havainnoidaan erilaisten maanparannusaineiden vaikutuksia. Vaikuttavaa toimintaa ja aikaansaannoksista kuullaan varmasti tulevaisuudessa vielä lisää.

Päivän päätteeksi teimme kierroksen Livian Maaseutuopiston Tuorlan opetusyksikössä. Katsastettuamme oppilaitoksen alueella sijaitsevat emolehmäpihaton ja sikalan, hyönteiskasvattamon ja biokaasulaitoksen sekä kasvihuoneet ja hedelmätarhan aikaa jäi vielä hankkeen tulevan toiminnan ideoinnille. Lopputuloksen näette syksyn mittaan!

Luomuperunaretki Peltomaan parhaat -luomutilalle 29.8.2018

ProLuomu ry järjesti elokuun lopulla luomuperuna-aiheisen päivän. Päivän aikana tutustuttiin luomuperunan tuotantoon Peltomaan luomutilalla Ulvilassa ja kuultiin esitelmiä muun muassa luomuperunan käyttömahdollisuuksista ammattikeittiöissä sekä luomuperunatärkkelyksen tuotannosta.

Peltomaan parhaat luomutila

Retkipäivänä kokoonnuimme ensin Peltomaan parhaat luomutilalle Ulvilaan, jossa tilaa esittelivät viljelijät Saija ja Teppo Peltomaa. Tilalla on 62,5 ha peltoa viljelyssä, josta noin kolmasosa on perunalla ja vuotuinen tuotanto on tällä hetkellä noin puoli miljoonaa kiloa luomuperunaa.

Viljelykierrossa kaksi kuudesta vuodesta on perunaa, tämän lisäksi viljellään herne-kaura -seosta rehuksi ja apilanurmea viherlannoitukseksi. Perunasato pestään tilalla ja myydään tukkuihin, keskusliikkeille ja teollisuudelle.

Saija ja Teppo Peltomaa esittelemässä perunalohkoa, jossa sadonkorjuu on aloitettu

Luomuun oman, kuluttajan ja pellon hyvinvoinnin vuoksi

Saija Peltomaa kertoi heidän viljelleen tilaansa ensin tavanomaisesti, mutta siirtyneen luomuun kuusi vuotta sitten. Yhtenä syynä luomuun siirtymiseen oli Tepon allergisoituminen kasvinsuojeluaineille.

Tavanomaisesti viljellessäänkin he käyttivät kasvinsuojeluaineita maltillisesti, ruokaperunaa ruiskutettiin noin 4 kertaa kasvukaudella, tärkkelysperunaa kaksi kertaa. Glyfosaattia heillä oli käytetty vain kerran 30 viljelyvuoden aikana. Tavallisesti perunalle saatetaan antaa yhteensä jopa 7-8 eri ruiskutusta kasvukaudessa.

Kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttö soti kuitenkin tuottajien ideologiaa vastaan. Miksi myrkkyjä ruiskutetaan perunalle, jota sitten myydään ihmisille ruoaksi? Saija suhtautuu suurella varauksella mm. glyfosaatin käyttöön ja oli huolissaan pitkään pellossa säilyvistä jäämistä. Hän kertoi kotieläimillä havaitun epämuodostumien ja sikiökuolemien lisääntyvän, kun niille syötetään glyfosaattipitoista rehua ja ihmetteli, miksi ihmisten kohdalla olisi toisin?

Viljelykierto kuntoon luomuun siirtymisen myötä

Myös viljelykiertojen yksipuolisuus ja sitä myötä peltojen kasvukunnon heikkeneminen oli asia mihin Saija ja Teppo halusivat muutoksen luomuviljelyyn siirtymällä. Tavoitteena on pysyvästi hyvässä kunnossa oleva maa, jossa perunakin kasvaa hyvin. Maan parantamiseksi viljelykierrossa olikin runsaasti typensitojakasveja ja viljelykierron aikana käytettiin lannoitteena mm. lehmänlantaa maan eloperäisen aineen lisäämiseksi.

Viljelykierrossa ajateltiin myös maan hiilivaroja. Perunan viljelyn Saija sanoi kuluttavan maasta hiiltä keskimäärin 700 kg vuodessa ja apilanurmen lisäävän saman verran. Tällä hetkellä oli vielä pohdinnassa keinoja ’ikihumuksen’ lisäämiseksi maahan; yhtenä ajatuksena oli voisiko haketta kompostoida 4-5 vuotta ja sitten levittää peltoon lisäämään maan pitkäaikaisia hiilivaroja?

Luomuperunasta saadaan hyvä sato

Perunan satotaso on tilalla vaihdellut 7-30 t/ha välillä keskisadon ollessa noin 23 t/ha. Pellon hyvä kasvukunto on tärkeässä osassa. Sateisena ja kylmänä vuonna 2016 kasvukausi oli 30 päivää normivuotta jäljessä, mutta perunan kokonaissato oli hyvä, 460 tonnia ja hävikki kohtuullinen, noin 7%.

Tänä vuonna kasvukaudella oli satanut kaksi kertaa, yhteensä 80 mm. Heinäkuun Saija kertoi olleen niin kuuma, että perunan varsisto pysyi hengissä, mutta maan alla ei tapahtunut mitään. Helteiden jälkeen peruna on taas kasvanut, mutta perunaa nostetaan kuumuuden vuoksi tavallista myöhemmin. Vain osalla pelloista on kastelumahdollisuus.

Saija kertoi, että hänen laskelmiensa mukaan kastelu ei ole heillä taloudellisesti järkevää. Riskinä on myös, että kasteltaessa juuristo kasvaa lähemmäs pintaa ja mikäli tulee kuumaa ja kuivaa voi se palaa. Stressioloissa kasvi on myös alttiimpi taudeille.

Perunan kasvua heillä edistettiin huolehtimalla tasapainoisesta lannoituksesta. Saija korosti jokaiseen ravinteeseen perehtymistä ja huolehtimista siitä, että kasvi niitä saa. Hivenravinteista huolehdittiin erilaisin ruiskutuksin, joilla on myös tarkoitus stimuloida kasvin omia puolustusmekanismeja ja terveyttä. Saija kertoi heidän ruiskuttavan perunalle Nekon hivenravinnevalmistetta ja merileväuutetta.

Perunarutto ei tilalla ollut ongelma. Osalla peltoja sitä ei ollut ollenkaan, osalla esiintyi lehtiruttoa. Lehtiruttoon ei tarvinnut reagoida mitenkään muuten kuin antamalla perunan kasvaa 4-5 viikkoa pidempään. Tärkeintä oli Tepon kertoman mukaan onnistuminen penkin teossa ja harauksissa/multauksissa. Tiivis penkki ja perunan multaus syvälle estää ruton leviämisen lehdistä mukulaan, vaikka varsistoa ei hävitetäkään. Tärkeätä on myös rikkakasvien hallinta. Perunaa harattiin ja mullattiin itse kehitetyllä koneella alkukasvukaudella neljä kertaa noin viikon välein.

Luomuperunan kaupassa haasteita

Vielä tavanomaisesti viljellessään Peltomaat toimittivat perunaa suoraan kauppoihin. Siinä oli kuitenkin paljon työtä eikä se ollut kannattavaa. Nykyisin heillä on keskitetyt toimitukset tukkuihin, keskusliikkeille ja teollisuuteen, mikä sopii heille hyvin sen vuoksi, että voivat itse keskittyä viljelyyn.

Luomuperunan tuotannossa haastavaa on ailahtelevuus. Kysyntä vaihtelee, viljelysopimuksia on tai ei ole. Tietty perunakoko menee teollisuudelle, tietty koko kuluttajille mutta osa perunasta ei meinaa mennä minnekään. Jos luomuperunan viljelyä haluaa kehittää, pitää kaikki tuotettu peruna saada myytyä.

Päivän osallistujat saivat nostaa perunaa mukaansa

Marja-Riitta Kottila ProLuomusta pohtikin, että perunalla ei ole tällä hetkellä trendiä. Peruna on pastaa, nuudelia ja riisiä parempi kotimainen lisuke, se ei ole kallista ja kulutusta olisi hyvin mahdollista lisätä mutta sen eteen täytyy tehdä työtä. Kauppojen hevihoitajat ovat nykyisin asiantuntevia, eikä aiemmin iso ongelma perunan vihertymisessä kaupassa enää ole niin akuutti.

Luomuperunan menekinedistämistyötä tehtiin Peltomaan tilalla siten, että esimerkiksi koululaisryhmät ja naapuruston lapset saavat käydä tilalla nostamassa perunaa. Sama mahdollisuus tarjottiin myös luomuperunapäivän osallistujille ja osallistujat lähtivätkin tilalta pussillinen tuoreita luomuperunoita mukanaan.

Luomuperunaa ammattikeittiöihin

Tilan esittelyn jälkeen siirryimme lounaalle Friitala-taloon. Lounaan jälkeen kuulimme esityksiä Luomuinstituutin johtaja Sari Iivoselta, Porin palveluliikelaitoksen palvelusuunnittelija Timo Salmelta ja Finnamyl oy:n viljelypäällikkö Kimmo Pusalta.

Sari Iivonen kertoi tutkimuksesta, jossa selvitettiin, miten luomuperunaa saadaan onnistuneesti ammattikeittiöihin. Tutkimuksessa oli mukana 8 keittiötä, jotka valmistivat 30-900 annosta päivässä. Keittiöt ostivat luomuperunat tiloilta, joilla perunan viljelyala oli 0,25-3 ha. Vaikeuksina luomuperunan ammattikeittiökäytössä nähtiin heikko saatavuus isoina, tasalaatuisina erinä, luomuperunan korkeampi hinta ja usein alhaisempi jalostusaste.

Tutkimuksen mukaan avaintekijät onnistuneessa luomuperunan ammattikeittiökäytössä olivat keittiöhenkilökunnan sitoutuminen luomuun ja kestävään kehitykseen (kaikki tutkitut keittiöt olivat mukana portaat luomuun -ohjelmassa), molemminpuolinen (viljelijä & keittiö) tahto ja halu ymmärtää tavoitteita ja yrittäjämäinen asenne ratkaisujen löytämisessä – esimerkiksi kuorinnan alihankintaketjun rakentamisessa.

Haasteina luomuperunan käytön lisääntymiselle nähtiin se, että luomun lisäarvotekijöitä ei tunneta eikä markkinoida sekä se, että keittiöiden pienet tilausmäärät ja vakiintumaton tilausrytmi eivät mahdollista pitkiä kuljetuksia eivätkä luo tulevaisuudenuskoa. Toisaalta lähiluomun ostaminen on vaikeaa, mikäli tuottajia ei ole lähellä.

Poliittiset linjaukset laadukkaan ruoan puolesta puuttuu

Timo Salmi avasi suuren julkisen ostajan ja ateriapalvelujen tuottajan näkökulmaa luomuperunan käyttöön kertomalla käytännöistä Porin alueella. Tämänkaltaisen toimijan (useita keittiöitä, yli 13000 ateriaa päivässä) ollessa kyseessä on yksittäisen keittiön vaikutusmahdollisuudet luomun lisäämisessä rajalliset. Mahdollisuuksina on lähinnä erilaiset teemapäivät liittyen luomuun tai lähiruokaan.

Mikäli julkisissa keittiöissä haluttaisiin siirtyä luomuun suuremmissa määrin, kuten esimerkiksi useissa Kööpenhaminan ja Tukholman päiväkodeissa on tehty, tarvittaisiin asiasta poliittinen päätös. Kunnan- tai kaupunginvaltuusto voisi esimerkiksi mainita luomun ruokastrategiassa. Suomessa luomu on mainittu hankintastrategioissa 23% kunnista. Aina tämäkään ei auta, tarjouksia ei välttämättä saada. Usein hankinnoissa mennään lähinnä ainoastaan hinta edellä. (kappaletta korjattu 22.11.2018)

Ruokastrategiassa voitaisiin esimerkiksi tavoitella, kuten muissa yhteyksissä kestävän kehityksen nimissä usein tehdään, tarjotun ruoan hiilineutraaliutta. Tähän tavoitteeseen pääsemisessä luomuperuna voisi olla yksi hyvä keino. Tästä vinkki vapaasti käyttöön jollekin edistykselliselle kuntapoliitikolle!

Luomutärkkelysperunalla on menekkiä

Kimmo Pusa kertoi FinnAmyl Oy:n toiminnasta. Yritys tuottaa Kokemäellä perunatärkkelystä sekä tavanomaisena että luomuna. Luomutärkkelys menee 80-prosenttisesti vientiin ja kysyntä on kasvussa.

Kimmon mukaan satovaihtelut luomuperunatuotannossa on suuria ja heillä on luomusopimustuottajia ympäri maan. Uusia sopimustuottajia ja -pinta-alaa on myös haussa. Viljelijät: jos luomutärkkelysperunan viljely kiinnostaa, ottakaa yhteyttä Kimmoon.

Kimmo Pusa esittelee FinnAmylin luomusopimusalan kehitystä vuosina 2011-2018

Yleisesti Kimmo kertoi havainneensa, että luomuperunapellot näyttävät tällä hetkellä hyviltä. Hänen mukaansa luomuviljelijöillä on hyvät viljelykierrot ja pellot ovat rakenteeltaan ja kasvukunnoltaan hyviä. Haasteena on luomuun soveltuvien lajikkeiden sertifioidun siemenen rajattu saatavuus.

Vuoden vihannekset

Uutuuksia luomupuutarhatuotantoon Lepaa 2018 -näyttelyssä

Kävin perjantaina 17.8.2018 tutustumassa Lepaa 2018 -näyttelyyn. Näyttely lienee useimmille puutarha-alan ihmisille tuttu. Muille tiedoksi; kyseessä on Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan yksikössä vuosittain järjestettävä puutarha-, viher- ja kiinteistöalan ammattinäyttely.

Kävin tutkimassa, mitä kaikkea luomupuutarhatuottajaa kiinnostavaa näyttelystä löytyy. Tässä tekstissä kerron esillä olleista tuotteista, jotka voisivat olla mielenkiintoisia muillekin luonnonmukaisesta puutarhatuotannosta kiinnostuneille. Blogissa mainitut yritykset eivät ole maksaneet, tukeneet tai vaikuttaneet blogitekstin syntyyn muutoin kuin esittelemällä tuotteitaan.

Luomuunkin sopiva uutuus rikkatorjuntaan marjatiloille

Itselleni täysin uusi tuttavuus oli Konevel oy:n Eco Weedkiller -laite, joka on tullut myyntiin tänä vuonna. Laitteella torjutaan rikkakasveja kuuman veden avulla. Näytillä olleessa weedkillerissä on dieselmoottorilla toimiva korkeapainepumppu, kaksi polttoöljykäyttöistä 93 kW:n vedenkuumenninta, vesisäiliö ja kaksi 80 metrin letkukelaa joiden päässä on kuuman veden levitykseen käytettävät laitteet.

Laite levittää hiukan yli 100-asteista korkeapainevettä käsittelyalalle ja näin tuhoaa rikkakasvit. Laite tappaa myös kestorikat. Näytillä oli viikko sitten käsitelty nurmialue, josta kaikki kasvit nurmea ja voikukkia myöten olivat kuolleet ja edellisenä päivänä käsitelty ala, jossa käsittelyn vaikutus alkoi juuri näkyä.

Eco weedkiller kulkee pakettiautossa. Oikealla edessä viikko sitten, sen takana edellisenä päivänä käsiteltyä aluetta.

Viheralueilla koneella voidaan korvata glyfosaatin käyttö myrkyttömästi, mutta erityisen kiinnostavaa oli kuulla, että konetta on vuokrattu koekäyttöön myös muutamille marjatiloille Itä-Suomessa. Marjatiloilla koneella on käsitelty perinteisesti ongelmallisia marjapenkin ja rivivälinurmen reunoja, josta rivivälikasvuston leikkuu voi olla ongelmallista ja jossa rikkakasvit usein pääsevätkin helposti rehottamaan. Eräällä tilalla laitetta oli kokeiltu karviaispenkissä. Penkin reunoja käsiteltiin 560 m matkalta noin 1,5 tunnissa. Kitkemälla olisi varmaankin  kestänyt kauemmin…

Nykyinen laite on rakennettu enemmän viheralueiden hoitoa kuin marjanviljelyä ajatellen. Laitteesta on kehitteillä traktorisovitteinen versio, jossa on erillinen kärry laitteelle ja isompi vesisäiliö. Ajatuksena on, että koneella voisi käsitellä penkin reunoja helposti rivivälien niiton yhteydessä. Jatkossa veden kuumennukseen on myös kehitteillä muitakin energiamuotoja kuin polttoöljy.

Laite sopii periaatteessa isojenkin alojen käsittelyyn, mutta käytännössä tarvittava vesimäärä on suuri, 2-3 litraa neliömetrille. Koska vesi myös kuumennetaan yli 100 asteeseen, arvelen sen myös vaativan runsaasti polttoainetta. Tämän vuoksi se soveltunee parhaiten pienten, muuten ongelmallisten alojen (kuten marjanviljelyssä penkkien ja rivivälinurmen reunat) käsittelyyn.

Hivenlannoitevalikoima laajenee

Olen sitä mieltä, että luomupuutarhatuotannossa on erityisen tärkeätä kiinnittää huomiota hivenravinteisiin. Tavanomaisessa viljelyssä käytettäessä moniravinteisia kemiallisia puutarhalannoitteita kasvit saavat peruslannoituksen yhteydessä jonkinlaisen hivenlannoituksen ’automaattisesti’. Luomussa hivenravinteiden riittävyydestä on usein syytä huolehtia erikseen.

Booriliuos

Boorilioksessa on 11% booria (150 g/l boorietanoliamiinia)

Hämeenlinnalaisyritys Oy Neko Ab oli Lepaalla esittelemässä mm. lannoitevalikoimaansa. Nekolla on paljon ns. kuluttaja- tai harrastajatuotteita, mutta useita heidän tuotteitaan on saatavilla myös suurempina pakkauskokoina ammattiviljelijöille suunnattuna. Itselleni uusia tuotteita oli ainakin booriliuos, mangaaniliuos ja monihivenlannoite. Luomuviljelyssä hivenlannoitteita käytetään vain todettuun tarpeeseen.

Yrityksellä on runsas valikoima muitakin ammattiviljelyyn soveltuvia rakeisia ja nestemäisiä yksi- ja moniravinteisia lannoitteita. Mikäli viljelmällä ei pystytä takaamaan ravinteiden riittävyyttä viljelykierron typensitojakasvien ja luomulannan tai kompostin avulla, on joidenkin ravinteiden riittävyys mahdollista varmistaa kaupallisilla luomuhyväksytyillä lannoitteilla.

Biologista tuholais-…

Näyttelyssä oli esillä myös biologisia torjuntaeliöitä tuottava ja myyvä yritys Biotus. Yritys lienee tuttu ainakin kaikille kasvihuoneviljelijöille. Keskustelin Biotuksen Wilhelmiina Kallion kanssa heidän tarjonnastaan avomaan puutarhatuottajille.

Wilhelmiina kertoi että heillä on tarjolla mansikanviljelijöille suunnattu mansikkapunkkianalyysi. Viljelijä lähettää elokuussa mansikan lehtinäytteitä yritykselle, joka pesee punkit lehdistä ja laskee, kuinka paljon mansikkapunkkeja on. Tämän tiedon perusteella voidaan määrittää, millaisille torjuntatoimille on tarvetta.

Uutena palveluna oli myös viljelijöille tehtävä viikkosuunnitelma biologiseen tuholaistorjuntaan, sekä suunnitelmanmukaisten torjuntaeliöiden automaattinen toimitus, jolloin viljelijän ei tarvitse itse muistaa huolehtia torjuntaeliötilauksista.

Yrityksellä on myös tunnistuspalvelu asiakkailleen, eli jos viljelijänä olet epävarma mikä tuhooja on kyseessä, voit kysyä heiltä tuhoojan tunnistamiseen apua. Tarjolla oli myös torjuntaeliö tänä kesänä paljon puhuttaneen gammayökkösen torjuntaan, nimittäin aitomunakiilukainen.

…ja tautitorjuntaa

Toinen pitkän linjan biologisia torjuntaeliöitä tuottava yritys, Verdera, oli myös esillä Lepaalla. Marja-Leena Lahdenperä kertoi heidän tuotevalikoimastaan biologiseen tautitorjuntaan. Yritys valmistaa mm. Prestop Mix -valmistetta, jonka käyttö lisääntyy jatkuvasti erityisesti mansikan ja vadelman harmaahomeen torjunnassa.

Prestop Mixin levityksessä voidaan hyödyntää mehiläisiä tai kimalaisia, jotka kukkia pölyttäessään kuljettavat hyötyeliön (Gliocladium catenulatum -sieni) kukkaan. Viljelijän tarvitsee varustaa pölyttäjien pesä levittimellä ja laittaa valmistetta sinne kukinnan aikana. Kun mehiläiset kulkevat ulos pesästä levittimen läpi, tarttuu valmistetta niihin. Näin biologinen torjunta-aine menee mehiläisten mukana juuri oikeaan paikkaan ja harmaahomeinfektiot vähenevät.

Levitin

Mehiläispesään asennettava levitin, jolla Prestop Mix saadaan mehiläisten matkassa suoraan kukkiin

Syynä tuotteen käytön lisääntymiseen Marja-Leena arveli olevan mm. sen, että harmaahomeesta on kehittynyt useita kemiallisille torjunta-aineille resistenttejä kantoja, jolloin kemiallisella torjunnalla ei välttämättä saavuteta enää hyvää tulosta. Kemiallisilla torjunta-aineilla voi myös olla haittavaikutuksia viljelmillä esiintyville hyötyeliöille.

Prestop Mixiä käytetään silloin, kun valmiste sekoitetaan kasvualustaan tai sen levityksessä käytetään pölyttäjiä. Kastelu- tai ruiskukäsittelyyn samaa torjunta-/hyötyeliötä on tarjolla hienojakoisempana Prestop -tuotteena (sama biologinen ’tehoaine’).

Taimipoltteiden ja juuristotautien torjunnan lisäksi valmisteella on Minor Use -lupa useille avomaan vihanneksille, mm. sipulikasvien fusarium- ja botrytis -sienten, kurkun mustapistemädän ja kaalin möhöjuuren torjuntaan. Myös omenalla Prestop Mixin käyttö on vähentänyt varastotauteja.

Itselleni uusi tuttavuus oli biologinen kasvunedistäjä Greenstim. Se on sokerijuurikkaasta eristetty glysiinibetaiini -sokeri. Tuotetta voidaan käyttää parantamaan kasvua ja kasvin stressinsietoa. Marja-Leena kertoi sitä annettavan esimerkiksi varhaisvihanneksille, mikäli on tulossa halla- tai pakkasyö.

Kasvusto ruiskutetaan ja 1 vrk kuluessa vaikutus leviää koko kasviin. Valmisteen vaikutuksen Marja-Leena kertoi kestävän n. 3 viikkoa. Tuotteella voi kuulemma parantaa myös kasvin stressinsietoa muitakin oloja, kuten kuivuutta tai kuumuutta varten.

Uutta kasvualustarintamalla

Ammattikasvihuoneviljelyn kasvualustoja ja tekniikkaa edustavan Novarbon osastolla törmäsin uuteen kasvualustaan, rahkasammaleeseen. Rahkasammal on yrityksen edustajien mukaan turvetta nopeammin uusiutuva vaihtoehto. Rahkasammalen tuotantoprosessissa suosta korjataan vain aivan pintakerros ja sammal uusiutuu muutamissa vuosissa. Tarkennus 12.4.2019: Novarbon tuoteasiantuntija Mika Nurminen kertoi Luomuliiton Kierrätysravinnepäivässä Knehtilässä 11.4., että suosta voidaan korjata esimerkiksi 20 cm sammalkerros pinnasta. Sammal kasvaa noin 1 cm vuodessa, jolloin korjatun sammalkerroksen uusiutuminen kestää noin 20 vuotta.

Rahkasammal

Puhdasta rahkasammalta

Yleensä rahkasammalta käytetään kasvualustaseoksissa. Se lisää alustan ilmavuutta ja eroaa vedenpidätyskyvyltään turpeesta. Rahkasammalalustoja käyttäneistä yrityksistä onkin kuulunut tietoja että kastelu pitääkin opetella uudestaan ja erilailla kuin turvetta käytettäessä.

Uusia luomukelpoisia kasvualustoja oli tuttujen Kylvöseoksen, Kasvupussi Organicin ja Kasvuturve B2 Organicin lisäksi sammalta sisältävät Turvemulta MossGrow ja MossGrow B2 organic. Itse puhdasta B0 rahkasammalta hypistellessäni huomasin, että se vaikutti aika lailla turpeen kaltaiselta, ehkä kuohkeammalta, vaaleammalta ja tietysti rahkasammalen rakenne erottui siinä turvetta paremmin.

Myös Kekkilällä on luomuammattiviljelyyn sopivia uusia tuotteita; kasvipohjaisella, minirakeisella luomulannoitteella peruslannoitettuja turve-sammalseoksia sekä ruukkuviljelyyn 6-11 cm ruukussa (VHM 620 Airboost Bio) että esimerkiksi marjoille isommissa astioissa viljelyyn sopivana (FBM 640 Bio).

Yrityksellä on myös karkeasta turpeesta, tupasvillasta ja sammalesta valmistettuja viljelylevyjä, jotka sopivat sekä mansikalle (esim. 20 cm leveänä Natural Control Bio 100-20-12) sekä vihanneksille. Pitkään viljeltävillä vihanneksilla pienemmissä levyissä kalsiumin puute saattaa muodostua ongelmaksi. Kasvukauden lisälannoitukseen on tarjolla kasvipohjainen luomuliuoslannoite (Bio Superex 4-1-5).

Mansikkaa

Mansikka kasvaa myös turve-tupasvilla-sammallevyssä, tässä 50 cm pitkä levy (ei luomu vaikka voisi olla). Tarkennus 12.4.2019: Luomuasetuksen uudistuksen jälkeen kasvihuoneviljelyssä kasvihuoneessa viljeltyjen kasvien juurilla täytyy olla maakosketus. Tällä hetkellä maasta erillisessä kasvualustassa luomuvihanneksia tuottavat toimijat saavat siirtymäajan jatkaa kyseisellä tuotantotavalla.

Lopuksi

Lepaan näyttelyssä vieraillessa oli mukava havaita, että ammattimaiseen luomupuutarhatuotantoon suunnattu tuotevalikoima vaikuttaisi koko ajan kasvavan. Viljelijöille on enemmän tarjontaa ja mahdollisuuksia löytää oman tuotannon tarpeisiin parhaiten soveltuvia tuotantopanoksia.

Usein luomutuotantoon soveltuvat tuotteet sopivat kyllä erittäin hyvin tavanomaiseenkin tuotantoon ja voivat olla monessa mielessä tavanomaisia menetelmiä parempia. Kuten esim. tuholaistorjunnassa käytettävät biologiset eliöt; käyttö on melko yksinkertaista ja joskus työnkäytöltään kemiallisia menetelmiä tehokkaampia (esim. pölyttäjien avulla tehtävä levitys) ja tietysti ympäristövaikutuksiltaan ja työturvallisuudeltaan vähemmän riskialttiita.

Viljely tosin vaatii viljelijältä aktiivisuutta ja jatkuvaa uuden opiskelua. Mutta hei, ainakin minusta se on pääosin vain kivaa ja antoisaa. Uuden oppimiseenkin on paljon mahdollisuuksia esimerkiksi erilaisten hankkeiden (tervetuloa vaan meidänkin tapahtumiin…) tuoman tarjonnan puitteissa. Monesti nämä mahdollisuudet ovat maksuttomia, vaatii viljelijältä vain hieman aikaa ja viitseliäisyyttä.

Luomupuutarhatuottajana onkin hyvä pysyä ’ajan hermolla’ tarjonnasta. Näin voi löytää niitä tuotteita tai menetelmiä mitä omassa tuotannossa tarvitsee ja tuotetarjonnan lisääntyessä on mahdollista myös etsiä kustannustehokkaimpia vaihtoehtoja.

Toki yksi luomun hyvä puoli on se, että tuotannossa voidaan tukeutua myös paljon tilan omavaraisuuden ja luonnon tarjoamien ekosysteemipalveluiden varaan ja vähemmän tuotantopanosteollisuuden tuotteiden käyttöön. Luomupuutarhatuotanto on usein sen verran vaativaa, että ilman ostopanoksia se on hankala toteuttaa ja onneksi luomutarjonta markkinoilla lisääntyy.

Vadelmaa

Yritysvierailu Kieloniemen luomutilalle 1.8.2018

Kuivan kesän kääntyessä elokuulle kokoonnuimme puutarha- ja hunajatuotanto -teemaiselle yritysvierailulle Kieloniemen luomutilalle Kemiönsaaressa. Osallistujia olisi mahtunut mukaan viiden vierailijan ja luomuviljelijä Lea Räisäsen lisäksi enemmänkin, mutta pienellä ja aiheesta kiinnostuneella porukalla tutustuimme Kieloniemen luomutilaan ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja päivän aiheista.

Luomuun siirtyminen ja peltojen kunnostus

Ensin me osallistujat esittelimme itsemme, kaikki olivat kiinnostuneita luomusta ja puutarhatuotannosta. Tämän jälkeen luomuviljelijä Lea Räisänen kertoi tilasta ja taustastaan. Tila on Lean kotitila, jota hän oli viljellyt aluksi nuoruudessaan 90-luvun alkupuolella. Tällöin tilalla viljeltiin viljaa tavanomaisin menetelmin. 1990-luvun puolivälissä Lea lopetti viljelyn, vuokrasi pellot naapurille ja keskittyi muihin töihin. Vuonna 2012 hän osti tilan hallintaansa ja vuonna 2014 otti pellot omaan hoitoonsa. Tällöin Lea myös siirsi tilan luomuun.

Tilan kokonaisala on noin 30 ha, josta peltoa on noin 14,5 ha. Osa pelloista oli ollut luonnonhoitopeltoa ja ne saatiin heti luomuun ilman siirtymäaikaa. Ensimmäinen luomuviljelyvuosi oli rankka. Pellot vaativat perusteellista kunnostusta, mm. pusikoiden raivausta ojista ja pellonreunoilta, kaivantoja ja ojituksen parantamista.

Monipuolista tuotantoa

Lea viljelee puutarhakasveja monipuolisesti. Kieloniemessä tuotetaan vadelman, mansikan ja hunajan lisäksi perunaa ja vihanneksia. Tämän vuoden olosuhteet tosin olivat tehneet vihannesviljelyn mahdottomaksi. Näiden lisäksi kierrossa on kauraa, nurmea ja mesikasvustoja. Vieraillessamme kasvustot olivat tasaisia ja pääosin rikattomia. Perunat ja vihannekset on viljelty joka vuosi eri lohkoilla.

Mehiläispesiä

Mehiläispesiä oli sijoitettu uuden mansikkalohkon ja mesikasvustojen läheisyyteen

Hunajantuotantoa ja luonnon monimuotoisuutta ajatellen tilan nurmet olivat kiitettävän monipuolisia. Lea oli käyttänyt seosta, jossa oli hunajakukkaa, valkomesikkää, sinimailasta, alsikeapilaa, rainataa, nurminataa ja timoteitä. Tällä seoksella Lea kertoi saatavan hyvää hunajaa ja maanparannusvaikutukseltaan hyvän nurmen.

Hunajakukkanurmi

Hunajakukkanurmi

Mansikkaa ja vadelmaa

Marjaviljelmät on lannoitettu perustamisvaiheessa naudan kuivalannalla ja rivivälit on kylvetty apilanurmelle, jotta ne sitoisivat typpeä ilmasta. Ensimmäinen mansikkalohko (perustettu 2014) oli katettu olkikatteella. Olkikatteen käyttö vaati perustamisvuonna muutaman kitkentäkerran ja se houkutteli etanoita. Nyt rikkakasvit, etenkin juolavehnä oli lohkolla runsastunut ja se olikin suunnitelmissa kyntää syksyllä.

Uusin mansikkalohko oli perustettu mypex-kankaalla katettuihin penkkeihin ja rivivälit olivat apilanurmella. Lajikkeina oli ’Polka’ ja ’Lumotar’, joka oli kuulemma maultaan paras. Lohkolle on istutettu myös ’Honeyeta’, mutta jatkossa se jää viljelystä pois, koska se on todettu maultaan vaatimattomaksi. Tilalla on käytetty sekä potti- että frigotaimia, luomutaimet on hankittu Paraisilta Mansikka Koskiselta.

Uusi mansikkalohko

Uusi mansikkalohko

Riveissä on tihkukasteluletkut, mutta ongelmana on veden saanti. Kaivovesi ei riittänyt viljelmille ja tänä vuonna vettä piti ajaa säiliöllä läheisestä järvestä. Aiempina vuosina kastelua ei ole tarvittu, mutta tänä vuonna kuivuudesta johtuen satoa tuli Lean arvion mukaan noin 30 % normaalista.

Toisaalta homeista ei ole tänä vuonna ollut vaivaa. Tilalla käytetään homeen torjuntaan Prestop mix -valmistetta ja sen levityksen hoitavat mehiläiset. Tuhoojia torjutaan myös biologisesti, vattukärsäkästä on torjuttu feromoniansoilla ja mansikkapunkkia petopunkeilla. Joskus vadelmalla oli myös käytetty luonnonpyretriiniä tuhoojatilanteen ollessa paha. Suurempia tuhoojia kuten peuroja ja kauriita torjutaan sähköaidalla.

Lea esittelemässä vadelmalohkoa

Lea esittelemässä vadelmalohkoa

Monipuolinen viljely työllistää

Alkuun Lea halusi viljellä tilaa mahdollisimman monipuolisesti. Nykyisin ajatus on hiukan muuttunut; tavoitteena oli ettei viljely rönsyilisi joka alalle ja viljelyssä voisi keskittyä johonkin tiettyyn juttuun. Vihanneksissa Lea kertoi olevan niin paljon käsityötä, että kaikki tulo menee palkkoihin. Ehkä kuluttajat eivät osaa arvostaa vihanneksia siinä määrin, että niistä voisi saada riittävän hinnan? Taloudellisessa mielessä mansikka ja vadelma ovat vihanneksia parempia ja niiden viljelyä onkin lisätty.

Tilalla työskenteli tällä hetkellä 4 ukrainalaista työntekijää. Ensimmäisenä vuonna tekijät löytyivät mol.fi -sivuston välityksellä, tämän jälkeen suorien kontaktien kautta. Paikallisia tekijöitä töille ei etsimisestä huolimatta ole riittävästi löytynyt. Joku nuori olikin todennut tulevansa viljelytöistä vihaiseksi…

Tilan päärakennus toimii työntekijöiden asuntona ja lisäksi kellarissa on tilat sadon varastointiin. Kellariin on asennettu kylmäkone, kesällä se toimii marjavarastona ja talvella perunakellarina. Myös hunaja lingotaan, kiteytetään ja pakataan päärakennuksessa.

Luomumarjan hinta on sopiva eikä siitä kannata tinkiä

Lea on päätoiminen viljelijä. Tuotteita myydään suoraan tilalta, talvella REKOssa sekä toimitetaan kauppoihin ja satamiin, mm. Öröön ja Kejsarshamniin. Osa marjoista menee myös Marjat kotiin -yrityksen välityksellä kuluttajille. Markkinointityö on ollut hidasta. Lea on mm. mainostanut lehdissä ja hän sanoikin että vasta nyt alkaa olla nimeä siinä määrin että asiakkaat osaavat kysyä tuotteita.

Luomumarjan hinta on ollut ihan hyvä, mansikalla 12 €/kg ja vadelmalla 21 €/kg, II-luokan marjat on myyty jalostettavaksi. Niitä varten tilalla on pakastekontti, jotta sato saadaan pakastettua heti korjuun jälkeen. Joskus hinnasta oli haluttu tinkiä, mutta Lean periaate oli, että marja maksaa pyydetyn hinnan eikä hän halunnut tinkiä siitä.

Kokemusten jakamista keskustellen    

Tilakierroksen lopuksi kahvittelimme ja saimme maistaa Lean valmistamia voileipiä ja luomu-marjapiiraita, omista marjoista tietenkin. Kahvittelun lomassa oli mukava vielä keskustella vierailun esiin nostamista asioista. Lea kertoi osallistuneensa myös OSMO-hankkeen toimintaan. Sieltä hänen toimiinsa oli tarttunut ainakin pellon kasvukunnosta huolehtiminen; ojitus kuntoon, eloperäisen aineen lisääminen, monivuotiset apilanurmet, karjanlannan käyttö jne. Suunnitelmissa oli vielä saattaa lohkoja yhtenäisemmiksi mm. ojitusten muutoksilla.

Vierailulle osallistunut Kalle Kivelä Alaspään maatilalta kertoi myös olevansa mukana mm. OSMO-hankkeessa ja oppineensa kiinnittämään huomiota maan kasvukuntoon. Hän kertoi käyttävänsä traktorissa tuplapyöriä ja matalia rengaspaineita (0,5-0,6 bar) maan tiivistymisen välttämiseksi ja pitävänsä aina traktorissa mukana lapiota ja penetrometriä voidakseen tutkia peltojensa tilaa. Omien peltojen kasvukunto ja tuntemus olikin kuulemma viime aikoina parantunut.

Keskustelimme myös pienimuotoisen vihannesviljelyn haasteista. Kuten aiemmin mainittu, vihanneksista joita viljellään suuremmassa mittakaavassa ja tuotantoa on mahdollista koneellistaa, voi olla vaikeata saada riittävän hyvää hintaa, jotta viljely olisi käsityönä kannattavaa. Vihannesten luomusiementen hankintakanaviksi todettiin mm. Elomestari Suomessa, Lindbloms Frö Ruotsissa ja Bingenheimer Saatgut Saksassa, joka myy ainoastaan luomusiementä.

Ilta olikin erittäin antoisa ja venähti suunniteltua pidemmäksi. Mutta mihinkäs sitä lähtisi, kun on paljon nähtävää, mielenkiintoista keskusteltavaa ja runsas kahvipöytä? Kiitos Lealle, että vierailu järjestyi ja kaikille osallistujille, että vierailusta tuli antoisa!

Erikoiskasviretki 17.7.2018

Rainingon luomutilalla tähdätään laadukkaaseen lopputuotteeseen

Helteisenä tiistaina 17.7. teimme noin 10 hengen voimin erikoiskasviretken kolmelle erilaiselle ja erittäin mielenkiintoiselle varsinaissuomalaiselle luomutilalle. Ensimmäinen vierailukohde oli Rainingon luomutila Liedon Inkoisten kylässä. Siellä meidät otti vastaan ja tilaa esittelivät Juha ja Terhi Raininko. Aluksi Juha kertoi tilan historiasta. Tila on perustettu vuonna 1946, jolloin Juha ja Kari Rainingon isä muutti paikalle ja alkoi viljellä tilaa. Aluksi paikalla ei ollut kuin yksi makasiini, jossa asui alkuun sekä perhe että karja toisessa päässä. Viljelyssä oli 13 ha peltoa ja karjan lisäksi viljeltiin mm. juurikasta.

Luomuun jo 90-luvulla

Tilaa viljelee nykyisin maatalousyhtymä Juha ja Kari Raininko. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 1987, jolloin tilalla viljeltiin viljaa ns. ’tehoviljelyn’ menetelmin. Sittemmin myös Juhan poika Tapani on ryhtynyt viljelijäksi ja Rainingot viljelevätkin yhteensä melko suurta alaa luonnonmukaisin menetelmin. Päätös luomuun siirtymisestä syntyi v. 1994 ja tila siirtyi luomuun v. 1995. Tila oli edelläkävijä alueella ja aluksi valintaa arvosteltiin, nykyisin luomutuotantoa pääasiassa arvostetaan.

Alkuun tilaa viljeltiin sivutoimisesti, päätoimeksi viljely muuttui vuonna 2007. Tilalla työskentelee Juhan, Terhin, Karin ja Tapanin lisäksi välillä yksi palkattu työntekijä. Viljelykasveja ovat mm. ruis, herne, härkäpapu, puhdaskaura, kvinoa ja apila. Viljelykierto suunnitellaan tilanteen ja lohkon mukaan, mm. herne ja kvinoa vaativat läpäisevän maan, härkäpapu taas kasvaa kosteammassakin. Ruis ja kaura ovat puolestaan vaatimattomampia kasvupaikan suhteen.

Kävimme katsomassa lohkoa, jossa kasvoi puhdaskaura ’Mattya’. Lohkolla oli ollut viimeksi kvinoaa ja kauraa oli lannoitettu Ecolan Agralla n. 600 kg/ha. Juha sanoi viljelyssä laadun olevan todella tärkeä asia ja tilalla tavoiteltavan korkealaatuista satoa. Tämän vuoden satotasoksi hän arvioi n. 2000 kg/ha. Ostajan nimittäin kannattaa maksaa hyvästä, huono on aina kallista (ostaa). Juhan mielestä MT:n tuotehintasivut joutaisikin heittää roskiin.

Kvinoa viljelykasvina

Juha Raininko

Juha esittelemässä kvinoalohkoa

Tilan erikoisin viljelykasvi on kvinoa, jonka viljely aloitettiin vuonna 2009. Tutkija Marjo Keskitalon ansiosta löydettiin Suomen oloihin sopiva kvinoalajike. Kvinoa on jauhosavikan sukuinen gluteeniton ja runsaasti ja monipuolisesti valkuaista sisältävä valevilja, jonka pääviljelyalue on Etelä-Amerikka. Suomessa kvinoaa viljellään tällä hetkellä noin 170 hehtaarin alalla, josta Raininkojen viljelyssä on noin 2/3.

Kvinoasato myydään pääasiassa Suomeen, mutta vientiä on jonkin verran myös Ruotsiin. Kvinoa kylvetään joka toisella vantaalla lämpimään maahan touko-kesäkuussa, harataan kertaalleen juurikasharalla ja puidaan tyypillisesti syys-lokakuussa. Vierailulla saimme myös maistaa Terhin leipomia erilaisia kvinoakakkuja. Oli muuten hyvää.

 

kvinoaa

Kvinoaa kasvamassa

Ennen kvinoaa lohkolla viljellään yleensä apilaa. Puhdas puna-apila (kylvömäärä 7 kg/ha) murskataan kolmesti kasvukauden aikana ja näin maa ladataan kvinoaa varten, jonka typpitarve on n. 80 – 100 kg/ha. Pitkään luomuviljelyssä olleilla lohkoilla yksivuotisella apilakasvustolla on riittävä maanparannusvaikutus. Etuleikkurilla varmistetaan, ettei esimerkiksi juolavehnä jää niittämättä ajourista.

Kvinoan satotaso voi parhaimmillaan olla 2000 kg/ha, normaalisti sato vaihtelee 0-1500 kg/ha välillä. Lajittelussa sadosta häviää noin puolet. Juha mainitsikin kvinoan viljelyssä työn alkavan vasta sadonkorjuun jälkeen viitaten mm. juuri lajitteluun ja valtavaan markkinointityöhön, mitä uuden viljelykasvin markkinoille lanseeraaminen on vaatinut. Työ on kuitenkin kannattanut, koska kotimaisen luomukvinoan vähittäishinta kaupoissa on luokkaa 11-13 €/kg.

Maan hyvä kasvukunto auttaa vaikeissa oloissa

Herne oli hyvässä kasvussa

Kävimme myös katsomassa hyvää ja rehevää hernekasvustoa. Herneistä viljelyssä on ’Brutus’ ja ’Karita’, sato myydään teollisuudelle ruokaherneeksi. Hernelohkon pH oli 6,3 ja Juha mainitsi jatkuvien kalkitusten olevan tärkeitä maan kalsiumtason hyvänä pysymiselle. Kalkituksen kertamäärä heillä on n. 7 t/ha. Herneelle oli annettu myös Ecolan Agraa pieni annos, n.250 kg/ha ja lohkoa oli sadetettu alkukesän kuivuuden aikana, jotta kasvu ja sato olisivat hyviä. Ennen hernettä lohkolla oli viljelty kvinoaa.

Tilan lohkot pyritään kyntämään vain apilakasvustoa rikottaessa. Muuten lohkot pääasiassa kultivoidaan, sillä liiallinen kyntäminen alentaa maan multavuutta. Korkea multavuus ja hyvä maan rakenne edesauttavat kasvustoja selviämään ääriolosuhteista, kuten edellistä ja kuluvaa kasvukautta piinanneista märistä ja kuivista ajanjaksoista. Multavuutta lisää osaltaan myös lannoitukseen käytettävä broilerinlanta.

kultivaattori ja traktori

Perusmuokkaukseen käytetään paljon kultivaattoria. Telatraktorissa pintapaine on matala ja pellon tiivistymisriski pysyy pienenä.

Joeli Lintulalla ajatukset lähtevät maan alta

Toinen vierailukohde oli Joeli Lintulan luomutila. Joelin viljelemiä erikoisempia kasveja ovat mm. pakasteherne, kumina, tattari ja syysrypsi. Joeli on siirtynyt luomuun vuonna 2000 ja kehittänyt tilalleen sopivan 10-vuotisen viljelykierron. Viljelyssä Joelille on tärkeää maaperän huomioiminen ja monimuotoisuus. Peltoa on n. 120 ha, josta n. 100 ha aktiiviviljelyssä.

Viljelykierrossa rivisekaviljelyä ja pieniä kylvömääriä

Viljelykierto alkaa härkäpapu-kumina seosviljelyllä. Joeli on kehittänyt mielenkiintoisia rivisekaviljely -menetelmiä. Härkäpapua kylvetään 45 cm rivivälillä 100 kg/ha ja kuminaa tulee kaksi vannasta kunkin härkäpapurivin väliin. Joeli on saanut härkäpavusta tällä kylvömäärällä samansuuruisia satoja (2,5-3 t/ha) kuin normikylvömäärällä 260 kg/ha. Tämä johtuu siitä, että harvaan kylvetty härkäpapu tuottaa enemmän palkoja per kasvi kuin tiheään kylvetty. Joeli vinkkasikin, että ”isonna riviväliä, pienennä siemenmäärää kukkivilla kasveilla”. Kumina kasvaa matalana väleissä ja pitää rikkakasveja aisoissa. Kun papu puidaan, jää kumina talvehtimaan.

Toisena vuonna kumina puidaan. Joeli on saanut n. 500-700 kg/ha satotasoja kuminasta. Rikkapaineen vuoksi luomukuminasta saadaan yleensä satoa vain yhtenä vuonna. Toisinaan kuminakoi saattaa viedä senkin. Vaikka satoa ei aina saada ollenkaan, kannattaa kuminaa Joelin mielestä pitää viljelykierrossa jo pelkästään sen erinomaisen maanparannusvaikutuksen vuoksi. Kuminan syvä ja paksu juuri kuohkeuttaa nimittäin maata tehokkaasti.

Luomupakasteherneelle on kysyntää

Kolmantena vuonna kierrossa on puhdaskaura, neljäntenä herne. Tämän vuoden pakasteherneet oli juuri puitu vierailuamme edeltävänä päivänä. Pakasteherne viljellään sopimusviljelynä Apetitille. Luomupakasteherneelle olisi kysyntää enemmänkin.

Viidentenä vuonna on vuorossa taas sekaviljelyä. Esimerkiksi öljyhamppu 45 cm väleillä ja apila riviväleihin. Tänä vuonna näimme myös tattari-syysrypsi -seoksen, joka oli kärsinyt ankarasta kuivuudesta. Ideana on kuitenkin viljellä tattaria harvalla rivivälillä ja syysrypsiä väleissä. Siemenmäärä syysrypsillä oli 4 kg ja tattarilla 50 kg/ha. Onnistuessaan tattari peittää rikkakasveja tehokkaasti alleen ja lannoituksen suhteenkin se on varsin vaatimaton. Myös tattarin kysyntä on kova ja luomutattarista voi saada n. 800 €/t.

Monivuotisia nurmia ja jankkurointia

Kuudes ja seitsemäs vuosi on apila – timotei – ruoko-/nurminata seosviljelyä. Nurmet Joeli kylvää suojaviljaan (esim. öljyhamppu) ja murskaa 2-3 kertaa kesässä. Nurmilohkot Joeli jankkuroi harvaan eri suuntiin perättäisinä vuosina. Hän on viljellyt auratta vuodesta 2013 ja päättää nurmet vetojyrsimellä, jonka jälkeen kelajyrsintä matalaan (n.7 cm). Hänen ajatuksensa oli muokata matalaan, kuohkeuttaa syvältä. Samalla vältetään esimerkiksi rikkakasvin siementen hautaaminen syvään ja kierrättäminen uudelleen pintaan. Vetojyrsimen Joeli on todennut varsin toimivaksi ratkaisuksi, sillä se jättää kasvijätteen pintaan kuivumaan, mutta ei tukkeudu tai hierrä maata.

Joeli oli myös luopunut sianlietteen käytöstä, sillä hänellä se lisäsi valvattia ja ohdaketta. Viherlannoitus on siten ainakin toistaiseksi viljelykierron ainoa typenlähde. Tattari puolestaan kykenee irrottamaan fosforia tehokkaasti myös maan vaikealiukoisesta varastosta, minkä ansiosta fosforia liukenee myös muiden kasvien käyttöön.

Rikkatorjunnassa apuna on mahdollisuus keväiseen kesannointiin myöhään kylvettävillä lajeilla (tattari) tai kesannointiin syksyllä herneen jälkeen. Tilan kehittäminen on määrätietoista; ensin Joeli oli halunnut saada rikkakasvit kuriin, sitten siirtyä ruokakasvien viljelyyn rehun sijaan. Kehitystyö on jatkuvaa ja kohdistuu edelleen mm. erilaisten seka- tai kerrosviljelytekniikoiden kehittämiseen.

Kahdeksantena vuonna vuorossa on puhdaskaura. Kauran satotaso on ollut parhaimmillaan 3500 kg/ha luokkaa. Kauran jälkeen yhdeksäntenä vuonna viljellään hernettä ja kymmentenä esimerkiksi 1-vuotista nurmea tai syysrypsiä. Tilan pellot on jaettu noin kymmeneen noin 10 ha lohkoon, joilla on käytössä tämä sama viljelykierto.

Luomun myötä peltojen ominaisuudet ovat tasoittuneet

Lähes kaikille kierron kasveille kylvetään aluskasviksi 1 kg valkoapilaa ja 1 kg italianraiheinää. Joeli kertoi havainneensa, että luomuviljelyyn siirtymisen ja maan kasvukuntoa ylläpitävien viljelymenetelmien käytön myötä tilan pellot ovat ominaisuuksiltaan tasoittuneet.

Joeli on hyvin verkottunut. Hänen kaikki viljelynsä härkäpapua lukuun ottamatta on sopimusviljelyä. Kaura menee Helsingin Myllylle, pakasteherne Apetitille, hamppu Murtolan Hamppufarmille, syysrypsi Myssyfarmille, tattari Pirkanmaan Tattariosuuskunnalle ja kumina Transfarmille. Joeli totesi viljaa olevan kaikilla, siksi hän on halunnut viljellä erikoiskasveja. Myös maan kasvukunnon parantaminen on yksi tärkeä syy erikoiskasvien viljelylle.

 

Murtolan hamppufarmi viljelee ja jalostaa öljyhamppua

Murtolan hamppufarmia esittelivät Ville ja Virve Virtanen. He ovat viljelleet tilaa vuodesta 2006. Maatilalla perinteisen viljanviljelyn rinnalle etsittiin jotain sivutoimialaa, jotta maatila olisi tuonut palkan molemmille. Vaihtoehtona oli ensin hunajantuotanto, mutta vuonna 2013 he keksivät Turun amk:n Hyötyhamppu -hankkeen kautta ryhtyä öljyhampun viljelyyn ja jalostamaan siitä kuluttajatuotteita. Ensimmäisenä vuonna hamppua kasvoi 3,5 hehtaarin alalla ja kokeilu oli niin onnistunut, että hampun viljely jäi.

Ville hamppupellossa

Ville Virtanen esittelee hamppupeltoa. Hedekasvit kuolevat kukittuaan ja peltoon jää siemensadon muodostavat emikasvit.

Nyt kuudentena satovuonna hamppua kasvaa Murtolan hamppufarmilla 28 hehtaarin alalla. Luomua oma tuotanto on ollut vuodesta 2014. Oman hampunsiemenen lisäksi tila ostaa hamppua 24 sopimusviljelijältä, joilla on yhteensä noin 260 ha hamppua, josta noin 100 ha on luomua. Tilalla työskentelee pariskunnan lisäksi 1 työntekijä pakkaamossa ja yksi osa-aikainen työntekijä Helsingissä markkinoimassa tuotteita. Hampun lisäksi viljelykiertoon kuuluu hernettä, kauraa, mallasohraa ja apilanurmia.

Hampussa kiinnostaa viljelyn ohella sen hyvät ravintoarvot. Hampun siemenessä on hyvä paketti rasvahappoja, proteiineja ja kuituja. Hampusta jalostetaan tilalla yli 20 erilaista tuotetta, siemenen lisäksi on tarjolla mm. erilaisia rouheita ja jauheita, kuorittua siementä, öljyä ja suosituimpana tuotteena hamppusnacks.

Luomuhamppua arvostetaan ja sille on kysyntää

Tuotteista 10 on luomumerkittyjä ja 12 tavanomaisia. Sekä luomu- että tavanomaisten tuotteiden valmistus yhtäaikaisesti lisää työmäärää, sillä niiden täytyy pysyä selkeästi erillään. Luomutuottajia ei ole kuitenkaan riittävästi, jotta kaikki tuotteet voitaisiin valmistaa luomuna. Pääosa tuotteista myydään kotimaassa, vientiä on myös Ruotsiin ja Hollantiin. Ulkomailla asiakkaita kiinnostaa ainoastaan luomuhamppu, ei tavanomaisesti tuotetut tuotteet.

Hampun viljely ei ole vaikeaa. Se kylvetään kuten rypsi tai rapsi kylvömäärän ollessa n. 25 kg/ha (15-30 kg/ha). Tukien saamiseksi kylvösiemenen on oltava sertifioitua. Maassa tulee olla hyvä, murustuva pinta, eikä tiivistymiä saa olla. Maan rakenteen tulee siis olla kunnossa. Kevätkynnettävät maat olisivat optimaalisia.

Hamppu kestää jopa –5 asteen lämpötiloja, joten kylvön voi tehdä hyvissä ajoin keväällä. Hampulla ei myöskään tarvita rikkojen torjuntaa; kasvun ollessa hyvä se peittää maan ja estää rikkoja kasvamasta. Typpeä hamppu tarvitsee n. 60-90 kg/ha maalajista riippuen. Typen tulee olla nopeasti hampun käytettävissä kasvin lähtiessä kasvuun. Lannoitukseen soveltuvat siten esimerkiksi sianliete kevätlevityksenä tai edellisenä syksynä levitetty karjanlanta.

Murtolassa hamppu kylvetään 2-vuotisen apilanurmen jälkeen ja lisälannoituksena annetaan keväällä sianlietettä. Satotaso on usein luokkaa 700-800 kg/ha, potentiaalia on jopa 1,5 t/ha satoihin. Hamppu jättää seuraavan kasvin käyttöön n. 20-30 kg typpeä ja sen paksu juuri kuohkeuttaa maata tehokkaasti.

Hamppu on tilalla puitu loka-syyskuun vaiheessa kylvöajankohdasta riippumatta. Sillä on noin kuukauden mittainen sadonkorjuuikkuna. Linnut ovat pahin tuhooja hampulla, siemenen kypsyttyä se on lintujen herkkua. Hampusta puidaan pelkkä tähkä, koska varsi aiheuttaa ongelmia puimurissa. Siemen kuivataan 40 asteessa aluksi nopeasti, lopuksi hitaalla kierrolla siihen saakka kunnes kosteus on 8-8,5 %.

Luomuhamppua